Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Onhan tuo harmi. Itse haluaisin kyllä auttaa, jos lapseni joskus lapsia saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vastaa ihan ITSE omista kersoistaan. Vanhempanne ovat työnsä tehneet ja heillä on oikeus nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttojeesustelijoilla meni kirjoituksen pointti ohi, tosin eihän tuo ihme ole, suomalaisten luetunymmärtäminen kun on somekaudella laskenut kuin lehmän häntä.
Minusta on hirveän surullista lukea, ettei joissain suvuissa ole sen vertaa yhteisöllisyyttä tai kiinnostusta omiin lapsiin, että heitä autettaisiin. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä nykyinen individualismin aika muuta koittaa sanoa. Me menestymme lajina, koska huolehdimme lapsemme ja vanhuksemme. Nyt meillä hajoaa mieli, koska ketään ei kiinnosta enää mikään, MUN ei tartte auttaa koska MÄ hoidin jo omat lapseni.
Sitten voi AP surkutella myöhemmin, että nii on se ikävää ettette ymmärrä miten television saa päälle tai taasko kaaduitte kotona, semmosta se vanhuus, no onneksi on ostopalveluita.
Joo, näin someaikakautena luetunymmärtäminen itse kullakin takkuilee... AP sa
Ikä oli alle 70v, ja aloituksen pihvi ei ollut muutto, ei huonokuntoiset vanhemmat, ei rasavillit lapset, ei rahattomuus jne yms mitä kommentit koskevat.
Aloituksen pointti oli, että isovanhemmat eivät tue eivätkä auta, vaan itse pitää pärjätä. Joku voi kokea muuton pikkulasten kanssa vaikeaksi ja mukavampi se olisi, että isovanhemmat puuhailisi lasten kanssa jotain sen aikaa kun vanhemmat pakkaavat muuttoautoa eikä joku MLL täti.
Mutta läheisistä ei saa tukea eikä apua, vaan se pitäisi palstankin mukaan vain ostaa tuntemattomilta. Koska heikkoutta ei saa näyttää enkä mää mittään apua tarvi!
Olen pahoillani puolestasi ja vanhempiesi puolesta. Olen puolueellinen kun sanon, että tyttäreni ja hänen perheensä tukena oleminen on minulle ykkösasia. Otan lapsenlapsia yökylään, jotta vanhemmat saavat yhteistä aikaa. Ja minä saan olla pikkuisten kanssa. Mielelläni myös autan vastaavissa tilanteissa mitä kuvasit. Me kuitenkin ollaan kaikki omanlaisiamme ja meillä on vain tietty määrä jaksamista. Ehkä vanhempasi tunnistavat omat voimavaransa eivätkä ne riitä kuin muutamaan vierailuun vuodessa. Pienistä on kova vastuu ja se uuvuttaa ihan eri tavalla kuin nuorempana. Onko lähipiirissäsi ketään muuta joka voisi auttaa perhettänne jaksamaan? Itselläni tällainen oli yätini, äitini isosisko. Hän oli lapseton ja asui meitä lähempänä kuin omat vanhempani. Hänestä tuli perheellemme varamummi. Hyvää syksyä sinulle ja onnea uuteen kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia hankitaan jos niitä ei haluta ikinä auttaa, just ja just pidetään ne hengissä sen 18v. Omat lapset on vasta kohta teinejä, mutta olen heidät tehnyt sillä ajatuksella, että heidän elämässä haluan olla aina. Myös heidän lastensa, jos niitä tulee.
Ei tarvitse kokoajan hyysätä, mutta jos jotain tuollaista apua tarvitsevat, niin toki olisin sen aikaa lastenlasten kanssa. Rahoistani nautin varmaan itse, sitä tuskin liikaa on sitten vanhana. Toki jos lapsilla oikeasti on sitten tiukkaa, niin autan jotenkin. Onneksi molemmat mummot on nyt lasten elämässä ja itse pyytävät välillä yökylään tms.
En ole vielä mummoikäinen, mutta äiti. Vanhempia on erilaisia. Lastani rakastan ja hänestä huolehdin, mutta voin kuvitella olevani joskus etäinen mummo. Oman lapsen saa kasvattaa itse, mutta mummona hoidat toisten kasvattamaa. Haluan myös vihdoin nauttia rauhallisesta elämästä, siististä kodista ja rahasta. En tehnyt lasta joutuakseni loputtomaan lapsiperhelooppiin.
