Mikä polyamoriassa on pahaa?

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että jos polyamoria olisi jotenkin luonnollisesti normaalia ja mainstreamia, ei siitä tulisi esim fyysisiä ongelmia. Nykypäivänä on kortonkia moneen lähtöön, mutta panehan paljaalla useampaa ihmistä niin tulehduksia siitä tulee, vaikka kaikki osapuolet olisivatkin staudittomia. 

Sitten mietin aina näissä kuvioissa lapsia. On tutkitusti todistettua, että ennalta-arvattavuus, rutiinit ja pysyvyys luovat hyvät puitteet stabiilin ihmisen kehittymiselle. Eivätkä nuo em. asiat pahitteeksi ole meille aikuisillekaan. Siinähän sitten selität perheen lapsille, että iskä on tänään ulkona Jaanan kanssa, äiti huomenna Petterin, sitten on taas äidin ilta Joonaksen kanssa ja viikonloppuna iskä on sitten menossa Annelin, tai jos hälle ei käy, Pirkon kanssa.

 

Tämä polyamoriassa on pahaa. 

Lapsen elämän voi pilata millä tahansa jos haluaa pilata elämän. Ei jokainen esim. katolisista ole hyväksikäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Juuri tätä ihmettelen miten polyamoria on edes biologisesti mahdollista. Kuulostaa höyrähtäneiden kertomalta sadulta joka on todellisuudessa silkkaa surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä itsessään olekaan mitään pahaa. Huono maine tulee siitä, että sitä tuputetaan sellaisillekin jotka eivät ole siitä kiinnostuneet.

Kuka tuputtaa? Tämä on jostain syystä se sama argumentti niilläkin, jotka eivät hyväksy esim. homoutta. En ole itse ikinä kokenut, että minulle olisi tuputettu jotain suhdemuotoa tai seksuaalisuutta. Jokaisen omia asioita ne ovat.

Meinasin olla tästä samaa mieltä, mutta tarkemmin ajateltuna, juuri tässä asiassa ei pidä täysin paikkaansa. Silloin tällöin näkyy ihmisiä, jotka tuntuvat pitävän polyamoriaa jotenkin parempana ja itseään fiksumpina ja valaistuneempina kuin muita. Vihjataan tai jopa sanotaan suoraan, että monogamistit ovat pikkumaisia ja kontrolloivia, kulttuurin aivopesemiä lampaita. Kaikilla menisi

Vuosia selibaatissa ja ajoittain myös täysselibaatissa eli ei masturbointia eläneenä ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa ja pidän äärimmäisen alkeellisena tuollaista elostelua.

 

Ok, sinä nautit pidättäytymisestä ja muiden ylenkatsomisesta. 

 

Siitä vain, yhtä sallittua se on kuin kahden- tai monenväliset nautinnolliset seksi- ja rakkaussuhteet. 

Koska polyamoria = evil.

Yleisesti ottaen, rajoja tarvitaan ja ihminen tarvitsee niitä. Rajat ovat rakkautta. Tunnetusti kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan. Nykyihmisellä on vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikkea voikaan saada. 

Koska kaikkea ei voi saada yhtäaikaa. Ja tämä on kautta historian kyllä ymmärretty. 

Toki - kautta historian on ollut orgiat, juhlat ja moniavioisuudet. Nämä ovat johtaneet aina rappion tielle. 

Heli Vaaranen, Väestöliiton asiantuntija, sanoi hienosti eräässä podcastissa. Me tulemme menemään tämän kaiken läpi, niin että kaikki on sallittua. Mutta voiko johtaa siitä sellaista johtopäätöstä, että tämä johtaa onnellisuuteen? Ei.

Vaikka koko muu maailma ympärillä tuntuu päivä päivältä enemmän menevän siihen suuntaan, että ei perinteisillä asioilla olisi enää väliä. Kunnioitus, rakkaus, myötä- ja vastoinkäymiset. Minä uskon niihin yhä koska sydämessäni tiedän että se on oikein.

