Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
16.11.2024 |
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Parin vuoden päästä poika on otsikoissa kun hakkasi tyttöystävän henkihieveriin tai vainaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
En minä ainakaan omia lapsiani enää 16-vuotiaana painostanut lukemaan kokeisiin. Siinä vaiheessa vastaa jo itse tekemisistään eikä ole enää valmis ottamaan vastaan äidillistä holhousta.
Tulee mieleen, onko joku, esim. isä, käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi lapsena, ja poika purkaa vihansa sinuun, kun et suojellut.
En oikein usko aloitusta, ei kukaan ihminen suostuisi kestämään tuollaista ja vaikealta tuntuu uskoa, että joku 16-vuotias kiinnittäisi noin paljon huomiota äitiinsä sen sijaan, että menisi kavereittensa kanssa dokaamaan!
Vanhempien kuuluu vetää yhtä köyttä, ja olla tärkeistä asioista samaa mieltä. Toinen ei anna oikopäätä lupaa, jos toinen on kieltänyt, eikä lasten anneta hyppiä nenille toisen puuttumatta. Tosin sinun ap täytyy ottaa myös todella paljon jämäkämpi ote asioihin.
Etsisin oman asunnon ja muuttaisin pois, vaikka väliaikaisestikin.
Olet liian pehmeä. Se voi vielä tappaa sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän hiljainen hyväksyntä äitiin kohdistuvaan käytökseen on aiheuttamassa tuota. Poika luulee että äitiä tuleekin kohdella noin. Isän kuuluisi olla puolustamassa äitiä ja olla samaa tiimiä niin ettei poika edes kuvittele pärjäävänsä äidille ja isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
Se että nuori ei reagoi rajojen laittoon ( luonnevikaiset ei niistä välitä) ei tarkoita etteikö niitä olisi laitettu. Ap on laittanut rajat. Ne rajat mitä voi laittaa ilman että turvautuu suoraan väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun miehen kuuluu tuollaisessa tilanteessa puolustaa sinua ja osallistua lapsen kasvatukseen. Pojan silmissä sinulla ei ole auktoriteettia ollenkaan ja jos ja kun et itse sitä pysty palauttamaan, niin miehesi on se tehtävä, että perheessä ei "heikompia" kiusata ja lapsen kuuluu tehdä myös niitä ikäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
Mitä nämä sinusta on muuta kuin rajojen laittamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan omia lapsiani enää 16-vuotiaana painostanut lukemaan kokeisiin. Siinä vaiheessa vastaa jo itse tekemisistään eikä ole enää valmis ottamaan vastaan äidillistä holhousta.
Tulee mieleen, onko joku, esim. isä, käyttänyt lasta seksuaalisesti hyväksi lapsena, ja poika purkaa vihansa sinuun, kun et suojellut.
En oikein usko aloitusta, ei kukaan ihminen suostuisi kestämään tuollaista ja vaikealta tuntuu uskoa, että joku 16-vuotias kiinnittäisi noin paljon huomiota äitiinsä sen sijaan, että menisi kavereittensa kanssa dokaamaan!
Jotain psyykkisiä ongelmia pojalla selvästi on. Kiusataanko koulussa /harrastuksessa? Purkaa kaiken äitiin? Joka tapauksessa yhteys joko koulun kautta (th, kuraattori, psyk.sh, mikä sitten ko. lukiossa onkin ensisijainen taho) tai suoraan johonkin mt-palveluun. Tilanne on aivan liian pitkällä.
Tuttu kertoi omasta yläkouikäisestä joka pilkkaa opettajia vanhemmille. Se ei ole sinänsä outoa mutta lapsen vanhemman reaktio oli kummallinen, häntä asia nauratti. Mietin että jos oma lapseni puhuisi toisista ihmisistä noin puuttuisin heti asiaan ja opettaisin toisten arvostamista. Se että vanhempi hyväksyy lapselta aikuisille tai kellekkään naureskelun kertoo aika paljon ihmisestä. Jos ei koe tarpeelliseksi opettaa toisten kunnioittamista lapselle ei voi olla itselläkään empatia kovin suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti isältä peritty psykopaattisuus. Muuttaisin pois ja mies saisi hoitaa jätöstään. Kun poika on 18, silloin viimeistään laillisesti pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Mun 16v. oli ainakin mua isompi ja vahvempi jo pari vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolta se sitten näyttää kun lapsesta tehdään puolison korvike ja kaveri ja onhan näitä tapausia nähty.
