Gynekologi laukoo suorat sanat nelikymppisten naisten tilanteesta

Minua pelottaa aidosti korvaushoidossa kasvanut rintasyövän riski. Tunnen ihmisiä, joilla on puhjennut hormoniperäinen rintäsyöpä, ja joilla on ollut hormonikorvaushoito. Pelottaisi syödä hormonia, joka riskiä lisää. Niinpä sitten vain valvon yöllä. :-/ Voi olla tyhmää, mutta omapa on kehoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämelle, te jotka sanotte ettei mitään vaihdevuosioireita ole koskaan ollut.   Jollei ole fyysisiä, niin psyykkisiä ainakin lienee teilläkin : kiukkuisuutta, pahantuulisuutta jne. 

Sain 57-vuotiaana nivelkipuja. Herään yöllä pariksi tunniksi valvomaan, mutta ei haittaa. Mieli on seesteinen ja tyyni, sillä stressitekijät ovat poistuneet elämästäni. Pääsin eroon peliingelmaisesta ex-miehestä ja nuorinkin lapsi pääsi tänä syksynä korkeakouluun opiskelemaan. En ole nykyään enää lainkaan pahantuulinen ja kiukkuinen. Ex-mieheni kanssa olin, sillä kiva oli katsella niitä perintäkirjepinoja ja tyhjennettyjä pankkitilejä. 

Kärvistelit kuitenkin "peliongelmaisen" kanssa vuosikaudet ja vasta sitten kun vaihdevuodet alkoivat eli parisuhdesëksi päättyi, sinä päätit ottaa eron, eikä suinkaan miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 124/17:  "Vanhoissa kirkonkirjoissa on useita vähän yli 50-vuotiaana lapsen saaneita"

Silloin kotisynnytetyille äpäröille saatiin järjestetty' "äiti" ja koti siten, että joku vanha nainen otti hoitaakseen. MIehen "uskottomuus" ei tullut julki.

Kenen miehen uskottomuus? 

Ennenvanhaan kun avioliitossa ollut mies ja hänen sinkku salanainen saivat lapsen, lapsi toisinaan kirjattiinkin jonkun yksinäisen vanhan naisen kotoaan synnyttämäksi, joka siis alkoi hoitamaan lasta oman lapsenaan. Näin salanaisen kunnia säilyi, ja aviomiehen aviovaimo ei saanut tiettä että aviomiehensä oli ollut "uskoton". Siinä tapauksessa jos salanainen oli naimissa, hän väittikin että lapsen isä olisi oma aviomies, eikä se mies jonka kanssa on ollut salasuhteessa.

No ei kyllä 40-luvulla ainakaan. Oma isäni on yksinäisen äidin lapsi, isä tuntematon ja adoptoitiin, mutta kirkonkirjoissa äidin nimi on ihan se mikä onkin, ei adoptioäiti. Laitapa tästä jokin linkki mistä aikakaudesta on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa aidosti korvaushoidossa kasvanut rintasyövän riski. Tunnen ihmisiä, joilla on puhjennut hormoniperäinen rintäsyöpä, ja joilla on ollut hormonikorvaushoito. Pelottaisi syödä hormonia, joka riskiä lisää. Niinpä sitten vain valvon yöllä. :-/ Voi olla tyhmää, mutta omapa on kehoni.

En minäkään hormoneja ottanut ja hyvä niin. Selvisin sitten kuitenkin ilmankin ja onpahan yksi syöpäriskimurhe nyt vähemmän.

Lääkärit tarjoavat niitä liiankin helposti. On se syöpäriski todellinen riski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija 124/17:  "Vanhoissa kirkonkirjoissa on useita vähän yli 50-vuotiaana lapsen saaneita"

Silloin kotisynnytetyille äpäröille saatiin järjestetty' "äiti" ja koti siten, että joku vanha nainen otti hoitaakseen. MIehen "uskottomuus" ei tullut julki.

