Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko astiasarjojen keräily parempiin perheisiin?
Kommentit (106)
Vaikka kirppisastiat uusisi 10 kertaa, on niiden hiilijalanjälki pienempi kuin sen kaupasta haetun uuden astiaston. Lisäksi uudet astiastot on todennäköisesti tehty Kaukoidässä, eikä yrityksien yhteiskuntavastuu ole kohdillaan. Poikkeuksena Pentik, jonka osto onkin aito suomalaista työllisyyttä tukeva teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ihan joka tulotasossa löydy keräilijöitä. Onhan se kivannäköstä, että on samaa sarjaa
Kaikki eivät ole mitään keräilijöitä. Välillä astioita menee rikki ja ainakin minä yritän löytää vastaavanlaisen tilalle, että pysyy määrä mielessä. En edes uskalla syödä tai juoda vanhoista astioista siksi, että vanhoissa astioissa voi olla esimerkiksi lyijyä paljon enemmän kuin nykyastioissa. En myöskään halua astioita, jotka eivät ole saaneet EU-sertifikaattia.
Nykyään ei voi vielä elää ilman että täytyy joskus kuolla. Itse käytän surutta vanhaa perintöastiastoani Arabian Maisemaa.
Minäkin pidän enemmän keskiluokkaisena. Nuorena ensiasuntoon hankitaan mieluista sarjaa 4:lle hengelle. Riittää oikein hyvin sinkulle, vaikka joskus kavereitakin kävisi kahvilla/syömässä. Kun mennään parisuhteeseen ja hankitaan lapsia, samaan astiastoon ostetaan vähän lisää astioita. Ja rikki menneiden tilalle niinikään ostetaan vaan uudet samaa sarjaa. Jossain vaiheessa 12 hengen astiastokin alkaa olla ihan ok. Varsinkin, jos joulupöydässä on oma nelihenkinen perhe sekä omat ja puolison vanhemmat ja mahdollisesti sisarus kumppaninsa kanssa. Harva kuitenkaan järjestää kotioloissa 12 suuremmalle porukalle tarjoiluja ja jos järjestääkin,niin astioita voi juhlakäyttöön vuokratakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.
Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla.
No ehkä jostain Ikeasta. Mutta jotkut haluaa jotain muuta.
Tyypillinen suomalainen keräilyastiasto on Iittalaa, joka valmistetaan Kiinassa ja myydään marketissa. Ikea on yhtä lailla kiinalaista, mutta useimmille suomalaisille vähän pidemmän matkan päässä.
Ikean tämän hetken halvin astiasarja valmistetaan EU:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.
Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla.
No ehkä jostain Ikeasta. Mutta jotkut haluaa jotain muuta.
Tyypillinen suomalainen keräilyastiasto on Iittalaa, joka valmistetaan Kiinassa ja myydään marketissa. Ikea on yhtä lailla kiinalaista, mutta useimmille suomalaisille vähän pidemmän matkan päässä.
Ikean tämän hetken halvin astiasarja valmistetaan EU:ssa.
Sehän on hienoa, jos näin. En tosin keksi enää yhtään syytä ostaa näitä niin sanotusti laadukkaiksi väitettyjä iittaloita ja arabioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä ei sitten kannata keräillä enää tänä päivänä, keskihintaisia ainakaan kuten Iittala. Olettehan te katsoneet valossa rehellisesti uusia ja vanhoja lautasia? Kerran käytetty on jo naarmuilla. Se arvo meni siinä! 1 kattauskerta riittää.
Ei ole mitään huonompia ja parempia perheitä. Kuka tahansa voi kerätä astiasarjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuota harrastivat köyhät maalaiset, että kotoa poismuuttavilla lapsilla olisi ollut astiat. Keskiluokkaiset pitivät kunnia-asiana, että piirongin laatikossa oli vierasastiasto, jota ei tosin ikinä käytetty. Isovanhemmillani oli sellaiset. Menivät sitten aikanaan 90-luvulla siskontytölle, joka muutti opiskelijaboxiin. Vanhemmillani, meillä ja sisareni perheellä kun oli jo itse ostetut astiastot.
Tyttäreni manaili, kun anoppi lahjoitti 12 hengen käsinpesua vaativan astiaston, kun tyttö muutti omaan asuntoon. Säilytystilaa tässä asunnossa on tasan yksi pieni kaappi asuinhuoneen "keittiöseinällä". Astiasto on, tai oli, laatikoihin pakattuna sängyn alla. Sekin tila olisi tarpeen vaatteiden säilytykseen esim. Onneksi mummu tulee vain kutsuttuna kyläilemään, silloin voi kaivaa kultareunakupit, kermakot, sokerikot ja katelautaset esiin. Ei ole sanonut, mutta epäilen, että on v
Mekin saimme puolisoni isoäidiltä vanhanaikaisen kultareunuksellisen astiaston, mutta se laitettiin vitriiniin ja otetaan aina käyttöön kun puolison suku vierailee täällä. Älkää nyt kierrätykseen niitä viekö, lahja on antajalleen tärkeä ja siten sen tulisi olla tärkeä myös tyttärellesi.
