Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Joku aika sitten mulla oli takana jo pitkä ajopäivä ja kävin huoltamolta hakemassa jotain piristävää ja kassatyttö kysyi otatko kuitin. Vastasin, että en mutta silti olin käsi ojossa ottamassa sitä vastaan. Kassa kysyi hämillään uudestaan.

No itsehän onnistuin aika lahjakkaasti seurakunnan leikki-illassa valehtelemaan olevani neitsyt. Tämä noin 5 min. senjälkeen kun oli kertonut raskaasta synnytyksestä... Totuin niin monta vuotta valehtelemaan olevani neitsyt, kun pyörin seurakunnan porukoissa, että on vähän jäänyt päälle. Ilme muutmalla äipällä oli näkemisen arvoinen kyllä.

Itse olen kerran väsyneenä sommitellut työpaikan kulkulätkää bussikortinlukijaan ja tuskastellut ääneen, että mikä ihme siinä nyt on kun ei ota. Bussikuskikaan ei maininnut mitään, odotteli vain hiljaa että missä vaiheessa tajuan lopettaa yrittämisen.

Oltiin muutama vuosi sitten naisporukalla reissussa. Kaverillani on kolme lasta joista nuorin oli tuolloin 1v. Siinä istuttiin lentokentällä ja odotettiin jatkolentoa syöden sämpylää. Yhtäkkiä kaveri hyökkää pöydän toiselta puolelta servetin kanssa ja rupeaa pyyhkimään suupieliäni. Katoin vaan kaveriani pitkään ja sanoin että olisit ihan voinut sanoa jos mun naamassa on jotain. Ai että tälle on naurettu jälkeenpäin 😂

No tää ei paha mut uusin. Eilen asuntoesittelyssä välittäjä toivotti tervetulleeksi ja minä samoin heti perään. Vähän kiusallinen mut ei kovin paha. Niin hulluba tapahtuu usein kun vähillä unilla touhuaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä sattuu, varsinkin pienten lasten väsyneille äideille.

Neuvolassa siskoltani kysyttiin nuorimmaisen, muutaman kuukauden ikäisen vauvan nimeä. Sisko tuijotti neuvolatätiä pitkään tyhjin silmin, ihan ku ei olis ymmärtänyt kysymystä ja vastasi lopulta: 'Ihan nyt just ei kyllä muistu mieleen.'

Itse varasin muutama vuosi sitten kouluikäiselleni hammaslääkäriä ja kysyttäessä en saanut millään päähäni syntymäaikaa. No näppärä ajanvaraushenkilö löysi lapseni tiedot nimellä. Eihän tässä vielä mitään, sattuuhan sitä, mutta piti vielä mennä tokaisemaan, että:  'voitko kertoo mulle milloin se on syntynyt, kun alkoi vähän kiinnostaa?'

En kans aina muista omien lasten nimiä samalla sekunnilla, veljen lasten nimiä en kuollaksenikaan. Tai jos mennään kylään niin ai niin kun niillä on tuo vauvakin nykyään... omaa ikää en edes tiedä, syntymävuosi on kyllä kirkkaassaa muistissa. En myöskään muista omien lasten toista nimeä välillä jos en ole vuosiin joutunut miettimään.

Kuulutin eräässä lastentapahtumassa, että äänestyksen voitti Tippa ja Pimpsa kun lapussa luki Timppa ja Pipsa. Ikinä ei ole hävettänyt niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minä tohkeissani selitin miehelleni, että lomakohteessa on varmaan hyvät reitit harrastaa käyväsavelua... Siis tarkoitin sauvakävelyä, tästäkin olen kyllä saanut kuulla useamman kerran.

Harjoittelijapoika kysyi mennessään roskarullakon kanssa ulos, että voiko nämä kaikki heittää paalipahvaimeen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulutin eräässä lastentapahtumassa, että äänestyksen voitti Tippa ja Pimpsa kun lapussa luki Timppa ja Pipsa. Ikinä ei ole hävettänyt niin paljon.

