Kuuluuko astiasarjojen keräily parempiin perheisiin?

Olen ostanut astiasarjani 20 vuotiaana. Kerralla tilasin hobbyhallista kasan ja sitä on täydennetty tässä 25 vuoden aikana, kun perhe on kasvanut ja kun on mennyt osa rikki. Maku on pysynyt samana. Arkikäytössä on mukit kahvitteluun. Kahvikupitkin löytyy samasta sarjasta, mutta sitä ei tosin enää saa. Ei ole tarvetta hamstrata kuppeja enempää kaappiin, kun mietityttää nuo 12 kahvikuppiakin lautasineen tarviiko niitä. 

Riippuu astiasarjasta ja hinnasta.

Siitä tunnistat keskiluokan. Yläluokassa olisi noloa puhua tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan. Eiköhän ne osta kerralla mitä haluavat ja tarvitsevat. Niin ainakin itse olen tehnyt.

 

Jos on vaikka joku uusi sarja, niin ei kaikkea edes alkuun saa. Vasta jos sarjasta tulee suosittu, siihen tulee lisää osia.

Tai vastaavasti, jos on jo pitkään markkinoilla ollut sarja, niin jotkut osat eivät enää ole helposti saatavilla, vaan niitä saattaa joutua metsästämään pitkäänkin.

Tietysti jotain melkeinvalkoista Teemaa saa varmaan aina aika hyvin, paitsi onpa siitäkin poistunut monta osaa jo ajat sitten. 

 

Jaa. Mulla ei ole ollut tuollaisia ongelmia. En ole ostanut uusinta enkä myöskään muodista jo pois mennyttä.

 

Sinä, sinä ja sinä. Joku muu voi ostaa uutta tai jotain klassikkosarjaa, vaikka sitä iänikuista Teemaa, jonka syvät lautaset ovat muuten todella veemäisiä asetella useimpiin tiskikoneisiin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla. 

 

No ehkä jostain Ikeasta. Mutta jotkut haluaa jotain muuta. 

Tyypillinen suomalainen keräilyastiasto on Iittalaa, joka valmistetaan Kiinassa ja myydään marketissa. Ikea on yhtä lailla kiinalaista, mutta useimmille suomalaisille vähän pidemmän matkan päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin tykkään myrnasta. Jos tulee uudistuotantoon, niin ostan heti.

Miksi ihmeessä olisit valmis ostamaan kiinalaista Myrnaa muttet suomalaista, jolle juuri nyt olisi ostajan markkinat?

Evvk keräillä yhtään mitään. Ollaan sekä keskiarvon että mediaanin yläpuolella tuloissa, yhdessä ja erikseen. 

Tästä taas nähdään, miten sanat tarkoittavat ihmisille eri asioita. Toiselle astiasarja on astiasto, toiselle vaikka sarja muumimukeja. Toiselle keräily on astiaston kokoamista käyttöä varten, toiselle taas esim. tietyn valmistajan astioiden keräämistä ilman mitään tarkoitusta käyttää niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

 

Kiva. Monella se maku vaan muuttuu 15 vuoden ja sanotaan nyt vaikka 25 ikävuoden välillä PALJON. 

Noh, sitten voi realisoida Marimekon astiat ja aivan varmasti saa rahaa ostaa mieluisat tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jokaiselle kummilapselle ostanut valkoista teemaa, kun sitä tehtiin vielä Suomessa. Jokaisella on aktiivikäytössä.

Olin aikoinaan komennuksella Venäjällä, 90 luvulla. Ostin 10 m pinkkoja pellavaa. Mm nykyisessä kodissa kaikki verhot ommeltu näistä kankaista, värjätty vaan.

Joihinkin kannattaa sijoittaa

Mä taas muistan ysäriltä sellaisen sanonnan, että siinä vaiheessa kun nuo pellavat on varastettu kolmesti tai neljästi, alkaa niissä olla hinta kohdillaan suomalaisturistin mielestä.

Enpä tiedä paremmista perheistä mutta ainakin jotkut itseään paremmiksi ihmisiksi luokittelevat henkilöt keräilee. Se ärsytti joskus. Veljen vaimo ja sen sisko keräilee jotain pölynkerääjiä. On se vaan niin hienoa. Me vietiin perinnöksi saadut arabiat, marimekot, vallilat ja muumimukit ynnä muut Ukrainan rajalle kesällä. Oli mukana muutama agrigaatti ja hella sekä se toinen pakettiautokin annettiin sinne täynnä em. tavaraa. Aikaisemmin vietiin ylimääräisiä tavaroita itäänpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla. 

Tyttö asuu jo nyt kotipaikkakuntansa ulkopuolella kun opiskelee. Mitä vikaa on siinä, että tässä vaiheessa jo on hyvät, omat astiat, eikä tarvitse turvautua joihinkin Ikean halpiksiin tai kirppiskilkkeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

 

Kiva. Monella se maku vaan muuttuu 15 vuoden ja sanotaan nyt vaikka 25 ikävuoden välillä PALJON. 

