Tein noin 10km kävelylenkin, en ymmärrä mitä ihmeellistä pikku lumimyrskyssä on?
Miksi jotkut ihmiset ylireagoi, lumi on vain vettä. Jos olet huonossa kunnossa, niin tottakai asiat on haastavia. Mutta jos olet suht normaalissa kunnossa, niin mitä ihmeellistä on lumessa?
Ihan tosissaan kerrotaan aikuisille ihmisille, että heidän pitäisi välttää liikkumista ulkona, joo ei pidä.
Kommentit (123)
Eilen kaatui puita pyörätielle. Onneksi kukaan ei jäänyt alle koska suurin osa ulkoilijoista pysyi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Itse juoksen kympin, en vähempää ja niin että yskin verta ja kielellä maistuu rautha. En koskaan kävele, edes lähi baariin.
Jos kävelisin, niin pysähtyisin puiden kohdalle lyömään nyrkillä sata etusuoraa puun runkoon ja antaisin kolmesataa mawaa molemmin jaloin pihakoivuille karaistaakseni itseäni lisää, koska kävely on nössöille.
Jos itkettää että lenkkarit kastuu ja lenkkareiden pitääkin kastua ja olla liukasta, niin laittakaa saatana muovipussi sinne väliin. Sukat kastuu hiestä jokatapauksessa.
Mitään nössöjen vedenpitävää koretex paskaa en osta. Se on niille joilla tulee pipi ja kylmä. Tää lenkkiporukka myös pukee ylleen huomioliivit ja jouluvalaistukset. Helppoa porukkaa venäläiselle tarkka-ampujalle. Askelkin kuuluu satojen metrien päästä. Yrittäkääpä juosta mieluummin niin ettei askel kuulu. Ottaa paremmin lihaksistoon nilkkapainot jalassa ja reppu täynnä hölskyvää materiaalia. Mitään hitec pai
Kävin aamulenkillä. Lumessa on mukava juosta. Kun tulee metsäkohtia, niin voi pysähtyä potkimaan karatella puista lumet alas. Samalla kovettuu jalat.
Mun pravuuri on kämmensyrjäisku kuusen runkoon. Jähmetyn lyönnin lopuksi hampaat irvessä käsi jännittyneenä runkoa vasten ja fiilistelen kuinka lumi putoaa. Koen hetken eräänlaisena voimaantumisen oloisena hidastuksena.
Sitten aika pian jatkan taas juoksua. Lumessa juoksemisessa on parasta kun lenkkitossut kastuu ja varpaat kylmenee. Siinä tulee ikävä kotiin, mutta päätös pysyy ja ei luovuteta. Usein se ilmenee myöhemmin mustelmina kynsissä. Silloin tietää että treenit on olleet tarpeeksi kovia. Nykyajan nuoret ja buumerit on nössöä kansaa.
Olen veteraanin kasvattama keski-ikäinen ja hän totesi että sodanjälkeinen polvi on pullamössöä ja helpon elämän saanut. Heitä suojeltiin kovuudelta. Ovat samalaisia kuin nykyajan parikymppiset. Siksi ne nuoret heitä kovasti ärsyttääkin, kun he toimivat eräänlaisena peilinä toisilleen.
Tätä totuutta ei saa ääneen sanoa, mutta minä olen totuuden mies ja lauon aina kovilla asiat tiskille niin kuin ne on.
Itse kärsin kasvohermohalvauksen jälkioireista (se ei siis parantunut täysin) ja uusimisriskikin on ilmeisesti kohtalainen (10 %). En kuitenkaan välttele tuulta, vetoa tai ulkoilua. Minulle lääkärit sanoivat, ettei vedolla olisi osuutta asiaan. Ja ainakaan sitä ei ole pystytty osoittamaan syyksi, perustuu vain ihmisten puheisiin. Yleisimmin siis syy jää selvittämättä, ja sitten arvaillaan tuota vetoakin.
Liukkaudesta olen samaa mieltä, se vaikuttaa kyllä itsellä ulkoiluun. Hoidin joitakin asioita työmatkalla ja kävelin bussimatkojen välillä ja lopulta kotiin, ehkä muutama kilsa siitä tuli, ja aikamoista lipsuttelua oli kyllä epätasaisessa sohjossa ja isoissa lätäköissä esimerkiksi viimeinen puolitoista kilsaa. Yllätyksekseni kengät pitivät sentään vettä, työkaverilla kastui sukat jo matkalla lounaalle, vaikka sohjoa ei ollut vielä kovin paljon. Olin tyytyväinen varoituksista, niin en lähtenyt pyörällä, vaikka vaihdoinkin nastat alle varmuuden vuoksi. Niistä ei paksussa sohjossa sotkiessa ole paljon iloa.