Harmittaa kun en mennyt rikkaan miehen kanssa naimisiin

Aina voi jossitella, mutta elämä menee miten menee. Jotkut mahdollisuudet jäävät toteutumatta. Ja sitten tulee uusia mahdollisuuksia. Ei sitä tiedä.

Onnellisuus ei ole kovin tiukasti sidottu rahaan. Mitä onni on elämässä?

Sinä et sitten ajatellut ihan loppuun saakka, kuten naiset yleensä tuossa elämän miltei tärkeimmässä valintatilaisuudessa tekevät. Huomasin jo varhaisessa iässä mikä kaikkiin naisiin tehoaa, se ensimmäinen asia: varallisuus sen jälkeen kaikki muu naisesta riippuen epämääräisessä järjestyksessä.

Perustelen huomiotani lapsuuteni asuinpaikan sijainnilla, mikä myös auttoi minua huomaamaan tämän yhtälön. Niinpä mennäänpä -60 ja 70-luvulle ja rajaseudulle Suomi / Ruotsi. Varallisuusero maittemme välillä tuolloin oli järkyttävä, sanokaamme suhteellisesti samaa, kuin nykyään Suomen ja jonkun Venäläisen syrjäisen itäkarjalaiskylän välillä voisi olla. Meillä oli pihanperällä paskahuussit ja sanomalehet, mutta  Svenillä ja Sarlotalla oli vesilosetit ja tehastekoset takapulipapperit....

Niinpä läheltä seurailin tuota... rehellisesti puhuttuna voin luetella pari linja-autolastillista tuntemiani naisia, jotka menivät jonku Larsin tai Syynen följhyyn..ruottinmalle... Toisaalta en tunne yhtään suomalaista kaveriani, joka olisi onnistunut saamaan ruotsalaisen vaimon. Emme kelvanneet nirppanokille. Voi olla, että kulkuneuvokin vaikutti,,mopot, Fiat 600:t, mosset ja volkkarit, ruottalaisilla oli roverit, sefyrit ,consulit volvot mersut...

Sori nyt hokasin yhen poikkeuksen Ruuskasen Teuvo... se oli saanu sormi peetä Ivonnelta, no ainaki sillä sormet haisi silliltä ko se kerto meille asiasta, muistaakseni syksyllä vuonna -67. Ei ne avioliittoon, Teuvoki taitaa vielä poikamiehenä elellä... Sitä oltiin niinko puun ja kuoren välissä, tyttäret lähti ruunujahtiin ulkomaille, mitkä jäi jäljelle ei ne paskanraposia olheet.. sanon minä..

Vierailija kirjoitti:

Sama. Muutamakin pyysi tyttöystäväkseen. Ei olisi tarvinnut tehdä mitään! Olin vain niin lukossa, että en uskaltanut päästää ketään lähelle. Harmi. 

Sitten otin miehen, joka ei välittänyt. Maksan kaikki. 

Elämä olisi ihan erilaista, jos en olisi sairastunut. 

Sitä on vaikea nuorena tietää, kuka niistä samantasoisista sulhoehdokkaista vanhempana menestyy. Harva tulee edes ajatelleksi tuollaista, kun rakkaus iskee. Jotakin osviittaa saa kaverin opiskelualasta. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä et sitten ajatellut ihan loppuun saakka, kuten naiset yleensä tuossa elämän miltei tärkeimmässä valintatilaisuudessa tekevät. Huomasin jo varhaisessa iässä mikä kaikkiin naisiin tehoaa, se ensimmäinen asia: varallisuus sen jälkeen kaikki muu naisesta riippuen epämääräisessä järjestyksessä.

Perustelen huomiotani lapsuuteni asuinpaikan sijainnilla, mikä myös auttoi minua huomaamaan tämän yhtälön. Niinpä mennäänpä -60 ja 70-luvulle ja rajaseudulle Suomi / Ruotsi. Varallisuusero maittemme välillä tuolloin oli järkyttävä, sanokaamme suhteellisesti samaa, kuin nykyään Suomen ja jonkun Venäläisen syrjäisen itäkarjalaiskylän välillä voisi olla. Meillä oli pihanperällä paskahuussit ja sanomalehet, mutta  Svenillä ja Sarlotalla oli vesilosetit ja tehastekoset takapulipapperit....