Ja vilpittömästi uskon ja tiedän että paha on nykyään läsnä yhä vahvemmin, nykyajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Juuri tätä ihmettelen miten polyamoria on edes biologisesti mahdollista. Kuulostaa höyrähtäneiden kertomalta sadulta joka on todellisuudessa silkkaa surua.

Ihan kuin hetero sanoisi, että homoja ei voi olla olemassa... Yhtä toimiva logiikka. Se että sinä olet tietynlainen - tai edes se että suurin osa ihmisistä on tietynlaisia - ei tarkoita että kaikki muut ovat samanlaisia. Minusta tuntuu oudolta että joku ei voi samaan aikaan olla ajatella ihastuneesti tai välittää romanttisesti useammasta ihmisestä. Minulla on monia rakkaita ystäviäkin, kumppanit eroavat parhaista ystävistä erityisesti siten että heihin tuntee myös fyysistä vetovoimaa. Jostakin toisesta tämä minun kokemukseni taas on ilmeisesti outo.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Jos haluat olettaa jotain polysuhteista tosi-tv:n tai oman elämäsi dramatiikan perusteella, sinulla on siihen täysi vapaus. 

 

Kaikissa parisuhteissa sen enempää kuin kaikissa monisuhteissakaan ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävästi konflikteja tai draamaa, eivätkä kaikki tunne mustasukkaisuuden tunteita samoista syistä. Monet jopa osaavat käsitellä tunteitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että jos polyamoria olisi jotenkin luonnollisesti normaalia ja mainstreamia, ei siitä tulisi esim fyysisiä ongelmia. Nykypäivänä on kortonkia moneen lähtöön, mutta panehan paljaalla useampaa ihmistä niin tulehduksia siitä tulee, vaikka kaikki osapuolet olisivatkin staudittomia. 

Sitten mietin aina näissä kuvioissa lapsia. On tutkitusti todistettua, että ennalta-arvattavuus, rutiinit ja pysyvyys luovat hyvät puitteet stabiilin ihmisen kehittymiselle. Eivätkä nuo em. asiat pahitteeksi ole meille aikuisillekaan. Siinähän sitten selität perheen lapsille, että iskä on tänään ulkona Jaanan kanssa, äiti huomenna Petterin, sitten on taas äidin ilta Joonaksen kanssa ja viikonloppuna iskä on sitten menossa Annelin, tai jos hälle ei käy, Pirkon kanssa.

 

Tämä

 

Lapsen elämän voi pilata millä tahansa jos haluaa pilata elämän. Ei jokainen esim. katolisista ole hyväksikäyttäjä.

Eikä jokainen monisuhteinen ole seksihullu sinitukkainen draamakuningas tai -kuningatar 💡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Jos haluat olettaa jotain polysuhteista tosi-tv:n tai oman elämäsi dramatiikan perusteella, sinulla on siihen täysi vapaus. 

 

Kaikissa parisuhteissa sen enempää kuin kaikissa monisuhteissakaan ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävästi konflikteja tai draamaa, eivätkä kaik

Minä en kumminkaan hyväksy mitään draaman aiheuttamista. 100% tuntemani polysuhteet ovat aiheuttaneet sitä niin että ulkopuolistenkin elämä häiriintyy.

Vierailija kirjoitti:

Koska polyamoria = evil.

Yleisesti ottaen, rajoja tarvitaan ja ihminen tarvitsee niitä. Rajat ovat rakkautta. Tunnetusti kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan. Nykyihmisellä on vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikkea voikaan saada. 

Koska kaikkea ei voi saada yhtäaikaa. Ja tämä on kautta historian kyllä ymmärretty. 

Toki - kautta historian on ollut orgiat, juhlat ja moniavioisuudet. Nämä ovat johtaneet aina rappion tielle. 

