Todella kauhea tilanne..
Ollaan 4v oltu yhdessä. Meidän suhde on kuin suoraan satukirjasta.
Seksi toimii. Arki toimii. Kotityöt toimii. On kivaa yhdessä. Harrastetaan yhdessä ja viihdytään jopa liikaakin yhdessä.
Mä jumaloin tota ihmistä ja hän mua. Mutta niinkuin aina saduissa on joku twist.
Naisella oli todella pahat sitoutumisen kammot. Nämä kestivät 3vuotta. Tuona aikana hän säännöllisesti sabotoi suhdettamme. Aiheutti tahallisesti mustasukkaisuutta ym. Lopulta mentiin terapiaan asiasta ja siellä paljastui syyt käytökselle. Hän ei kerta kaikkiaan uskonut vielä tuossakaan vaiheessa että mä olisin tosissaan. Tuo suhteen sabotointi oli tapa testata parisuhdetta.
Noista ajoista jäi traumoja mulle ja niiden kontrollointi on edelleen tosi vaikeaa. Uskon myös naisen edelleen satunnaisesti sabotoivan ' "tietoisesti tai tietämättään".
Esimerkkinä viimeisin sabotointi. Esimies töistä on osoittanut selkeää kunnostusta häneen. Hän avoimesti kertoi asiasta minulle ja ihmetteli esimiehen käytöstä.
Mä luonnollisesti kiinnostuin asiasta. Olen yrittänyt nyt puhua naisen kanssa asiasta. Mutta hän menee ihan totaaliseen lukkoon eikä suostu enää myöntämään mitään.
Esimiehen käytös onkin ollut ihan normaalia vaikka hämmensi häntäkin.
No nythän mulla on sitten trauman takia erittäin iso huoli että nainen sivuuttaa taas kaikki varoitus merkit ja kohta ollaan taas tilanteessa jossa töihin meno ahdistaa ja pelottaa.
Keskustelu ei mene mihinkään koska triggeröidyn tuosta kieltämisestä.
Kommentit (51)
Ap itse myöntää aloituksessa, että kolmen vuoden ajan vaimo "aiheutti tahallisesti mustasukkaisuutta ym."
Nyt yhtäkkiä se tarina onkin sitten muuttunut muotoon, että nää miehet töissä vain ahdistelevat, koskettelevat, viestittelevät, soittelevat ja vaimo onkin tyyliin viaton uhri ja kaiken syy on vaimon "sitoutumiskammo", johon tarttis saada jokin "parannus". Mistäs se parannuspilleri saatais?
Vierailija kirjoitti:
Ap itse myöntää aloituksessa, että kolmen vuoden ajan vaimo "aiheutti tahallisesti mustasukkaisuutta ym."
Nyt yhtäkkiä se tarina onkin sitten muuttunut muotoon, että nää miehet töissä vain ahdistelevat, koskettelevat, viestittelevät, soittelevat ja vaimo onkin tyyliin viaton uhri ja kaiken syy on vaimon "sitoutumiskammo", johon tarttis saada jokin "parannus". Mistäs se parannuspilleri saatais?
Ei vaimo ole viaton uhri.. Hän itse aiheuttaa tuon tietoisesti tai tiedostamatta. Jos hän vetäytyisi tai muuttaisi käytöstään, heti kun alkaa miettiä ja ihmettellä näiden tyyppien juttuja. Hommat ei etenisi.
Vierailija kirjoitti:
"1 esimies.. 1 kollega ja nyt tulee 2 esimies."
Kaikki on toki mahdollista, mutta niin kova ahdistelu että ei uskalla töihin mennä on harvinaista. Ja vielä harvinaisempaa, että näin käy neljän vuoden aikana kolme kertaa. Toki jos ei osaa itse yhtään kontroilloida omaa käytöstään niin ehkä tilanteen voi sitten kerta toisensa jälkeen johtaa tällaiseksi. Tai sitten vaimosi keksii tarinaa ja sinä tartut syöttiin. (Voi myös olla, että syöttiin tarttuja olen minä). Onko hän henkisesti muuten terve ja oletteko minkä ikäisiä?
Kyllä hän töihin meni. Mutta oli todella ahdistunut.. ja kyllä tottakai tossa on se oma vaikutus. Jos sä olet kk aiemmin ihmetellyt miksi joku vaikka soittelee sulle kokoajan. Niin ei kukaan järkevästi ajatteleva enää anna tuossa vaiheessa siimaa esim: suostumalla vaikka toistuvasti lähtemään lounaalle hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap tuon rönsyilyn lisäksi kertoa mikä on se ongelma, johon kaipaat meiltä näkökulmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko Ap tuon rönsyilyn lisäksi kertoa mikä on se ongelma, johon kaipaat meiltä näkökulmia?
Olen jo sanonut että kaipaisin vertaistukea..
Ei mun vaimo varmastikaan ole ainoa joka oireilee. Hylätyksi tulemisen pelko/ sitoutumiskammo ei ole mitenkään harvinaista. Terapeutin mukaan ihmiset kellä on noi myös hyvin usein sabotoivat suhteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Et ihan täysillä ajele sinäkään. Jätä se akka, äläkä etsi uutta.
Kun ei ole ikinä ollut lähellekkään yhtä hyvää suhdetta. Toi on meidän ainoa ongelma..
Ja jos nyt ihan oikeasti ajattelet vaikka tätä kertomusta. 3vuotta yhdessä. Mä en ole tehnyt mitään ilman ajatusta että olisimme loppuelämän yhdessä.. Mä olen muuttanut, mä olen järjestänyt kaiken elämässäni niin että me voitaisiin onnistua.. vaimokin on toiminut samoin..
Silti terapiassa paljastuu että vaimo edelleenkin 3v jälkeen miettii olenko minä tosissaan.
Hohhoijaa. Tämän päivän aikuiset nuoret ei näköjään osaa mitään. Ei säästää, ei syödä, ei tehdä töitä, ei osata laittaa ruokaa, ei haluta lapsia, ei osata seurustella, ei osata puhua eikä kirjoittaa.
Ne ei halua perustaa perhettä, ne haluaa vaan bailata, pelata ja roikkua netissä. Jos joku sanoo jotain heidän mielestään vähän väärin, niin ne ahdistuu niin, että on pakko saada siihen mt-lääkkeitä joko laillisesti ja laittomasti. Sitten ne kiukuttelee, kun tuet lakkaa ja olisi pakko mennä töihin.
Lisäksi he ovat kateellisia kaikille, varsinkin niille, jotka ovat saaneet elämässä jotain aikaan. Oli se sitten suurta tai pientä.
Hyvä neuvo, kuten tälläkin palstalla on monta kertaa sanottu: Mene töihin!
Nii. Oot napit vastakkain toisen kanssa vaatien voittoa ja vieläpä alat vakuuttelemaan vaikkei siihen ole edes aihetta, eikä todellista tarvetta.