Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siitä, miten duunarit elää. 

Parempi käsitys minulla duunarina ja lukuisia duunariystäviä omaavana on kuin sinulla toisen polven akateemisena. 

Minullakin on lukuisia duunariystäviä. Lapsuudessa kaikki ystäväni, myös niissä harrastuksissa, oli duunariperheistä. Samoin suurin osa suvusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siit

Sitten varmaankin olet tietoinen, että kuvaukseni osuu 90% duunariperheistä. Oliko teillä toisen polven akateemisilla siis samanlaista?

En ole oikein huomannut ellei se ole sitten piilevää toisen selän takana tapahtuvaa pilkkaamista ja eristämistä yms. Mutten ole avoimesti huomannut yliopistolla. Varmasti sitä kuitenkin joskus tapahtuu, koska ihminen on mitä on.

Noh, riippuu. Varmasti jos ehtana kommarina menet kauppikseen ja avoimesti jaat näkemyksesi, sinua saatetaan kiusata, tai vastaavasti, jos oikeistolaisena konservatiivina edustat avoimesti maailmankatsomustasi monilla humanistisilla ja taiteellisilla aloilla, sinua tullaan varmasti jollain tavalla kiusaamaan. Voisin kuvitella, että Hankenissa saatetaan syrjiä ei-suomenruotsalaisia. Omissa kokemuksissani teologisessa tiedekunnassa ateistit tai new age-"kristityt" saattoivat avoimesti loukata kristittyä ja harjoittaa jumalanpilkkaa. Itse asiassa opetus itsessään oli usein todella pilkallista myös opettajien taholta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siitä, miten duunarit elää. 

Samaa mieltä. Duunariperheissä luetaan kirjoja, käydään teattereissa ja konserteissa, luetaan sanomalehtiä ja keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, opiskellaan ja kehitetään itseä, käydään vaeltamassa ja arvostetaan luontoa jne. 

Meille tuli joskus ylioppilaskunnasta opiskelijoiden toivomus että kursseilla olisi useampia erilaisia tapoja suorittaa se.

Minä meinasin laitoksen kahvihuoneessa, että no, mehän voitaisiin hankkia kaikkien prosessoreiden työhuoneeseen sohva.

Siinä yksi alkoi muka järkyttymään, että varo vähän puheitasi, tai saat pian potkut.

Minä meinasin että miten niin? Se sohvahan olisi siellä sitä varten että opiskelijat voisivat tulla siihen lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä kiusaamista yliopistoissa harvemmin on, mutta muut kiusaamisen muodot kyllä ovat tehokkaassa käytössä. Ostrakismi on yleistä, varsinkin jos tulee akateemiseen ympäristöön duunaritaustalla. Ihan turha kuvitella, että yliopisto olisi joku kivakoulu tai kiusaamisvapaa vyöhyke.

Nykyään yliopistoissa puututaan herkemmin asiattomaan käytökseen. Jos kokee olevansa asiattoman käytöksen kohde niin asiasta pitää heti ilmoittaa ylemmille tahoille. Jokaisessa yliopistossa on tälle selvät väylät. Aikaisemmin proffien asiatonta käytöstä saatettiin yliopiston taholta sietää mutta nykyään saa armotta potkut persuuksille. Opiskelijoita on aina sanktioitu aika matalalla kynnyksellä. 

En siksi itse usko että varsinaista kiusaamista, niinkuin AP sen esittää, on yliopistossa.

Samaa mieltä. Duunariperheissä luetaan kirjoja, käydään teattereissa ja konserteissa, luetaan sanomalehtiä ja keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, opiskellaan ja kehitetään itseä, käydään vaeltamassa ja arvostetaan luontoa jne. 