Niinpä läheltä seurailin tuota... rehellisesti puhuttuna voin luetella pari linja-autolastillista tuntemiani naisia, jotka menivät jon

Mun mielestä tää ketju kertoo päin vastoin siitä, että on naisia, joilla olisi ollut mahdollisuus ns. mennä rikkaisiin naimisiin, mutta valitsivat jonkun vähemmän rikkaan puolisokseen. Tämä nyt on vain tällainen jossitteluketju, kun tokihan sitä sitten välillä pohtii, että millaista elämä olisi, jos olisi valinnut sen varakkaamman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä näitä kuin vastarakastuneita pareja ja kaikissa rikkaat miehet jotka ostaa matkoja ja keksii muita yllätyksiä ei nyt joka päivä, mutta kuitenkin kohtuullisen usein. Toki myös toisinpäin.

Ja tämä on se syy, miksi ns. peruspulliaisen on vaikea löytää kumppania. Se oman "tasoinen" parturi-kampaajakin selaa gramia ja miettii, että kyllä hänelläkin on perusoikeus mieheen, joka ostaa ulkomaanmatkan kerran kuussa ja vie useamman kerran viikossa ravintolaan. 

 

No, oma mieheni ei ole 15 vuoden aikana ostanut kertaakaan matkaa (minä olen usean kerran) ja on vienyt tasan yhden kerran syömään kun vaatimalla vaadin sitä ja olin jo ilmoittanut että haluan eron. Vapaaehtoisesti ei tee mitään. Pitää siis vaatia joka ikistä asiaa, muuten ei saa yhtään mitään. Onneksi sentään 40v

Monet miehet pilaa työstressi. Mutta kyllä ainakin loma-aikoina pitäisi vaimoakin muistaa, viedä hyvään ravintolaan tai matkalle. Ja kyllä jonkin kivan lahjan voi ostaa vaikka stressiä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap

Ei älykkyyttä voi epäillä. Jos olet itse älykäs niin silloin tunnistat kyllä ketkä ovat sinua älykkäämpiä ja ketkä eivät yllä tasollesi.

Tunnistaa jos älykkyydessä on huomattavasti eroa. Sanotaan nyt ÄO 20 pistettä enemmän/vähemmän. Ja yleensä tunnistaa vain itseään tyhmemmät. Älykkäämpiä on vaikeampi spotata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia ei kuulemma kiinnosta yhtään miehen varallisuus tai ulkonäkö. 

Sehän on tietenkin paskapuhetta. 

Joo, ja miehet rakastuu naisen luonteeseen. Sekin on paskapuhetta - naisen pitää olla mahdollisimman nuori ja kaunis, ne on naisessa tärkeintä, millään muulla ei ole väliä.

Näin se on, myöntäkää myöntäkää. En ole koskaan käsittänyt miksi näitä ei voi vaan myöntää.

Se on kyllä väärinkäsitys, että naisen kauneus on miehelle se tärkein asia. Miten joku voi rakastua koppavaan kaunottareen? Normaalin näköinen ja mukavaluonteinen nainen on hyvä valinta. Enkä tarkoita mukavalla luonteella mitään palvelija-asennetta. Melkein jokainen tavallisen oloinen nainen omaa jonkin viehättävän piirteen, joka vetoaa osaan miehistä. Nainen ei itse välttämättä edes tiedosta tätä.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, täytyy olla nuorena tyhmä, että voi olla vanhana viisas. Menin itse nuorena tyhjätaskun kanssa naimisiin ja autoin miestäni menestymään. Komeilee nyt siellä listoilla. Kyllä sitä itsekin voi paljon asioiden eteen tehdä. 

Minäkin autoin.