Kenen miehen uskottomuus? 

Ennenvanhaan kun avioliitossa ollut mies ja hänen sinkku salanainen saivat lapsen, lapsi toisinaan kirjattiinkin jonkun yksinäisen vanhan naisen kotoaan synnyttämäksi, joka siis alkoi hoitamaan lasta oman lapsenaan. Näin salanaisen kunnia säilyi, ja aviomiehen aviovaimo ei saanut tiettä että aviomiehensä oli ollut "uskoton". Siinä tapauksessa jos salanainen oli naimissa, hän väittikin että lapsen isä olisi oma aviomies, eikä se mies jonka kanssa on ollut salasuhteessa.

Mutta jos ko. mies osattiin jo yhdistää sinkkunaisen au-lapseen, niin eikö uskottimuus ollut jo selvyys tuossa kohtaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin että ikäloppuja ollaan ja pitäisi syödä estrogeeniä vanhojen akkojen mutta miten selittää mun tarina..

45 cuotiaana minäkin lähdin kuuliaisena yksityiselle hakemaan estrogeenit arjen työkiireiden vuoksi. Kuukautiset oli säännölliset ja on yhä vähän yli vuotta myöhemmin 28 päivää kierto. Sain matalimman mahdollisen annoksen oli kuulemma sekaisin vaihdevuosioireisiin kun on vielä menkat.

Hain estrogeenin siis siihen kun päivää ennen menkkoja olin todella itkuinen ja olin saanut kokopäivätyön missä se itkuisuus haittasi.tubsin myös synkkyyttä ennen menkkoja 

No aloitin estrogeenin oikeassa kuukautiskierron vaiheessa mutta sain niin kamalat oireet että piti jo pian lopettaa. Tärisin,en saanut yhtään nukuttua ,hirvee päänsärky ja pahoinvointi. Kun lopetin estrogeenin olin taas normaali.se ei edes piristänyt vaikka luulin et olo piristyy. Pahinta oli unettomuus,nukun normaalisti jopa 11 tuntia.

En tiedä miksi minun kroppa ei tykästynyt estrogeenin kun sitä hehkutetaan ja jo 40 vuotiaiden pitäisi juttujen perusteella syödä!

Sulla ei siis ollut vielä estrogeenin puutetta ja siksi sait oireet eli kehoosi tuli liikaa estrogeeniä. Sama kävi mulle. Menin trendikkäästi hakemaan estrogeeniä 47-vuotiaana esivaihdevuosioireisiin (unettomuus, kärttyisyys ja kaikki muut vaihtarioireet), yhä kuitenkin säännölliset menkat. Se estrogeeni aiheuttikin järjettömän turpoamisen, painon nousun ja aloin vuotamaan holtittomasti keskellä kiertoakin eikä edes keltarauhashormoni lopettanut vuotoa. Olotila vain paheni ja gyne käski lopettamaan hormonit. Sitten selvisi, että oireeni johtuivatkin raudanpuutteesta ja siitä seuranneesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Nyt syön siis rautaa oireisiini ja kilpirauhasarvot ovat alkaneet jo korjaantua. 

Huomioikaa, että esivaihdevuosioireet ovat ihan samat kuin raudanpuutteessa ja kilpirauhasen vajaatoiminnassakin.

Estrogeenista ei ole apua, jos sulla ei vielä ole vajausta! Se vain pahentaa tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin että ikäloppuja ollaan ja pitäisi syödä estrogeeniä vanhojen akkojen mutta miten selittää mun tarina..

45 cuotiaana minäkin lähdin kuuliaisena yksityiselle hakemaan estrogeenit arjen työkiireiden vuoksi. Kuukautiset oli säännölliset ja on yhä vähän yli vuotta myöhemmin 28 päivää kierto. Sain matalimman mahdollisen annoksen oli kuulemma sekaisin vaihdevuosioireisiin kun on vielä menkat.

