Mikä polyamoriassa on pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaa sinä puolestasi, että miksi yksi ei riitä? 

Eri. Koska seksi ja rakkaus ovat minulle eri asioista. Rakkauttani osoitan puolisolleni. Seksi on kuitenkin minulle tärkeä osa elämää jota haluan eri ihmisten kanssa erilaisissa ympäristöissä. Tätä ei yksi ihminen pysty minulle suomaan. Puolisoni on samanhenkinen joten olemme molemmat löytäneet itsellemme ihannekumppanin.

Tämä on avoin suhde, ei polyamoriaa. 

MItähän vtun eroa niilläkin mielestäsi on? Ei ihmisten tartte kommuunissa asua ollakseen suhteissa. Tunnen avioparejakin, joilla on eri osoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu että polyamoriaan myönteisesti suhtautuvat yhteiskunnat ovat naisvihamielisiä?

Esimerkiksi mitkä? Suomi tutkitusti on hyvinkin naisvihainen maa. 25% 18-35-vuotiaista miehistä on valmis pahoinpitelemään/raiskaamaan naisen, jolla on nätti mekko päällä. Tai tatuointeja. Vaikka tämä olisi kaksosia heteropuolusolleen odottava poliitikko.

Kuka nyt vielä viitsii viitata tuohon puutaheinää tutkimukseen

Jokainen, jota se ei kivuliaasti kirvele :D

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Siihen muutenkin liitetään aika usein sellaisia piirteitä, joita en tunnista lainkaan. Itse en ole seksihirmu tai läheisriippuvainen, vaikka olenkin kahdessa suhteessa. Toista kumppania näen pari kertaa viikossa ja toisen kanssa ollaan etäsuhteessa, vietetään pitkiä viikonloppuja yhdessä ja soitellaan videopuheluita. Keskustellaan paljon ja ollaan myös haavoittuvia, suhde ei pyöri pelkän seksin ympärillä. Kummastakin välitän todella paljon, he ovat pohtivia ja mukavia ihmisiä. Usein on olo, että tulen huomioiduksi ja pystyn näyttämään omaa välittämistä paljon enemmän kuin missään monogamisessa suhteessa.

Kenelläkään osapuolella ei ole myöskään mitään haaremia. Etäsuhteessa oleva kumppani viljelee perunaa maaseudulla, jossa hän asuu yhdessä puolisonsa kanssa, tullaan kaikki hyvin juttuun ja tykkään auttaa tilan töissä. Molemmat tykkäävät metsästää, marjastaa ja ovat tosi maanläheisiä. Toinen kumppanin

Kuulostat sitoutumiskammoiselta... Pitää hoitaa tuo ennen kuin meet mihinkään suhteeseen. Anna kun arvaan: olet aiempi pettäjä?

Moni polyamorikko pelkää seistä omilla jaloillaan. Hylkäämisen pelkoisia ja sitoutumiskammoisia.

Vierailija kirjoitti:

On siinä yksi paha. Siittiö ja munasolu, niistä tulee kakaroita. Siksi kai on raamattu. Koska jonkun on otettava vastuu. Mutta eihän vastuu ole marxilaisia oikeesti kiinnostanu koskaan.

Vastuusta puhuva perceli ulisee toisessa ketjussa, ettei halunnut lasta ja että akan on tehtävä abortti, eikä hän voi kondomia käyttää kun ei muna seiso. Siinä sun vastuu, aina jollain muulla kuin sulla. 

Sinä olet miesvauva.

Ajattelen, että jos polyamoria olisi jotenkin luonnollisesti normaalia ja mainstreamia, ei siitä tulisi esim fyysisiä ongelmia. Nykypäivänä on kortonkia moneen lähtöön, mutta panehan paljaalla useampaa ihmistä niin tulehduksia siitä tulee, vaikka kaikki osapuolet olisivatkin staudittomia. 

Sitten mietin aina näissä kuvioissa lapsia. On tutkitusti todistettua, että ennalta-arvattavuus, rutiinit ja pysyvyys luovat hyvät puitteet stabiilin ihmisen kehittymiselle. Eivätkä nuo em. asiat pahitteeksi ole meille aikuisillekaan. Siinähän sitten selität perheen lapsille, että iskä on tänään ulkona Jaanan kanssa, äiti huomenna Petterin, sitten on taas äidin ilta Joonaksen kanssa ja viikonloppuna iskä on sitten menossa Annelin, tai jos hälle ei käy, Pirkon kanssa.

Tämä polyamoriassa on pahaa. 

Sen sijaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmisellä on vaikkapa kaksi pysyvää kumppania ja aikuisia on perheessä kolme. Länsimaisella polyamorialla vaan harvemmin tähän viitataan, kauan kyse on juuri tuosta tässä ketjussa kun mainitusta "rakkauden ja s3ksin saamisesta" eri osoitteista. Länsimaiselta ihmiseltä puuttuu kurinalaisuus ja sitten mietitään mikä ihme siinä on niin ongelmallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoin Jumalan säädöksiä.

Minkä niistä? En usko yhteenkään. Ja volinasi on koomista kun sulla ei ole mitään kokemusta seksuaalisesta rakkaussuhteesta.

Vaikka et uskokaan, joku muu uskoo. Vaikka et uskokaan, niin uskonnot ovat muovanneet yhteiskuntamme arvopohjan ja vaikuttavat sitä kautta edelleen. Miksi toisia pitää alkaa haukkumaan, jos he asiallisesti sanovat olevansa kanssasi eri mieltä? Tuosta tulee valitettavasti mielikuva ettet olekovin sinut oman polyamorisuutesi kanssa, kun niin herkästi pahastut.

Mä en ole ikinä ollut polyamorinen. Voin puolustaa ihmisten oikeutta elää kuten tahtovat ja vastustaa Raamattua lyömäaseena käyttäviä sekonatseja ihan vain silkkaa filantrooppisuuttani. 

Älä odota asiallisuutta kun itse olet epäasiallinen hihhelitollo. 

Vierailija kirjoitti:

Moni polyamorikko pelkää seistä omilla jaloillaan. Hylkäämisen pelkoisia ja sitoutumiskammoisia.

T. Incelin mutu

Vierailija kirjoitti:

Ei se pahaa ole. Se vain sopii äärimmäisen harvalle ihmiselle aidosti. Suurin osa polyamoriassa elävistä kipuilee ihan tosi paljon ja ihmissuhteet pyörittävät koko elämää, sellainen vie energiaa. 

Jatkan vielä, että syy sille miksi itse en ole polyamorisessa suhteessa on nimenomaan pragmaattinen. Yksiavioinen suhde on helpompi, kun säätämistä on vähemmän, jää siis enemmän aikaa ja aivoista tilaa tärkeämmille asioille. Olen ollut avoimessa suhteessa (en polyamorisessa), joten hiukan kokemustakin on. Olen tavannut ihania polyamorisia ihmisiä, jotka ovat seurustelleet samojen ihmisten kanssa vuosia ja heillä tuntuu olevan rauha. Suurin osa on kuitenkin huuman perässä säntäilijöitä, joiden ulkopuoliset suhteet kestää tasan sen kaksi vuotta ja sitten done. Se kaksi vuottakin on usein pelkkää vuoristorataa ja vaikeita keskusteluja. No jotkut jaksaa...

Kellään ei ole paineita olla poly siksi että joku muu on. Useimmat pysyy ihan kahdenvälisessä. 

Ajattelen itse  mielummin avointa  suhdetta kuin polyamoriaa. Polyamoria on määritelmällisesti ja kirjaimellisesti  "monirakkautta" jossa kukaan ei tiedä olevansa puoliso kuin noin silloin tällöin, se toki voi jollekulle sopia. Siinä on riski että jonkun kanssa on läheisempi ja jotkut jäävät vähemmälle, ulkokehälle ja "pääparin" oikkujen toteuttajaksi.

Toisaalta jos tämä ryhmädynamiikka kokonaan rikotaan nii sittenhän porukkaan voi tulla kuka vaan

Avoin suhde on helpompi. Siinä on selvästi yksi pitkäaikainen suhde jonka säännöt ja sopimukset määräävät sen miten muitten suhteen toimitaan. Tässä suhdemallissa tiedät kenen kanssa vietät joulua., muiden kanssa lähinnä pannaan.

Polyamoriassa on sekin ÄLLÖ asia että se on sekakieliken ilmaisu.  Latinaa ja kreikkaa. Se tekee siitä silmissäni perverssin ja vastenmielisen. 

Siinä ei ole mitään pahaa. Pojat vain kiihottuu siitä äärimmilleen kun niillä ei ole mitään mahkuja saada pllua.

Ne keksii omasta päästään väitteitä, jotka kuvaa niitä itseään: narsisti, sitoutumiskammoinen, seksihullu, väkivaltainen, vastuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä itsessään olekaan mitään pahaa. Huono maine tulee siitä, että sitä tuputetaan sellaisillekin jotka eivät ole siitä kiinnostuneet.

Kuka tuputtaa? Tämä on jostain syystä se sama argumentti niilläkin, jotka eivät hyväksy esim. homoutta. En ole itse ikinä kokenut, että minulle olisi tuputettu jotain suhdemuotoa tai seksuaalisuutta. Jokaisen omia asioita ne ovat.

Meinasin olla tästä samaa mieltä, mutta tarkemmin ajateltuna, juuri tässä asiassa ei pidä täysin paikkaansa. Silloin tällöin näkyy ihmisiä, jotka tuntuvat pitävän polyamoriaa jotenkin parempana ja itseään fiksumpina ja valaistuneempina kuin muita. Vihjataan tai jopa sanotaan suoraan, että monogamistit ovat pikkumaisia ja kontrolloivia, kulttuurin aivopesemiä lampaita. Kaikilla menisi paremmin jos luovuttaisiin harhaisen epärealistisesta monosuhdeideaalista ja elettäisiin kaikki poly- ja avosuhteissa.

Toki polyja ja heidän elämäntapaansa lyttääviä ja omaa elämäntyyliään ainoana oikeana muille tuputtavia monoja on moninkertaisesti enemmän, eipä sillä.

Itse tunsin kaksi pariskuntaa jotka ovat polyamorisia. Molemmat yrittivät aina saada minua liittymään mukaan. Kun sanoin ettei tällainen todellakaan minua kiinnosta, niin jatkoivat silti yrittämistä ja jankkaamista asiasta. Koin sen todella ahdistavana. En ole nykyään näiden ihmisten kanssa missään tekemisissä. Lisäksi tämän toisen pariskunnan nainen oli selvästi alistettu ja läheisriippuvainen, ja harrastaa tätä toimintaa selvästi vain koska miehensä niin vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Siihen muutenkin liitetään aika usein sellaisia piirteitä, joita en tunnista lainkaan. Itse en ole seksihirmu tai läheisriippuvainen, vaikka olenkin kahdessa suhteessa. Toista kumppania näen pari kertaa viikossa ja toisen kanssa ollaan etäsuhteessa, vietetään pitkiä viikonloppuja yhdessä ja soitellaan videopuheluita. Keskustellaan paljon ja ollaan myös haavoittuvia, suhde ei pyöri pelkän seksin ympärillä. Kummastakin välitän todella paljon, he ovat pohtivia ja mukavia ihmisiä. Usein on olo, että tulen huomioiduksi ja pystyn näyttämään omaa välittämistä paljon enemmän kuin missään monogamisessa suhteessa.

Kenelläkään osapuolella ei ole myöskään mitään haaremia. Etäsuhteessa oleva kumppani viljelee perunaa maaseudulla, jossa hän asuu yhdessä puolisonsa kanssa, tullaan kaikki hyvin juttuun ja tykkään auttaa tilan töissä. Molemmat tykkäävät metsästää, mar

MItä sitoutuskammoista tässä on, jos en pelkää myöntää välittäväni näistä ihmisistä? Ja ajatus loppuelämän viettämisestä tällä tavalla, heidän kanssaan suhteessa, tuntuu pelkästään hyvältä?

En näe mitään syytä miksi pitäisi "hoitaa" itseään taipuakseen muottiin josta ei ole koskaan pitänyt, siltä varalta ehkä ehkä siitä alkaakin pitää kunhan tarpeeksi pakottaa - kun vaihtoehto on se, että voi heti elää elämää joka tuntuu omalta ja tekee onnelliseksi. Sama kuin yrittäisi koulia itseään olemaan työssä josta ei nauti, sen sijasta että hyppää irti oravanpyörästä ja alkaa yrittäjäksi oman haaveen parissa. Ja sitten kun yrittämisellä elättää itsensä, niin joku tulee sanomaan että pitää nyt lopettaa ja opetella tekemään sitä itselle sopimatonta työtä, kun sitä tekee kaikki muutkin. Kiitos ei.

Ja ei, en ole koskaan pettänyt eikä minuakaan ole petetty. Monogamiset suhteet ovat loppuneet edellisestä viestissä sanotuista syistä, ei olla oltu sopivia toisillemme eikä elämäntapakaan ole ollut itselle sopiva.

Ok JOS kukaan ei rakastu eikä raskaudu.

Ideologiat ovat aina yhtä ahdasmielisiä ja tuomitsevia, ne tuomitsevat kaikki jotka eivät tee samoin.

Aidot jutut tunnistaa siitä että niihin osalliset eivät pidä niin suurta porua itsestään ja hyväksyvät toisten erilaisen tavan elää, antavat siis kaikkien kukkien kukkia ilman jatkuvaa mölinää omien valintojen paremmuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaa sinä puolestasi, että miksi yksi ei riitä? 

Eri. Koska seksi ja rakkaus ovat minulle eri asioista. Rakkauttani osoitan puolisolleni. Seksi on kuitenkin minulle tärkeä osa elämää jota haluan eri ihmisten kanssa erilaisissa ympäristöissä. Tätä ei yksi ihminen pysty minulle suomaan. Puolisoni on samanhenkinen joten olemme molemmat löytäneet itsellemme ihannekumppanin.

Tämä on avoin suhde, ei polyamoriaa. 

MItähän vtun eroa niilläkin mielestäsi on? Ei ihmisten tartte kommuunissa asua ollakseen suhteissa. Tunnen avioparejakin, joilla on eri osoitteet.

Olen eri, mutta jos osallistuu polykeskusteluun, niin vähän hassua ettei itse vaivauduta ottamaan käsitteistä selvää, vaan aletaan kiukuttelemaan kun joku niistä huomauttaa.

Avoimessa suhteessa on yksi muita tärkeämpi primaarisuhde ja sen lisäksi rinnakkaissuhteita. Polyssa on useita, yleensä enemmän tai vähemmän samanarvoisia rakkaussuhteita. Kyseisen kommentin kirjoittaja kertoi, että rakkaus ja seksi on hänelle eri asioita ja rakkautta hän jakaa vaimonsa kanssa, mutta seksiä haluaa harrastaa muidenkin kanssa. Klassinen avoin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästään normaali mies ei arvosta sitä että kylän miehet käyvät vaimoaan polkemassa.

Enkä halua miestä, joka on polkenut kylän/naapurin naiset ja kokemusta on. ;) 

Jotain pimeää siinä on, että jo 20-vuotiaalla tytöllä tai pojalla on ollut 100 kumppania. Mitenhän pystyy sitoutumaan yhteen kumppaniin, kun väkisinkin jää mieleen ne edelliset kumppanit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästään normaali mies ei arvosta sitä että kylän miehet käyvät vaimoaan polkemassa.

Enkä halua miestä, joka on polkenut kylän/naapurin naiset ja kokemusta on. ;) 

Jotain pimeää siinä on, että jo 20-vuotiaalla tytöllä tai pojalla on ollut 100 kumppania. Mitenhän pystyy sitoutumaan yhteen kumppaniin, kun väkisinkin jää mieleen ne edelliset kumppanit.

Olet kyllä aivan kuutamolla jos luulet että yksikään nainen on kenenkään miehen kanssa hyvän seksin vuoksi. Kunhan se ei ole ihan järkyttävää sadistista paskaa niin ihan sama. Mutta kuvitelma siitä että nainen ihannoisi sinua kuin pornohoro on täysin delusionaalinen, oli kokemusta tai ei

Toki kokemuksen myötä tulee lopulta se mikä itselleni, että ei kiinnosta ollenkaan. En saa mitään irti siitä, että siittäjä saa hormonikiksit huijatessaan aivojaan, että on taas menestyksekkäästi siittänyt. En saa mitään irti siitä, että minun kehoni vapauttaa noita hormoneja, ja jos saisin niin siihen ei tarvittaisi miestä. Seksi on yksinkertaisesti täysin turhaa ja jos mies on tästä eri mieltä, hän on niin retardi että tuskin häntä jaksaisi muutenkaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne on aina niin rumia kaikki?

Mä olen miettinyt samaa. Iso osa sen näköisiä ettei niitä erehdy edes kännissäkään panemaan. Poikkeus oli se Naked Attraction-sarjassa esiintynyt polyamorinen nainen, joka oli ihan kivan näköinen. Että joo, kait siellä jotain poikkeuksia on. Mitenkäs ne polyamoriset miehet? Lähinnä tulee vain mieleen moniavioiset muslimit tai mormonit, mutta entä miehet ilman uskonnollista vakaumusta. Eivät oikein ole esillä medissa.