Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Yliopstossa kiusaaminen on "hienovaraisempaa".

Mikä kaikki sitten lasketaan kiusaamiseksi? Se jos ei pidä jostain eikä hakeudu seuraan eikä imartele?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä kiusaamista yliopistoissa harvemmin on, mutta muut kiusaamisen muodot kyllä ovat tehokkaassa käytössä. Ostrakismi on yleistä, varsinkin jos tulee akateemiseen ympäristöön duunaritaustalla. Ihan turha kuvitella, että yliopisto olisi joku kivakoulu tai kiusaamisvapaa vyöhyke.

Mistä ihmeestä tuon taustan tunnistaa? Kyse on aikuisista ihmisistä.

 

Kyllä se tausta nopeasti siellä esiin tulee. Mun kanssa samaan aikaan aloittaneet opiskelijat tunsivat toisensa jo etukäteen, sillä he olivat opiskelleet Helsingin eliittilukioissa ja verkostoituneet jo ennen yliopistoon tuloa. Keskiluokkaisina heillä oli ihan eri harrastuksia kuin mulla. Monet olivat harrastaneet mm. balettia ja ratsastusta pienestä pitäen. Matkustelu oli myös yleistä. Pari kol 

Tämä koskee kyllä vain tiettyjä aloja pk-seudun yliopistoissa, ei voi siis mitenkään yleistää koskemaan kaikkea yliopisto-opiskelua. Minun opiskelukavereista arvioilta puolet oli duunaritaustaisia, tai jopa enemmänkin, tuollainen kuvatunlainen "elitismi" oli poikkeus joukosta. 

Mitä nämä alat ovat?

En tiedä muista, mutta minua kiusattiin yliopistossa eri tavalla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Peruskoulussa ja lukiossa se oli lähinnä kaveriporukan ulkopuolelle sulkemista ja selän takana naureskelua. Yliopistossa taas seksuaalista häirintää ja perättömien juorujen levittämistä.

Muuttuu totaaliseksi ignooraamiseksi.

Henkilöstä riippuen se voi tuntua pahemmalta kuin se, että nälvitään päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Ei kaikki duunariperheet ole samasta puusta veistettyjä. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai kielellisen lahjakkuuden kanssa. Entisaikaan kouluttautuminen oli harvinaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Onpas sinulla kummallinen ja kapeakatseinen käsitys siitä, miten duunarit elää. 

Kyllä mun duunariperheessä jutellaan aktiivisesti ja tehdään muutakin ruokaa kun makaroonilaatikkoa, ketsuppia ja marimekkoa mun suvussa vihataan. Koulutus äly

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain ruotsinkieliset kuuluvat ylempiin säätyihin aatelistoon, papistoon ja porvaristoon. Kaikki suomenkieliset polveutuvat talonpoikaissäädystä tai säädyttömästä rahvaasta. Ei siinä yhden sukupolven yliopisto-opinnot muuta mitään. 

Älä viitsi. Valtaosa ruotsinkielisistä on historialtaan ja nykyisyydeltään aivan tavanomaisia duunareita.

Vain viimeisen sadan vuoden ajalta, jonka aikana osa ruotsinkielisistä on tippunut duunareiksi. 1900-luvun alkuun asti kolme ylempää säätyä koostuivat vain ruotsinkielisistä. 

Höpöhöpöä. Ruotsinkieliset talonpojat on viljelleet maata esihistoriallisista ajoista lähtien. Enemmistö ei ole koskaan kuulunut mihinkään ylempiin säätyi

Men härregud! Vi är ingen allmogen! Jag är en adelsman i Åbo Akademi. Jag behöver tjänst på svenska från finnspråkiga tjänstefolket!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain ruotsinkieliset kuuluvat ylempiin säätyihin aatelistoon, papistoon ja porvaristoon. Kaikki suomenkieliset polveutuvat talonpoikaissäädystä tai säädyttömästä rahvaasta. Ei siinä yhden sukupolven yliopisto-opinnot muuta mitään. 

Älä viitsi. Valtaosa ruotsinkielisistä on historialtaan ja nykyisyydeltään aivan tavanomaisia duunareita.

Vain viimeisen sadan vuoden ajalta, jonka aikana osa ruotsinkielisistä on tippunut duunareiksi. 1900-luvun alkuun asti kolme ylempää säätyä koostuivat vain ruotsinkielisistä. 

Höpöhöpöä. Ruotsinkieliset talonpojat on viljelleet maata esihistoriallisista ajoista lähtien. Enemmistö ei ole koskaan kuulunut mihinkään ylempiin säätyi

Niin munkin äitipuolen suvussa

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muista, mutta minua kiusattiin yliopistossa eri tavalla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Peruskoulussa ja lukiossa se oli lähinnä kaveriporukan ulkopuolelle sulkemista ja selän takana naureskelua. Yliopistossa taas seksuaalista häirintää ja perättömien juorujen levittämistä.

Ehkä he olivat ymmärtäneet väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Ei kaikki duunariperheet ole samasta puusta veistettyjä. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai kielellisen lahjakkuuden kanssa. Entisaikaan k

Nörtithän ovat niitä, jotka eivät juttele

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Ei kaikki duunariperheet ole samasta puusta veistettyjä. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai kielellisen lahjakkuuden kanssa. Entisaikaan k

Mutta suurin osa on just tuollaisia. Sitähän tässä on yritetty selostaa. Mutta koko ajan joku vänkkää, ettei voi pitää paikkaansa, kun hänen oma duunariperheensä on sivistynyt poikkeus. Ja joku akateeminen keskiluokkainen ei voi uskoa, ettei suuressa osassa duunariperheistä olekaan ollut samanlaista sivistyslapsuutta kuin hänellä itsellään. 

