Isoäiti haluaa suosia vanhinta lasta, kuinka toimitaan?
Eli isoäiti sanoi suoraan ostavansa nyt vanhimmalle lapsellemme kalliimman joululahjan kuin muille, sekä vievänsä tämän leffaan mihin muut eivät pääse. Lapset ovat 12, 11 ja 9v. ja kaikki ihan normaaleja, ei mitään erityislapsia.
Viime vuonna isoäiti ehdotti että vie vain vanhimman huvipuistoon, minkä torppasin, pitää viedä kaikki tai sitten jokainen vuorollaan johonkin. Hän ei vienyt ketään mihinkään. Isoäiti myös kysyy aina ensin vanhimmalta jos tämä haluaisi johonkin, edes yökylään. Ei kuulemma ole hoksannut, että muiltakin pitäisi kysyä.
Isoäiti väittää ettei suosi tahallaan ketään ja mies on samaa mieltä, eli ei tajua tekevänsä väärin. Minusta tajuaa varmasti kiusaavansa lapsia. Antaisitteko vaan olla? Mies ja isoäiti ehdottivat, että me vanhemmat paikkaamme näitä menoja, eli viemme nuoremmat leffaan, mutta isoäidin on saatava halutessaan olla vain yhden lapsen kanssa, koska se ei ole mitään suosimista.
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vaikeehan se on lapsenlapsia nähdä jos miniä ei suvaitse puolison sukua.
Minusta tuo on kyllä kohtuuton vaatimus että rapsautat kaksivuotiaalle saman kuin ylioppilaalle. Tietysti se on tasapuolinen, mutta onko se ylioppilas saanut kaksivuotiaana vastaavan summan .
Isovanhemmillekin voi tulla työttömyyttä, sairautta mitta sitten se calinta näköjään on tapaamiskielto.
Kukaan ei ole sanonut, että kaksivuotiaalle pitää antaa ylioppilaslahja. Mutta miksi et voisi antaa saman arvoista synttärilahjaa? Miten se olisi sinulta pois? Kaksivuotiaalle voi antaa myös jotain hyödyllistä, vaikka vaatetta. Tai laittaa tilille, jos ei halua, että muu perhe hyötyy.
Mutta tasapuolisuus on aika pieni vaatimus. Annat kaikille vaikka tikkarin, jos se on rahasta kiinni.
Ja kyllä, minulla on neljä lasta, eikä yksikään ole suosikki. Minusta sellaisten ihmisten, jotka eivät pysty kohtelemaan lapsia tasapuolisesti, ei pitäisi lapsia tehdä. Valitettavasti olen mieheni suvussa joutunut näkemään, miten pahasti rakkaudeton vanhempi satuttaa vielä aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti aiheuttaa epäoikeuden kokemukset jo pienestä asti. Ei oo mukavaa tälläinen. Voi tulla herkistymä esim kiusaamiselle.
Teistä vanhemmista se johtuu. Te siinä asiassa avainasemassa olette, tehän niiden lastenne kanssa asutte ja elätte joka päiväisesti.
Älkääpäs nyt yrittääkö omaa vastuutanne tässä väistellä. Lapset joutuu kyllä kohtaamaan eriarvoisuutta aika pienestäkin pitäen milloin missäkin, mutta vanhempien tehtävä on antaa heille se tasapuolinen kohtelu. Kotoa se lähtee.
Luuletteko ettei ne lapset koe eriarvoisuutta jo koulussakin, on niillä opettajilla kun suosikkinsa ja ei-suosikkinsa, ja kyllä lapsi sen vaistoaa. Silti se ei hänen elämäänsä pilaa, jos kotoa saa tarvitsemansa arvostuksen.
Äitini oli 53 kun hänen vanhin lapsenlapsensa syntyi. Satunnaisesti hoiti häntä jos yksityinen päivähoitaja piti lomaa tms.
Äiti oli 82 kun kuopukseni syntyi. Serkuksilla siis ikäeroa melkein 30 vuotta.
Ei ole tullut mieleen miten kaunaisia lapseni, jotka eivät koskaan olleet mummolla hoidossa/yötä, saattaisivat olla jos olisivat jotenkin sekaisin, 55 näille vanhemmille serkuilleen joiden lapsuudessa mummo oli vielä nuori.
Selkeästi tämä vanhin oli äidilleni tärkeä, hän aikuisenakin kävi perheensä kanssa mummollaan paljon. Omilla lapsillani on muistot mitä vanhuuden asunnossa, pienessä yksiössä , kylässä käytiin. Mitään rahoja ei vanhemmillani ollut kenellekään jakaa, tokko synttäreitä muistivat. Karkkipussi ehkä saattoi lapsille olla jaettavaksi.
