Gynekologi laukoo suorat sanat nelikymppisten naisten tilanteesta

"Suomalaiset ovat kateellista kansaa, alapeukkuja satelee jos jollekin on suotu helpot vaihdevuodet."

Alapeukkuja tuskin satelisi, ellei samaan kerrontaan kuuluisi poikkeuksetta ns. high horse -asenne, kuinka lääkitys on turhaa ja luonnonvastaista, kunhan vaan muistaa nukkua alasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia joilla vaihdevuodet alkaneet jo ennen 40-v. Minä mukaan lukien. Miksi tästä ei puhuta, olisi tosi tärkeää että myös ne naiset jotka lähestyvät neljääkymppiä osaisivat yhdistää oireitaan tähän. 

Koska jutussa haastateltu gynekologi on vanhempaa lääkäripolvea, jonka mielestä itse olin 48-vuotiaana melko nuori aloittamaan hormonikorvaushoidon. Myöskään ei tunne tuntevan testosteronin vaikutuksia naisen kehossa muuten kuin libidomielessä.

Mieshormonista tosi hyvät kokemukset.

Aloin saamaan niitä viime kesänä limakalvo-ongelmiin, ja nehän toimivat. Samalla katosivat krooniseksi muuttuneet lihaskivut ja nivelkivut. Joka paikkaan sattui koko ajan.

Monta vuotta jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä että pystyisin edes kävelemään. Enää en tarvitse kipulääkkeitä ollenkaan. Jatksaminenkin on parantunut ja paino on alkanut laskemaan.

Ensin kokeiltiin estrogeeniä, mutta se vain pahensi limakalvovaivoja. Sitten kokeiltiin mieshormonia.

Vielä ei ole edes vaihdevuodet alkaneet. Hormonitoimintaa on vielä sen verran jäljellä. En halua edes kuvitella kuinka huonoon kuntoon ne veisivät ilman lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia joilla vaihdevuodet alkaneet jo ennen 40-v. Minä mukaan lukien. Miksi tästä ei puhuta, olisi tosi tärkeää että myös ne naiset jotka lähestyvät neljääkymppiä osaisivat yhdistää oireitaan tähän. 

On siitä puhuttu, sinä vain et ole nähnyt mediassa niitä uutisia/artikkeleja. Muutenkin yleisivistykseen kuuluu vähän sekin, että itse ottaa asioista selvää eikä etene elämässä oletuksilla (eli opettelee tarkistamaan omatkin mutu-tuntumat)

Miksi jauhetaan  vaihdevuosista !!??  Siis  eihän kaikilla  oo mitään oireita !!    Ihme yleistämistä  tosiaan !! 

Aloitin just yhdistelmäehkäisypillerit esivaihdevuosioireisiin 45 vuotiaana. Vaihdevuosioireina oli rytmihäiriöitä, aivosumua ja viimeisimpänä unettomuutta. Toivottavasti pääsisi noista kaikista eroon kerralla.

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Hieman sivusta, ihmetyttää että naisille on kaikenlaisia hoitoja mutta miehenä ei kunnalisella hormoneja tutkita eikä oikeen mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Hieman sivusta, ihmetyttää että naisille on kaikenlaisia hoitoja mutta miehenä ei kunnalisella hormoneja tutkita eikä oikeen mitään muutakaan.

No eipä ne minuakaan naisena kunnallisella tutki, yksityiselle mentävä. Sieltä miehenäkin apua saa kun oikealle spesialistille ajan varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämelle, te jotka sanotte ettei mitään vaihdevuosioireita ole koskaan ollut.   Jollei ole fyysisiä, niin psyykkisiä ainakin lienee teilläkin : kiukkuisuutta, pahantuulisuutta jne. 

Sain 57-vuotiaana nivelkipuja. Herään yöllä pariksi tunniksi valvomaan, mutta ei haittaa. Mieli on seesteinen ja tyyni, sillä stressitekijät ovat poistuneet elämästäni. Pääsin eroon peliingelmaisesta ex-miehestä ja nuorinkin lapsi pääsi tänä syksynä korkeakouluun opiskelemaan. En ole nykyään enää lainkaan pahantuulinen ja kiukkuinen. Ex-mieheni kanssa olin, sillä kiva oli katsella niitä perintäkirjepinoja ja tyhjennettyjä pankkitilejä. 