Missä ihmisiä, siellä kiusaamista.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3d64b9c5-d300-452a-90c1-0d7b178a23c6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Ei kaikki duunariperheet ole samasta puusta veistettyjä. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai kielellisen lahjakkuuden kanssa. Entisaikaan k

Pidemmälle kouluttautuvat ne, joille koulunkäynti on helpompaa eli älykkäämmät. Älykkyys myös periytyy. Lisäksi älykkyyteen vaikuttaa ympäristö. Tätä on tutkittu paljon. Työväenluokkaisilla ympäristö ei kehitä älykkyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muista, mutta minua kiusattiin yliopistossa eri tavalla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Peruskoulussa ja lukiossa se oli lähinnä kaveriporukan ulkopuolelle sulkemista ja selän takana naureskelua. Yliopistossa taas seksuaalista häirintää ja perättömien juorujen levittämistä.

Ihan hirveää. Siis kähmi kö joku sua yliopistossa? Mä olen aina kokenut turvaa siellä jos missä, joten tämä yllätti todenteolla. Oliko asialla opiskelijat vai henkilökunta? Arkena vai juhlissa? Tuo on kyllä inhoittavaa. 

Et todellakaan olisi ansainnut moista yksinjäämistä myöskään peruskoulussa! Olen pahoillani. 😔

Kenenkään ei opitäisi jäädä yksin myöskään. Itse olen paininut tämän kanssa omien lasten kohdalla ja joutunut jopa vähän lapsen nimissä kasvattamaan muiden lapsia, jotka meinaavat jättää yksin tai käyttäytyä huonosti. Aina taistelu on vähän tuottanut tulosta, vaikka sitten väliaikaisesti. Tajunnut sen miten klikkkiytyviå lapsetkin ovat ja miten helposti he kyllä alkavat yksissä viihtyä kun vähän avittaa. 

Kyllä.

Se kiusaaminen on sellaista ulkopuolelle jättämistä, syrjimistä ja epäsuoraa. Naisvaltaisissa tiedekunnissa esiintyy erityisesti humanistisessa. Päätyivät opehuoneisiin.

Mua ei kiusattu ennen. Vaihdoin sittemmin tiedekuntaa. Olen akateemisesta perheestä ja pärjäsin hyvin opinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus. Vain ihan lähimpien kavereitten taustat tiedän kun ystävystyttiin kunnolla. Ja yhden jonka koko suku on samalla alalla, hänet tiedettiin. Suurimmasta osasta ei mitään tietoa. Itse olen toisen polven akateeminen. Aika samanlaista elämää elin lapsena kuin duunariperheistä olevat kaverit. 

 

Elitkö? Luettiinko teillä pelkkää seiskaa ja televisiosta pauhasi saippuasarjoja kaikki illat? Ei mitään harrastuksia, kun rahasta oli niin tiukkaa? Illallinen eli makaronilaatikko syötiin television ääressä, joten minkäänlaista ruokapöytäkeskustelua ei ollut? Muutenkin ainoat puheenaiheet olivat mitä kaupasta ostettaisiin ja kuinka serkkupoika oli juuri hankkinut uuden mopon rassattavaksi. 

Ei kaikki duunariperheet ole samasta puusta veistettyjä. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä älykkyyde

Koulutuksen hankkimiseen tarvitaan muutakin kuin älyä. Jos ei tee työtä niin ei ne uudet tiedot ja taidot itsestään päähän lataudu. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja, kaikki eivät arvosta koulutusta. Tahtovat elää oman näköistä elämää eikä mennä valmiiden muottien mukaan.

Koulutuksen hankkimiseen tarvitaan muutakin kuin älyä. Jos ei tee työtä niin ei ne uudet tiedot ja taidot itsestään päähän lataudu. Ihmisillä on myös erilaisia arvoja, kaikki eivät arvosta koulutusta. Tahtovat elää oman näköistä elämää eikä mennä valmiiden muottien mukaan.

Kuvailit juuri, kuinka duunarikulttuurissa ei arvosteta koulutusta eikä opiskelua. Ne arvothan ovat juuri sitä nopeasti oikeisiin töihin menemistä ja oman näköisen elämän elämistä ilman turhaa kouluttautumista.

Ja on ihmisiä, jolla on äo 150, oppivat nopeasti ja jopa lääkis sujuu kevyesti ilman suurempaa työtä ja vaivannäköä. Jos koulutus tuntuu kovin työläältä, tentit uusittava neljä kertaa, lukeminen hidasta ja kaikki unohtuu pian, niin silloin opiskelee liian vaativalla tasolla omiin kykyihinsä nähden. Lähihoitajaksi voi opiskella vaikka olisi äo 80. Mutta älykkyyserot ovat tabu. Parempi hokea ahkeruuden merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Pidemmälle kouluttautuvat ne, joille koulunkäynti on helpompaa eli älykkäämmät. Älykkyys myös periytyy. Lisäksi älykkyyteen vaikuttaa ympäristö. Tätä on tutkittu paljon. Työväenluokkaisilla ympäristö ei kehitä älykkyyttä. 

 

Joillakin on parempaakin tekemistä kuin istua yliopistossa monta vuotta. Uutta voi oppia milloin vain omalla ajallaan ja rahaa pystyy tienata hyvin, jopa paremmin ilman korkeakoulutusta. Toisia ei kiinnosta raha, maine tai täydellinen kielioppi.

Jos opiskelu tapahtuu massaluennoilla, tentteinä ja etänä niin en usko että kovin paljon kiusaamista tapahtuu. Jos on tiiviistä ryhmätyötä jne voi olla suuremmat riskit.

Toivottavasti kukaan kiusattu ei tämän keskustelun perusteella jätä hakematta yliopistoon!