Noin keskiluokkaiset kuplassaan kuvittelevat, koska noin keskiluokka elää. Nuo ovat kaikki erittäin keskiluokkaisia asioita. Aniharva duunariperhe elää noin. Muuta ei lueta kuin sarjakuvia. Teatterit ja konsertit ovat liian kalliita ja turhaa hienostelua. Opiskelu ja itsensä kehittäminen on turhaa. Parempi mennä oikeisiin töihin ja lukea vain minimi sitä varten, että saa jonkun ammatin hankittua. Muuten lukemisesta ei ole mitään hyötyä. Noin duunariperheissä useimmiten ajatellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs Suomessa opiskellut ulkomaalainen kertoi minulle, ettei koskaan enää tule Suomeen ja on neuvonut kavereitaankin välttämään Suomea, kun Aalto-yliopistossa opiskelijat olivat olleet niin ilkeitä hänelle. 

Millaista tämä ilkeys oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta et selvästikään ole minkään KÖYHÄN duunariperheen lapsi, kuten suurin osa duunareista on. Entä puhe, käytös ja pukeutuminen? Sulaudutko akateemisten joukkoon helposti vai piikitelläänkö noissa asioissa duunariudestasi?

 

Kokemukseni mukaan yliopistossa joukkoon ovat sulautuneet kaikenlaisista taustoista tulleet. Harva siellä kenenkään taustoja tuntee.

Ei tarvitse tunteakaan, kun sen huomaa kysymättäkin. Perhetausta näkyy. Jo keskustelukulttuuri on erilainen eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. 

Minusta ainakin usein luullaan muuta kuin mitä olen. Uusiin ihmisiin tutustuessa he olettavat minun olevan korkeasti koulutettu, ja yllättyvät kun olenkin ihan tavis duunari. 

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Minä olen ihan duunariperheestä,eikä meillä tuollaista ollut. Duunari olen nyt itsekin, eikä ole omien lastenkaan kanssa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Minä olen ihan duunariperheestä,eikä meillä tuollaista ollut. Duunari olen nyt itsekin, eikä ole omien lastenkaan kanssa tuollaista.

Sinä oletkin se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Se ei muuta sitä mihinkään, että enemmistöllä on juuri tuollaista. 

Itse opiskelin teknisiä tieteitä Otaniemessä.

Suurimman osan vanhemmat oli duunareita. Pari tuli yrittäjäperheestä. Jonkun äiti oli korkeasti koulutettu eli matematiikan opettaja lukiossa.

Itse en huomannut laajemmin Olen opiskellut kahdesti ja toisella opiskelukerralla keski-iässä huomasin naisvaltaisella alalla semmoista ihmeellistä katselua, jos menit istumaan vaikka väärään pöytään seminaariryhmässä. Kun heidän 19v. pitää saada istua kaverin kanssa se kaksi tuntia ja on hirveää, jos siihen tulee väärä ihminen. En kokenut sitä kiusaamisena vaan enemmänkin hymyilytti tuo nuorten ihmisten kyvyttömyys ottaa "työ työnä" ja ei se maailma siihen kaadu, jos kaveri istuukin eri pöydässä kerran. Me tädit ja sedät oltiin ihan mielellään omana porukkana, mutta työelämä ja elämä oli opettanut jo, että ei näillä asioilla niin väliä ole ja mitä milloinkin. 

Jos olisin ollut 19v., olisin varmaan voinut ottaa nuo muutamat caset eristämisenä/dissaamisena. Toisaalta ehkä sen ikäisenä olisin päässytkin porukkaan, kun en olisi ollut se "outo täti". 

Ei yleensä. Aina joillakin voi olla pätemisen tarve mutta jos on normaalisti ja kiinnostunut opiskelusta ja istuu muiden kanssa edes joskus kahvilla tai ruokalassa, en usko. 

