Harmittaa kun en mennyt rikkaan miehen kanssa naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap

Ei älykkyyttä voi epäillä. Jos olet itse älykäs niin silloin tunnistat kyllä ketkä ovat sinua älykkäämpiä ja ketkä eivät yllä tasollesi.

Tunnistaa

 

Mitä oikein selität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä ketju vain vahvistaa entisestään havaintoani, naisten puolison valintaan vaikuttaa varallisuus. Eikö tuo kerro jo jotain, että vanhemmiten vielä googlaillaan entisten ehdokkaiden varallisuutta ja tuloja. Niin vartaappa nyt parilinja-autollista naisia vs Teuvon sillisormet.. olet varmasti kanssani samaa mieltä.

Ne exien googlailijat valitsivat sen köyhemmän. Sitten kun elämä on taloudellisesti haastavaa, on ihan luonnollista jossitella, että jos vain olisin lähtenyt sen varakkaamman matkaan... Ketju päin vastoin todistaa, että todellisuudessa naiset ovat valinneet miettimättä varallisuutta, kunhan vain pohtivat jälkikäteen, että olisiko ollut onnellisempi, jos olisi valinnut toisin. Eiköhän miehilläkin käy vastaavaa - ehkä eri asioista. Esim. minä olin nuorena ihastunut erääseen mieheen, mutta hän valitsi toisen naisen. Nyt 40-vuotiaana mies on edelleen tikissä

Ei, ei..seurasin todlla läheltä. Kaikki mitä kirjoitin on todistettavissa.. tuskin nainen on muuttunut -60, -70 luvulta. Sano ihmeessä miksi naiset silloin lähtivät Larsin Syynen kelkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin näissä keskusteluissa tuodaan esiin sitä tosiasiaa, että kun parisuhteessa toinen rikastuu huomattavasti, mutta toinen ei, se tavikseksi tuloiltaan jäävä on koko ajan rikkaamman manipuloinnin ja hyvässäkin tapauksessa mielipiteiden vanki. Ei uskalla joko tietoisesti tai tiedostamatta asettua rikkaamman tahtoa vastaan ja tuloksena säälittävä kynnysmatto, joka tahtoi vain miellyttää. Jos kumpikin on yhtä köyhä tai rikas, pysyy tasa-arvo ja uskaltaa reilusti sanoa mitä on mieltä eikä tarvitse esim jäädä kuuntelemaan jonkun ääliömiljönäärin persuuntumista, alkoholismia tai uskoon hurahtamista tms. jota ei normaalituloiselta katselisi.

Eli ap voi hyvinkin olla tiedostamattaan onnekas.

Tunnen tapauksen, jossa toisen rikastuminen tuli yllättäen (lähtökohdat molemmilla vaatimattomat, kun yhteen menivät). Olen monesti miettinyt, että onko se ns. toisen siivellä elävä aidosti onnellinen (hän oli ainakin nuorempana persoonana vahva ja valloittava, ja pelkään, että on ns. nyt alistunut elämään sitä miehensä elämää). Hänellä ei ole enää oikein mitään omaa, tai me lapsuuden ystävät ollaan ehkä ainoita, jotka ei ole sitä hänen miehen elämää. En pahalla sano, mies on varmasti hyvä, ja tosiaan rakastuivat, kun olivat molemmat ihan vastaavissa tilanteissa. Mutta joskus mietin, että haluaisikohan hän jotain omaakin, eikä vain elää siinä miehen jutussa. Hän on sosiaalisesti todella lahjakas, ja oli aina luokan priimus koulussakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneitä päätöksiä on jälkikäteen helppo katua, mutta et sinä voi tietää millaista elämäsi jonkun rikkaan miehen puolisona olisi todellisuudessa ollut. Parisuhteessa ihmisen oikea persoona paljastuu ja voi hyvin olla, että ei se rikas mies olisi ollut sen parempi aviomies kuin nykyisesikään. Tai voi olla, että elämäsi rakkaus meni ohi, sitä ei koskaan saada selville. Talous varmaan olisi toisenlainen, mutta parisuhteessa on muutakin kuin raha ja rahasta osataan kyllä vääntää myös varakkaissa kodeissa. Eikä se raha automaattisesti tarkoita, että lahjoja satelee tai mies tykkää niitä ostaa.