Mutta tosi hassua jos nämä serkukset, nuorinkin jo nelikymppinen, rupeisivat kantamaan kaunaa toisilleen mummon rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeehan se on lapsenlapsia nähdä jos miniä ei suvaitse puolison sukua.
Minusta tuo on kyllä kohtuuton vaatimus että rapsautat kaksivuotiaalle saman kuin ylioppilaalle. Tietysti se on tasapuolinen, mutta onko se ylioppilas saanut kaksivuotiaana vastaavan summan .
Isovanhemmillekin voi tulla työttömyyttä, sairautta mitta sitten se calinta näköjään on tapaamiskielto.
Kukaan ei ole sanonut, että kaksivuotiaalle pitää antaa ylioppilaslahja. Mutta miksi et voisi antaa saman arvoista synttärilahjaa? Miten se olisi sinulta pois? Kaksivuotiaalle voi antaa myös jotain hyödyllistä, vaikka vaatetta. Tai laittaa tilille, jos ei halua, että muu perhe hyötyy.
Mutta tasapuolisuus on aika pieni vaatimus. Annat kaikille vaikka tikkarin, jos se on rahasta kiinni.
Ja kyllä, minulla on neljä lasta, eikä yksikään ole
Niin siis samanarvoinen kaksivuotislahja tilille kuin sille ylioppilaalle?
Kukaan joka on lukenut vauvaa ei osta vaatteita, leluja, kirjoja, värikyniä lapsille lahjaksi.
tai karkkia.
Vierailija kirjoitti:
Juuri ap:n kertomasta syystä en ole missään tekemisissä lastenlasten kanssa, on paljon mukavampaa saada olla varamummina sukulaislapselle. Miniä jaksaa valittaa, että en koskaan ole lastenlasten kanssa (tämä on totta, mutta mistä lapset eivät tiedä, siitä he eivät kärsi) ja että suosin tätä yhtä lasta (mikä on totta, tämän yhden vanhemmat kun eivät koskaan aseta minulle mitään vaatimuksia ja lapsikin on mukava). Olen kehottanut miniää katsomaan peiliin ja pyytämään apua omalta äidiltään, minä en ryhdy pelinappulaksi peliin, jossa mitataan, olenko varmasti antanut jokaiselle lapsenlapselle yhtä kalliin lahjan ja yhtä paljon aikaa ja huomiota. Siinä pelissä ei ole kuin häviäjiä.
Miksi kuvittelet, että miniä alkaisi laskea ja vertailla lastensa saamia lahjoja ja alkaisi pelata jotain peliä? Kuulostaa siltä, että itse olet manipuloiva pelaaja ja siksi epäilet muidenkin tekevän niin. Ja että kehtaat vielä käskeä miniää katsomaan peiliin kuin toivoisi että viettäisit joskus aikaa omien lastenlastesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeehan se on lapsenlapsia nähdä jos miniä ei suvaitse puolison sukua.
Minusta tuo on kyllä kohtuuton vaatimus että rapsautat kaksivuotiaalle saman kuin ylioppilaalle. Tietysti se on tasapuolinen, mutta onko se ylioppilas saanut kaksivuotiaana vastaavan summan .
Isovanhemmillekin voi tulla työttömyyttä, sairautta mitta sitten se calinta näköjään on tapaamiskielto.
Mulla ei ole ongelmaa puolisoni suvun kanssa. Ongelma rajoittuu vain anoppiin. Anoppi ei ole kovin suosittu edes suvussaan "ominaisuuksiensa" vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 53 kun hänen vanhin lapsenlapsensa syntyi. Satunnaisesti hoiti häntä jos yksityinen päivähoitaja piti lomaa tms.
Äiti oli 82 kun kuopukseni syntyi. Serkuksilla siis ikäeroa melkein 30 vuotta.
Ei ole tullut mieleen miten kaunaisia lapseni, jotka eivät koskaan olleet mummolla hoidossa/yötä, saattaisivat olla jos olisivat jotenkin sekaisin, 55 näille vanhemmille serkuilleen joiden lapsuudessa mummo oli vielä nuori.
Selkeästi tämä vanhin oli äidilleni tärkeä, hän aikuisenakin kävi perheensä kanssa mummollaan paljon. Omilla lapsillani on muistot mitä vanhuuden asunnossa, pienessä yksiössä , kylässä käytiin. Mitään rahoja ei vanhemmillani ollut kenellekään jakaa, tokko synttäreitä muistivat. Karkkipussi ehkä saattoi lapsille olla jaettavaksi.
