Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
16.11.2024 |
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Poikasi ei ole normaali. Tee lasu, poika sijoitukseen ja psykiatrille.
No eipä ole normaali ap:kaan.
miten helvetissä saat sanasta ap ap:kaan?!?!?!? Idiootti!!!
Noinhan se juuri kuuluu laittaa, "aapeekaan" ="ap:kaan"
Oliko sulla äikässä vitonen?
Oletteko just valmistuneet äikän opeks?
turhasta kiistaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää kuultavaa koko juttu. Peli ei ole menetetty. Hae ohjeita pörrötätkö tukkaa välill, vai huudatko kurkku suorana vai molempia. Mielestäni ryhtiliike ja kaikkia noita sopivassa määrin.
Ap, tuollainen käytös ei todellakaan ole normaalia 16- vuotiaalta. Sinun on aivan pakko saada hänet lähtemään neuropuolen tutkimuksiin. Mene ensin yksin perheneuvolaan ja kerro tilanteesta, sieltä varmaan osataan auttaa eteenpäin.
Näyttää siltä että tarvitsee jonkun laittamaan rajat käytökselleen. Isän tulisi nyt olla se mies talossa. Siinä vika, isä sallii naisvihan.
Ei tuossa kauniit rauhalliset pyynnöt auta. On aika raivostua kunnolla. Molemmille miehille talossa annat kunnon karjumiskiroilusession ja lähdet pois vaikka viikoksi. Jos ei ala anteeksipyyntöä kuulumaan niin muutat omaan kotiin pysyvästi. Eläinemotkin rähähtää jälkikasvulleen jos eivät tottele. Rajat pitää tehdä selväksi. Näin minä tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä just luin?😳
Kerro
Ap, toivon sinulle voimia. Ota yhteys perheneuvolaan ja tee pojastasi lasu. Miehelle suuttuisin. Hänen täytyy kasvattaa lastaan. Kokeile seuraavalla kerralla suuttua pojalkesi ihan tosissaan. Karjaise kovaan ja iske nyrkki pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa kauniit rauhalliset pyynnöt auta. On aika raivostua kunnolla. Molemmille miehille talossa annat kunnon karjumiskiroilusession ja lähdet pois vaikka viikoksi. Jos ei ala anteeksipyyntöä kuulumaan niin muutat omaan kotiin pysyvästi. Eläinemotkin rähähtää jälkikasvulleen jos eivät tottele. Rajat pitää tehdä selväksi. Näin minä tekisin.
Ne pitää tehdä jo alusta asti niin ei tuu vaikeuksia.
Kai sinä ymmärrät, että joku päivä sinulle käy todella huonosti? Olet perheväkivallan uhri.
Oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1) Otat ja lähdet. Jätät miehen ja pojan keskenään. Hyväksy, että rakkautesi lapseesi on yksipuolista. 2) Pistät tosissaan pojan järjestykseen. Läpsäytä lujasti poskelle, jos ei muu mene jakeluun. Hakekoon oikeutta itselleen sitten oikeudesta, mutta sielläkin sinä saat tilaisuuden puhua.Olet sietänyt tuota ihan liian kauan. Miehesi on samoin passiivisaggressiivinen sinua kohtaan. Se on yksi perheväkivallan laji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuollainen käytös ei todellakaan ole normaalia 16- vuotiaalta. Sinun on aivan pakko saada hänet lähtemään neuropuolen tutkimuksiin. Mene ensin yksin perheneuvolaan ja kerro tilanteesta, sieltä varmaan osataan auttaa eteenpäin.
Jos kyse olisi neuroleptisistä oikeista, hän ei pystyisi valikoimaan uhriaan noin. Päinvastoin kyse on häiriintyneestä vallankäytöstä. Perheväkivaltaa.
