Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmillani on aivan erityisen v-mäinen piirre:
He ovat todenneet, että jos miehen vanhemmat eivät auta, niin hekään eivät auta. Mitään estettä vanhemmillani ei auttamiselle ole, mutta kokevat, että jos miehen vanhemmat kieltäytyvät osallistumasta niin eivät hekään sitten ryhdy auttamaan, koska se olisi "epäreilua, että me autamme ja he eivät".
Arvaat varmaan, miten pahalta tilanne meistä tuntuu.
Eipä tuo joudu miehesi vanhemmista. He eivät halua auttaa ja keksivät vain tekosyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituisinta tässä provossa oli se, ettei kummallakaan ole muka siskoja tai veljiä. Sanoma mediassa olikin tästä sitten juttu, jossa väitetään, ettei ole kavereita. Höpö höpö, oisko kokkareiden juttu, että eläkeläiset lastenhoitajiksi siitä itsekkäästi hyppimästä.
Mikä rappion aika!? Kun ei osata huolehtia omista lapsista, syy löytyykin isovanhemmista. Ap on selkärangaton ja moraaliton lusmuilija.
Muuton voit tilata avaimet käteen : pakkaamisen, muuttamisen ja purkamisen. Kohtuutonta ajatellakaan että vanhempiesi pitäisi tulla ilmaisavuksi, he ovat jo työnsä tehneet, lapsensa kasvattaneet.
Kokkarien ehdotusta. Eläkkeet pois. Pumminuoret!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyypillistä. Meidän tuttavapiirissä joillain oli niitä mummoja, jotka auttoivat lähes viikoittain. Minä säästin äitini vähäiset avut lapseni flunssapäiviin. Muita isovanhempia olisi ollut elossa ja hyvässä kunnossa 3 ja heillä vielä 2 vetreää puolisoa. Eipä siinä, nykyään nämä hoitamiset tapahtuvat pitkälti laitoksissa. Meillä kävi parin viikon välein siistijä, joka kompensoi hoitojen puutetta. Ostimme usein valmista ruokaa jne. Vanhuksia hoidetaan myös laitoksissa, mikä on sukulaisille sitten siistiä. Voi mennä kahvittelemaan sen kaksi kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani asuvat aika lähellä.
He eivät vauva-aikana ole olleet avuksi, en tiedä onko sellainen vaan vierasta heidän sukupolvelleen, että tehtäisiin ruokaa, autettaisiin juuri synnyttänyttä äitiä, ehkä hoidettaisiin isompaa lasta hetki jotta äiti saisi keskittyä vauvan hoitoon.
Tämä on mietityttänyt minua. Kuopus syntyi kun vanhempani olivat pitkällä kesälomalla. Kävivät katsomassa pikaisesti vauvaa ja lähtivät mökille.
He jaksavat olla lasten kanssa hetken aikaa mutta esim. yöksi eivät ota tai tule spontaanisti käymään.
Uskon että tällainen saattaa olla yksi vauvakadon syy. Ihmiset jäävät todella yksin eivätkä ehkä sitten uskalla hankkia useampaa lasta.
Oletko suututtanut vanhempasi joskus tai olet ollut vaikea ja rasittava lapsi ja ovat nyt helpottuneita kun olet omillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se tavallista valitettavasti. Samaten se että se apu on ehdollista eli jos joskus auttaa se muka antaa luvan sekaantua kaikkeen 24/7 sen jälkeen.
Ruuhkavuodet on nimenomaan elämää pikkulasten ja töiden ristipaineessa. Ei välttämättä tarkoita että pitää hoitaa jotain mummoakin, että voi kutsua elämäänsä ruuhkavuosiksi.
Ja en ymmärrä kyllä miten 0-2 -vuotiaan kanssa saa hoidettua muuton. Kaikki lapseni ovat olleet täysin mahdottomia juuri tuossa 1-2 -vuoden iässä, ja ovat kiipeilleet, pistäneet kaiken suuhunsa ja satuttaaneet itseään jos ei vahdi joka hetki. Tai vähintään itkeneet ja roikkuneet puntissa kiinni ihan koko ajan. Sanomakseni ikäiselle lapselle, että nyt äiti pakkaa ja mene sinä leikkimään. Näissä vastauksissa näkyy hyvin se, miksi ihmiset ei tää edes uskalla pyytää apua.
Asenne on että vain luuserit ja huonot äidit pyytävät muita auttamaan. Samalla selitetään miten itse ollaan muutettu 10 lapsen ja 5 kissan kanssa yksinhuoltajana kaksikymmentä kertaa eikä ollut mitään ongelmaa.
Tuttuni on juuri muuttamassa. Isovanhemmat ottivat lapset kolmeksi päiväksi, jotta vanhemmat saavat tehdä muuton rauhassa. Mielestäni aivan upeaa auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se tavallista valitettavasti. Samaten se että se apu on ehdollista eli jos joskus auttaa se muka antaa luvan sekaantua kaikkeen 24/7 sen jälkeen.