Mutta tosi hassua jos nämä serkukset, nuorinkin jo nelikymppinen, rupeisivat kantamaan kaunaa toisilleen mu
Tuo onkin aivan eri tilanne kuin ap:n tapauksessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksuaalinen motiivi suljettu poi
Muiden tapauksista en tiedä, mutta meidän riesalla on selkeästi narsistisia piirteitä ja jotain muuta määrittelemätöntä persoonallisuushäiriötä.
Riesa? Kasvattanut sinut tai puolisosi? Auttanut ehkä lastenne hoidossa? Läheinen sukulaisenne? Lapsille tärkeä ihminen? RIESA? Miten kiittämättömiä nykyihmiset oikein onkaan????
Millä nimellä itse kutsuisit ihmistä, joka kohtelee sinua ja perhettäsi toistuvasti huonosti, ylikävelee kaikessa ja vielä juoruaa ympäriinsä, kuinka huonosti puolisosi kanssa huolehditte lapsesta? Joka stanan pä
Tietysti sanottiin. Toistuvasti. Ongelma oli siinä, että se toinen osapuoli pskat välitti siitä mitä minä tai puolisoni sanottiin. Tai vaihtoehtoisesti ymmärsi asiat kuten halisi. Huomenna ET sitten tule = tuuthan huomenna, pliis.
Oven lukitseminen olisi ollut kovin epäkäytännöllistä, kun lasten kanssa oltiin paljon ulkona.
Saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta isoäiti-lapsenlapsi suhteet on ihan samanlaisia kuin muutkin suhteet ihmisten välillä: toisista tulee läheisempiä kuin toisista.
Minulla oli äärimmäisen hyvä ja läheinen suhde isoäitiin. Olimme samanlaisia perusluonteiltamme, kun näin aikuisena kun olen sitä miettinyt. Lapsena tunsin vain vaistomaisesti että mummon seurassa on helpoin olla. Varmaan isoäiti ymmärsi sen myös ja siksi osoitti minulle huomiotaan vaistomaisesti. Ja tunne oli tietysti molemminpuolinen. Hänestä tuli läheisempi kuin äidistäni, joka taas ei ollut ihmisenä lämmin eikä erityisen perhekeskeinen. Muut sisarukseni kasvoivat äidin kaltaisiksi hänen vaikutuspiirissään, mutta minä hakeuduin isoäidin luo jo pienestä lähtien.
Tämä on varmaan näyttäytynyt ulos yhden "suosimisena". Mutta samanlaiset sielut hakeutuu toistensa luo, oli ne sitten ystäviä tai sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko seksuaalinen motiivi suljettu poi
Muiden tapauksista en tiedä, mutta meidän riesalla on selkeästi narsistisia piirteitä ja jotain muuta määrittelemätöntä persoonallisuushäiriötä.
Riesa? Kasvattanut sinut tai puolisosi? Auttanut ehkä lastenne hoidossa? Läheinen sukulaisenne? Lapsille tärkeä ihminen? RIESA? Miten kiittämättömiä nykyihmiset oikein onkaan????
Millä nimellä itse kutsuisit ihmistä, joka kohtelee sinua ja perhettäsi toistuvasti huonosti, ylikävelee kaikessa ja vielä juoruaa ympäriinsä, kuinka huonosti pu
Erikoinen ongelma kun olen elänyt ja lapseni ikänsä kahden lukitun oven takana, alaoven ja asunnon oven takana. Pyörät lukitussa varastossa. Auto aina lukossa. En näe ongelmana avaimen pyöräytystä lukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli 53 kun hänen vanhin lapsenlapsensa syntyi. Satunnaisesti hoiti häntä jos yksityinen päivähoitaja piti lomaa tms.
Äiti oli 82 kun kuopukseni syntyi. Serkuksilla siis ikäeroa melkein 30 vuotta.
Ei ole tullut mieleen miten kaunaisia lapseni, jotka eivät koskaan olleet mummolla hoidossa/yötä, saattaisivat olla jos olisivat jotenkin sekaisin, 55 näille vanhemmille serkuilleen joiden lapsuudessa mummo oli vielä nuori.