Tämä. Suomi on oikein esimerkkimaa ns. kahden elintason perheistä. Eli pikkulapsiperheen sisällä voi olla, että miehellä on paljon käyttörahaa, koska mies käy töissä ja vaimo on pienten lasten (joista yksi siis vauvaikäinen, ja vaimon on ns. luonnollista olla kotona, vaikka vaimol

Juu, näin on ollut hetkellisesti meilläkin, kun olen vauvan kanssa ollut kotona. Onneksi on ollut rahaa säästössä aina, kun olen ollut hyvä rahan kanssa, eikä ole sillai ollut hätää. Mies ei tätä ollenkaan sisäistänyt siis missään vaiheessa että hän voisi olla vastuussa raha-asioista. No, olenhan toki opiskellutkin ja sama juttu silloin. Mutta nyt hän tyytyväisenä kyllä esim tulee mukaan matkoille, jotka minä maksan ja on vaan hiljaa kun teen kalliita hankintoja yhteisesti perheelle. Itsestäänselvyytenä olettaa että minä maksan enemmän, joka tietty on ihan reilua minustakin. Mutta kyllä mietin että miksi minä en saa mitään, annan aina vaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Muutamakin pyysi tyttöystäväkseen. Ei olisi tarvinnut tehdä mitään! Olin vain niin lukossa, että en uskaltanut päästää ketään lähelle. Harmi. 

Sitten otin miehen, joka ei välittänyt. Maksan kaikki. 

Elämä olisi ihan erilaista, jos en olisi sairastunut. 

Sitä on vaikea nuorena tietää, kuka niistä samantasoisista sulhoehdokkaista vanhempana menestyy. Harva tulee edes ajatelleksi tuollaista, kun rakkaus iskee. Jotakin osviittaa saa kaverin opiskelualasta. 

Niin ja jos joku baarissa vonkaa seksiä ja puhuu lämpimikseen, niin se ei tarkoita mitään. Eri asia todellakin, jos joku vuoden seurustelun jälkeen kosii. 

Ei harmita! Ei ole ollut mitään todellista suhdetta rikkaaseen mieheen. Vain mielen lämmittämä kädenlämpöinen tarina! 

Sitä mitä ei ole tai ei ole ollut, ei harmita! 

Hauskoja panojuttuja vain. Voi kertoa vanhuudenhöperönä keinutuolissa lapsenlapsille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneitä päätöksiä on jälkikäteen helppo katua, mutta et sinä voi tietää millaista elämäsi jonkun rikkaan miehen puolisona olisi todellisuudessa ollut. Parisuhteessa ihmisen oikea persoona paljastuu ja voi hyvin olla, että ei se rikas mies olisi ollut sen parempi aviomies kuin nykyisesikään. Tai voi olla, että elämäsi rakkaus meni ohi, sitä ei koskaan saada selville. Talous varmaan olisi toisenlainen, mutta parisuhteessa on muutakin kuin raha ja rahasta osataan kyllä vääntää myös varakkaissa kodeissa. Eikä se raha automaattisesti tarkoita, että lahjoja satelee tai mies tykkää niitä ostaa.

Tämä. Suomi on oikein esimerkkimaa ns. kahden elintason perheistä. Eli pikkulapsiperheen sisällä voi olla, että miehellä on paljon käyttörahaa, koska mies käy töissä ja vaimo on pienten lasten (joista yksi siis vauvaikäinen, ja v

 

