Harmittaa kun en mennyt rikkaan miehen kanssa naimisiin
Olisi ollut vaihtoehtoja ja valitsin sellaisen joka ei tienannut niin hyvin mukamas rakkauden takia.
Nyt 40v kadun päätöstäni. Mies ei ole ollut kovin kummoinen aviomies, on pitänyt jopa itsestäänselvyytenä sitä että minä olen vastuussa taloudesta, toisaalta ei ole ottanut sen suurempaa vastuusta mistään muustakaan asiasta (koti, lapset), vaikka toki jotain tehnyt hänkin.
Ikinä en ole saanut mitään hemmottelua häneltä, esim arvokkaampaa lahjaa tai edes ravintolaillallista, vaikka olen monesti sanonut, että olisi kiva jos hän minut joskus yllättäisi jollain tällaisella.
Katselin huvikseni joidenkin entisten heilojen verotietoja ja niin niitä parikin komeili siellä listoilla tiloineen. Kyllä harmittaa että tuli nuorena valittua väärin. En tiedä ajattelisinko näin jos muuten suhde olisi tyydyttävä, mutta kyllähän se raha jotain lämmittäisi, nyt ei sinne plussan puolelle jää juuri mitään.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olisin saanut rikkaan miehen mutta annoin sille pakit. Yritin uudelleen mutta sitä ei kiinnostanut enää. Tiedän että mies on sinkku vieläkin eikä ilmeisesti halua enää ketään naista. Olin yhden miehen kanssa mutta siitä ei tullut mitään koska mies ei tehnyt kotitöitä, onneksi en muuttanut yhteen. Kävin sen luona muutamia kertoja ja sillä oli aina keittiö täynnä tiskiä. Tuo rikas mies, olen käynyt sen kotona ja sillä on aina siisti koti enkä ole koskaan nähnyt sillä tiskejä vaan keittiö on aina siisti.
Onko tämä provo. Oikein rikkailla ei ole edes keittiötä, koska he eivät syö kotona. Edes einespitzan lämmitys ei onnistu mikrolla. Ei ole tiskejä, kun ei ole edes astioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semi tyhmä pitää olla jos kuvittelee että kalliit lahjat ja ravintolaillalliset tuo onnen elämään. Mutta mitäpä ap tuosta nyt ymmärtäisi.
Jos vaimo hoitaa perheen, kodin, maksaa laskut jne, niin mitä hänen sitten sopii toivoa palkinnoksi? Mikä on miehen osuus?
Tähän tosiaan olisi kiinnostavaa kuulla vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap
Miksi et eroa? Mitä hyvää mies tuo elämääsi? Kuulostaa pelkältä riippakiveltä. Hyvä hänen on kun saa paremman elämäntason ja varmaan seksiäkin. AP olet kadottanut itsearvostuksesi tuossa suhteessa. Sä olet mennyt miehestä ohi kauan sitten.
Kyllä illalliset ja taloudellinen vakaus tuo onnea. Ihan perusasia, joka kannattaa pohtia läpi jo nuorena. Ei se silti tarkoita että rakastuisi rahaan vaan voi rakastua ihmiseen, jolla todennäköisesti hyvä taloudellinen tulevaisuus. Esim koulutustaso ennustaa tätä. Merkit nähtävillä jo nuorena.
Ehkä ne entiset heilat ois sun kans ajautuneet juopotteluun ja nyt oisivat sossupummeina vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen 10 kertaa onnellisempi nykyisen keskituloisen mieheni kanssa kuin entisen huomattavasti varakkaamman kanssa.
Ei sillä rahalla onnea saa vaikka joku niin luulee.
Mutta sillä saa hyvin hoidetut hampaat, ihon, hiukset, hyvää ruokaa, kauniin kodin jne.
On rahallakin väliä. Sitä ei ymmärrä niin kauan kun sitä on.