Heli Vaaranen, Väestöliiton asiantuntija, sanoi hienosti eräässä podcastissa. Me tulemme menemään tämän kaiken läpi, niin että kaikki on sallittua. Mutta voiko johtaa siitä sellaista johtopäätöstä, että tämä johtaa onnellisuuteen? Ei.

Vaikka koko muu maailma ympärillä tuntuu päivä päivältä enemmän menevän siihen suuntaan, että ei perinteisillä asioilla olisi enää väliä. Kunnioitus, rakkaus, myötä- ja vastoinkäymiset. Minä uskon niihin yhä ko

Se on just näin!

Vierailija kirjoitti:

Koska polyamoria = evil.

Yleisesti ottaen, rajoja tarvitaan ja ihminen tarvitsee niitä. Rajat ovat rakkautta. Tunnetusti kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan. Nykyihmisellä on vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikkea voikaan saada. 

Koska kaikkea ei voi saada yhtäaikaa. Ja tämä on kautta historian kyllä ymmärretty. 

Toki - kautta historian on ollut orgiat, juhlat ja moniavioisuudet. Nämä ovat johtaneet aina rappion tielle. 

Heli Vaaranen, Väestöliiton asiantuntija, sanoi hienosti eräässä podcastissa. Me tulemme menemään tämän kaiken läpi, niin että kaikki on sallittua. Mutta voiko johtaa siitä sellaista johtopäätöstä, että tämä johtaa onnellisuuteen? Ei.

Vaikka koko muu maailma ympärillä tuntuu päivä päivältä enemmän menevän siihen suuntaan, että ei perinteisillä asioilla olisi enää väliä. Kunnioitus, rakkaus, myötä- ja vastoinkäymiset. Minä uskon niihin yhä ko

Miksi sitä kakkua ei voi syödä ja säästää loppua seuraavaksi päiväksi? On ihan käsittämätöntä, että ihmiset eivät saisi tehdä sitä mitä oikeasti haluavat, vain siksi että se on jonkun mielestä "väärin" ja asiat olisivat silloin liian kivoja. Miksi pitäisi tietoisesti kieltää itseltään jotain josta nauttisi ja joka ei satuta ketään, koska "kaikkea ei voi saada"? Mitä se rappio on, sitäkö että ihmiset saavat tehdä omia valintoja vapaasti?  Kukaan ei kiellä perustamasta perinteistä ydinperhettä, vaikka joku valitseekin olla lapseton, naimaton, sinkku tai polyamorisessa suhteessa.

Ei tyytymättömyys tai kärsimys ole itseisarvo. Se on tietenkin tärkeää, että ketään ei tietoisesti satuteta. "Vanhoina hyvinä aikoina" esimerkiksi perheväkivalta oli paljon sallitumpaa, elinajanodote lyhyempi ja itsemurhiakin tapahtui paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Jos haluat olettaa jotain polysuhteista tosi-tv:n tai oman elämäsi dramatiikan perusteella, sinulla on siihen täysi vapaus. 

 

Kaikissa parisuhteissa sen enempää kuin kaikissa monisuhteissakaan ei kuitenkaan ole mitenkään mer

Minä en kumminkaan hyväksy mitään draaman aiheuttamista. 100% tuntemani polysuhteet ovat aiheuttaneet sitä niin että ulkopuolistenkin elämä häiriintyy.

 

Tuolla paheksunnan määrällä taitaa elämä häiriintyä jo pelkästä ajatuksestakin, että joku olisi monisuhteinen 🤷🏼🤦🏼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Jos haluat olettaa jotain polysuhteista tosi-tv:n tai oman elämäsi dramatiikan perusteella, sinulla on siihen täysi vapaus. 

 

Kaikissa parisuhteissa sen enempää kuin kaikissa

Ainoa tuntemani polykuvio toi elämään ongelmia enkä muuta asennetta ennen korjaavaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Juuri tätä ihmettelen miten polyamoria on edes biologisesti mahdollista. Kuulostaa höyrähtäneiden kertomalta sadulta joka on todellisuudessa silkkaa surua.