Oli mullakin rahaa säästössä, eikä siis hätää sen suhteen. Mutta meillän tilanne oli se, että työelämässä ollessa molemmat tienasi n. saman verran. Perhevapaat oli todella pudotus, ja mies ei halunnut jakaa perhevapaita (tarjosin sitäkin vaihtoehtoa). Mutta kyllä se kyrsi sen verran paljon, että ero tuli, kun lopputulema oli se, että täyden avioehdon tilanteessa (siis erilliset rahat) mies jätti kaikki tulonmenetykset yhteisen, tietoisesti tehdyn lapsen vuoksi minulle. Kyllä siinä vähän tuli mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt mennä yhteen sen oikeasti miljonääriperijämiehen kanssa, jonka kanssa oli myös kipinää, mutta olin jo tämän lapseni isän kanssa silloin. Sellainen mies tuskin olisi maksattanut vauvavuotta yksinomaan vaimollaan (ja kuka tahansa normaalituloinenkin mies olisi jakanut ne tulonmenetykset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin näissä keskusteluissa tuodaan esiin sitä tosiasiaa, että kun parisuhteessa toinen rikastuu huomattavasti, mutta toinen ei, se tavikseksi tuloiltaan jäävä on koko ajan rikkaamman manipuloinnin ja hyvässäkin tapauksessa mielipiteiden vanki. Ei uskalla joko tietoisesti tai tiedostamatta asettua rikkaamman tahtoa vastaan ja tuloksena säälittävä kynnysmatto, joka tahtoi vain miellyttää. Jos kumpikin on yhtä köyhä tai rikas, pysyy tasa-arvo ja uskaltaa reilusti sanoa mitä on mieltä eikä tarvitse esim jäädä kuuntelemaan jonkun ääliömiljönäärin persuuntumista, alkoholismia tai uskoon hurahtamista tms. jota ei normaalituloiselta katselisi.

Eli ap voi hyvinkin olla tiedostamattaan onnekas.

Tunnen tapauksen, jossa toisen rikastuminen tuli yllättäen (lähtökohdat molemmilla vaatimattomat, kun yhteen menivät). Olen monesti miettinyt, että onko se ns. toisen siive

Juuri näin. Yleensä taloudellisesti tasa-arvoiset parit ovat erimielisempiä ja saattavat julkisestikin todeta riitelevänsä jostain hankinnoista tai muista yhteisistä asioista. Omassa tuttavapiirissä on useita oikein hyvin toimeentulevia pareja, jotka kyllä avoimesti riitelevät tai ainakin keskustelevat railakkaasti yhteisistä asioistaan. Toisaalta sitten ainoa todella rikas tuntemani pariskunta (mies rikastui monella miljoonalla, vaimo ei, vaan jäi pois töistä kotiin ryyppäämään) on kaikesta samaa mieltä, ja rouva hehkuttaa upeaa rakkauttaan vielä myöhäisessä keski-iässäkin, parin kauneusoperaation jälkeen. Jotenkin ei käy kateeksi. Tämäkin nainen oli nuorena aivan itsenäinen ihminen. Toki miehensä varmasti on aivan hyvä mies, mutta tuo näennäinen kaikesta samaa mieltä oleminen on jotenkin creepy.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Muutamakin pyysi tyttöystäväkseen. Ei olisi tarvinnut tehdä mitään! Olin vain niin lukossa, että en uskaltanut päästää ketään lähelle. Harmi. 

Sitten otin miehen, joka ei välittänyt. Maksan kaikki. 

Elämä olisi ihan erilaista, jos en olisi sairastunut. 

Mutta hän oli kuitenkin jännä?

"Juu, näin on ollut hetkellisesti meilläkin, kun olen vauvan kanssa ollut kotona. Onneksi on ollut rahaa säästössä aina, kun olen ollut hyvä rahan kanssa, eikä ole sillai ollut hätää. Mies ei tätä ollenkaan sisäistänyt siis missään vaiheessa että hän voisi olla vastuussa raha-asioista. No, olenhan toki opiskellutkin ja sama juttu silloin. Mutta nyt hän tyytyväisenä kyllä esim tulee mukaan matkoille, jotka minä maksan ja on vaan hiljaa kun teen kalliita hankintoja yhteisesti perheelle. Itsestäänselvyytenä olettaa että minä maksan enemmän, joka tietty on ihan reilua minustakin. Mutta kyllä mietin että miksi minä en saa mitään, annan aina vaan. T. Ap"

