Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa kiusaamista voi tulla siinä vaiheessa, kun teet väikkäriä ja proffaasi alkaa ottamaan päähän, kun hänen ex-proffansa arvostaakin sun tekemistä. Vertaiset eivät kiusaa. Yksi opiskelija tosin valitti dekaanille yhdestä lehtorista. Siis kiusaamismielessä. 

Kenenkään taustoista ei mitään tietoa. Ketään ei kiinnostanut. Se joensuulainen sosiologi kirjoittanu yli 20 vuotta omasta kokemuksestaan, ett duunarivanhemmat ei ymmärrä. Jotenkin fiksaantunut siihen. En mäkään ymmärrä mun lasten ohjelmointia ja matematiikka, mut ei nekään mun tidettä. So what.

Todellisuudessa kiusaamista esiintyy sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa. Aiheesta on tutkittua tietoa.

Toki kiusaamista esiintynee, mutta ei samalla tavalla kuin ala- tai yläasteella. Siitähän tässä oli kyse.

Kiusaaminen muuttaa muotoaan yliopistuksessa. Jätetään kutsumatta rientoihin tai ei suostuta keskustelemaan ryhmätehtävistä yms yms. 

Miksei yo:lla olisi kiusaamista yhtä hyvin kuin kaikilla muilla tasoilla alakoulusta lukioon?

Sitä harrastavat sairaaksi huvikseen niin lehtorit kuin opiskelijatoverit. Mulla meni pilalle yksi taso kun jouduin yhden toisen opiskelijan hampaisiin. Outoa miten joillakin riittää mielikuvitusta keksiä kaikenlaista hankaluutta. Rasittavaa käydä uusiksi kursseja ja tehdä tenttejä tuommoisen vuoksi. Ja erittäin epäoikeudenmukaista.

No onneksi kaikki on takanapäin ja harvemmin tulee edes mieleen koko lukukausi.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kysynyt keneltäkään hänen vanhempiensa ammattia, eikä minulta ole myöskään kysytty. Siis missään elämäni osa-alueella. Miksi ihmeessä kysyisin, mitä minä sillä tiedolla tekisin?

Oletetun aviomiehen ammattia on kysytty työhaastattelussa, mutta silloinkin työhaastattelija oli ulkomaalainen ja luuli sen olevan hyvää small talkia.

Minulta on kysytty muutaman kerran ja sitten virnuiltu omahyväisesti perään kuinka kysyjä on paremmasta taustasta. Pukeutumiseni ei myöskään kuulemma ollut sopivaa alani opiskelijalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta et selvästikään ole minkään KÖYHÄN duunariperheen lapsi, kuten suurin osa duunareista on. Entä puhe, käytös ja pukeutuminen? Sulaudutko akateemisten joukkoon helposti vai piikitelläänkö noissa asioissa duunariudestasi?

 

Kokemukseni mukaan yliopistossa joukkoon ovat sulautuneet kaikenlaisista taustoista tulleet. Harva siellä kenenkään taustoja tuntee.

Ei tarvitse tunteakaan, kun sen huomaa kysymättäkin. Perhetausta näkyy. Jo keskustelukulttuuri on erilainen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. 

Luennoilla ja opiskeluryhmissä keskusteltiin opiskeltavista aiheista. Lounastauoilla jne. keskusteltiin opinnoista, ruuasta, bileistä, parisuhteista, kesätöistä ja tulevaisuudensuunnitelmista. Ei näissä keskusteluissa kenenkään perhetausta ole tullut sen kumme

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta et selvästikään ole minkään KÖYHÄN duunariperheen lapsi, kuten suurin osa duunareista on. Entä puhe, käytös ja pukeutuminen? Sulaudutko akateemisten joukkoon helposti vai piikitelläänkö noissa asioissa duunariudestasi?

 

Kokemukseni mukaan yliopistossa joukkoon ovat sulautuneet kaikenlaisista taustoista tulleet. Harva siellä kenenkään taustoja tuntee.

Ei tarvitse tunteakaan, kun sen huomaa kysymättäkin. Perhetausta näkyy. Jo keskustelukulttuuri on erilainen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. 

Luennoilla ja opiskeluryhmissä keskusteltiin opiskeltavista aiheista. Lounastauoilla jne. keskusteltiin opinnoista, ruuasta, bileistä, parisuhteista, kesätöistä ja tulevaisuudensuunnitelmista. Ei näissä keskust

Tulee se ilmi, kun ihmiset kysyvät mitä vanhempasi tekevät työkseen ja joudut sen häpeillen kertomaan ihmisille, jotka ovat juuri kertoneet olevansa asianajaja/professoriperheestä. 

