Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Hävettää vieläkin tohelointini linja-autossa. Maksoin matkan kolikolla, sain lipun ja otin kolikon itselleni ja menin tyynesti istumaan. Kuski kailotti vaikka kuinka monta kertaa, että nainen tuo nyt se kolikko takaisin. Ei tullut mieleenkään , että olisi kyse minusta. Jossain vaiheessa umpiluussa alkoi itää ja hokasin homman ja palautin kolikon. Nolo keikka.

Menin apteekkiin ja kysyin apteekkarilta, että onko teillä sitä cervix-öljyä. Nainen oli vähän hämillään, että anteeksi mitä! Minä siihen, että no sitä cervix-öljyä, sitä mitä voi laittaa tonne alapäähän (kuiskaten), kun voidellaan ja venytellään välilihaa synnytykseen valmistautuessa. Apteekkari oli vielä enemmän hämillään, kunnes keksi, että jaa, ceridalia!

Saman tien tajusin, että cervix = kohdunkaula. Siinä sitten nolona, että sitäpä juuri. ...no ei se niin kaukana ollut, joskaan ei ihan oikea sana...

Olin ollut usean päivän todella ankaran influenssan kourissa, kun päätin vihdoin mennä lääkäriin hakemaan apua. Olin varma, että minulla on jo aivokalvontulehdus tai joku muu kuolemanvakava vaiva. Osakseni osui nuorehko mieslääkäri, joka toimi normaalisti myös lastenlääkärinä, mikä selvästi heijastui hänen työskentelyssään. Valitin päänsärystäkin, ja hän pyysi näyttämään, mihin kohtaan kipu kohdistuu. Kun näytin, hän sanoi: "Aijai, se on juuri se kohta, missä ruuvit pitävät päätä kasassa, ja voi aiheuttua kipua, jos ovat päässeet vaikka vähän löystymään." Hänen huumorinsa sai minut rentoutumaan ja uskomaan, ettei tämä ehkä niin vakavaa olekaan. Minua alkoi naurattaa aivan vedet silmissä. Kassalla selitin sen minkä naurultani sain soperrettua: "Lääkäri kertoi, että mulla on vaan ruuvit löysällä". Kassavirkailijan ilme kertoi, että näkeehän tuon jo päällepäin!

Kerran soitin kosmetologille aikaa kulmien siistimiseen...maija heiskanen terve saisinko nyppiä teidän kulmakarvat 🙈 sitten huomasin erheeni, totaallinen repeäminen ja naurulta en voinut muuta kuin laittaa puhelimen kiinni.

Ulkomailla työskennellessäni tuskastuin täysin paikalliseen byrokratiaan. Kerroin kokemuksistani miespuoliselle brittikolleegalleni sanoen "I almost lost my temperature." Tuli hetken hiljaisuus, ja hän korjasi kohteliaasti: "Temper, Laura, that's temper."

Mitä noloa tuossa ammatissasi nyt oli vai pitikö se pitää salaisuuteena, en yhtään ymmärrä.

Olin heräämässä nukutuksesta sairaalassa, kun lääkäri pistäytyi kysymään, montako lasta olet synnyttänyt. Vastasin "viisi" ja lääkäri kommentoi, miten hyvin paikat ovat pysyneet kunnossa. Oikeasti olen ollut raskaana vain kerran.

Mitä tulee kielten oppimiseen, siinä pätee " no shame, no gain ". Eli nolot tilanteet ovat väistämättömiä.

Ruotsissa ratsastusleirillä penskana yritin sanoa, että saalistajaeläimiä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen ( rovdjur hotas av utrotning), mutta sen sijaan ilmoitin, että niitä uhkaa varustelu, utrustning. Että tälle naurettiin. En minä kyllä. Ajattelin, että minä se tässä vierasta kieltä puhun. Ette te

Otti silti päähän. No shame, no gain.

Olen kutsunut potilasta huoneeseen lähetteessä olevan hoitajan nimellä, edellisen potilaan nimellä, lähettävän lääkärin nimellä ainakin. Ei sitten muuta kuin uutta nimeä pokkana kehiin, kun ei vastausta näytä tulevan.

"Kives ja penikset."

Cat kirjoitti:

Eli annoin miehelleni luvan naureskella sitä, jos tulee hyvä tilaisuus.

Minulle ei auennut mikä siinä niin hauskaa ja muille kertomisen arvoista oli.

Kerroin lääkärille, että minulla on kaksoissisko (olen mies) - lääkäri kysyi:”Oletteko identtiset kaksoset” - vastasin: ”No ei nyt ihan” lääkäri (nainen) punastui😆

Nauran teille ihan kipeänä täällä :D Tein myös itse tuota "kirjoitan tälleen kädellä" liikettä täällä lukiessani tuota yhtä..

Olen itse unohtanut ikäni, sukunimeni ja missä asun. Olin jo ainakin 10 v ollut omillani kun yhtäkkiä annoin osoitteekseni sen alkuperäisen kotiosoitteen, tuijotin sitä kummissani ja mietin, että tuossa on jotain väärin ja sitten tajusin, enkä meinannut muistaa missä asun. Huheijaa.