No nyt kissa pöydälle ja käytte miehesi kanssa keskustelun siitä, miten olisi kaikkien puolesta oikeudenmukaista että raha-asiat hoidetaan. Jos tienaat enemmän ja koet että on reilua maksaa enemmän niin se ei silti tarkoita, ettei miehen tarvitse maksaa mitään yhteisistä matkoista tai hankinnoista. Totta kai tuo alkaa kyrsiä ja syömään parisuhdetta, jos koet että elätät aikuista ihmistä ja vielä lastakin. Kerro ihan suoraan miehelle, että tämä nykyinen järjestely ei enää sinulle toimi ja että parisuhteen kannalta alkaa olla jo tarpeellista, että sinutkin huomioidaan. Parisuhteen kuuluu olla vastavuoroinen järjestely, jos annat niin myös saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Muutamakin pyysi tyttöystäväkseen. Ei olisi tarvinnut tehdä mitään! Olin vain niin lukossa, että en uskaltanut päästää ketään lähelle. Harmi. 

Sitten otin miehen, joka ei välittänyt. Maksan kaikki. 

Elämä olisi ihan erilaista, jos en olisi sairastunut. 

Mutta hän oli kuitenkin jännä?

Ei oikeastaan. Aika kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Muutamakin pyysi tyttöystäväkseen. Ei olisi tarvinnut tehdä mitään! Olin vain niin lukossa, että en uskaltanut päästää ketään lähelle. Harmi. 

Sitten otin miehen, joka ei välittänyt. Maksan kaikki. 

Elämä olisi ihan erilaista, jos en olisi sairastunut. 

Mutta hän oli kuitenkin jännä?

Ei oikeastaan. Aika kiltti. 

Minä valitsin hänet ja hän oli ainut joka jäi. Ei ollut muita vaihtoehtoja. 

Rikas mies olisi suurella tod näköisyydellä ollut pettäjä ja tehnyt kuten huvittaa varsinkin jos oli mukavan näköinen. Toisaalta ruma ja tikas mies sekin olisi aika rikas. Jos olisi lojaali, komea ja tikas niin ei olisi valinnut sinua vaan jonkun upean missitasoisen naisen. 

Naiset ei teidän tarvitse yhtään hävetä, kun ajattelette mahdollista parinmuodostumista taloudellisista näkökulmista. Sehän on tosiasiassa järkevääkin antaa mahdollisimman hyvät eväät jälkeläisilleen. Ei todellakaan mitään hävettävää. Ei mitään tarvetta olla ulkokultainen.

Turhaa on väittää, ettei ajattelisi asiaa varallisuus etusijalla. Tässä ajatusmallissa ei välttämättä itseä ajatella, vaan tulevia jälkipolvia. Kukapa ei valitsisi tuleville lapselleen runsasta perintöä vs pahvilaatikollinen vanhoja kuvia ja peräkärryllinen roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Rikas mies olisi suurella tod näköisyydellä ollut pettäjä ja tehnyt kuten huvittaa varsinkin jos oli mukavan näköinen. Toisaalta ruma ja tikas mies sekin olisi aika rikas. Jos olisi lojaali, komea ja tikas niin ei olisi valinnut sinua vaan jonkun upean missitasoisen naisen. 

Tapaamieni oikeasti rikkaiden suhteen uskoisin, että on juuri päin vastoin. Ainakin Suomessa. Täällä on esim. pikkukaupungessa paljon paikallisesti erittäin merkittävien firmojen perijöitä, joita koko yhteisö tuijottaa. He elävät aikamoisen paineen alla, eikä sellainen ns. uusrikkaiden retostelu, rehvastelu, ja sekoilu, kävisi heillä mielessäkään. Suomessa on ylipäätään oikeasti todella vähän rikkaita, ja onni kaikille on, että edes joku pystyy työllistämään jonkun sellaisenkin, jolla ei omaa firmaa ole. Muutenhan edellytys olisi, että jokainen vastatkoon itse siitä, että tekee jotain sellaista, mistä joku sinulle jotain maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä ketju vain vahvistaa entisestään havaintoani, naisten puolison valintaan vaikuttaa varallisuus. Eikö tuo kerro jo jotain, että vanhemmiten vielä googlaillaan entisten ehdokkaiden varallisuutta ja tuloja. Niin vartaappa nyt parilinja-autollista naisia vs Teuvon sillisormet.. olet varmasti kanssani samaa mieltä.