Anna sille litsari. Oppiipa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla on neuropsykiatrinen kehityshäiriö, sen vuoksi ei "normaali puhe" mene perille. Neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ja kuntoutuksen aloitusta mahdollisimman nopeasti, tuo ei tuosta millään "isän kädellä" tai kauniilla, ymmärtäväisellä puheella tule miksikään muuttumaan kun toisen hermosto prosessoi asioita täysin eri tavalla kuin neurotyypilliset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivon sinulle voimia. Ota yhteys perheneuvolaan ja tee pojastasi lasu. Miehelle suuttuisin. Hänen täytyy kasvattaa lastaan. Kokeile seuraavalla kerralla suuttua pojalkesi ihan tosissaan. Karjaise kovaan ja iske nyrkki pöytään.
Onko lasu nykyisin ratkaisu kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi on yksinkertaisesti ilkeä! Sano siis KARJU se hänelle suoraan ja pyydä myös isä paikalle. Jäbä järjestykseen. Minä olisin varmaan saanut risulla kintuille, jos olisin tuossa iässä käyttäytynyt noin mölösti. Perheneuvolaan voit ottaa yhteyttä, meillä siitä huonoja kokemuksia (sellaista Me ymmärrämme tässä nyt lasta..). En tiedä, mikä koulu kyseessä, mutta koulupsykologi/-kuraattori/-terveydenhoitoon myös yhteys. Tämä kerro ehdottomasti pojalle heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa pojallasi ystäviä. Silloin ei kiireisesti harrastavalle nuorelle tulisi mieleenkään viettää lauantaita äidin perässä meuhkaten ja äidille kepposia tehden kuin yksinäinen 10-vuotias (tai nuorempi)
Mutta kuka haluaa olla tällaisen henkilön ystävä? En oikein usko, että on mukava ja ystävällinen kodin ulkopuolella. Ehkä pitää kulissia yllä mutta moni nuori kyllä näkee sen läpi ja pitää siksi etäisyyttä.
Kunpa lasten vanhemmat ymmärtäisivät oman vastuunsa ja kasvattaisivat lapsensa huolella pienestä asti. Ja siinä vaiheessa jos omat keinot ovat lopussa tai on viitteitä isommista ongelmista, ymmärrettäisiin hakea apua. Siinä avun hakemisessakaan ei voi olla kuin kynnysmatto vaan todella hankkia se apu.
Jos on kuin kynnysmatto lapsensa edessä taaperosta aikuiseksi, ei hyvää seuraa. Osa on
Ja lisään vielä, että vaikka tämä aloitus olisi provo, tällaisia lapsia ja nuoria on. Miettikää esimerkiksi henkirikoksia nuorena tehneitä. Ei silloin olla oltu mukavia, muut huomioivia hyväkäytöksisiä ihmisiä. Ensimmäisen kunnollisen puuttumisen ei pitäisi olla poliisin toimesta henkirikostutkinnassa. Toimikaa. Ja jos näkee/tietää lapsen tai nuoren harjoittamaa vakavampaa väkivaltaa (kuten joku tässä keskustelussa kertoi nähneensä ja kuulleensa) tai muuten häiriintynyttä käytöstä esimerkiksi vanhempaansa kohtaan, se on ihan yhtä painava syy tehdä lastensuojeluilmoitus (hätätilanteessa soitto tietenkin hätäkeskukseen) kuin jos vanhempi olisi tällainen lastaan kohtaan. En kannata ilmoitustehtailua mutta jos on syytä, silloin todellakin on syytä.
Kaunis ajatus mutta mitä lasu voi psyykkisesti oireleville? Heillä on sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, tukiperheitä pienemmille lapsille (16-vuotiaille ei) tukihenkilöitä vähän isommille lapsille (kuten 16-vuotiaalle). Mutta kuka näistä on psykan ammattilainen - ei ainutkaan. Kukaan heistä ei osaa diagnosoida, määrätä lääkkeitä tai antaa lausuntoa kelan maksamaa terapiaa varten.
Oikea osoite on ohjata lapsi jotain kautta psykalle - tuon ikäinen menee nuortenpsykalle. Koululääkärin kautta lähetettä hakemaan. Lasu ei tässä ole oikea osoite, se on pelkkä turha väliporras tässä tapauksessa. Ei lasulla ole työkaluja tähän.
Alue: Aihe vapaa
Meillä isä kannusti tuollaiseen käytökseen.
Toki poika on varmasti kirjolla mutta en saanut tutkimuksiin yksin.