Kyllä kai jokaisessa perheessä olisi syytä olla jokaiselle jäsenelle ihan oma muki ja lautanen sekä syömäväälineet ja vieraille varoksi pari sarjaa. Saattahan vaikka joku mennä rikki niin on sitten mistä ottaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iloisesti kaapissa sekaisin kirppislöytöjä, perittyjä vanhoja Kastehelmiä, Ikeaa, Iittalaa, Arabiaa ja mitähän vielä. Pidän astioita käyttötavarana, välillä niitä menee myös rikki, en jaksa streessata. Lisäksi totesin käytössä, että esim. Marimekon astiat on huonoa laatua, kuluvat ja halkeilevat.
Jos jotain jatkossa tarvitsee, ostan varmaan kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta, molempien vanhemmilta tulossa aikanaan sellaiset astiasetit vanhaa designia, että en koe tarvetta hankkia mitään ylimääräistä. Nytkin olen vain pyrkinyt väistelemään ehdotuksia "viedä astioita mennessäni", kun heillä poiketaan.
Okei, pakko myöntää, haudon kellarissani yhtä 1800-luvun astiastoa, jonka ostin itselleni antiikkiliikkeestä lahjaksi n. 20 vuotta sitten nuorena opiskelijana.
En ole ikinä oikein ymmärtänyt astioiden keräilyä, en tosin ole muutenkaan kiinnostunut sisustamisesta.
Omat astiat olen haalinut ilmaiseksi roskalava-ryhmistä ja sukulaisilta. Ovat siis kaikki eri paria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostelen kyllä säännöllusesti astioita. Ei tiettyä sarjaa, mutta sellaisia jotka sopivat yhteen olemassa oleviin. Pidän astioista, ne tuovat minulle iloa. Siitä huolimatta, että joitain käytetään tosi harvoin. Ja meillä on isot kaappitilat. Asia ei varsinaisesti kuulu muille. Mutta itse en esim. käytä päihteitä, teen vaativaa kokopäivätyötä, sijoitan pörssiin joka kk. Miksi en saisi käyttää rahaa astioihin, jotka ilahduttavat?
Tämä kuuluu sarjaan "ostan kummipojalleni rippilahjaksi kalvosinnapit" . Täysin mennyttä aikaa, kuten kahvikupitkin. Kahvi juodaan mukeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitte myöhemmin kauhee tappelu niistä
Eikö astiat osteta normaalisti kokonaisina sarjoina? Rikkoutuneiden osien tilalle voi joutua metsästämään kirpputoreilta uusia. Mitä on astiasarjojen keräily?
Vierailija kirjoitti:
Eikö astiat osteta normaalisti kokonaisina sarjoina? Rikkoutuneiden osien tilalle voi joutua metsästämään kirpputoreilta uusia. Mitä on astiasarjojen keräily?
Minä voin 1970-luvulla syntyneenä valistaa tässä asiassa. Astiastoja tosiaan voi ostaa tai kerätä. Entisaikaan, kun ei ollut internetiä, ei juuri ollut käytettyjen arkiastioiden markkinoitakaan.
Äitini tilasi Anttilasta tai Hobby Hallista jonkin kukallisen kertaluontoisen astiaston, josta juotiin kahvit vieraiden tullessa käymään. Sitten kun osia meni rikki liian monta, ostettiin jossain vaiheessa toinen sarja, ja ensimmäisen ylijäämät käytettiin kotikuppeina ja -lautasina. Tämä oli se vähän vähemmän tyylikäs tapa.
Sitten minulla oli keskiluokkaisia ystäviä, joiden kotona oli jotain tiettyä sarjaa, vaikka Arabian Ruskaa, ja sitä ostettiin sitten lisää, kun lapsiperhekäytössä osat hajosivat. Jouluna tuli äidille jokin vuoka tai munakupit.
Varmaan oli myös ihmisiä, jotka ostaa humauttivat tuollaisen keräilysarjankin, mutten ainakaan minä heitä tuntenut.
Vierailija kirjoitti:
Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.
Minäkin keräilin astiastoja, koska halusin viettää suuria juhlia, kuten suvussamme oli silloin tapana. Kuinkas sitten kävikään... Sukulaiset ovat kuolleet ja katselen hienoja astioita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuuluu sarjaan "ostan kummipojalleni rippilahjaksi kalvosinnapit" . Täysin mennyttä aikaa, kuten kahvikupitkin. Kahvi juodaan mukeista.
Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin pikkuruinen kahvikuppi, jota pitäisi myötäänsä olla täyttämässä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.
Minäkin keräilin astiastoja, koska halusin viettää suuria juhlia, kuten suvussamme oli silloin tapana. Kuinkas sitten kävikään... Sukulaiset ovat kuolleet ja katselen hienoja astioita.
Nyt ollaan villakoiran ytimessä. Astiastot kuuluivat kyläilykylttuuriin. Nykyään yhä harvempi kyläilee tai saa vieraita, ihmisestä ja olosuhteista riippuu onko se tragedia vai ei.
Kuuluu 1970-luvulle.