Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä kihloihin, jos ek aio mennä naimisiin?
Kommentit (490)
41/490
|
22.11.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.
Kihlaus on kyllä ihan selkeästi Suomen laissa määritelty, se on sitä kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Tokihan minä voin kutsua poikakaveria aviopuolisokseni tai naapurin Peteä huoltajakseni, mutta ei he sillä sanomisella sellaisiksi muutu, kun näillä sanoilla on ihan tarkka, määritelty merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.
Mutta tuo kihlaus on johtanut avioliittoon tai hyvin harvoissa tapauksissa kihlauksen purkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hahaa, okei. No me olemme sitten nähtävästi kihlautuneet kirkkoherranvirastossa, jossa esteet tutkittiin heti samana päivänä kun olimme sopineet menevämme naimisiin.
Te kihlauduitte sillä hetkellä, kun sovitte menevänne naimisiin. Sen jälkeen menitte kirkkoherranvirastoon. Se saattoi toki olla samana päivänä jopa 5 minuuttia myöhemmin, mutta sopimushetki = kihlautuminen.
Tätä voisi kysyä eksältäni. Halusi tosi äkkiä kihloihin, siis kolmen kuukauden seurustelun jälkeen kysyi. Silloin jo sanoin, että minulle kihlaus tarkoittaa oikeasti lupausta avioliitosta, että itse haluan oikeasti naimisiin ja että en halua mennä kihloihin ellei toinen ole tosissaan. Hän väitti olevansa, mutta sitten ei suostunutkaan vuosiin edes keskustelemaan häistä, saati suunnittelemaan niitä.
Melkein kahdeksan vuotta ehdittiin olla yhdessä, eikä hänen mielestään vieläkään ollut ajankohtaista keskustella häistä vaan suuttui, kun yritin ottaa asian esille. Lopulta sainkin hänet paljastamaan, ettei oikeasti halua naimisiin tai perhettä. Tunsin itseni ihan ääliöksi, että olin antanut huijata itseäni niin kauan.
Nykyinen mies on sitten ihan toista maata, kihloihin mentiin kun oltiin seurusteltu noin Puolitoista vuotta, eli muutama kuukausi sitten, ja kirkko ja juhlapaikka on jo varattuna ensi kesälle. Enää en katselisi jahkailijaa ja sitku-miestä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä kihloihin, ilman aietta avioliitolle, kun kihlat on aie avioliitolle?
Vanhanaikaista, kulahtanutta🤭 huvittavan rajallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Mikään ei kuitenkaan määritä millä aikataululla. Se voi olla vaikka 10 vuoden päästä tai sitten kuolinvuoteella. Joillekin kihlaus on myös symbolinen ele sitoutumisesta. Tiedän useamman, jotka ovat olleet kihloissa vuosia, jopa yli 10 tai 20 vuotta. Ei ole koskaan häirinnyt minua, mutta en nyt ylipäätään olekaan noin kaavoihin kangistunut. Testamentti ja parivakuutuskin on keksitty, joten tyhjän päälle ei jää vaikka avopuoliso menehtyisikin ennen aikojaan.
Oltu kihloissa kohta 40 vuotta. Mikä olisi muuttunut jos olisi naimisiin menty. Molemmat siskoni on vihitty jo kahteen kertaan ja olen luvannut että kolmatta häälahjaa ei tule. Ei nuo ole sen onnellisemmilta näyttänyt.
Valehdelleet vaan papille ja sukulaisille "kunnes kuolema meidät erottaa"
Tiedän pariskuntia, jotka eivät ole edes kihloissa, mutta on yhteinen omaisuus, lapset ja lapsenlapset. Ihan hyvin heillä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset jotka saaneet alkunsa kihlauksen aikana eivät ole olleet aviottomia lapsia! Kihlaus on ollut ihan virallinen juttu toisin kuin nyt useimmassa tapauksessa.
Syntykö kihlaus kosinnasta vai miten on tehty? Puhuttu vain että mennäänkö kihloihin, vai miten?
On siinäkin että päätetty mennä naimisiin alkanut se että on kaikenlaista järjesteltävää eikä ehkä ole voitu mennä naimisiin 'huomenna maistraatissa' joten, mitä?