Jotenkin (palsta)mammamaista haukkua omaa miestään tämän selän takana. Ja mammat hurraa "go girl!"
Mun ex on rikas mutta luojalle kiitos pääsin siitä psykopaatista eroon... ei haittaa yhtään olla köyhä kun on rauha elämässä ilman sitä hullua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 10 kertaa onnellisempi nykyisen keskituloisen mieheni kanssa kuin entisen huomattavasti varakkaamman kanssa.
Ei sillä rahalla onnea saa vaikka joku niin luulee.
Mutta sillä saa hyvin hoidetut hampaat, ihon, hiukset, hyvää ruokaa, kauniin kodin jne.
On rahallakin väliä. Sitä ei ymmärrä niin kauan kun sitä on.
On sillä jotain väliä mutta kuolinvuoteella et halua vierellesi kauniita hampaita vaan haluat vierellesi tärkeät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap
Ei älykkyyttä voi epäillä. Jos olet itse älykäs niin silloin tunnistat kyllä ketkä ovat sinua älykkäämpiä ja ketkä eivät yllä tasollesi.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, täytyy olla nuorena tyhmä, että voi olla vanhana viisas. Menin itse nuorena tyhjätaskun kanssa naimisiin ja autoin miestäni menestymään. Komeilee nyt siellä listoilla. Kyllä sitä itsekin voi paljon asioiden eteen tehdä.
Mikset komeile?
Itse menin nuorena, köyhänä opiskelijana naimisiin toisen nuoren, köyhän opiskelijan kanssa. Menimme töihin, tienasimme kutakuinkin yhtä paljon ja, kun tulin raskaaksi ja jäin kotiin lapsen kanssa, hän ryhtyi yrittäjäksi. Palasin sitten töihin, pidin huushollia pystyssä (tein kaikki kotityöt yms.) ja maksoin suurimman osan kotitaloutenne menoista, jotta mies voisi panostaa täysillä yrittäjyyteen.
Kymmenen vuoden jälkeen yritys alkoi menestyä; mies nosti hyvää liksaa ja palkkasi useamman työntekijän. Tässä kohtaa luulisi, että vaimon vuosien tuki palkittaisiin - päätti sitten jättää minut toisen naisen vuoksi. Onneksi olen aina ollut hyvä raha-asioissa ja opin perheemme taloutta vuosien ajan ylläpitäessä, miten voi elää säästeliäästi, mutta kyllähän se korpeaa, että nyt sitten joudun edelleen laskemaan euroja. Ero tietää kuitenkin aina kaikenlaisia kuluja ja uusi asuntolaina piti ottaa yksin
Vierailija kirjoitti:
Kaappi-golddiggeri selailee verotiedoista entisiä heilojaan 😂
Mikä kaappi, ihan reilustihan tuo asiasta kertoo, tyyyyyyhmä kommentti eikä vähääkään hauska
Onko muka joku osannut valita miehen varallisuuden perusteella, ainakaan heistä, jotka ovat pariutuneet alle 25v. iässä? Me tapasimme mieheni kanssa kun olin 21, en todellakaan ajatellut rahaa, mutta me molemmat olemme suht varakkaista perheistä peräisin. Entä te miehenne kanssa? Onko yhteiskunnallinen taustanne sama? Se nimittäin tutkitusti vaikuttaa parinvalintaan tiedostamatta. Entä isäsuhteesi? Oletko saanut isältäsi spesiaalihuomiota?
Olen vasta jälkikäteen ymmärtänyt, että olen aina valinnut miehiä, jotka pitävät minua kuin kukkaa kämmenellä. Se on varmasti isäni ansiota. En ole milloinkaan ihastunut sellaisiin miehiin, joissa tuota piirrettä ei olisi. Aviomieheni sattui olemaan myös varakkaasta perheestä, samaa arvomaailmaa kuin oma perheeni. Kaksi edeltävää poikaystävää olivat toisenlaisista taustoista ja bänät tuli.