Hain estrogeenin siis siihen kun päivää ennen menkkoja olin todella itkuinen ja olin saanut kokopäivätyön missä se itkuisuus haittasi.tubsin myös synkkyyttä ennen menkkoja 

No aloitin estrogeenin oikeassa kuukautiskierron vaiheessa mutta sain niin kamalat oireet että piti jo pian lopettaa. Tärisin,en saanut yhtään nukuttua ,hirvee päänsärky ja pahoinvointi. Kun lopetin estrogeenin olin taas normaali.se ei edes piristänyt vaikka luulin et olo piristyy. Pahinta oli unettomuus,nukun normaalisti jopa 11 tuntia.

Mä sain kokeilin estrogeenia 53v iässä, mulla tuli toi sama kamala pahoinvointipäänsärky ihan heti. Oli pakko lopettaa samantien. Mitään hyötyjä en ehtiny kokea, ei sovi kyllä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa aidosti korvaushoidossa kasvanut rintasyövän riski. Tunnen ihmisiä, joilla on puhjennut hormoniperäinen rintäsyöpä, ja joilla on ollut hormonikorvaushoito. Pelottaisi syödä hormonia, joka riskiä lisää. Niinpä sitten vain valvon yöllä. :-/ Voi olla tyhmää, mutta omapa on kehoni.

Noin minäkin ensin tein eli valvoin , myös syöpäriskin vuoksi  ,kunnes lopulta unettomuus paheni niin, että lopulta väsyin ( en nukkunut koskaan kuin korkeintaan tunnin pätkissä ja noihinkin nukahtamiseen meni monta tuntia keskellä yötä) niin, että töissä ajatus ei enää kulkenut ja valintana oli sairasloma/irtisanoutuminen tai hormonikorvaushoito. Hormonit valitsin ja alle viikossa auttoi, nyt kolmen viikon kuluttua kaikki muutkin oireet (hikoilu, nivelkivut, alakulo) pois. Rintasyöpäriskiä pienentääkseni jätin alkoholin kokonaan pois ja yritän välttää ylipainoa ( nämä yhdessä hormoneita suurempi rintasyöpäriski ja monen muunkin syötän riski). Samalla saan sydänterveyttä ja luuston ja lihasten vahvistusta.

Esivaihdevuodet vielä pärjäsin lievistä hikoiluista ym. huolimatta ja reippaana ajattelin, että luomuna mennään vaihtarit läpi, mutta kun tosi tuli kyseeseen vuosi kuukautisten loppumisesta ( oikea menopaussi), muuttui tilanne rajusti niin pahaksi oireineen, että tyytyväinen hormonikirvauksen käyttäjä nyt olen. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä meni kuukautiset epäsäännöllisyys 45- vuotiaana ja alkoi aamuöiset hikoilukohtaukset. Niitä kesti ehkä vuoden. Sitten loppuivat menkat kuin seinään 47- vuotiaana ja samoin oireet. Helpolla pääsin. Mutta ei näistä kauheasti puhuta kenenkään kanssa, jotenkin hävettävää. Olla nyt sitten vanha😅

Olet ihan samanikäinen kuin muutkin syntymävuotenasi syntyneet, et yhtään vanhempi vaikka vv:t olisivat jo ohi, ja jollain toisella vasta alkamassa

Vierailija kirjoitti:

Kysyn täältä asiantuntijoilta 😁 Voiko paikallista estrogeenivalmistetta alapäähän käyttää, jos menkat tulevat edelleen (epäsäännöllisesti)? Siis tiedän, että voi mutta voiko ilman keltarauhashormonia? Alapää tarvitsisi jotain muuta hoitoa kuin intiimiöljyä, jotta ei olisi jatkuvasti kuiva kuin sahara 😆

Voi käyttää. Niitähän myydään reseptivapaastikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v ja vasta tänä vuonna tajusin, että olen kärsinyt esivaihdevuosista jo yli kymmenen vuotta. Noin 38 vuoden iässä kuukautiset muuttuivat TODELLA runsaiksi. Mitään syytä ei löytynyt. Kierukkaa en suostunut ottamaan, joten oli vain kestettävä. Noin 45 vuotiaana alkoi häiritä silmien ja limakalvojen kuivuus. En ajatellut sitä sen enempää, hommasin vain silmätippoja ja aloin kostuttamaan wc paperin ennen pyyhkimistä. Iho alkoi "vanheta", en enää kestänyt kovia ääniä, pinna oli kireällä yms.

