Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1240)
Lapissa majapaikkamme sijaitsi rivitalotyyppisessä rakennuksessa. Saavuttuamme perille heitin kassin sisälle ja läksin viemään sukset ulkovarastoon. Sieltä palattuani ihmetykseni oli suuri, kun kämppään oli sillä aikaa ehtinyt tulla toiset asukkaat. Aivot löivät ihan tyhjää ja ihmettelin suu auki, miten kerkesivät asettua taloksi niin nopeasti. Vieras ukko makasi sohvalla ja emäntä hääri jo keittiössä. Kesti vähän aikaa tajuta, että taidankin olla itse väärässä kämpässä; niin samanlaisia ne kaikki olivat. Pyytelin kovasti anteeksi ja luikin nolona omalle puolelle.
Mulla kanssa käynyt pieni kielisekaannus. Piti kerran opiskeluaikoina pitää puhe koulun ruotsinkielisille vieraille. No minähän sitten sujuvasti vedin puheen läpi ja olin aika tyytyväinen suoritukseeni - kunnes vieressä seissyt ruotsinopettaja totesi, että hyvä puhe, mutta puhuit kyllä saksaa.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin mieheni siivellä ison jääkiekkohallin vierasaitioon, jossa oli paikalla myös nimekkäitä seniorikiekkoilijoita. Jännitti ja olin hiljaa, kun en jääkiekosta enkä mistään muustakaan urheilusta mitään tiedä. Kun vihdoin vähän ennen ottelun alkua rohkaistuin, sanoin että "Tämä onkin elämäni ensimmäinen jalkapallo-ottelu". Sain sitten hetken päästä osakseni ystävällismielistä huutelua, että "Hei, nyt tämä jalkapallo alkaa!"
Tämä iski ja kovaa ='D
Kaupassa tai jossain on asiakaspalvelurooli jäänyt päälle vaikka olen itse ollut asiakkaana.
Lentokoneessa olen alkanut suomalaiselle lentoemolle vastaamaan englanniksi.
Elokuvateatterissa näytettiin Piinaa, joka perustuu Stephen Kingin kirjaan. Olin juuri lukenut Kingin kirjaa Painajainen, kun soitin teatteriin:
-Vieläkö teillä menee Painajainen?
-Ai Piina?
-Just se, Piinajainen!
Radiossa oli vanhemman suomalaisen naisnäyttelijän haastattelu. Hän muisteli, miten kouluaikana yksi opettajista oli ulkomaalaissyntyinen ja kompasteli joskus suomenkielen kanssa. Kun haastateltavan äiti oli ollut vierailulla koulussa, tämä opettaja halusi olla kohtelias ja kehui vieraalle, miten tämän tytär on niin reipas ja aurinkoinen persoona, oikein "koko koulun ilotyttö"!
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa tai jossain on asiakaspalvelurooli jäänyt päälle vaikka olen itse ollut asiakkaana.
Lentokoneessa olen alkanut suomalaiselle lentoemolle vastaamaan englanniksi.
Sama täällä, eikä koko loppulennon sitten kehdannut enää puhua suomea.
Minä apteekissa: "Olisko teillä niitä kodeiinitabletteja? " Myyjä selvästi hämmentyi. "Ei kun siis kofeiinitabletteja."
Luettelin eräässä virastossa virkailijalle vaimoni sosiaaliturvatunnuksen, kimitin sen naisen äänellä ja niiasin vielä lopuksi :D Uskomatonta :D
Tämä naurattaa kovin vieläkin. Parikymmentä vuotta sitten olimme ystävättäreni kanssa samaan aikaan raskaana. Meillä oli perättäiset ajat neuvolaan. Ihmettelin kun hän tuli vastaanotolta itkien ja nauraen yhtäaikaa. Mitä on tapahtunut?
No, terveydenhoitaja oli käynnin lopuksi sanonut ystävälleni, että käydäänpä sitten vaakaan.
Ja ystäväni oli ison mahansa kanssa nostanut jalkaa taakse niin ylös kuin se siinä tilassa nousi.
Sitten vasta hoksasi, että ai jaa, meinasit SITÄ vaakaa, jolla punnitaan. Meni sitten koko tilanne hysterian puolelle.
Olin yksin Rodoksella viikon nuorempana. Lahja mieheltäni. No kun tulin kotiin puhuin unenpöppörössä yöllä englantia kun sitä viikon olin puhunut.
 Mies mokoma piloillaan kailotti mieskavereilleen, että vaimo puhui öisin englantia Rodoksen matkansa jälkeen, että mistähän se kertoo? 
Leikin lastenvahtina kyllitätiä ja piirsin ja kerroin satua kolmesta kissasta. Siinä kerroin , että tässä ovat nämä kolme kissaa, joiden nimet näppärästi samalla keksin ja kerroin, että ovat Killi, Kolli ja Kulli. No varsin pian nimesin viimeisen uudelleen.
Olin ysärillä bileissä, silloin oli muotia ne tosi korkeat ja paksupohjaiset kengät. Oltiin illalla kaivarilla, kovaa meni. Aamulla tuli yks kaveri vähän nolona, sillä oli toisessa jalassa oma matala musta vetskarinilkkuri ja toisessa in jumalattoman korkea paksupohjainen nilkkuri! En osannut kaivata ku mul oli toiset.
Mietin vaan sitä näkyä ku se on nilkuttanu menemään... ja miten meidän isosta porukasta ei kukaan huomannut siellä baarissa? Se itse oli vasta aamulla tän hokannu...
Vierailija kirjoitti:
Luettelin eräässä virastossa virkailijalle vaimoni sosiaaliturvatunnuksen, kimitin sen naisen äänellä ja niiasin vielä lopuksi :D Uskomatonta :D
Ei saatana! 😂😂 Niiaus oli piste iin päälle!
Kirjoitin isolla jakelulla sähköpostia töissä, mukana asiakkaan edustajia ja talon sisältäkin yksikön johtajaa myöden. Olen nopea kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä ja tottunut sähköpostien kirjoittaja. Siinä kirjoitin näppis savuten, allekirjoitin ja painoin lähetä ( katsoin näyttöä vain puolisilmällä ).... sitten *klups*, mitäs he***ttiä oikein kirjoitin nimekseni... ja juu, siellä se komeili: terveisin Lorso. Kivasti kun on oikean käden sormet on näppäimen verran vinossa niin Kirsistä tulee pervo Lorso. Kyllä tuota on tapahtunut jälkeenpäinkin mutta onneksi olen oikolukenut viestejä ennen lähetystä. Lorso elää kyllä vahvasti edelleen vanhojen työkavereiden jutuissa 😅
Kadotin ulkomailla kamerani muistikortin hotellihuoneeseen juuri hetkeä ennen, kun piti lähteä lentokentälle ja kotimatkalle. Hotellin siivoojalle selitin että kadoksissa on "credit card of my camera". Vielä toistin monta kertaa hitaasti että credit card of my camera, kun ei mennyt tuolle siivoojalle millään jakeluun että mitä nyt oikein etsitään.
No joo. Vahingossa voi tietysti sanoa sanan tai kaksi väärin, mutta että heittää olevansa ammatiltaan nyt vaikka sydänkirurgi,  ihan vahingossa.
Ei noi nyt samoja asioita todellakaan ole.
Ei juma Mä kuolen noille mummon lakkiaisille🤣🤣 ja vielä oli odotettavissa🤣🤣🤣