Ne exien googlailijat valitsivat sen köyhemmän. Sitten kun elämä on taloudellisesti haastavaa, on ihan luonnollista jossitella, että jos vain olisin lähtenyt sen varakkaamman matkaan... Ketju päin vastoin todistaa, että todellisuudessa naiset ovat valinneet miettimättä varallisuutta, kunhan vain pohtivat jälkikäteen, että olisiko ollut onnellisempi, jos olisi valinnut toisin. Eiköhän miehilläkin käy vastaavaa - ehkä eri asioista. Esim. minä olin nuorena ihastunut erääseen mieheen, mutta hän valitsi toise

 

Ei kaikki naiset lähteneet. Tämä ketju on niiden,ketkä otti sen köyhän paikallisen. Niitäkin on, kun täällä vielä elämä jatkuu. Ja on myös modernimmassa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä näitä kuin vastarakastuneita pareja ja kaikissa rikkaat miehet jotka ostaa matkoja ja keksii muita yllätyksiä ei nyt joka päivä, mutta kuitenkin kohtuullisen usein. Toki myös toisinpäin.

Varakas mies ostaa omakotitalon hienolta alueelta, rahaa on siivoojaan ja lastenhoitajaan, vaimolle jää enemmän aikaa yhteisille lapsille. Varakas mies maksaa vaimolleen gynekologi- ja lääkäripalvelut; jalkahoitajat ja kauneudenhoidon, niin nainen elää terveempänä pitempään.

Lapset saavat paremmat lähtökohdat elämäänsä, kun voivat käydä valmennuskursseilla ja harrastaa. Rikas isäukko ostaa tietysti lapsilleen kaksion Eirasta, kun nämä lähtevät opiskelemaan lääkikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä näitä kuin vastarakastuneita pareja ja kaikissa rikkaat miehet jotka ostaa matkoja ja keksii muita yllätyksiä ei nyt joka päivä, mutta kuitenkin kohtuullisen usein. Toki myös toisinpäin.

Varakas mies ostaa omakotitalon hienolta alueelta, rahaa on siivoojaan ja lastenhoitajaan, vaimolle jää enemmän aikaa yhteisille lapsille. Varakas mies maksaa vaimolleen gynekologi- ja lääkäripalvelut; jalkahoitajat ja kauneudenhoidon, niin nainen elää terveempänä pitempään.

Lapset saavat paremmat lähtökohdat elämäänsä, kun voivat käydä valmennuskursseilla ja harrastaa. Rikas isäukko ostaa tietysti lapsilleen kaksion Eirasta, kun nämä lähtevät opiskelemaan lääkikseen.

 

Varakas mies myös etääntyy vaimostaan ja lapsistaan ja panostaa työntekoon koska koko ajan pitää vaan tehdä enemmän rahaa ja menestystä. Joten onko se sitten ihanaa elämää? Mieluummin rakkautta ja läsnäoloa. Kaverin perhe oli tämmöinen edustusperhe. Ei ollut kuulemma kiva lapsuus vaikka kateellisena silloin ihailin ja toivoin että oltais mekin rikkaita.

Olemme keski-ikäinen, aika vähävarainen pari. On työttömyyttä ja sairastamista, taloutemme on joutunut tosi ahtaalle.  Mieheni ex-vaimo taas on tosi rikas, on sellaisella alalla jossa kuukausiliksat on viisinumeroisia.

Joskus kun oma tilanne harmittaa, tapaa mieheni sanoa, ettei enää koskaan halua olla rikas ja onneton. Valitsee milloin vain olla mieluummin köyhä ja onnellinen. Ja tosiaan, onnellisia me toisistamme kyllä ollaankin.