Morsiusmekon ompeluunkin mennyt aikaa - ei sitä ole ostettu jostain valmisvaatekaupasta. Ja monipäiväisten kyläjuhlien järjestelyyn???
Kertokaa mitä tiedätte häistä ja naimisiinmenosta entisaikaan maaseudulla ja kaupungissa?
Moniko teistä on eronnut jotka täällä nyt arvostelee pitkään kihloissa olleita. Oliko se niin ihanaa ja siveellistä? (alanuolista näkee)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.
Suomen lain mukaan kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Kyllä se minusta jonkinmoinen lupaus on, vaikka ei tietenkään juridisesti sitova.
"Suomen lain"? Luulemaasi lakipykälää ei ole olemassakaan. Ja se, että sinusta kihlaus on kuitenkin "jonkinmoinen lupaus," ei tarkoita, että kihlaus olisi minkäänmoinen lupaus edes nimellisesti ja epävirallisesti. Kyseessä on sinun oma subjektiivinen näkemyksesi, eikä mitään muuta. Ymmärrät varmaan, että jonkun toisen subjektiivinen näkemys voi sitten ollakin ihan päinvastainen olematta yhtään sen väärempi. Juridisesti ja historiallisesti kihlaus ei kuitenkaan ole koskaan merkinnyt lupausta.
Wikipedia on kanssasi eri mieltä.
"Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään. Kihlauksella ei kuitenkaan ole nykyään juridisia seuraamuksia[2]."
"Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astunut lainmuutos muutti tämän muotoon Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet....[4]"
Se on sitä varten, että nainen saa sormuksen sormeensa ja mies välttyy naimisiin menolta. Molemmat voittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hahaa, okei. No me olemme sitten nähtävästi kihlautuneet kirkkoherranvirastossa, jossa esteet tutkittiin heti samana päivänä kun olimme sopineet menevämme naimisiin.
Sama! Kahden viikon kihla-aika ja sitten naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi olla kihloissa, jos antaa sormuksen, mutta sanoo, että en aio mennä naimisiin.
Kihloissa taas voi olla ilman sormusta, kun hääpäivä on suunnitteilla. Molemmilla on aikomus naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla kihloissa, jos antaa sormuksen, mutta sanoo, että en aio mennä naimisiin.
Kihloissa taas voi olla ilman sormusta, kun hääpäivä on suunnitteilla. Molemmilla on aikomus naimisiin.
Tai no, ainakin naisella on aikomus naimisiin. Miehillä harvemmin 😉
Koska naisille kihlaus on yleensä tärkeää. Epämiellyttävät utelut loppuvat kun on sormus sormessa. Miehille asia on samantekevää.
Tämän takia ei pidä suostua pitkiin kihlauksiin. Kun kihloihin mennään, niin pitää hääpäivä sopia ja vihkipäivä varata. Muuten ukko vaihtoon, koska ne "eihän sillä ole kiire"-puheet meinaavat vain sitä, että tarkoitus on vain saada nainen hiljaiseksi.
Tälle ilmiölle on amerikassa ihan nimikin, "shut up-ring". Youtubesta löytyy paljon videoita aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla kihloissa, jos antaa sormuksen, mutta sanoo, että en aio mennä naimisiin.
Kihloissa taas voi olla ilman sormusta, kun hääpäivä on suunnitteilla. Molemmilla on aikomus naimisiin.
Tai no, ainakin naisella on aikomus naimisiin. Miehillä harvemmin 😉
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 solmittiin Suomessa 20 693 avioliittoa.
Että eipö se nyt niin harvinaista ole että ihan sikkä miehelläkin on aikomus naimisiin kihlautuessaan, yksin kun ei voi naimisiin mennä. Toki osa noista on naisparejakin, mutta valtaosa ihan perinteisiä heteropareja.
Mielestäni me ei olla kihloissa, vaikka timantteja on sormessa. Haluttiin sormukset nimettömiin, vähän niinkuin sitoutumisen symboleiksi ja muille näkyviksi.
Avioliitto ei sinänsä merkitse meille kummallekaan mitään. Meillä ei myöskään ole eikä tule yhteisiä lapsia. Testamentit meillä on ja niissä olemme toisemme huomioineet. Sen suurempaa sitoutumista emme kaipaa.