Tuohan on jo pahempaa kun jos olisi aivan koditon.
Ei ole laitettu rajoja jos väkivalta hyväksytään. Rajat on sitä että niiden yli ei kävellä. Vanhemman pitäisi muuttaa pois ja estää pojan käytös itseään kohtaan. Se on rajojen laittamista eikä tehottomat otetaan netti tai puhelin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen aina, miten huonoa käytöstä nykyvanhemmat sietävät lapsiltaan. Itse en katsoisi tuollaista käytöstä edes 3-vuotiaalta.
Se on helppo sanoa, kunnes kohtaa lapsen, joka ei reagoi
rajaamiseen kuten olettaisi. Meillä on samantapainen nuori, 14-vuotias, käytös on järkyttävää usein. Kun siihen laittaisi stopin, se menee huonommaksi, niin että rikkoo seiniä, ovia, tavaraa. Mitä teet siinä kohtaa? "en katsoisi tuollaista käytöstä". No mitä teet kun lapsen vastaus "noin ei voi käyttäytyä" keskusteluun on huoneen rikkominen ja yrittää päälle.
Lasu ja sossu ei tähän auta. Lapsi on nimittäin jo lasun asiakas. Aika paljon pahempaa saa ilmeisesti tapahtua, että laitokseen joutuisi.
Esikoinen on meillä aivan toisenlainen.
Ennen mu
Eipä kyllä meillä ainakaan lasu vienyt poikaa, vaikka pyydettiin. Vasta kun 17v jätettiin hänet kesäksi kotiin, käytiin toki häntä aina moikkaamassa ja ruuat ostamassa, niin alko lasua kiinnostaa. Pojalla vakava päihdeongelma. Siitä asti asunu laitoksessa, välillä oli koulukodissa eholla mutta palasi takaisin päihdeyksikköön. Nyt juuri päivää sitten hän jäi kiinni kun yritti piikittää itseään huoneessaan siellä yksikössä.
Mutta, vaikka jo paljon ennen kuin täytti 17v, pyydettiin lasua hakemaan hänet, he ei tehneet mitään. Sanottiin vaan ettei muka ole paikkaa hälle. Mutta heti kun jätettiin "heitteille", niin hakivat ja syyllistivät siinä meitä vanhempia. Älytöntä.
Nyt äkkiä joku radikaali muutos on saatava. Muuta pois ja/tai poika laitokseen. Poika ei ole henkisesti terve. Nyt menet heti puhumaan jollekin ammattilaiselle tästä. Joku tuolla neuvo, että juttele pojallesi, mutta et sinä pysty saada tuollaisen kanssa järkevää keskustelua aikaiseksi. Pojan käytös on jo mennyt liian pitkälle ja hänen käytöstä ei pidä enää sietää päivääkään. Mies myös vaihtoon jos on tuollainen tossu.
Kuulostaa mun isoveljeltä. Tosin minä olin se kohde, ei niinkään vanhemmat.
Kylmä ja empatiakyvytön se on nyt aikuisenakin.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa kodissa ei kukaan a) laita rajoja lapselle b) osoita rakkautta lasta kohtaan. Isä vaikuttaa etäiseltä ja pelottavalta pers häiriöiseltä ja äiti pelokkaalta pakebänevalta alistujalta. Poika pelkää isää, eikä koe isän välittävän. Äiti taas pelkää poikaa ja juoksee vessaan itkemään.
Kukaan ei ole turvallinen ja rakastava aikuinen pojalle.
Kaikki tarvitsevat perheessä apua. Isää ehkä ei voi auttaa, jos on pers häiriöiden . Äidin ja pojan pitäisi mennä ammattiauttajalle yhdessä. Ehkä pyytäisin apua lastensuojelusta. Ei siksi, että Poika vietäisiin pois, vaan että koko porukka saisi apua mielellään omasn kotiin, perhetyöntekijän, psykiarrin tms, joltain, joka on kykenevä siihen.
Ehkä poikaa on myös kiusattu koulussa, joten olisin yhteydessä kuraattoriin joka tapauksessa.