Olisi tärkeää puhua laajemmin ja avoimemmin siitä, että vaihdevuodet voivat alkaa jo nuorena, eivätkä ne ole mikään "mummojen tauti".

38v ikäinen nainen on vanha nainen, 40v on jo ikänainen. Mies on keski-ikäinen sinä 45 iässä.

Miehet on keski-iässä ennen naisia, sillä he myös kuolevat nuorempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muutenkin jännää miksi jotkut pitävät vaihdevuosia jonain ivan ja oilkan kohteena. Mistä tämä juontuu? Otse olen 44v eikä koskaan ole tullut mieleenkään että niitä pitäisi jotenkin hävetä tai että niistä pilkattaisiin toisia. 

Samaa sakkia nämä olen jo 67v eikä ole vieläkään v-vuosia. Miksi teitä joitain nolottaa täysin normaali asia? Häpeättekö muutakin naiseudessanne?

Se että vaihdevuosioireita ei ole, on eri asia kuin se, että ei ole vaihdevuosia. Pitäisikö jättää kertomatta fakta eli kaikilla ei vaihdevuosioireita ole tai ne ovat hyvin vähäisiä. Noin 20 prosenttia naisista kuuluu tähän ryhmään ja geeneillä on asiaan osuutta. Myöskään äidilläni ei ollut kuin muutama kuuma aalto, siinä kaikki.

On ikävää, kun naiset kieltävät toinen toistensa kokemukset. Joillakin vaihdevuosioireet ovat hyvin hankalat, toisilla niitä juuri ei

Itsehän puhuin vaihdevuosista, kuten tekstini kuuluukin, en oireista. Jos näin ei mielestäsi ole, niin ole hyvä ja lainaa viestistäni ne kohdat joissa puhun oireista, kiitos. Älä viitsi lainata tekstiä ja vastata siihen ikään kuin viestissä olisi ollut kyse muusta kuin siitä mitä siinä luki.

Onko kukaan saanut/kokeillut estrogeenigeeliä tms. esivaihdevuosioireisiin? Ongelmat enemmän ylä- kuin alapäässä (hiustenlähtö, unihäiriöt, PMS suoraan helvetistä). Yleislääkäri tyrkkäsi jo mielialalääkereseptiä kouraan, mutta en haluaisi lähteä sille tielle, kun oireet niin selvästi hormoniperäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin että ikäloppuja ollaan ja pitäisi syödä estrogeeniä vanhojen akkojen mutta miten selittää mun tarina..

45 cuotiaana minäkin lähdin kuuliaisena yksityiselle hakemaan estrogeenit arjen työkiireiden vuoksi. Kuukautiset oli säännölliset ja on yhä vähän yli vuotta myöhemmin 28 päivää kierto. Sain matalimman mahdollisen annoksen oli kuulemma sekaisin vaihdevuosioireisiin kun on vielä menkat.

Hain estrogeenin siis siihen kun päivää ennen menkkoja olin todella itkuinen ja olin saanut kokopäivätyön missä se itkuisuus haittasi.tubsin myös synkkyyttä ennen menkkoja 

No aloitin estrogeenin oikeassa kuukautiskierron vaiheessa mutta sain niin kamalat oireet että piti jo pian lopettaa. Tärisin,en saanut yhtään nukuttua ,hirvee päänsärky ja pahoinvointi. Kun lopetin estrogeenin olin taas normaali.se ei edes piristänyt vaikka luulin et olo piristyy. Pahinta oli unettomuus,nukun normaalisti jopa 11 tuntia.

