Miksi mennä kihloihin, jos ek aio mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä kihloihin, kun voi mennä suoraan naimisiin (kuten me tehtiin)?

On aika vaikea mennä naimisiin ilman, että jotenkin sopii asian (= menee kihloihin). 

Hahaa, okei. No me olemme sitten nähtävästi kihlautuneet kirkkoherranvirastossa, jossa esteet tutkittiin heti samana päivänä kun olimme sopineet menevämme naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.

Suomen lain mukaan kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Kyllä se minusta jonkinmoinen lupaus on, vaikka ei tietenkään juridisesti sitova.

Ei tuo sinun pykäläsi poissulje sitä että kihloissa voi olla myös ilman että on mitään avioliittolupauksia tehty. Voi pariskunta mennä kihloihin ja luvata olla vaikka elämänkumppani. Ei kihlaus ole sanana tavaramerkkisuojattu.

Taas tätä samaa jankkausta. 

Varmaan painostuksesta ja manipuloinnin tuloksena. Ah, miten kaunista sivuuttaa se vähemmän tärkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti: Varmaan painostuksesta ja manipuloinnin tuloksena. Ah, miten kaunista sivuuttaa se vähemmän tärkeä ihminen.

Miksi olla yhdessä, jos kokee sitoutumisen niin kamalana? Eikö silloin olisi parempi olla yksin? Vai käyttääkö toinen kumppaniaan vain esim seksuaalisesti hyväksi, vaikka ihmisenä ei oikeasti välitä?

Ööö, en kuulu kirkkoon varhaislapsuuden. Olen ollut kihloissa, naimisissa ja parisuhteessa. Naimisissa olo oli sopimus samoin kihlaus, eikä mitään muuta. Ei rakastaa, kunnioittaa, totella, kunnes kuolema erottaa tms potaskaa.....vaan ihan muuta. 40 vuotta yhteensä. Nykypäivänä saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä kihloihin, kun voi mennä suoraan naimisiin (kuten me tehtiin)?

Naimisiin ei voi mennä olematta ensin kihloissa.

Vierailija kirjoitti:

Ööö, en kuulu kirkkoon varhaislapsuuden. Olen ollut kihloissa, naimisissa ja parisuhteessa. Naimisissa olo oli sopimus samoin kihlaus, eikä mitään muuta. Ei rakastaa, kunnioittaa, totella, kunnes kuolema erottaa tms potaskaa.....vaan ihan muuta. 40 vuotta yhteensä. Nykypäivänä saavutus.

Opettele lukemaan. Monta sanaa, mutta ei yhtään vastausta itse asiaan... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on teinien leikkejä.

Tai neli-, viisi-, kuusikymppisten leikkiä: "En halua mennä naimisiin enää ettei tule ongelmia lasten perinnön kanssa" (oikeasti ei tule) tai "pidän kiinni leskeneläkkeestäni...".

Kihlaus on mainittu laissa. Se on sopimus avioliiton solmimisesta, ja jos kihlaus purkautuu niin on korvausvelvollinen mm kihlajaislahjan suhteen mikä on se sormus. 

Kivempaa olla kihloissa ja kännissä kuin naimissa ja krapulassa.

Jos ei aio mennä naimisiin, ei ole kihloissa. Kihlaus merkitsee avioliittolupausta. Pariskunta voi aivan hyvin olla kihloissa ilman sormuksia tai jopa salaa. Pelkkä sormus taas on juuri sitä: pelkkä sormus. Tämä ei ole mikään makuasia vaan voi ihan sanakirjasta tarkistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aio mennä naimisiin, ei ole kihloissa. Kihlaus merkitsee avioliittolupausta. Pariskunta voi aivan hyvin olla kihloissa ilman sormuksia tai jopa salaa. Pelkkä sormus taas on juuri sitä: pelkkä sormus. Tämä ei ole mikään makuasia vaan voi ihan sanakirjasta tarkistaa. 

Meillä on hääpäivä ollut lukittuna jo vuosia ilman että kukaan muu tietää. Samapa tuo ajatteleeko joku että ollaanko enää kihloissa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.

Kihlaukselle on olemassa määritelmä ihan Suomen laissa.

Haluaa olla ikuisissa kihloissa, koska suurin osa avioliitoista johtaa eroon? ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi mennä kihloihin, kun voi mennä suoraan naimisiin (kuten me tehtiin)?

Ai menitte suoraan naimisiin sopimatta siitä ensin keskenänne? Miten hoiditte kuulutukset? Osuitteko sattumalta samaan aikaan kurkkoon/maistraattiin? Jos olitte sopineet naimisiinmenosta, olitte kihloissa, vaikka ette ilmeisesti omasta mielestänne olleet. 

Voisin mennä kihloihin sitoutumisen merkiksi. Avioliittoon en enää halua karmivan avioeron ja hankalan osituksen kokeneena.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa olla ikuisissa kihloissa, koska suurin osa avioliitoista johtaa eroon? ;)

Ei johda. Suurin osa johtaa kuolemaan. 

Itse olin 10 vuotta kihloissa ja ehdimme erota ennen avioliittoon astumista. Naimisiin meno oli kihloihin mennessämme ajatuksena "sitten joskus". Sitä päivää ei ehtinyt tulla kun ei kiinnostanut alkaa heti miettimään häitä ja vuosien varrella tuli kaikkea muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin tuntuu, että kommentoijat luulevat kihlauksen oleva lupaus naimisiinmenosta, mutta unohtavat tai eivät edes tunne kihlauksen historiaa: perinteisesti kihlaus on ollut vain ja ainostaan koeaika, jolloin on tutkailtu, että onko toinen sopiva. Ennen muinoin kun ei ole seukattu eikä ole ollut hyväksyttyä vain tapailla potentiaalisia kumppaneita. On ollut pakko mennä kihloihin, jos on halunnut viettää aikaa yhdessä ja tutustua toiseen. Kihlauksen on voinut purkaa ilman enempiä selityksiä, kihlauksella ei ole ollut määräaikaa, jonka rajoissa olisi ollut pakko mennä naimisiin, eikä kihlaus ole ollut minkäänmoinen lupaus naimisiinmenosta.

Suomen lain mukaan kihlaus on sopimus naimisiinmenosta. Kyllä se minusta jonkinmoinen lupaus on, vaikka ei tietenkään juridisesti sitova.

Siis minkä lain?!

"Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Vuoden 2017 maaliskuussa voimaan astunut lainmuutos muutti tämän muotoon Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet....[4"