Hyvin tyypillistä, että isovanhempien halutaan olevan kuin orjia. Aina pitäisi isovanhempien olla valmiina palvelemaan, mutta mitään mielipiteitä heillä ei saa olla, muuten on nuori väki naama nurinpäin välittömästi.
Ei tarvitse teidänkään sitten vanhempia avustaa kun ikää tulee tuosta vähän lisää ja sairaudet pahenevat, edessä on kodista muutto hoitokotiin tai palveluasumiseen jne. Hoitakoot itse hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä teemasta olikin Hesarissa juttua tänään. Ei ole ihmiselle tarpeen tai tyypillistä pärjätä vain itse.
Me emme myöskään saa apua tai tukea vanhemmuuteen/ lasten kanssa olemiseen. Pikemminkin arvostelua ja valitusta. Olen huomannut että tuki, lapsien ihailu, tsemppaus tai muu ystävällisyys olisi jo plussaa. Lapseni menettävät paljon.
Kyllähän se kateutta herättää kun muita autetaan ja tullaan pyytämättä hakemaan lapset tai voi kysellä äidiltään neuvoa tai tukea.
Oma mummuni otti usein minut tai veljeni itselleenkin seuraksi kylään ja varmasti tämä auttoi vanhempiani kun meitä oli 4. Tätä kadehdin. Vanhempani olivat myös joka vuosi lapissa ja me olimme hoidossa, nyt ei tulisi kuuloonkaan.
Olen kovin erilainen kuin äitini ja uskon että kylmyys johtuu osittain siitä, hän on kovin mustavalkoinen tyyppi.
Nauttikaa te ketkä apua saatte <3
Vierailija kirjoitti:
Kokkarien ehdotusta. Eläkkeet pois. Pumminuoret!!!
Tää Binga Tupamäki on kokoomusnuorten puheenjohtaja ja sitä mieltä, ettei mitään eläkkeitä vaan ihmisten pitäis olla töissä kuolemaansa saakka. Sellaisiahan ne kokkarinuorten pj:t ovat aina olleet. Että hyödyttömiä ovat eläkeläiset muuten. Kiinasta adoptoitu tuo tapaus. Myös Susanna Koski oli aikoinaan kok-nuorten pj. Ja Saul Schubak. Melkoisia mengeleitä. On se kumma, että noiden itsekkäiden tunnevajakkien mielestä ei kukaan ansaitse eläkettä kovankaan työuran jälkeen. Ilmeisesti kulttuurisidonnainen asenne. Lapualta se Koski ja yleensäkin kokkareiden eetos, ett mulla vaan kaikki ja muille ei mitään. Eivät ole ansainneet, jos ei perittyä.
Onneks yksikään oma lapseni ei edusta kok arvoja. Liekö kasvatuksen tulosta.
Onpa tosi tunnekylmät vanhemmat sulla, ap. Mun äiti on myös hyvin tunnekylmä, mutta auttoi kuitenkin isäni kanssa kun lapset oli pieniä. Isäni on itse asiassa auttanut pitkin eläämääni muutoissa, taloudellisesti jne. Mulla oli muutoin huonot lähtökohdat, mutta kun muutin kotoa aloin saada apua. En tiedä miksi vanhemmat ei sietäneet omia lapsiaan pieninä.
Itsepähän ap olet ruuhkasi hommannut. Hoida se myös itse.
Pyydettiin avain pojan perheen kotiin, jotta voidaan piipahdella auttamassa, mutta miniä esti avaimen saamisen. Kuulemma hänen kotinsa on hänen kotinsa.
Jos ei meihin sen vertaa luoteta, että saadaan mahdollisuus vapaasti tulla ja mennä, niin sitten on turha toivoa, että oltaisiin apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Tämä onkin jännä juttu. Meillä ystäviä ei ajatella apulaisina. Heidän kanssaan jutellaan ja pidetään yhteyttä ja heiltä kysytään joskus neuvoa, mutta heitä ei ole pyydetty talkooavuksi eikä kotitaloustöihin.
Meillä on sama tilanne, ap. Tuntuu kurjalta, miten omat vanhemmat ovat saaneet todella paljon apua omilta vanhemmiltaan, mutta itse eivät mitään toisten eteen tekisi. Tosin kai se on ihan loogista, kun ovat tottuneet olemaan saavassa asemassa.
Välinpitämättömiä isovanhempia on ihan täysi oikeus surra, vaikka tässä keskustelussa muuta väitetään. Tuntuu hassulta, miten täälläkin huudetaan, että isovanhemmilla on oikeus olla auttamatta. Samalla pidetään täysin ymmärrettävänä ja oikeutettuna, että toiset tunkevat lapsensa joka viikko mummolaan yökylään. Se on fiksua ja järkevää ja omia voimavaroja säästävää ja isovanhemmatkin siinä voittavat. On kai niin vaikea kohdata toisen pettymystä ja vaillejäämistä.