Sen jälkeen kun rahaa alkoi tulla, kusi nousi päähän ja tuli itsestäänselvyytenä kohtelu, pettäminen ynnä muut kuvioihin. Lähti, kun en suostunut tekemään hänen kanssaan lapsia, jotka olisin saanut huolehtia käytännössä yksinhuoltajana.

10 vuotta jaksoi teeskennellä muuta kuin oli. 

Mielestäni tämä ketju vain vahvistaa entisestään havaintoani, naisten puolison valintaan vaikuttaa varallisuus. Eikö tuo kerro jo jotain, että vanhemmiten vielä googlaillaan entisten ehdokkaiden varallisuutta ja tuloja. Niin vartaappa nyt parilinja-autollista naisia vs Teuvon sillisormet.. olet varmasti kanssani samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi ärsyttää miehen elämäntavat, jotka on huonot. Ei huolehdi kunnostaan, ruokavaliostaan ja olutkin maistuu. Ei myöskään huolehdi henkisestä puolesta tai halua samalla tavalla kasvaa ihmisenä kuin minä. Minulla korkeampi koulutus ja olen epäillyt että olen miestäni älykkäämpi ja se on yksi asia joka pahasti tökkii. Mieskin tämän jollain tapaa ehkä ymmärtää, eikä taas kestä sitä ja on myöntänyt senkin että tahalleen on pistänyt minua vaan alaspäin. Sen takia ei halua tarjota minulle mitään spesiaalia koskaan koska yrittää saada minut uskomaan etten ansaitse parempaa. T. Ap

Ei älykkyyttä voi epäillä. Jos olet itse älykäs niin silloin tunnistat kyllä ketkä ovat sinua älykkäämpiä ja ketkä eivät yllä tasollesi.

Tunnistaa jos älykkyydessä on huomattavasti eroa. Sanotaan n

Toki älykkyyttä on erilaista (jotkut esim. matemaattisesti älykkäät saattavat olla sosiaalisesti aivan typeryksiä). Mutta tunnen työelämästä pari tällaista superihmistä, jotka tuntuvat olevan aidosti älykkäitä ihan kaikilla saroilla. Toki sosiaalisesti joskus vähän kömpelöitä, jos se hahmottaminen, matemaattisuus, kompleksisuus jne. on se ydin, mutta silti huomaavaisia. Siis esim. huomaavat, että olivat kanssani eri mieltä, mutta taktikoidakseen tulivat jälkikäteen erikseen sitä pyytämään anteeksi tavalla, joka oli vähän kömpelö (ja tarpeeton, koska olen itse todella asiakeskeinen ja oikeassahan tuo oli), mutta hän varmisti, että on myös sosiaalisesti ns. hyvällä puolella.

Uskon, että tuo henkilö tietää olevansa älykkäämpi kuin lähes kukaan kollegansa. Hän on silti todella ystävällinen ja huomioiva. En tunne hänen puolisoaan, mutta olen monesti miettinyt, että millainenkohan hän on puolisona ja millainen hänen puolisonsa on (tiedän kuitenkin, ettei puoliso ole kovin vaativassa työssä). Uskon kuitenkin, että hän on niin älykäs, että arvostaa myös erilaisia ominaisuuksia, esimerkiksi voisin ajatella, että hän olisi mennyt naimisiin jonkun hyvin lämpimän puolison kanssa, koska lapset tarvitsevat sellaista, ja hän itse on kovin rationaalinen (joskin todella ylpeä lapsistaan).

Itse olen kyllä eri mieltä. Mieluummin mieluinen mies kuin rikas. Itse tunnen vain pari rikasta miestä, ja ihan tylsimyksiä ovat. En vaihtaisi omaa pöljäkettäni noihin rahan takia, kun ei vaan persoonina voisi vähempää kiinnostaa. Rahaa on itsellänikin, sillä en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä ketju vain vahvistaa entisestään havaintoani, naisten puolison valintaan vaikuttaa varallisuus. Eikö tuo kerro jo jotain, että vanhemmiten vielä googlaillaan entisten ehdokkaiden varallisuutta ja tuloja. Niin vartaappa nyt parilinja-autollista naisia vs Teuvon sillisormet.. olet varmasti kanssani samaa mieltä.