 

Tässä nyt ei ole kaikki ihan totta. Pelkkää estrogeenia ei määrätä koskaan naiselle jolla on kohtu tallella, ja säännöllinen kk kierto.

Joko siis suoraan valehtelet tai et tiedä mitä valmistetta olet käyttänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa aidosti korvaushoidossa kasvanut rintasyövän riski. Tunnen ihmisiä, joilla on puhjennut hormoniperäinen rintäsyöpä, ja joilla on ollut hormonikorvaushoito. Pelottaisi syödä hormonia, joka riskiä lisää. Niinpä sitten vain valvon yöllä. :-/ Voi olla tyhmää, mutta omapa on kehoni.

 

En minäkään hormoneja ottanut ja hyvä niin. Selvisin sitten kuitenkin ilmankin ja onpahan yksi syöpäriskimurhe nyt vähemmän.

Lääkärit tarjoavat niitä liiankin helposti. On se syöpäriski todellinen riski.

Ei ole enää nykyisillä valmisteilla kummoinenkaan riski mikäli geeneissä ei ole hormonille herkkää rintasyöpäriskiä. Kannattas päivittää tiedot nykypäivään eikä elellä 70-luvun arveluiden kanssa.

Taasko joku tyrkyttää hormonikorvaushoitoa. Joillekin sopii mutta joillakin nostaa verenpaineen heti eli ei sovi kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Taasko joku tyrkyttää hormonikorvaushoitoa. Joillekin sopii mutta joillakin nostaa verenpaineen heti eli ei sovi kaikille. 

Hyvä että ne saa tietoa jotka pystyvät käyttää. Sehän ei olentyrkyttämistä. Ikävää ette saanut apua etkä voinut käyttää, mutta älä silti ole kade ja ikävä niille jotka pystyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tarvinnut mitään lääkityksiä hankkia. Ensimmäiset oireet tuli muutama vuosi sitten ja ikää nyt 60. Nykyään ei siedetä yhtään mitään. Hikoiluun auttoi alasti nukkuminen sekä liikunta. Myös oikeanlainen ruokavalio auttoi oireisiin. 

Miksi pitäisi sietää? Ei ole mitään järkeä kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla. Mitä saavutat sietämisellä ja kärsimisellä?

Kuka on puhunut sietämisestä ja kärsimyksestä? Oireet voivat olla niin lievät ettei haittaa elämää ja hoidettavissa luonnollisesti. Lääkkeissä on aina riskinsä. Itse nukun myös alasti, joka auttaa yöhikoiluun ja liikun paljon. Pitäisikö syödä lääkkeitä ettei "tarvitsisi" nukkua alasti ja harrastaa liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tarvinnut mitään lääkityksiä hankkia. Ensimmäiset oireet tuli muutama vuosi sitten ja ikää nyt 60. Nykyään ei siedetä yhtään mitään. Hikoiluun auttoi alasti nukkuminen sekä liikunta. Myös oikeanlainen ruokavalio auttoi oireisiin. 

Miksi pitäisi sietää? Ei ole mitään järkeä kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla. Mitä saavutat sietämisellä ja kärsimisellä?

Kuka on puhunut sietämisestä ja kärsimyksestä? Oireet voivat olla niin lievät ettei haittaa elämää ja hoidettavissa luonnollisesti. Lääkkeissä on aina riskinsä. Itse nukun myös alasti, joka auttaa yöhikoiluun ja liikun paljon. Pitäisikö syödä lääkkeitä ettei "tarvitsisi" nukkua alasti ja harrastaa liikuntaa.

Suomalaiset ovat kateellista kansaa, alapeukkuja satelee jos jollekin on suotu helpot vaihdevuodet.