Itse asiassa monisuhteisuus on ihmisen alkuperäinen suhdemuoto ajalta ennen maanviljelyä ja omaisuuden periyttämistä. Pienessä heimossa kaikki huolehtivat kaikista, eikä geneettinen vanhemmuus ollut rajaava tekijä. 

Vierailija kirjoitti:

Ok JOS kukaan ei rakastu eikä raskaudu.

PolyAMORIAA ei ole, jos kukaan ei rakastu. 

Ihmiset eivät oikeasti tiedä mitä polyamoria tarkoittaa. He ovat aika konservatiivisia ihmisiä, joita löytää kirkoista

Naiset pihtaa yhenki miehen kanssa niin mitä siitä tulee kun pihtaavat useamman kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne on aina niin rumia kaikki?

Mä olen miettinyt samaa. Iso osa sen näköisiä ettei niitä erehdy edes kännissäkään panemaan. Poikkeus oli se Naked Attraction-sarjassa esiintynyt polyamorinen nainen, joka oli ihan kivan näköinen. Että joo, kait siellä jotain poikkeuksia on. Mitenkäs ne polyamoriset miehet? Lähinnä tulee vain mieleen moniavioiset muslimit tai mormonit, mutta entä miehet ilman uskonnollista vakaumusta. Eivät oikein ole esillä medissa.

Yksi tapaamani oli ok-näköinen, joskin nörtihkö ja kiusattu. Naisystävänsä oli hurahtanut ja mt-ongelmainen. Toinen mies oli epäviehättävä, ja tapaillut pääasiassa mt-ongelmaisia naisia. Halusi kasvattaa lapsetkin kommuunissa vieraiden kanssa. Todella epämääräinen ihminen

Polysuhteet = mielenterveyskuntoutujien tukiryhmä

Tuskin tosin hyvä sellainen ja mielenterveyttä edistävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Juuri tätä ihmettelen miten polyamoria on edes biologisesti mahdollista. Kuulostaa höyrähtäneiden kertomalta sadulta joka on todellisuudessa silkkaa surua.

Ihan kuin hetero sanoisi, että homoja ei voi olla olemassa... Yhtä toim

Homoseksuaalisuus on kuitenkin osa biologiaa ja sitä tapaa eläinkunnassa, millä lienee tarkoituskin: jos yhteisössä on yksi, joka ei käytä resursseja lisääntymiseen, vaan hoitaa yhteisön asioita muilla tavoin hankkimalla esim. suojan lisääntyville yhteisön jäsenille pitääkseen lepotaukoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo sekin on polyamoriassa kummallista, että miten joku jaksaa sitä draamaan määrää. Monet yksiavioiset suhteetkin ovat jo todella hankalia, kun pitää tehdä kompromisseja ja olla valmis luopumaan omista toiveista toisen tähden. Jos on useampi kumppani, niin kaikenlaisten vääntöjen määrä on moninkertainen. Lisäksi mukaan tulevat kateellisuus ja mustasukkaisuus. Ihminen ei myöskään kykene tuntemaan ihastusta moneen samaan aikaan. Jos miehellä on vaikka monta vaimoa, niin yksi nousee niistä aina suosikiksi. Tämä luonnollisesti lisää jännitteitä ja mustasukkaisuutta muissa.

Juuri tätä ihmettelen miten polyamoria on edes biologisesti mahdollista. Kuulostaa höyrähtäneiden kertomalta sadulta joka on todellisuudessa silkkaa surua.

Ihan kuin hetero sano

Homoseksuaalisuus on kuitenkin osa biologiaa ja sitä tapaa eläinkunnassa, millä lienee tarkoituskin: jos yhteisössä on yksi, joka ei käytä resursseja lisääntymiseen, vaan hoitaa yhteisön asioita muilla tavoin hankkimalla esim. suojan lisääntyville yhteisön jäsenille pitääkseen lepotaukoja.

No niin on monisuhteisuuskin.