Ne exien googlailijat valitsivat sen köyhemmän. Sitten kun elämä on taloudellisesti haastavaa, on ihan luonnollista jossitella, että jos vain olisin lähtenyt sen varakkaamman matkaan... Ketju päin vastoin todistaa, että todellisuudessa naiset ovat valinneet miettimättä varallisuutta, kunhan vain pohtivat jälkikäteen, että olisiko ollut onnellisempi, jos olisi valinnut toisin. Eiköhän miehilläkin käy vastaavaa - ehkä eri asioista. Esim. minä olin nuorena ihastunut erääseen mieheen, mutta hän valitsi toisen naisen. Nyt 40-vuotiaana mies on edelleen tikissä, ja niin olen minäkin, mutta hänen naisensa on pullukka. Pienessä hiprakassa hän kerran myönsi minulle, että jos olisi tiennyt, millaisiksi kaikki muutumme, hän olisi valinnut minut ja  meillä olisi ollut enemmän yhteistä. Ei siinä, minun nykyinen mieheni on kyllä minulle parempi valinta kuin hän olisi ikinä ollut, että sinänsä minulle kävi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä eri mieltä. Mieluummin mieluinen mies kuin rikas. Itse tunnen vain pari rikasta miestä, ja ihan tylsimyksiä ovat. En vaihtaisi omaa pöljäkettäni noihin rahan takia, kun ei vaan persoonina voisi vähempää kiinnostaa. Rahaa on itsellänikin, sillä en tee mitään.

Ehkä tässä ketjussa moni vain ajattelee, että valintatilanteessa kummatkin miehet vaikuttivat ihan hyviltä. Jos se valinta ei ollut hyvä pidemmän päälle, alkaa pohtia, että olisi pitänyt kokeilla, jos sen toisen kanssa olisi natsannut paremmin. Itse ainakin olen ihastunut todella erilaisiin miehiin. Jos olisivat tulleet yhtäaikaa, valinta olisi ollut todella vaikea. Moni pohtii, että mitä jos olisinkin jatkanut tapailua sen toisen hyvältä vaikuttaneen kanssa, enkä sen, jonka kanssa jatkoin.

Vierailija kirjoitti:

Aito lompakkoloinen avautuu!

 

                Ai loinen, luepa uudelleen 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se rahan arvo konkretisoituu aikuisena perheellisenä ihan eri tavalla kuin nuorena sinkkuna kun opiskelijoina kaikki on pääsääntöisesti pa. Lohduttautua voi sillä, että ei se rahakaan tuo aina onnea, voi olla vaikka väkivaltainen puoliso, josta ei uskalla erota rahan ja lasten takia. Harmillista ettei teillä rakkaus ole säilynyt. Harvalla nykyään on, oli sitten rahaa tai ei.

 

Ala hemmotella itseäsi, käy välillä kahvilassa, teatterissa vaikka kaverin kanssa ja viinilasillisella, osta kotiin kukkia ja mene vaikka hierontaan ja kasvohoitoon tai ulkomaille minilomalle. Älä odota tätä mieheltäsi jos ei kerran halua näitä harrastaa. Hän voi hoitaa kodin ja lapset sillä välin.

Miksi pitäisi lohduttautua sillä että jollain muulla voi olka muita ongelmia? Outo ajatus. Voi olla myös rikas, huomioiva ja muutenkin ihana mies, eikä sekään ole muilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on elämän tärkein päätös, joten ihan ekana kannattaa taloudellinen puoli selvittää tikitilleen, vauraus (suvunkin) sekä työ- ja mahdollisen yrityselämän realistiset tulevaisuuden näkymät jne.

Mä en ole kyllä miettinyt yhtään mitään, kun olen pörhöttänyt menemään. Ihan himolla eteenpäin. Mutta olen silti onnistunut tapaamaan rikkaitakin miehiä. 