Kärvistelit kuitenkin "peliongelmaisen" kanssa vuosikaudet ja vasta sitten kun vaihdevuodet alkoivat eli parisuhdesëksi päättyi, sinä päätit ottaa eron, e

Otin eron 10 vuotta ennen vaihdevuosien alkua. Suhteessa ei juuri seksiä ollut. Elämäni paras seksielämä alkoi parisuhteessa, joka tuli elämääni 3 vuotta eron jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua pelottaa aidosti korvaushoidossa kasvanut rintasyövän riski. Tunnen ihmisiä, joilla on puhjennut hormoniperäinen rintäsyöpä, ja joilla on ollut hormonikorvaushoito. Pelottaisi syödä hormonia, joka riskiä lisää. Niinpä sitten vain valvon yöllä. :-/ Voi olla tyhmää, mutta omapa on kehoni.

 

En minäkään hormoneja ottanut ja hyvä niin. Selvisin sitten kuitenkin ilmankin ja onpahan yksi syöpäriskimurhe nyt vähemmän.

Lääkärit tarjoavat niitä liiankin helposti. On se syöpäriski todellinen riski.

Ei ole enää nykyisillä valmisteilla kummoinenkaan riski mikäli geeneissä ei ole hormonille herkkää rintasyöpäriskiä. Kannattas päivittää tiedot nykypäivään eikä elellä 70-luvun arveluiden kanssa.

Tietoja on tosiaan hyvä päivittää eikä aina vain luottaa vanhoihin tutkimuksiin.

Uudemmissa tutkimuksissa estrogeenin on todettu vähentävän paksusuolen syövän vaaraa. Sekin kannattaa ottaa huomioon jos syöpäriskin perusteella päättää korvaushoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia joilla vaihdevuodet alkaneet jo ennen 40-v. Minä mukaan lukien. Miksi tästä ei puhuta, olisi tosi tärkeää että myös ne naiset jotka lähestyvät neljääkymppiä osaisivat yhdistää oireitaan tähän. 

Jep. Samaan aikaan palstalla huudetaan innoissaan että ei muuta kuin yrittämään lasta, kun täällä joku 45-vuotias nainen pohtii pitäisikö alkaa yrittämään _ensimmäistä_ lasta... Luoja auta näiden kanssa. Ei mitään käsitystä siitä miten julma biologia on lisääntymiskyvyn suhteen naisille.

Totta, jollain voi olla esivaihdevuodet jo 40 vuotiaana, moni ei silloin enää tule raskaaksi, ja sitten on meitä, jotka ovat raskaana 44-vuotiaina, luomusti ja helposti, tosin ei sentään ensimmäinen raskaus ole.  Se on niin yksilöstä kiinni. 

Mitään esivaihdevuosioireita en vielä ole itselläni huomannut, en edes ensimmäisiä harmaita hiuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Juuri nuo kaikki samat minulla. Plus päiväväsymys kun yöllä tulee nukuttua vain n 5h. Lisäksi iho ohentunut kuten hiuksetkin, ja silmät ja nenä kurkku kuivuvat. Yöllinen hikoilu on sitä että herään tuon 5 h aikana kahdesti ja vaihdan yöpaidan ja uuden pyyhkeen tyynyn päälle, sekä lakanansuojan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Hieman sivusta, ihmetyttää että naisille on kaikenlaisia hoitoja mutta miehenä ei kunnalisella hormoneja tutkita eikä oikeen mitään muutakaan.

Tutkitaan kyllä

Totta. Mulla alkoi varmaan esivaihdevuodet jo ennen 40 vuoden ikää, kun en osannut yhdistää oireita. Todettiin joskus 42 vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jauhetaan  vaihdevuosista !!??  Siis  eihän kaikilla  oo mitään oireita !!    Ihme yleistämistä  tosiaan !! 