Moni varmaan leimaa minut nyt kylmäksi. Sitä en ole. Minulle vaan riittää tämä yksi vaihe lapsiaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta muuttaneena en ymmärrä, miten kaksi aikuista ei saa pakattua yhtä kotia. Toinen voi pakata, toinen katsoo lasten perään. Muuttopäivänä tarvitaan vain yksi ihminen ohjeistamaan. Itse asiassa vasta, kun tavarat on kannettu uuteen paikkaan, on hyvä kun välillä on kaksi ihmistä nostelemassa tavaroita. Mutta sekin onnistuu vaikka lapset olisivat paikalla.
"Siis todellakin aivan käsittämätöntä toimintaa, koska avuntarpeen pitäisi ilmeisesti loppua siihen, kun on päättänyt hankkia perheen, koska sen perustaminen on vapaaehtoista. Ja lasten avustamisenkin täytyy loppua siinä vaiheessa kun he täyttävät 18, koska sen jälkeen se muuttuu vapaaehtoiseksi."
Semmoiset mustavalkoiset överit sitten. Tässä ap kertoo, että vanhemmat eläkkeellä jo ja ap:lla pikkulapsiperhe. Vanhemmat alle 70 vee. Kun mun äiti oli 68, niin minä olin 46 vee ja lapseni 17 vee ja 20 vee. Minkä ikäisiä siis ovatkaan tämä ap, puolisonsa ja lapsensa. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää vanhempia muuttoomme, puhumattakaan rahallisesta avustuksesta. Meidän perheen tulot on noin 10 000 euroa/kk ja äitini eläke noin 1400 euroa/kk. Tehkää ihmeessä ne lapset aikaisemmin, kun vielä nelissäkympissä kaipailette isin ja äitilyn apua. Eikö teillä ole edes kavereita? Oletteko edes työelämässä? Meillä alkaa olla niin päin, että vanhemmat tarvitsevat ajoittain apuamme ja annammekin sitä mielellämme. Äitini oli jokin aika sitten liikuntakyvytön noin 2 kk ja me hoidimme hänelle ruuat ja lukemista. Itse hän ne kyllä maksoi. Kotipalvelua ei siis tarvinnut kuitenkaan. Äiti on pitänyt meistä huolta ja me pidämme äidistä huolta, kun sitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tosi surullinen ketju. Toivon, että tämä olisi jonkun trolliarmeijan tekosia niin kuin varmasti onkin. Trollien tavoite on luoda vastakkainasettelua ja riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vasta muuttaneena en ymmärrä, miten kaksi aikuista ei saa pakattua yhtä kotia. Toinen voi pakata, toinen katsoo lasten perään. Muuttopäivänä tarvitaan vain yksi ihminen ohjeistamaan. Itse asiassa vasta, kun tavarat on kannettu uuteen paikkaan, on hyvä kun välillä on kaksi ihmistä nostelemassa tavaroita. Mutta sekin onnistuu vaikka lapset olisivat paikalla.
No tämä! Minä olen pakannut yksin 1-vuotiaan pyöriessä jaloissa. Muuttofirma hoiti muuton. Ei tullut edes mieleeni pyytää apua keneltäkään, koska yleensähän muuttoapu on sitä kantoapua. Sen kun ulkoistin, niin miksi ihmeessä kenenkään muun olisi pitänyt tulla kotiini huseeraamaan.
Surullista on ettei lapsenlapset kuulu heidän omaan elämäänsä. Tai minusta se on tosi surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman perheen perustaminen on ainakin oman käsitykseni mukaisesti edes jonkinlainen merkki siitä, että aika lailla kaikki arjen asiat on ajateltu ensisijaisesti omin voimin hoidettavan.
Muutettuani itse toiseen kaupunkiin paikasta jossa olin syntynyt ja kasvanut ei kyllä käynyt mielessäkään vaivata omia silloin keski-ikäisiä vanhempiani vaikkapa jollain silloisen muuttoni jälkeisillä asioilla. Sain lapsuuden kodistani pois muuttaessa mukaan oman elämäni aloittamisessa tarvittavia perustavaroita ja onnentoivotukset hyvälle tulevaisuudelle.
Mitä ihmettä tämän ketjun aloittaja oikein odottaa vanhemmiltaan ajoittaisten tapaamisten lisäksi? Itsenäinen elämä vaatii pitkäjänteistä suunnittelua sekä säästämistä eikä se saa perustua ajatukseen siitä, että vanhemmat olisivat jonkinlaisena vararesurssina käytettävissä aina tarpeen ilmetessä.