😂😂😂😂😂

Soitan töissäni usein yritykseen jonka nimi on lähes sama kuin työpaikkani. Siis esim Kuljetus Möttöseltä soitan Kuljetus Nokkoselle. Kerran puhelimeen vastattiin "Kuljetus Möttönen, Anneli" eli omalla nimelläni. Ilmeisesti numero oli tallennettu tuolla nimellä heidän puhelimeen ja vastaaja ajatuksissaan vastasi lukemalla ääneen. Vastaaja oli matalaääninen mies.

Kaveriperhe oli lapsineen meillä käymässä. Heidän noin vuoden ikäinen tyttönsä leikki olohuoneen lattialla olleella meisselisarjalla.

Mieheni tokaisi "Miettikää miten nopeasti nuokin lapset kasvaa.. sitten kun xxxx on aikuinen, sille voi sanoa että täällä sinäkin vaan lapsena imeskelit meisseliä..!"

Seurasi muutaman sekunnin jäätävä hiljaisuus.

Minä taisin revetä totaalisesti ekana, onneksi kaveritkin ottivat huumorilla ja tästä on edelleen pakko välillä muistuttaa.

Töissä asiakaspalvelijana huikkaan joka asiakkaalle sen tavallisen "Kiitti, moimoi!" jossain muodossa. Eka työvuoro hetken tauon jälkeen ja olin vähän jähmeänä. Asiakkaan lähtiessä en vissiin osannut päättää sanonko kiitti vai moikka, niin sanoin "Kiikki!" Tämmöiset on hirveän yleisiä mutta aina ne hävettää :D

Mut on puhallutettu muistaakseni kolme tai neljä kertaa. Jos näen ratsian, jännitän etukäteen kun mietin miten siinä pitää toimia vaikkei se vaikeaa olekaan. Viime kerralla näin ensimmäistä kertaa uuden kuppimallisen alkometrin ja mietin jo hädissäni että pitääkö sinne koko naama tunkea. Sanoin ääneen "En mä osaa käyttää tätä.." Ja poliisi vastaa iloisesti "En mäkään."

Vierailija kirjoitti:

Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri". En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(

Minuakin lähes aina harmittaa, jos lipsautan keskusteluissa olevani lääkäri. Minä nimittäin OLEN lääkäri, ja jos vain mahdollista, pidän tiedon visusti itselläni.

Varaudu siihen, että seuraavalla kerralla kun tapaat tuon äidin, saat kuulla pitkän litanian kaikkkien tuttujen ja tuntemattomien sairauksista ja pääset tunnustelemaan keskustelukumppanin erilaisia patteja sekä tutkimaan luomia ym. Pidä hauskaa!

Ja jos olet mieslääkäri, niin siihen patin katsomiseen kuuluu aina intensiivinen katsekontakti ja flirtti. 

Ihana, ihana ketju! Antaa uskoa, etten ole yksin näiden toilailujeni kanssa :)

Vastarakastuneena vastasin muutaman asiakaspuheluun "No moikka kulta" ja yhden puhelun pomolle päätin sanoihin "mää rakastan sua".

Sukulaisen häissä esittelin itseni ensin isäni äidiksi ja sitten siskoni isäksi.

Asiakastapaamisen päätteeksi pakkasin pöydältä omien kamppeiden lisäksi laukkuuni asiakkaan puhelimen ja kalenterin. Pääsin ihan ulos asti ennen kuin perääni juostiin.

Olen lähtenyt töistä kollegan takki päällä. Vastaavasti olen pari kertaa tehnyt "klassikon" ja vasta töissä huomannut, etten ollut muistanut pukea hametta sukkahousujen päälle.

Töissä jäin vessaan jumiin lukkojen taakse. Puolituntia myöhemmin paikalle tullut talkkari avasi oven ihan normaalisti ja kertoi sen aukeavan sisällepäin, ei ulos kuten minä yritin. Olin saanut jotenkin kollegatkin lietsottua tilanteeseen niin, ettei kukaan enää tajunnut käyttää aivojaan.

Onkohan minulla joku keskittymishäiriö?

Olen usein unohtanut lukita pyöräni ja kerran kun menin kauppakeskukseen ostoksille, oikein muistutin itseäni mielessäni, että varmasti lukitsen pyöräni. Takaisin tullessa pyörä oli kumminkin lukitsematta eikä lukkoakaan näkynyt missään. Onneksi lukko löytyi: olin lukinnut omalla lukollani naapurin pyörän.