Miksi sitä pitäisi hävetä, että on duunariperheestä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta et selvästikään ole minkään KÖYHÄN duunariperheen lapsi, kuten suurin osa duunareista on. Entä puhe, käytös ja pukeutuminen? Sulaudutko akateemisten joukkoon helposti vai piikitelläänkö noissa asioissa duunariudestasi?

 

Kokemukseni mukaan yliopistossa joukkoon ovat sulautuneet kaikenlaisista taustoista tulleet. Harva siellä kenenkään taustoja tuntee.

Ei tarvitse tunteakaan, kun sen huomaa kysymättäkin. Perhetausta näkyy. Jo keskustelukulttuuri on erilainen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. 

Luennoilla ja opiskeluryhmissä keskusteltiin opiskeltavista aiheista. Lounastauoilla jne. keskusteltiin opinnoista, ruuasta, bileistä, parisuhteista, kesätöistä

Siksi, että tietyt ihmiset tekevät selväksi, että olet huonompi duunariuden takia. Joskus se on niin hienovaraista, että osa ihmisistä ei ehkä tajua tuollaisen käytöksen osuneen omalle kohdalle. 

Miksi ihmeessä häpeäisin omien vanhempieni duunariammatteja? Ei minulle ole ongelma kertoa, etteivät vanhempani ole käyneet lukiota ja korkeakouluja, eikä minua ole ikinä tästä pilkattu. Kotona opetettiin, ettei ketään pidä arvostella taustan, koulutuksen, elintason, vakaumuksen tms. perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työssä ainoa hauska ja nautinnollinen asia on kun saa kiusata opiskelijoita, yliopistossa opiskelijoita on helpoin kiusata ja nöyryyttää.

Niin niitä pitääkin joskus vähän nöyryyttää, koska ovat niin pirun ylimielisiä, että eivät hyväksy edes aina tenttituloksia, jos eivät pääse tentistä läpi. Muistan kun yksi naisopiskelija tuli itkien anomaan, että enkö voisi katsoa tämän tenttivastaukset uudestaan läpi ja päästää armosta läpi. No, katsoin tentin uudestaan läpi, ja totesin, että kyllähän tässä virhe oli tapahtunut: olin antanut liikaa sinulle pisteitä. Korjasin jo hylätyn arvosanan pistemäärää alemmaksi. 

Tietenkin naisopiskelijoilla on aina se toinen tapa saada kurssi läpi.

Mun opiskeluaikaan kaikki oman alan proffatkin oli naisia, millaista tapaa siis tarkoitat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta et selvästikään ole minkään KÖYHÄN duunariperheen lapsi, kuten suurin osa duunareista on. Entä puhe, käytös ja pukeutuminen? Sulaudutko akateemisten joukkoon helposti vai piikitelläänkö noissa asioissa duunariudestasi?

 

Kokemukseni mukaan yliopistossa joukkoon ovat sulautuneet kaikenlaisista taustoista tulleet. Harva siellä kenenkään taustoja tuntee.

Ei tarvitse tunteakaan, kun sen huomaa kysymättäkin. Perhetausta näkyy. Jo keskustelukulttuuri on erilainen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. 

Luennoilla ja opiskeluryhmissä keskusteltiin opiskeltavista aiheista. Lounastauoilla jne. keskusteltiin opinnois

Siksi, että tietyt ihmiset tekevät selväksi, että olet huonompi duunariuden takia. Joskus se on niin hienovaraista, että osa ihmisistä ei ehkä tajua tuollaisen käytöksen osuneen omalle kohdalle. 

No tuollaiset ihmiset ovat huonotapaisia, heidän olisi syytä hävetä, ei sen jonka vanhemmat on duunareita. Sehän on vaan hieno juttu että lapsi uskaltaa mennä omaa polkuaan oli vanhemmat mitä vaan.

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työssä ainoa hauska ja nautinnollinen asia on kun saa kiusata opiskelijoita, yliopistossa opiskelijoita on helpoin kiusata ja nöyryyttää.

Niin niitä pitääkin joskus vähän nöyryyttää, koska ovat niin pirun ylimielisiä, että eivät hyväksy edes aina tenttituloksia, jos eivät pääse tentistä läpi. Muistan kun yksi naisopiskelija tuli itkien anomaan, että enkö voisi katsoa tämän tenttivastaukset uudestaan läpi ja päästää armosta läpi. No, katsoin tentin uudestaan läpi, ja totesin, että kyllähän tässä virhe oli tapahtunut: olin antanut liikaa sinulle pisteitä. Korjasin jo hylätyn arvosanan pistemäärää alemmaksi. 