Selkeästi tämä vanhin oli äidilleni tärkeä, hän aikuisenakin kävi perheensä kanssa mummollaan paljon. Omilla lapsillani on muistot mitä vanhuuden asunnossa, pienessä yksiössä , kylässä käytiin. Mitään rahoja ei vanhemmillani ollut kenellekään jakaa, tokko synttäreitä muistivat. Karkkipussi ehkä saattoi lapsille olla jaettavaksi.
Mutta tosi hassua jos nämä serkukset, nuorinkin jo neli
Niin joku kertoi että serkukset kuuskymppisi keskenään riidoissa mummon rakkaudesta mummon jo kuoltuakin. On se joissain suvuissa toisenlaista menoa kuin koissain toisissa.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta isoäiti-lapsenlapsi suhteet on ihan samanlaisia kuin muutkin suhteet ihmisten välillä: toisista tulee läheisempiä kuin toisista.
Minulla oli äärimmäisen hyvä ja läheinen suhde isoäitiin. Olimme samanlaisia perusluonteiltamme, kun näin aikuisena kun olen sitä miettinyt. Lapsena tunsin vain vaistomaisesti että mummon seurassa on helpoin olla. Varmaan isoäiti ymmärsi sen myös ja siksi osoitti minulle huomiotaan vaistomaisesti. Ja tunne oli tietysti molemminpuolinen. Hänestä tuli läheisempi kuin äidistäni, joka taas ei ollut ihmisenä lämmin eikä erityisen perhekeskeinen. Muut sisarukseni kasvoivat äidin kaltaisiksi hänen vaikutuspiirissään, mutta minä hakeuduin isoäidin luo jo pienestä lähtien.
Tämä on varmaan näyttäytynyt ulos yhden "suosimisena". Mutta samanlaiset sielut hakeutuu toistensa luo, oli ne sitten ystäviä tai sukulaisia.
Ja samasta syystä myös jotkut lapset ovat äideilleen tai isilleen läheisempiä kuin toiset. Tämä on asia, josta ei hirveästi puhuta ja ymmärrettävästi. Mutta ilmiö on todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri ap:n kertomasta syystä en ole missään tekemisissä lastenlasten kanssa, on paljon mukavampaa saada olla varamummina sukulaislapselle. Miniä jaksaa valittaa, että en koskaan ole lastenlasten kanssa (tämä on totta, mutta mistä lapset eivät tiedä, siitä he eivät kärsi) ja että suosin tätä yhtä lasta (mikä on totta, tämän yhden vanhemmat kun eivät koskaan aseta minulle mitään vaatimuksia ja lapsikin on mukava). Olen kehottanut miniää katsomaan peiliin ja pyytämään apua omalta äidiltään, minä en ryhdy pelinappulaksi peliin, jossa mitataan, olenko varmasti antanut jokaiselle lapsenlapselle yhtä kalliin lahjan ja yhtä paljon aikaa ja huomiota. Siinä pelissä ei ole kuin häviäjiä.
Miksi kuvittelet, että miniä alkaisi laskea ja vertailla lastensa saamia lahjoja ja alkaisi pelata jotain peliä? Kuulostaa siltä, että itse olet manipuloiva pelaaja ja siksi epäilet muiden
Eikö aloittanut miniä juuri laske tavarat ja mitoita anoppinsa rakkauden ja on näreissään kun yksi lapsi viihtyy mummon kanssa.
Etkä ole lukenut aloitusta ja kommentteja ollenkaan, nämähän ovat juuri miniöiden vaatimuksia ja laskelmia lahjojen arvosta, omien ja puolisin sisarusten. Yrität nyt ihan päinvastaista vaatia.
Kuten tuossa hänkin, jos on muka iso vaiva antaa kaksivuotiaalle sama kuin ylioppilaalle, siellä se tilillä pysyisi, olkoon ennemmin antamatta tai pelkkä tikkari.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta isoäiti-lapsenlapsi suhteet on ihan samanlaisia kuin muutkin suhteet ihmisten välillä: toisista tulee läheisempiä kuin toisista.
Minulla oli äärimmäisen hyvä ja läheinen suhde isoäitiin. Olimme samanlaisia perusluonteiltamme, kun näin aikuisena kun olen sitä miettinyt. Lapsena tunsin vain vaistomaisesti että mummon seurassa on helpoin olla. Varmaan isoäiti ymmärsi sen myös ja siksi osoitti minulle huomiotaan vaistomaisesti. Ja tunne oli tietysti molemminpuolinen. Hänestä tuli läheisempi kuin äidistäni, joka taas ei ollut ihmisenä lämmin eikä erityisen perhekeskeinen. Muut sisarukseni kasvoivat äidin kaltaisiksi hänen vaikutuspiirissään, mutta minä hakeuduin isoäidin luo jo pienestä lähtien.
