Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Muuttofirmat tarjoavat pakkauspalvelua ja myös purkavat tavarat. Tämä ongelma ratkeaa rahalla. Ei tulis ikinä mieleenkään vaivata vanhempiani omilla muutoillani. Ei 70vee oikeasti kykene sellaiseen.
Omien isovanhempieni oli helpompi auttaa vanhempiani, koska olivat nuorempia. Ei voi olettaa, että 70vee jaksaa samalla tavalla kuin 60vee.
Nämä oli alle 70v. Oma melkein 80v äitini ramppaa les mills -tunneilla ja matkustelee jatkuvasti. Ei ne ole mitään kiikkustuolivanhuksia tämä itsekäs sukupolvi.
Älä sitten välitä heistä kun ovat 90v ja tarvitsevat sinun apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
En ole työelämään siirtymisen jälkeen kehdannut kysyä kavereilta muuttoapua. Muuttofirmat ovat sitä varten.
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Ruuhkavuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin hoidettavana on sekä lapset että omat tai appivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Juu. Lapsuusaikani äiti lekotteli "kotiäitinä" siis tosiasiassa pomppi poikaystävänsä pippelin päällä. Minä hoidin omat asiani ja muutin kotoa 17v:nä. Nyt kun hän on taloudellisesti toimeentulevampi, kohtelee minua kuin vertaistaan, mikä sekään ei ole kovin hyvin. Kohdatessani vaikeuksia (esim. joutuessani vakavan rikoksen uhriksi) lähinnä potkaisi kylkeen, että "ole hiljaa".
Samaan aikaan kadehtii sukulaisiaan, joilla tiivis perheyhteisö isovanhempineen ja lapset sekä sisarukset lähellä. Itse juossut ympäri suomessa lähinnä karkuun näitä. Sinänsä ihan sama minulle, mutta en jaksaisi kuunnella sitä valitusta ja kadehtimista omista ratkaisuista. Jos valitsee seksin niin sitten menettää aika monia muita asioita, kuten avioliiton, lapset, lapsenlapset...
Olen ollut samassa tilanteessa aikoinaan. Kolme lasta ja vanhempani eivät auttaneet lainkaan. Asuivat kilometrin päässä ja olivat hyväkuntoisia ja kotona. Mietin silloin, että luuletteko, että autan teitä sitten kun se aika tulee. Nyt on tullut enkä auta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Lopetin muutoissa auttamisen jo kauan sitten. Omiin muuttoihin ei samoja tyyppejä saanut millään auttamaan, joten olen tilannut muutot muuttofirmoilta. Suosittelen nykyään samaa muillekin. Pari kaljaa ja nakit talkooruokana oman vapaalauantain pilaamisesta huonosti organisoidussa muutossa banaanilaatikoiden kanssa, on jo nähty. Muuttoihin erikoistunut yritys siirtää koko hoidon yhdellä kuljetuksella, ellei kyseessä ole mikään valtava irtaimisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Tämäpä tämä.
Esim, ruoanlaittoapua ja jälkien siivousta.
Pihan haravointia, ikkunanpesua, lumenluontia, suursiivousta.
Et näe kuin oman napasi.
Kyllä nelikymppist paremmin pystyvät arkensa hoitamaan.
Siis provoa taas pukkaa. Itse olin kolmen (3) lapsen yh ja muutettiin joitakin kertoja. