Miksi mennä kihloihin, jos ek aio mennä naimisiin?

Emme kihlautuneet ennen naimisiinmenoa, se ei vaan sopinut meille. Olimme kaksi aikuista ihmistä ja kun päätimme mennä naimisiin, se tapahtui nopeasti ja ilman suuria juhlia. Kihlauksella ei ollut minulle mitään henkistä arvoa. Moni nuorempi tuttavani on mennyt viime aikoina kihloihin ja onhan se ihan mukava katsella heidän vaalenapunaisia rakkauskuplia. Kukin toimikoon, kuten parhaaksi näkee.

eihän se ole mikään kihlaus, jos ei edes ole aietta mennä naimsiin. Kihalus alkaa siis silloin kun pariskunta on päättänyt mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Emme kihlautuneet ennen naimisiinmenoa, se ei vaan sopinut meille. Olimme kaksi aikuista ihmistä ja kun päätimme mennä naimisiin, se tapahtui nopeasti ja ilman suuria juhlia. Kihlauksella ei ollut minulle mitään henkistä arvoa.

Teidän kihlaus alkoi siitä hetkestä, kun päätitte mennä naimisiin.

Huvittavampaa kuin pitkä kihlaus (missä ei mielestäni ole mitään vikaa) ovat toisen kerran naimisiin menevät. Kolmannesta kerrasta sietäisi muuttaa jo kiven alle asumaan. Tai eronneet, kun ovat ensin luvanneet todistajien edessä olla ikuisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä kihloihin, kun voi mennä suoraan naimisiin (kuten me tehtiin)?

Et ole ymmärtänyt asiaa. Kihloissa ollaan sillä hetkellä, kun päätetään mennä naimisiin - oli se sitten vaikka viikko ennen vihkimistä. Ei kihlauksella tarkoiteta sormusta tai juhlia tai ilmoitusta. Te olitte kihloissa siitä hetkestä, kun päätitte mennä naimisiin! 

Vierailija kirjoitti:

Miten voi mennä kihloihin, ilman aietta avioliitolle, kun kihlat on aie avioliitolle? 

Sanoit sen itsekin. Aie.

Vierailija kirjoitti:

Emme kihlautuneet ennen naimisiinmenoa, se ei vaan sopinut meille. Olimme kaksi aikuista ihmistä ja kun päätimme mennä naimisiin, se tapahtui nopeasti ja ilman suuria juhlia. Kihlauksella ei ollut minulle mitään henkistä arvoa. Moni nuorempi tuttavani on mennyt viime aikoina kihloihin ja onhan se ihan mukava katsella heidän vaalenapunaisia rakkauskuplia. Kukin toimikoon, kuten parhaaksi näkee.

Miten kerrot, ettet ymmärrä lukemaasi kertomatta, ettet ymmärrä lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Mikään ei kuitenkaan määritä millä aikataululla. Se voi olla vaikka 10 vuoden päästä tai sitten kuolinvuoteella. Joillekin kihlaus on myös symbolinen ele sitoutumisesta. Tiedän useamman, jotka ovat olleet kihloissa vuosia, jopa yli 10 tai 20 vuotta. Ei ole koskaan häirinnyt minua, mutta en nyt ylipäätään olekaan noin kaavoihin kangistunut. Testamentti ja parivakuutuskin on keksitty, joten tyhjän päälle ei jää vaikka avopuoliso menehtyisikin ennen aikojaan.

Oltu kihloissa kohta 40 vuotta.  Mikä olisi muuttunut jos olisi naimisiin menty.  Molemmat siskoni on vihitty jo kahteen kertaan ja olen luvannut että kolmatta häälahjaa ei tule.  Ei nuo ole sen onnellisemmilta näyttänyt.

Valehdelleet vaan papille ja sukulaisille "kunnes kuolema meidät erottaa"

Et ole kihloissa. Sori vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aio mennä naimisiin, ei ole kihloissa. Kihlaus merkitsee avioliittolupausta. Pariskunta voi aivan hyvin olla kihloissa ilman sormuksia tai jopa salaa. Pelkkä sormus taas on juuri sitä: pelkkä sormus. Tämä ei ole mikään makuasia vaan voi ihan sanakirjasta tarkistaa. 

Sulla on itsellä tainnut jäädä sisäistämättä nuo tekstit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hahaa, okei. No me olemme sitten nähtävästi kihlautuneet kirkkoherranvirastossa, jossa esteet tutkittiin heti samana päivänä kun olimme sopineet menevämme naimisiin.

Sama! Kahden viikon kihla-aika ja sitten naimisiin.

Miksi vietitte kaksi viikko kirkkoherranvirastossa? Ihme, ettei kukaan häätänyt teitä sieltä pois...

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla kihloissa, jos antaa sormuksen, mutta sanoo, että en aio mennä naimisiin.

Kihloissa taas voi olla ilman sormusta, kun hääpäivä on suunnitteilla. Molemmilla on aikomus naimisiin. 

Eipä ne oo kihlat jos ei oo aikomusta mennä naimisiin ikinä. Ei kaikki sormusten vaihto/anto oo kihlautumista.

Nykyään siis avoparit on useimmin kihloissa mutta häitä ei tule. Ei ole rakkautta vaikka tykätään eikä parempaa löydy. Kiinnytään mutta ei rakasteta. Monet seurustelu kumppanit on kihloissa millä näyttää muille että he ovat yhdessä. Vakituisen suhteen merkkinä yleensä. Oleskelu lupahuijauksissa nainen ostaa sormukset maksaa kaiken. Tai huijattava mies. Se on selvää huijausta alusta asti. Normi parit maksaa itse itsensä ja puoliksi. Mies yleensä ostaa sormukset nainen valitsee tai yhdessä. Monilla kihlapareilla on lapsia tai avopareilla eikä he pidä tarpeellisena avioliittoa kun lapset on kuitenkin kumpikin tunnustanut. Sitten on pareja että äidin nimi annetaan lapsille jos on riitoja väkivaltaa epävarmaa niin näin heillä pysyy rauha siis lapsilla. Nainen odottaa tietysti avioliittoa lapsia mutta toinen ei jos jo ennestään on ollut tai eronnut tai kuollut puoliso tai maksaa elatusmaksuja entisistä. Aikuiset hoitaa asioita tilanteiden mukaan. Eroissa kun tavataan entisiä ja nykyisiä. Monen nuoruuden rakkaus katosi johonkin. Eikä sitten rakastu. Moni uskontoisen kanssa monet on asumassa tai aviossa mutta toiset liitot kestää toiset ei. Lapsettomia on paljon. Nuorena jos ollaan menty naimisiin ja toinen pettää yhtenään niin kyllä se toinen siitä lähtee sitten pois. Tai eletään kulissia kunnes lapset on aikuisia. Nuoriso vaihtaa nykyäänkin ystävä sormuksia ja ystävälukkoja. Sitten kihloihin jos tuntuu että eletään pitkään yhdessä. Monet avioliitot kestää koko elämän. Monet kihloissa kestää koko elämän ja avoliitto voi kestää koko elämän. Ihmisten yhdessä olo on niin monenlaista. Ei kannata ruveta tuomitsemaan. 

Mitä väliä. Joku haluaa olla sinkku, joku vain treffailee, jotkut on avoliitossa, jotkut ovat kihloissa ym ym. Mitä se kenenkään peppua kaivelee?

Rakkaus kestää kohteet vaihtuu. Väkivalta ei ole rakkautta. Älkää sellaisia opettako jostain juudaksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.

Kihlaus on kyllä ihan selkeästi Suomen laissa määritelty, se on sitä kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Tokihan minä voin kutsua poikakaveria aviopuolisokseni tai naapurin Peteä huoltajakseni, mutta ei he sillä sanomisella sellaisiksi mu

Siellä on määritelty että ovat kihloissa kun ovat sopineet menevänsä naimisiin mutta ei se estä kihlautumasta ilman aikomusta.

No jos vain ei tule mentyä naimisiin vaikka on kihloissa. Tuleekin lapset ja elämä. Ei kai ne kihlat mene pilalle? Muuta kuin jonkun hullun jankkaajan päässä. Itse olen naimisissa mutta en tosiaankaan tulisi täältä kysymään lupaa olenko kihloissa vai en näin yleisesti ottaen. Aikuset ihmiset päättää itse mitä ovat tai eivät ole. Sori siitä ap.

"Monet kihloissa kestää koko elämän ja avoliitto voi kestää koko elämän. Ihmisten yhdessä olo on niin monenlaista. Ei kannata ruveta tuomitsemaan."

Eihän tässä ole mistään tuomitsemisesta kyse. Minulle on toisten suhteet aivan sama. Vaan siitä, että kihlaus TARKOITTAA aietta mennä naimisiin. Ihmiset, jotka eivät aio naimisiin, eivät ole kihloissa. Tämä on vähän sama juttu kuin että orava ei ole päästäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla kihloissa, jos antaa sormuksen, mutta sanoo, että en aio mennä naimisiin.

Kihloissa taas voi olla ilman sormusta, kun hääpäivä on suunnitteilla. Molemmilla on aikomus naimisiin. 

Eipä ne oo kihlat jos ei oo aikomusta mennä naimisiin ikinä. Ei kaikki sormusten vaihto/anto oo kihlautumista.

Pariskuntahan sen suhteensa laadun itse päättää. Ei av-mamma.

Sinänsä ihan sama mitä kukin tekee ja leikkii olevansa, mutta kihlaus nyt kuitenkin on ihan virallisesti ja yksiselitteisesti määritelty, niin en ymmärrä minäkään. Ei voi olla kihloissa ja joko odottaa kosintaa tai tietää ettei ole menossa naimisiin. Eikä voi olla naimisissa ilman että olisi ollut kihloissa.

Sormuksia toki voi pitää ihan vapaasti tai olla pitämättä, ihan missä sormessa tykkää. Se ei näitä asioita määrittele.

Vierailija kirjoitti:

"Monet kihloissa kestää koko elämän ja avoliitto voi kestää koko elämän. Ihmisten yhdessä olo on niin monenlaista. Ei kannata ruveta tuomitsemaan."

 

Eihän tässä ole mistään tuomitsemisesta kyse. Minulle on toisten suhteet aivan sama. Vaan siitä, että kihlaus TARKOITTAA aietta mennä naimisiin. Ihmiset, jotka eivät aio naimisiin, eivät ole kihloissa. Tämä on vähän sama juttu kuin että orava ei ole päästäinen.

Missä laissa on määritelty että kihloihin ei saa mennä ilman aihetta? Linkkiä kehiin...