16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Laita ap koulupsykologille rai kuraattorille viesti ja kerro miten poika käyttäytyy. He ottavat sitten yhteyttä poikaan ja pyytävät juttusille.
Parempi hankkia sitä ennen oma asunto ja poistua paikalta. Poika tulee taatusti raivona kotiin ja saattaa tehdä mitä vaan. Mutta joo. Kouluun viesti. Sitä kautta asia etenee nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaa ilmeisesti jonkinlaista oikeaa ja tuvallista auktoriteettia elämäänsä ja siksi yrittää sinua haastaa ja testata kuinka pitkälle voi mennä. Miksi miehesi nössöilee? Kyllä kasvatuksen pitäisi olla yhteispeliä. Toisaalta tuossa vaiheessa se voi olla jo liian myöhäistä.
Tätä minäkin veikkaan.
Kaipaa rajoja ja rakkautta. Että toisaalta laitettaisiin rajat ja toisaalta sanottaisiin, että rakastaa poikaa.
Suurin osa kommenteista aloittajan. Että mistä johtuu...
Vastasin jo tuossa edellä aiemmin, mutta tulin vielä toivottamaan voimia
Lastenkoti kasvattaa, jos vanhemmat eivät. Aika ikävä tilanne, jos pääsee aikuiseksi asti kenenkään puuttumatta. Naisten maailmassa voi olla kuningas, mutta miesten maailmassa ei elä vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois. En keksi muuta. Vuokraisin itselleni yksiön.
Tuo on muuten oikeasti hyvä idea. Jos isää ei kiinnosta laittaa poikaa kuriin ja omalla käytöksellään viestii että äitiä saa kohdella miten haluaa niin on parempi, että miehellä ei ole vaimoa mitä laiminlyödä ja pojalla äitiä mitä rääkätä.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli. En usko että tämmöisiä nuoria on tai että joku antaa itseä kohdella tälla tavalla. Oman lapsen vieläpä.
Kyllä varsinkin moni äiti on aivan liian pitkämielinen oman lapsensa suhteen. Lastaan voi rakastaa mutta itseään pitää rakastaa vielä enemmän ja tarvittaessa repäistä itsensä omilleen. Pojalla on isäkin - jota pojan sekopäinen käytös ei ilmeisesti juuri haittaa - ja hän on parin vuoden kuluttua täysi-ikäinen, joten mistään täysin viranomaisten varaan jäävästä pikkutaaperosta ei ole kysymys. On yhdentekevää, aiheuttaako oireilua neuroepätyypillisyys, sadistinen persoonallisuus vai jokin mielenterveysongelma. Pojan käytös on väkivaltaa ja sitä ei saa enää hyväksyä.
Toivon, että jokainen vanhempi muistaisi sen, että on ennen kaikkea arvokas ja arvostavaa kohtelua ansaitseva ihminen. Se, että pahoinpitelijä ja kiusaaja on oma lapsi, ei tarkoita sitä, että pitäisi vain hampaat irvessä rakastaa ja kärsiä. Kaikista lapsista ei kasva ihania tai edes tervepäisiä. Se ei tarkoita sitä, että itseään pitäisi rankaista jäämällä tilanteeseen, jossa oma terveys ja pahimmillaan henki ovat vaarassa.
Lapsi on selvästi jotenkin vammainen.
Veisin psykiatrille ja menisin itse mukaan.
Siellä selviää paljon.
Osaa tehdä diagnoosin ja osaa ohjata avun turviin.
Ikåvää, että lapsen isä ei puutu lapsen käyttäytymiseen. Aika outoa. Yhdessä te lastanne kasvatatte.
Tilaa aika psykiatrille. Hän on erikoistunut lääkäri.
Meillä oli pari kertaa pienempänä - yläkoulussa vähän vahingossa tuollaista aggressiota. Itse oli siinä kohtaa pojalle tosi tiukkana. Että sellaisen käytöksen- edes vahingossa mahdollisesti satuttamisen on loputtava samantien. Ja sanoin hänelle, että minä en rupea lastani pelkäämään. Se ei käy.
Puhuin siitä uudelleenkin.
Asiallinen käytös on ihan perusjuttu.
Samoin on tuo toiselle nauraminen. Ei vaan sovi meidän kotona.
Se ukkosi olis kyllä hyvä nosta sieltä ja hänen tulisi tajuta, miten tärkeää oman isän on myös puuttua käytökseen. Kertoa, että vanhempia kunnioitetaan ja kertoa, että omaa äiti kunnioitetaan.