Itse sain tietää vanhempieni sairauksista vasta myöhemmin, kun he eivät pystyneet niitä enää piilottamaan. Heillä oli toisensa eivätkä halunneet meitä lapsia turhaan huolestuttaa, kun vielä pärjäsivät keskenään kotona.
Olen melkein pahoillani tästä kenties ikäväksi tulkittavasta kommentistani, mutta kokeeko ketjun aloittaja oikeasti olevansa oikeutettu edes jollain tavoin sitouttamaan vanhempiansa omista päätöksistään aiheutuneisiin ruuhkavuosiinsa?
"Oman perheen perustaminen on ainakin oman käsitykseni mukaisesti edes jonkinlainen merkki siitä, että aika lailla kaikki arjen asiat on ajateltu ensisijaisesti omin voimin hoidettavan."
Ensisijaisesti omin voimin ei ole eri asia kuin ilman mitään apua koskaan omilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten taas jos vanhemmat ovat innokkaita auttajia ja usein, täällä tod näk valitetaan että sotkeentuvat joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hitto on keksinyt sanan ruuhkavuosi???
Se on kyllä idioottimaisin termi, mitä maa päällään kantaa. Mitä ihmeen ruuhkaa? Ei sellaista sanaa ennenvanhaan tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
Sitten taas jos vanhemmat ovat innokkaita auttajia ja usein, täällä tod näk valitetaan että sotkeentuvat joka asiaan.
Valituksen määrä on vakio. Joko on välinpitämätön tai rajaton, mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Surullista on ettei lapsenlapset kuulu heidän omaan elämäänsä. Tai minusta se on tosi surullista.
Mun lapsella on isovanhemmat kuolleet. Surullista, mutta on elämässä muitakin läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja, mutta sitten kerää:
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät auta läheisiään, jos he tarvitsevat apua ja itsellä ei ole mitään estettä auttaa. En ymmärrä sitäkään, jos esimerkiksi velattomana elävät isovanhemmat eivät halua satunnaisesti auttaa aikuisia lapsiaan. Ne samat rahat olisivat menossa niille lapsille perintönä kuitenkin.
Niin samaa mieltä. Auttaminen on normaali osa läheisiä ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyseessä on pikkuisen eri mittaluokan asioista. Muuttopäivänä lasten olisi paras olla muualla kuin jaloissa haitolla."
Kyllä, ja sen vuoksi lapsiperheessä ei edes ajatella muuta kuin muuttofirmaa. Muuttoja tehdään talkoovoimin opiskelukämppiin, sen jälkeen käytetään ammattilaisia.
Ei se muuttofirmakaan kaikkea ratkaise. Aika paljon pitää itse kumminkin katsoa ja käydä läpi, ihan pakatakin. Eikä se muuton valvominenkaan oikein onnistu, jos samalla pitää katsoa lasten perään. Kyllä se muuttoviikonloppu olisi semmoinen paikka, jolloin olisi hyvä saada lapset pariksi päiväksi mummolaan. Ja tosi tosi outoa, ettei kuusikymppiset vanhemmat muka kahdesta päivästä selviä. Onhan heillä kumminkin aikanaan ollut lapsia.
Minä olin alle kolmikymppinen, kun minulla oli pieniä lapsia. Siitä on kolmekymmentä vuotta aikaa. Jokainen niistä vuosista tuntuu kehossa. Eli ei, en todellakaan jaksaisi kahta päivää edes tuota yhtä yksivuotiasta lapsenlasta, joka meillä on. Hänen hoitamisensa on jatkuvaa perässä juoksemista ja yötkin vielä levottomia. Selviän yhdestä yöstä ja sen jälkeen palautan vanhemmille ja painun nukkumaan, jotta saan levättyä. Nuoret ovat ihan älyttömän tyhmiä, kun eivät tajua ajan kulumisen merkitystä jaksamisessa. Keho ei kuusikymppisellä tunnu lainkaan samalta kuin kolmekymppisellä. Muka olevinaan koulutettuja ja osaavia, mutta tuon vertaa ei ymmärretä.
Olen muuttanut ilman mummoloita. Salaisuus on muuttofirma. Toinen vanhempi on muuttopäivän lastenvahtina, toinen huolehtii tavaroista yhdessä muuttofirman kanssa.