Tämä on varmaan näyttäytynyt ulos yhden "suosimisena". Mutta samanlaiset sielut hakeutuu toistensa luo, oli ne sitten ystäviä tai sukulaisia.
Kyllä, toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten kanssa. Tämä ei silti oikeuta aloittajan kuvailemaa suosimista.
Pysyykö ne lasten rahat siellä tilillä muuten vai otetaanko vaikka mummojen antamat vauva- pekan rahat kun tarvitaan auton renkaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeehan se on lapsenlapsia nähdä jos miniä ei suvaitse puolison sukua.
Minusta tuo on kyllä kohtuuton vaatimus että rapsautat kaksivuotiaalle saman kuin ylioppilaalle. Tietysti se on tasapuolinen, mutta onko se ylioppilas saanut kaksivuotiaana vastaavan summan .
Isovanhemmillekin voi tulla työttömyyttä, sairautta mitta sitten se calinta näköjään on tapaamiskielto.
Kukaan ei ole sanonut, että kaksivuotiaalle pitää antaa ylioppilaslahja. Mutta miksi et voisi antaa saman arvoista synttärilahjaa? Miten se olisi sinulta pois? Kaksivuotiaalle voi antaa myös jotain hyödyllistä, vaikka vaatetta. Tai laittaa tilille, jos ei halua, että muu perhe hyötyy.
Mutta tasapuolisuus on aika pieni vaatimus. Annat kaikille vaikka tikkarin, jos se on rahasta kiinni.
Ja k
Tuo "vaatimus" että 2v:lle annettaisiin yo-lahja on nolo. Joku taas halunnut ymmärtää tuon suosimisasian väärin.
Vierailija kirjoitti:
Pysyykö ne lasten rahat siellä tilillä muuten vai otetaanko vaikka mummojen antamat vauva- pekan rahat kun tarvitaan auton renkaat?
Meillä pysyy. Ymmärrän eron ja lasteni varojen välillä. Ei miehenikään niitä käy nostamassa.
Oma isä tyhjensi mun säästöpossun säännöllisesti tupakkirahojen takia. Joten on näitä vanhempia, jotka nyysivät lastensa rahat.
Miten vaikka neljän lapsen perheessä varmistatte ettö jokainen saa centilleen yhtä paljon teiltä kaikkea?
Yksi pelaisi jääkiekkoa joka on kallis harrastus, onko kaikkien pakko pelata vai mennä tanhuamaan josta yksi tykkää , muutamien kymppien harrastus. Ovatko he katkeria joskus perintöä jakaessaan, villen harrastukseen pantiin sikana rahaa.
Joku tykkäisi satasen takista mutta jokaiselle yhden vaatima 600 euron takki jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeehan se on lapsenlapsia nähdä jos miniä ei suvaitse puolison sukua.
Minusta tuo on kyllä kohtuuton vaatimus että rapsautat kaksivuotiaalle saman kuin ylioppilaalle. Tietysti se on tasapuolinen, mutta onko se ylioppilas saanut kaksivuotiaana vastaavan summan .
Isovanhemmillekin voi tulla työttömyyttä, sairautta mitta sitten se calinta näköjään on tapaamiskielto.
Kukaan ei ole sanonut, että kaksivuotiaalle pitää antaa ylioppilaslahja. Mutta miksi et voisi antaa saman arvoista synttärilahjaa? Miten se olisi sinulta pois? Kaksivuotiaalle voi antaa myös jotain hyödyllistä, vaikka vaatetta. Tai laittaa tilille, jos ei halua, että muu perhe hyötyy.
Mutta tasapuolisuus on aika pieni vaatimus. Annat kaikille vaikka tikkarin, jos se o
Niinpä, toiselle onnea ylioppilaalle ja toiselle sama seteli lahjataskussa onnea 2-vuotiaalle jotta exelillä mummun rahoja laskeva on tyytyväinen. Jos vauvani ei saa saamaa kuin yo-milla suutun mummulle. Ei oo meille enää asiaa.
MITEN se voi käydä teillä kylässä joka stanan päivä?
Eikö teillä ole ovessa lukkoa?
Oletteko te aina kotona ja aina vastaanottamassa?
Miten tuo on mahdollista? Ettekö ole saaneet suutanne auki ja sanoneet, että ei vierailuja meillä joka päivä eikä edes joka viikko????
En voi lakata ihmettelemästä tällaista. En mitenkään.