Näin kävi itsellekin, että teini-ikäisenä lahjaksi saadut Pentikin astiat pölyttyivät kaapissa kymmenen vuotta, kun maku muuttui. Mutta kappas vaan, nyt taas nelikymppisenä olenkin ihastunut niihin uudestaan ja niitä on taas ilo käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Evvk keräillä yhtään mitään. Ollaan sekä keskiarvon että mediaanin yläpuolella tuloissa, yhdessä ja erikseen. 

Luokka määrittyykin arvojen eikä tulojen perusteella. Itse olen melko tukevasti keskiluokkainen, rakastan mm. kirjoja ja klassista musiikkia, ja viime vuodet olen ollut mieltynyt erilaisiin vintagea-astioihin ja eriparisiin yhdistelmiin. En oikein näe Kiinan-Iittalan edustavan keskiluokkaisia arvoja, joihin kuitenkin aina on kuulunut tietty säästäväisyys ja nykyään ekologisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa fixaatiota materiaan. Teininä ja nuorena aikuisena, kaikkien tavaroideni oli pakko olla täydellisesti yhteen sointuvia, astioiden tiettyä sarjaa jne. Nyt onneksi tajuaa miten typerää tuollainen materiaalisiin unelmiin ajan ja energian tuhlaaminen on, kun elämässä on parisuhde, työt, yritystoiminta ja tuottavia harrastuksia. Astiat ovat nykyisin eri paria, eikä haittaa yhtään, kun on parempaakin ajateltavaa.

Noh, me keräilijät menemme sillä samalla sarjalla maailman tappiin asti. Sinä näköjään olet ehtinyt vaihtaa kipposi ja kuppisi monesti. Kuka tässä se materialisti ja shoppailija onkaan...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla. 

Tyttö asuu jo nyt kotipaikkakuntansa ulkopuolella kun opiskelee. Mitä vikaa on siinä, että tässä vaiheessa jo on hyvät, omat astiat, eikä tarvitse turvautua joihinkin Ikean halpiksiin tai kirppiskilkkeisiin?

Mä ostin kirpputorilta tarvittavat astiat, kun lähdin opiskelemaan. Rahaa meni vain murto-osa keräilysarjasta, muutoissa ei tarvinnut hermoilla, menevätkö rikki, ja käytössä astiat toimivat varmasti aivan yhtä hyvin.

Kannattaa mennä minkä tahansa isomman kaupungin kierrätyskeskukseen ja todeta, että astioita on valmistettu jo enemmän kuin kukaan meistä ehtii elämässään käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astiasarjan kerääminen on fiksua. Kummityttö aloitti sen jo rippikoulusta ja nyt 18v on jo mukavasti kertynyt astioita.

Mitä fiksua siinä on? Varmaan 28 v tarvii 12 hengen astiaston. Töihin mennessä sarjan ostaa kerralla. 

Tyttö asuu jo nyt kotipaikkakuntansa ulkopuolella kun opiskelee. Mitä vikaa on siinä, että tässä vaiheessa jo on hyvät, omat astiat, eikä tarvitse turvautua joihinkin Ikean halpiksiin tai kirppiskilkkeisiin?

Mä ostin kirpputorilta tarvittavat astiat, kun lähdin opiskelemaan. Rahaa meni vain murto-osa keräilysarjasta, muutoissa ei tarvinnut hermoilla, menevätkö rikki, ja käytössä astiat toimivat varmasti aivan yhtä hyvin.

Kannattaa mennä minkä tahansa isomman kaupungin kierrätyskeskukseen ja todet

Kirppisastiat joudut todennäköisesti kuitenkin uusimaan useammin kuin uuten ostetun, laadukkaan astiasarjan. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ihan joka tulotasossa löydy keräilijöitä. Onhan se kivannäköstä, että on samaa sarjaa

Kaikki eivät ole mitään keräilijöitä. Välillä astioita menee rikki ja ainakin minä yritän löytää vastaavanlaisen tilalle, että pysyy määrä mielessä. En edes uskalla syödä tai juoda vanhoista astioista siksi, että vanhoissa astioissa voi olla esimerkiksi lyijyä paljon enemmän kuin nykyastioissa. En myöskään halua astioita, jotka eivät ole saaneet EU-sertifikaattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa fixaatiota materiaan. Teininä ja nuorena aikuisena, kaikkien tavaroideni oli pakko olla täydellisesti yhteen sointuvia, astioiden tiettyä sarjaa jne. Nyt onneksi tajuaa miten typerää tuollainen materiaalisiin unelmiin ajan ja energian tuhlaaminen on, kun elämässä on parisuhde, työt, yritystoiminta ja tuottavia harrastuksia. Astiat ovat nykyisin eri paria, eikä haittaa yhtään, kun on parempaakin ajateltavaa.

Noh, me keräilijät menemme sillä samalla sarjalla maailman tappiin asti. Sinä näköjään olet ehtinyt vaihtaa kipposi ja kuppisi monesti. Kuka tässä se materialisti ja shoppailija onkaan...?

Sitä taas ei tiedä kukaan, kumpi teistä enemmän shoppailee, joten mitä jos molemmat vain pyritte mahdollisimman ekologiseen elämäntapaan, omilla tyyleillänne tietenkin.

-ohis.

Minä olen ostanut kastehelmeä ja teemaa , ihan vain siksi koska pidän niitä kauniina ja kuulun varmaankin siihen alimpaan kastiinkin . T. Siivooja