Minua ei taas kaduta yhtään, etten nainut yhtäkään niistä kolmesta rikkaasta miehestä, jotka kosivat. Minulle merkkaa enemmän oma vapaus. Jopa senkin aikana, kun itsellä meni todella huonosti taloudellisessa mielessä. Itseäni en myynyt, enkä myy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 10 kertaa onnellisempi nykyisen keskituloisen mieheni kanssa kuin entisen huomattavasti varakkaamman kanssa.
Ei sillä rahalla onnea saa vaikka joku niin luulee.
Mutta sillä saa hyvin hoidetut hampaat, ihon, hiukset, hyvää ruokaa, kauniin kodin jne.
On rahallakin väliä. Sitä ei ymmärrä niin kauan kun sitä on.
On sillä jotain väliä mutta kuolinvuoteella et halua vierellesi kauniita hampaita vaan haluat vierellesi tärkeät ihmiset.
No kyllä haluan ettäpystyy syömään hyvin ilman kipuja viimeset 40 vuotta. Eli joo,hampaat on hyvä olla,hyvässä kunnossa.
Sama täällä. Olen kyllä itsekin hyvätuloinen, mutten rikas. Kaksi tapausta on ollut, jolloin olisi ollut mahdollisuus päätyä suhteeseen oikeasti varakkaan miehen kanssa. Ensimmäisen kanssa oli todella ihastusta, mutta olin silloin parisuhteessa. Olisi pitänyt tajuta äkkiä jättää silloinen mies (menin hänen kanssaan naimisiin ja sittemmin erosin, että hyvin olisi voinut siirtyä seuraavaan jo ennen avioliittoa), mutta päästin tuon menemään.
Toinen oli vähän samanlainen juttu, että olin jo ihastunut tähän nykyiseen miesystävääni (joka myös hyvätuloinen, muttei erityisen varakas), ja meillä oli jo suhteenalku meneillään, kun tuo varakas mies lähestyi treffiehdotuksella. Pakosti tulee välillä mieleen, että millaistahan olisi ollut lähteä sen oikeasti varakkaan matkaan. Hänkin vaikutti todella hyvältä tyypiltä, mutten tietenkään koskaan saa tietää. Taloudellisesti vakaampi tilanne varmasti olisi, kun nykyisen kanssa olemme töiden vuoksi vieläpä eri paikkakunnilla, ja siis täysin erilliset taloudet. Tuo varakas mies olisi ollut samalla seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 10 kertaa onnellisempi nykyisen keskituloisen mieheni kanssa kuin entisen huomattavasti varakkaamman kanssa.
Ei sillä rahalla onnea saa vaikka joku niin luulee.
Mutta sillä saa hyvin hoidetut hampaat, ihon, hiukset, hyvää ruokaa, kauniin kodin jne.
On rahallakin väliä. Sitä ei ymmärrä niin kauan kun sitä on.
On sillä jotain väliä mutta kuolinvuoteella et halua vierellesi kauniita hampaita vaan haluat vierellesi tärkeät ihmiset.
No onhan se kiva jos voi kumppanille kustantaa tekohampaatkin pudonneiden tilalle. Ei hyydy hymy ennen aikojaan. Eikö rakastamalleen ihmiselle halua hyvää elintasoa? Kaikki eivät välttämättä pysty rikastumaan, mutta jos ei edes yritä perheensä takia niin se kertoo, että on itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap
Rahasta viis, mutta noin käyttäytyvästä miehestä eroaisin.
Tätä on #metoo: ei tarkoittaa ei ja siinä ei ole vanhentumispäivää. Yksikään itseään kunnioittava mies ei ota naista enää sen ein jälkeen, koska muuten vain naiset saisi päättää parinmuodostuksesta.
Sen ein jälkeen nainen on vain joku mimmi jonka on joskus tuntenut, koska miehet eivät pidä naisia friendzonella.