Ikävä tilanne.
Mies pitäisi myös saada sinne psykiatrille. Lasten kasvatus on yhteispeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaa ilmeisesti jonkinlaista oikeaa ja tuvallista auktoriteettia elämäänsä ja siksi yrittää sinua haastaa ja testata kuinka pitkälle voi mennä. Miksi miehesi nössöilee? Kyllä kasvatuksen pitäisi olla yhteispeliä. Toisaalta tuossa vaiheessa se voi olla jo liian myöhäistä.
Tätä minäkin veikkaan.
Kaipaa rajoja ja rakkautta. Että toisaalta laitettaisiin rajat ja toisaalta sanottaisiin, että rakastaa poikaa.
Ei tuohon enää rakkaus ja rajat riitä. Pakasteiden vieminen vaatekaapoiin ja seiniin piirtely ei ole tervettä eikä ikätasoista. Kersa on vakavasti häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Syyttävä sormi kohdistuu isään. Millainen mies sallii lapsensa käyttäytyvän tuolla tavalla äitiään kohtaan? Uskomatonta! Poika kaipaa selkeämpiä rajoja elämäänsä eikä isä niitä näköjään kykene laittamaan. Tuo on isän tehtävä, todellakin.
Ehdottaisin sinulle hermolepoa tuosta tilanteesta, lähde nyt vaikka kuukaudeksi muualle asumaan ja jätä isä ja poika keskenään. Ihan avoimesti ilmoitat lähtösi syyn ja sano että suostut kuukauden päästä keskustelemaan ja katsomaan onko muutosta. Ellei mikään muutu, lähdet pois edelleen. Sinua kohdellaan törkeästi.
Isä on myös lapanen, mutta itsestä se on äidin auktoriteetti kaivettava. Karkuun juoksu on huono ratkaisu. Kyllä se on poika joka kodistaan lähtee, hoitoon, koulukotiin, minne tahansa. Ja seuraavaksi otat eron tuosta nössykkämiehestä, joka antaa sinua kohdeltavan noin.
Mielisairaus ei katso ikää. Se voi hyvin puhjeta jo 16-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla trolli. En usko että tämmöisiä nuoria on tai että joku antaa itseä kohdella tälla tavalla. Oman lapsen vieläpä.
Kyllä varsinkin moni äiti on aivan liian pitkämielinen oman lapsensa suhteen. Lastaan voi rakastaa mutta itseään pitää rakastaa vielä enemmän ja tarvittaessa repäistä itsensä omilleen. Pojalla on isäkin - jota pojan sekopäinen käytös ei ilmeisesti juuri haittaa - ja hän on parin vuoden kuluttua täysi-ikäinen, joten mistään täysin viranomaisten varaan jäävästä pikkutaaperosta ei ole kysymys. On yhdentekevää, aiheuttaako oireilua neuroepätyypillisyys, sadistinen persoonallisuus vai jokin mielenterveysongelma. Pojan käytös on väkivaltaa ja sitä ei saa enää hyväksyä.
Toivon, että jokainen vanhempi muistaisi sen, että on ennen kaikkea arvokas ja arvostavaa kohtelua ansaitseva ihminen. Se, että pahoinpitelijä ja kiusaaja on oma lapsi
Mulla on tuollainen sisarus mikä pahoinpiteli minua ja äitiäni. Töissä pärjää mainiosti ja on arvostettu, vieläpä alalla mikä vaatii suurta tarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä hienotunteisuutta. Lähimpien ihmisten kanssa voi sitten olla riehuva sadisti ja kostaa asioita mitä ei ole ikinä edes tapahtunut. Vielä aikuisenakin olen joutunut pakenemaan kotoani lasteni kanssa häntä. Ja tästä puolesta ei varmasti tiedä kukaan muu kuin perhepiiri. Jotkut on harkitusti ilkeitä ja pahoja eikä ne tarvitse muuta kuin etäisyyden ettei niiden kanssa ole. Ap on ymmärränyt liikaa ja liian pitkään. Hän opettaa pojalleen että naisia saa kohdella miten tahansa ja ne kestää loputtomiin sallien kaiken pahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Ap, sinä annat pojallesi mallin siitä miten naisia saa kohdella.
Ei ole terve lapsi tuo. Nyt jonnekin mielenterveystahoon yhteys!