Niin ja olen myös mennyt edelliseen asuntooni, väärään kerrokseen ja avannut melkein kaikkia ovia ihan väärillä avaimilla. Sekä mennyt repimään väärän auton ovea pelkääjän puolelta kun mieheni katsoo kulmat rypyssä toilailuani vieressä olevasta autosta.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin apteekissa nuorelta myyjältä, onko heillä heftalappuja. Hän tuijotti minua todella oudoksuen ja totesi, ettei heillä myydä "semmoisia"! Ihmettelin kovasti, sillä kuvittelin niiden kuuluvan jokaisen apteekin perusvarustukseen. Olin jo lähdössä pois, kun pyörähdin ovella ympäri ja keksin kysyä samalta tytöltä: "Entä olisiko teillä laastareita?". Niitä sitten löytyikin helposti. Mietin vielä tänäkin päivänä, mitä kummallista ja perverssiä hän ajatteli heftalappujen olevan.

Valehtelematta luin tämän monta kertaa "leffalippuja" ja mietin, että onhan se nyt vähän omituista kysyä niitä apteekista?!

Nuorena olin harjoittelijana ulkomailla kansainvälisessä järjestössä. Siellä oli töissä myös toinen suomalaistyttö, joka oli jo ehtinyt ryhtyä seurustelemaan samalla työpaikalla työskentelevän nuoren miehen kanssa. Menimme tämän tytön kanssa yhdessä lounaalle talon omaan ruokalaan. Hän näki jonossa edellämme poikaystävänsä ja päätti yllättää miehen romattisesti tökkäisemällä tätä hellävaraisesti haarukalla takapuoleen. Mies kääntyi -- ja olikin ihan väärä henkilö, joku meille tuntematon vakituinen virkamies. Kaveri siinä sitten änkytti, selitteli ja pyyteli anteeksi. Minä puolestani olin vajota myötähäpeastä maanrakoon. Voi olla että meistä alkoi kiertää siellä uusi blondivitsi.

Juu,kehno oli Rodos tarinani. Ei hätää

Täällä ollaan taas! Vanha kaupunki tuossa vieressä

Myöhästynyt kesäloma täällä. Siksi kirjoittelen. Ihmiset nauravat eri asioille. Miehen kavereilla oli jostain syystä hauskaa. Siksi kirjoitin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näitä sattuu, varsinkin pienten lasten väsyneille äideille.

Neuvolassa siskoltani kysyttiin nuorimmaisen, muutaman kuukauden ikäisen vauvan nimeä. Sisko tuijotti neuvolatätiä pitkään tyhjin silmin, ihan ku ei olis ymmärtänyt kysymystä ja vastasi lopulta: 'Ihan nyt just ei kyllä muistu mieleen.'

Itse varasin muutama vuosi sitten kouluikäiselleni hammaslääkäriä ja kysyttäessä en saanut millään päähäni syntymäaikaa. No näppärä ajanvaraushenkilö löysi lapseni tiedot nimellä. Eihän tässä vielä mitään, sattuuhan sitä, mutta piti vielä mennä tokaisemaan, että:  'voitko kertoo mulle milloin se on syntynyt, kun alkoi vähän kiinnostaa?'

En kans aina muista omien lasten nimiä samalla sekunnilla, veljen lasten nimiä en kuollaksenikaan. Tai jos mennään kylään niin ai niin kun niillä on tuo vauvakin nykyään... omaa ikää en edes tiedä, syntymävuosi on kyllä kirkkaassaa muistissa. En myöskään muista omien lasten toista nimeä välillä jos en ole vuosiin joutunut miettimään.

Vanhaa velaa jotenkin lohduttaa (ja naurattaa) tällaiset lapsitarinat, kun eläinlääkärissä aina tulee yllätyksenä "minkäs ikäisiä nämä teidän kissat/koirat ovat" ja päässä lyö vaan tyhjää.. sitten kelaa hitaasti elämäntapahtumia ja muistelee oliko se nollaria kun edellinen musti kuoli ja tuli tämä uusi ja .. onneksi on nykyisin ne kortit, joista voi luntata, mutta jostain syystä ell ottaa aina ensin ne kortit pois! Ensi kerralla sanon, että katso niistä korteista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...

voiko noin oikeasti käydä? :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Mä joskus mietin jossain vaatekaupassa, että onpa jollain vastaantulijalla harvinaisen hyvä maku, ihan samanlainen takki kuin mulla ja kiva tukkakin vielä. Ahaa, kiva että oon omaan tyyliini noin tyytyväinen...

Puhumattakaan siitä, että ujona ihmisenä kummastelee miksi joku tyyppi koko ajan tuijottaa, näet silmäkulmasta toljotuksen ja vaivaantuneena etenet nopeasti kunnes huomaat sen olevan mallinukke.

Olen unohtanut lukita pyörän ja olen myös tullut kaupasta pyörälle, pakannut kassit ja laukut ja sitten yrittänyt lähteä ajamaan lukitulla pyörällä. Kerran vieressä seisoi spurgu tarkkaillen minua ja röhähti nauruun ja sanoi "joo kannattaa varmaan avata se lukko ensin höhöhö". Silläkin leikkas terävämmin kuin mulla. No mä olen hajamielinen. Muutaman epämääräisissä / puuttuvissa vaatteissa tapahtuneen kouluun lähdön jälkeen opin aamuisin tsekkaamaan, että mm. housut on jalassa, ja ulkokengät.

Kerran luin jostain asperger-ihmisten foorumilta miten yhdellä oli koko päivän ollut kampa keskellä päälakea hiuksissa, kun oli unohtanut kampaavansa tukkaa ja alkanut tehdä jotain muuta asiaa :D Sen jälkeen kyllä pelotti vähän, että voisiko itsellekin käydä niin. Tarkistan siis aamuisin tukankin peilillä..