Onko sulle jotenkin tabu aihe vai miksi kiihdyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Kuulostaa juuri esivaihdevuosien oireilta. Mullakin oli vaikka mitä oireita ja kaikkea mahdollista tutkittiin. Vasta yksi lääkäri tajusi määrätä hormonitasojen mittauksen ja bingo. Selvästi oli perimenopaussin puolella. Muut lääkärit olivat sitä mieltä, että ei voi olla kun olen niin "nuori". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Hieman sivusta, ihmetyttää että naisille on kaikenlaisia hoitoja mutta miehenä ei kunnalisella hormoneja tutkita eikä oikeen mitään muutakaan.

No yksityislääkärille naisetkin joutuu menemään. Ei kunnallisella saa näihin tutkimuksia, ainakaan pks-seudulla. Kyllä miehen hormonitasot mitataan ja hoidetaan yksityslääkärillä. Ei tässä naiset ole missään erityisasemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt kokemattomalle, millaisia ne oireet pahimmillaan ja oudoimmillaan esivaihtareissa voi olla?? Muuta kuin hikoilut ja yöheräämiset? Omalta äidltä turha kysyä neuvoa koska hänellä ei kuulema koskaan ole vaihdevuosioireita ollutkaan....🥱

Lista omista oireista: aamuyön heräämiset (ennen ei uniongelmia), tykyttelyt ja lisälyönnit, vaeltavat lihas ja nivelkivut, ajoittainen lehahtelu/kuumotus, välillä taas vilu, mielialavaihtelut, herkistyminen, pinna kireällä, painon nousu, haluttomuus, saamattomuus, aivosumu.

Lähestulkoon kaikki tutkittu, kilppari, raudat, ei masennusta jne ja työelämässä ollaan. Ensi kuussa gynelle, jolloin pyydän hormonitasojen mittaukset.

Hieman sivusta, ihmetyttää että naisille on kaikenlaisia hoitoja mutta miehenä ei kunnalisella hormoneja tutkita eikä oikeen mitään muutakaa

Ehkä jossain saatetaan tutkia, mutta yleensä ei. Suurin osa joutuu hakeutumaan yksityiselle. Sekä miehet että naiset.

Tavallaan koomista, että monesti samat rouvat, jotka meuhkaavat esi- ja muista vaihdevuosistaan kuin olisivat ensimmäinen ne kokenut sukupolvi, siunailevat seuraavassa lauseessa sitä miten on kamalaa, että naisten pitäisi pysyä nuorina vaikka ovat vanhoja. Vähän ristiriitaista mielestäni. Joko on ok vanhentua, tai jos ei ole, niin ei muuta kuin pillereitä nassuun, ja menkat jatkuu vaikka 60-vuotiaaksi. Ehkä näilläkin häviävään nuoruuteensa epätoivoisesti tarttuvilla vähenee hormonien kulutus joskus sadan elinvuoden tuolla puolen? Vai missä iässä heidän mielestään olisi jo hyväksyttävää harmaantua ja muuttua mummoksi?

Kaiken muun kestän, mutta unettomuutta en. Miten jaksan käydä töissä ja harrastaa ja olla hyvä puoliso, jos en saa nukuttua? Jos unen puute alkaa vaivata, syön mielelläni hormoneja. Niistä pääsee tod näk helpommin eroon kuin unilääkkeistä, joihin kehittyy riippuvuus ja toisaalta toleranssi hyvin äkkiä.

Esivaihdevuosia lähestyvänä minusta on todella hyvä, että aiheesta puhutaan nykyään paljon enemmän kuin ennen. Jokainen tajuaa, että oireet ovat yksilöllisiä. Onhan naiset erilaisia kuukautistenkin suhteen. Toisilla kaikki menee ilman sen suurempia oireita ja toiset on todellisia hormonihiiriä. Tärkeintä on, että yleisesti tunnustetaan asian olemassaolo ja se, että yksin ei tarvitse jäädä, vaan apua on tarvittaessa saatavilla.