Tietenkin naisopiskelijoilla on aina se toinen tapa saada kurssi läpi.

Mun opiskeluaikaan ka

No siinä tapauksessa kurssin suorittaminen sillä toisella tavalla on hieman hankalempaa.

^ Mutta miesopiskelijoille sitäkin helpompaa...

Vanhainkodeissa vielä. Oli kerran lehtijuttu. Tosin mukana on vain ne, joilla on muistia tallella. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei yo:lla olisi kiusaamista yhtä hyvin kuin kaikilla muilla tasoilla alakoulusta lukioon?

Sitä harrastavat sairaaksi huvikseen niin lehtorit kuin opiskelijatoverit. Mulla meni pilalle yksi taso kun jouduin yhden toisen opiskelijan hampaisiin. Outoa miten joillakin riittää mielikuvitusta keksiä kaikenlaista hankaluutta. Rasittavaa käydä uusiksi kursseja ja tehdä tenttejä tuommoisen vuoksi. Ja erittäin epäoikeudenmukaista.

No onneksi kaikki on takanapäin ja harvemmin tulee edes mieleen koko lukukausi.

Siksi, koska siellä ollaan aikuisia ja fiksuja. Jos ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siitä, miten duunarit elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei yo:lla olisi kiusaamista yhtä hyvin kuin kaikilla muilla tasoilla alakoulusta lukioon?

Sitä harrastavat sairaaksi huvikseen niin lehtorit kuin opiskelijatoverit. Mulla meni pilalle yksi taso kun jouduin yhden toisen opiskelijan hampaisiin. Outoa miten joillakin riittää mielikuvitusta keksiä kaikenlaista hankaluutta. Rasittavaa käydä uusiksi kursseja ja tehdä tenttejä tuommoisen vuoksi. Ja erittäin epäoikeudenmukaista.

No onneksi kaikki on takanapäin ja harvemmin tulee edes mieleen koko lukukausi.

Siksi, koska siellä ollaan aikuisia ja fiksuja. Jos ymmärrät.

 

Valitettavasti liian moni yliopisto-opiskelijoista ei ole kumpaakaan. Ei 19-20 vuotiailta voi kovin aikuista käytöstä odottakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siitä, miten duunarit elää. 

Parempi käsitys minulla duunarina ja lukuisia duunariystäviä omaavana on kuin sinulla toisen polven akateemisena. 

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa? Ei meillä ollut lukiossa enää mitään kiusaamista. Silloin ei oltu enää niin lapsellisia.

Minulle kyllä v i ttuiltiin koko ajan. Pahin oli lukio-opettajan poika ja muutama hännystelijä siihen päälle. Muut eivät juuri osallistuneet.

Teknillisessä Yliopistossa (tai teknillisiä korkeakoulujahan nuo olivat siihen aikaan) ei enää kukaan kehdannut, kun olin niillä v-maisimmilla kursseilla niitä harvoja, jotka osasivat tehtävät laskea ja apua oltiin vailla. Eipä tosin todennäköisesti oltaisi v l ttuiltu muutenkaan, jengi oli kyllä ihan asiallista ja mukavaa, jopa se menevämpi porukka. Melkoisen menevää sorttia toki olin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja työelämässä myös. Työelämässä se pahenee, kun kiusaamisen lisäksi tulee sukupolvien kuilut ja vanhat akat/ukot tulevat paljon karummasta maailmasta

Miten niin karummasta?

No vaikka meikäläinen X-sukupolvi kävi ala-astetta aikana, jolloin kiusaaminen oli ihan sallittua. Nyrkkitappeluita myöten. Pää uitettiin vessanpöntössä. Opettajat tällaisesta mopotuksesta katsoi vain toisaalle, siihen ei puututtu vaikka olisi silmien alla tapahtunut. Nykyään sellaisesta kutsutaan poliisi koululle. 

Lasten ruumiillinen kuritus oli myös sallittua 1984 asti. 

Että ehkä silleen karummasta. 

Ei itse asiassa ollut ihan sallittuakaan, sillä vanhempien kuritusoikeus poistettiin laista jo 1979. Joka tapauksessa se, että laki on sallinut jotain, ei tarkoita sitä, että se on ollut yleisesti käytössä.