 

       Tapaamaan ?  Mutta onko kukaan jäänyt ?😁

Menneitä päätöksiä on jälkikäteen helppo katua, mutta et sinä voi tietää millaista elämäsi jonkun rikkaan miehen puolisona olisi todellisuudessa ollut. Parisuhteessa ihmisen oikea persoona paljastuu ja voi hyvin olla, että ei se rikas mies olisi ollut sen parempi aviomies kuin nykyisesikään. Tai voi olla, että elämäsi rakkaus meni ohi, sitä ei koskaan saada selville. Talous varmaan olisi toisenlainen, mutta parisuhteessa on muutakin kuin raha ja rahasta osataan kyllä vääntää myös varakkaissa kodeissa. Eikä se raha automaattisesti tarkoita, että lahjoja satelee tai mies tykkää niitä ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Menneitä päätöksiä on jälkikäteen helppo katua, mutta et sinä voi tietää millaista elämäsi jonkun rikkaan miehen puolisona olisi todellisuudessa ollut. Parisuhteessa ihmisen oikea persoona paljastuu ja voi hyvin olla, että ei se rikas mies olisi ollut sen parempi aviomies kuin nykyisesikään. Tai voi olla, että elämäsi rakkaus meni ohi, sitä ei koskaan saada selville. Talous varmaan olisi toisenlainen, mutta parisuhteessa on muutakin kuin raha ja rahasta osataan kyllä vääntää myös varakkaissa kodeissa. Eikä se raha automaattisesti tarkoita, että lahjoja satelee tai mies tykkää niitä ostaa.

Tämä. Suomi on oikein esimerkkimaa ns. kahden elintason perheistä. Eli pikkulapsiperheen sisällä voi olla, että miehellä on paljon käyttörahaa, koska mies käy töissä ja vaimo on pienten lasten (joista yksi siis vauvaikäinen, ja vaimon on ns. luonnollista olla kotona, vaikka vaimolla olisi rahkeet hyvätuloiseen työhön, jos lapsia ei olisi) kanssa kotona, ja vaimolla on näin ollen tulot pudonneet hyvätuloisessa perheessä jopa alle puoleen, mutta mies silti vetää omia tulojaan, pitää ne itsellään, käyttää omiin harrastuksiin jne.

Vaimolla, jolla työssäkäyvänä olisi samat tulot kuin miehellään, tulot on yhteisten lasten vuoksi laskenut puoleen, ja hän elää tappiolle, eli säästöistään, eikä silloin tietenkään voi käyttää rahaa itseensä ollenkaan samalla tavalla, kuin täyttä palkkaa nauttiva mies voi. Monissa avioperheissäkin on täysi avioehto ja erilliset rahat, puhumattaakaan avoperheistä. Kuitenkin monesti vain naisen talous kärsii, kun yhteisiä lapsia tehdään.

Aika harvoin näissä keskusteluissa tuodaan esiin sitä tosiasiaa, että kun parisuhteessa toinen rikastuu huomattavasti, mutta toinen ei, se tavikseksi tuloiltaan jäävä on koko ajan rikkaamman manipuloinnin ja hyvässäkin tapauksessa mielipiteiden vanki. Ei uskalla joko tietoisesti tai tiedostamatta asettua rikkaamman tahtoa vastaan ja tuloksena säälittävä kynnysmatto, joka tahtoi vain miellyttää. Jos kumpikin on yhtä köyhä tai rikas, pysyy tasa-arvo ja uskaltaa reilusti sanoa mitä on mieltä eikä tarvitse esim jäädä kuuntelemaan jonkun ääliömiljönäärin persuuntumista, alkoholismia tai uskoon hurahtamista tms. jota ei normaalituloiselta katselisi.

Eli ap voi hyvinkin olla tiedostamattaan onnekas.

Enpä laittaisi mitään suurien tulojen varaan, silloin kun ne on puolisolla. Puoliso saattaa olla oikea kitupiikki ja penninvenyttäjä. Ylipäätään saituri ja sellaisia olen tuntenut. Mutta jos itse tienaa hyvin niin saa kuluttaa mielensä mukaan.