16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Tunnistan tuon käytöksen, en ihan yhtä pahana kuin teillä, mutta nyt poika tutkimuksiin. Laitoin ensin murrosiän piikkiin. Meillä paljastui tutkimuksissa neuroepätyypillisyys ja lisäksi poikaa kiusattiin koulussa rankasti.
sano ukolle että nostat kytkintä, ellei myös hän osallistu lastenkasvatukseen
Miksi et vienyt sille ammattilaiselle vuosia sitten?
Ap lisää vielä.
Tänään taas, kun tämä alkoi heti pojan herättyä, pyysin kuten joka kerta, että lopettaisi. Hän alkoi taas matkimaan minua, tekee myös sitä. Irvailee edessäni, esittää minua vääntelehtien edessäni, toistellen voitko olla kunnolla, lopeta minun kiusaamiseni, voitko olla tämän päivän minua kohtaan kunnolla. Todella julmaa. Menin vessaan itkemään, ettei poika näe. Jos itken hänen nähden, hän kävelee perässäni vaikka tunnin ja esittää itkemistäni.
Tuo kuulostaa nyt kyllä todella omituiselta...Onko pojalla kaikki hyvin? Minä olin 13-15 vuotiaana aika agressiivinen sisaruksiani kohtaan, mutta se oli lähinnä sanallista. Kävin läpi tosi raskaita juttuja, joita nyt en halua tässä enempää avata mutta....
Minulle tuli nyt vaan mieleen että kaikki ei ole ihan kohdillaan. Voitko keskustella hänen kanssaan, jos hänellä onkin joitain vaikeuksia joista ei ole uskaltanut kertoa? Itse panttasin pahaa oloa ihan loputtomiin, kunnes lopulta kaikki levisi käsiin. Vaikka aina oli opetettu että vanhemmille saa puhua.
Jos ei tuota tulosta, niin voitko sanoa vaan suoraan että sinä tulet oikeasti surulliseksi tuosta hänen käytöksestä, ja pyydä selittämään että mitä hän sillä pyrkii saamaan aikaiseksi?
Lukiolaisen pitäisi kyllä jo tajuta että omat tekemiset voi satuttaa muita.
Hoitoon, tai vaihtoehtoisesti isä nostaa seinälle ja kysyy onko ongelmia.
Seiniin piirtely ja pakasteita sun vaatekaappiin? Ei ole ihan normaalia 16v käytöstä. Tota varjonyrkkeilyä on munkin poika tehnyt ja tekee viekäkin joskus kun käy kotona (21v). Olen ajatellut sen olevan kontaktin hakua ja meen siihen mukaan ja halaan häntä. Mutta tosiaan osa noista jutuista on outoja, veisin itse neurotutkimuksiin. Tai kun sulla on mies niin mies saisi viedä.
Miten pojan isä kohtelee sinua? Onko poika oppinut isältään? Jostainhan tuo käytös kumpuaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä.
Tänään taas, kun tämä alkoi heti pojan herättyä, pyysin kuten joka kerta, että lopettaisi. Hän alkoi taas matkimaan minua, tekee myös sitä. Irvailee edessäni, esittää minua vääntelehtien edessäni, toistellen voitko olla kunnolla, lopeta minun kiusaamiseni, voitko olla tämän päivän minua kohtaan kunnolla. Todella julmaa. Menin vessaan itkemään, ettei poika näe. Jos itken hänen nähden, hän kävelee perässäni vaikka tunnin ja esittää itkemistäni.
Mitä sinä annat tuolle nulikalle yhtään itsestäsi. Nyt kova kovaa vastaan ja pentu sijoitukseen ellei meno muutu. Aseta ne rajat nyt edes itsellesi, kuinka sinua saa kohdella.
Vaikea tilanne. Kuten mainitsit, kyseessä lapsi ja tunneside on voimakas. Mutta vaikka on lapsesi, sinun ei tarvitse sietää häntä tuollaisena.
Hänhän käyttäytyy kuin 7-vuotias.
Ap. Poikasi ei ole normaali. Tee lasu, poika sijoitukseen ja psykiatrille.
Itse ihmettelen aina, miten huonoa käytöstä nykyvanhemmat sietävät lapsiltaan. Itse en katsoisi tuollaista käytöstä edes 3-vuotiaalta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Kun alkaa matkia vollotustasi, potkaiset perseelle niin kova että munille osuu.
Kaipaa ilmeisesti jonkinlaista oikeaa ja tuvallista auktoriteettia elämäänsä ja siksi yrittää sinua haastaa ja testata kuinka pitkälle voi mennä. Miksi miehesi nössöilee? Kyllä kasvatuksen pitäisi olla yhteispeliä. Toisaalta tuossa vaiheessa se voi olla jo liian myöhäistä.
Ilmeisesti kuvailet kehityvammaista lastasi? Jätä huono käytös huomiotta ja palkitse hyvä käytös. Näin kuuluu toimia taaperon tasolle jääneen lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Poikasi ei ole normaali. Tee lasu, poika sijoitukseen ja psykiatrille.
No eipä ole normaali ap:kaan.
Muuta pois. En keksi muuta. Vuokraisin itselleni yksiön.