Avoimen puolella asia onkin toisin koska iäkkäämmät opiskelijat ovat kaikki eri taustaisia ja opettajat saattaa pelätä että joku vie työnsä tai muuta. Verkko ympäristöissä on todella iso vaara saada paha mieli itselleen jos esimekiksi joutuu huonoon ryhmään tai jää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en huomannut laajemmin Olen opiskellut kahdesti ja toisella opiskelukerralla keski-iässä huomasin naisvaltaisella alalla semmoista ihmeellistä katselua, jos menit istumaan vaikka väärään pöytään seminaariryhmässä. Kun heidän 19v. pitää saada istua kaverin kanssa se kaksi tuntia ja on hirveää, jos siihen tulee väärä ihminen. En kokenut sitä kiusaamisena vaan enemmänkin hymyilytti tuo nuorten ihmisten kyvyttömyys ottaa "työ työnä" ja ei se maailma siihen kaadu, jos kaveri istuukin eri pöydässä kerran. Me tädit ja sedät oltiin ihan mielellään omana porukkana, mutta työelämä ja elämä oli opettanut jo, että ei näillä asioilla niin väliä ole ja mitä milloinkin. 

Jos olisin ollut 19v., olisin varmaan voinut ottaa nuo muutamat caset eristämisenä/dissaamisena. Toisaalta ehkä sen ikäisenä olisin päässytkin porukkaan, kun en olisi ollut se "outo täti". 

Minkä koulun seminaarissa on vasta 19-vuotiaita? 

Vierailija kirjoitti:

Ei yleensä. Aina joillakin voi olla pätemisen tarve mutta jos on normaalisti ja kiinnostunut opiskelusta ja istuu muiden kanssa edes joskus kahvilla tai ruokalassa, en usko. 

Avoimen puolella asia onkin toisin koska iäkkäämmät opiskelijat ovat kaikki eri taustaisia ja opettajat saattaa pelätä että joku vie työnsä tai muuta. Verkko ympäristöissä on todella iso vaara saada paha mieli itselleen jos esimekiksi joutuu huonoon ryhmään tai jää yksin. 

Miten ihmeessä joku avoimen opiskelija onnistuisi viemään opettajan työn?

Pahinta on Taideyliopistossa. Seksuaalista häirintää, henkistä väkivaltaa ja suosikkijärjestelyjä. Osa opetushenkilöstöstä siis tunnevajaita ja kypsymättömiä egoisteja, joilla aistikas ote oppilaisiin. Oppilas voi olla instrumentti...Tavallisessa yliopistossa ei juurikaan ole tuommoista. Ja siellä opiskelijapalvelut toimivat. Muutama mu**quist oli psykan laitoksella.



Täällä nyt jotku ylisjäbät selittää soopaa. Ap, ole turvallisin mielin ja mene mukaan! T. Oppilashuolto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja työelämässä myös. Työelämässä se pahenee, kun kiusaamisen lisäksi tulee sukupolvien kuilut ja vanhat akat/ukot tulevat paljon karummasta maailmasta

Miten niin karummasta?

Me kasvettiin maailmassa, jossa toisille sanottiin suoraan, että läs-kien ja rillipäiden ei kannata vaivautua. Se jäi osalle päälle, että muille voi kertoa mielipiteensä tolleen.

60-l syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain ruotsinkieliset kuuluvat ylempiin säätyihin aatelistoon, papistoon ja porvaristoon. Kaikki suomenkieliset polveutuvat talonpoikaissäädystä tai säädyttömästä rahvaasta. Ei siinä yhden sukupolven yliopisto-opinnot muuta mitään. 

Älä viitsi. Valtaosa ruotsinkielisistä on historialtaan ja nykyisyydeltään aivan tavanomaisia duunareita.

Vain viimeisen sadan vuoden ajalta, jonka aikana osa ruotsinkielisistä on tippunut duunareiksi. 1900-luvun alkuun asti kolme ylempää säätyä koostuivat vain ruotsinkielisistä. 

Höpöhöpöä. Ruotsinkieliset talonpojat on viljelleet maata esihistoriallisista ajoista lähtien. Enemmistö ei ole koskaan kuulunut mihinkään ylempiin säätyihin.

Ei todellakaan. Itsellä esi-isissä ihan tavallisia ruotsinkielisiä maanviljelijöitä Kirkkonummi-Inkoo alueella.