Koulun pihalla näin yhden tutun isän autossaan istumassa ja iloisesti vilkutin hänelle. Ei mitään vastausta. Menin lähemmäs ja vilkuttelin vielä iloisemmin, hän ei reagoinut. Vilkuttelin yhä innokkaammin tyyliin "minä se tässä moi" ja lopulta hän nosti kätensä tervehdykseen äärettömän vaivaantuneen ja vastahakoisesti oloisena. Menin lähemmäs ja huomasin, että hän olikin joku ihan vieras mies.

Kerran kun varasin ajan uudelle kampaajalle, jostakin syystä sanoin etten ikinä ennen ole ollut kampaajalla. En kehdannut sitten korjata virhettäni. Myöhemmin samana päivänä kampaajan aloittaessa leikkaamista hän kyseli jotain ja rupesin selittämään edellisestä kampaamo kokemuksestani. Hän ei vastannut mitään ja oli ihan hiljaa, noh sitten muistin mitä olin aikasemmin sanonut. Nolotti kovin ja odotin vaan että millon pääsee pois. :D

Ammattikoulussa ekoilla viikoilla yritin parhaani mukaan tutustua muihin, vaikka olenkin tosi ujo ja sen vuoksi saatan puhua ihan mitä sattuu. Muut rupesi puhumaan hiusten värjäämisestä ja itse sitten tokaisin etten ole koskaan värjännyt hiuksiani, mikä onkin totta. (Olen luonnostaan blondi) Seuraavaksi kuulin itseni jatkavan, että mun siskolla onkin luonnostaan tosi tummat hiukset, vaikka oikeasti hänkin on blondi. Myöhemmin sitten muut näkivät kuvan siskostani, jossa näkyi aivan selvästi että ei hän luonnostaan mikään tumma hiuksinen ole. Siinä vaiheessa mietin että kuinkakohan moni muistaa mitä aiemmin väitin.

Sain ilmoituksen että tilaamani paketti on nyt Postissa. Lähdin sitä sitten hakemaan, ja kun pääsin perille niin rupesin sönköttämään tosi huonoa suomea. "Hei pitä paketin nouta" ei mitään hajua miksi noin kävi. Sönkötin siinä sitten kaiken huonolla suomella ja kaiken lisäksi rupesin ojentelemaan käsiäni aivan selittämättömällä tavalla, kun hermostutti koko tilanne. Hävetti tosi paljon ja kiirellä lähdin pois paketin saatuani.

Kaveri soitti kerran ja sanoi vahingossa kun piti moikata, että "Jenni tässä mos". Menin itse heti siitä sekaisin ja vastasin "no mei" : D

Olin käynyt laboratoriokokeissa väsymyksen ja alavireisen oloni selvittämiseksi. Lääkärin piti sitten soittaa tiettynä päivänä ja aikana tuloksista. Hän soittikin vasta myöhään illalla, jolloin väsyneenä ja yllätettynä en tainnut olla kaikkein terävimmilläni.

Tuloksista ilmeni, että maksa-arvot olivat jostain syystä vähän koholla. "Juotko sä paljon?" lääkäri kysyi. Aloin kuumeisesti miettiä ja ynnäillä päivän juomisiani ja vastasin, että no kyllä mä nyt yritän, mutta pitäis varmaan juoda enemmän.

Puhelimen toiseen päähän laskeutui hyvin pitkä, merkitsevä hiljaisuus, jonka päätteeksi lääkäri kireästi totesi, että tästä täytyy nyt tulla sitten ihan vastaanotolle keskustelemaan.

Ihmettelin suuresti lääkärin tylyntuntuista reaktiota, kunnes vasta seuraavana päivänä minulle välähti, että viinanjuomisestahan se lääkäri oikeasti kyseli, ei kahvin, teen tai veden! Jouduin muuten lopulta vaihtamaan lääkäriä, joka ei sitten siellä vastaanotolla enää suostunut uskomaan, että oikeasti en kyllä käytä alkoholia juuri ollenkaan.

Haluaisin, että jotain tapahtuisi, mitä tahansa.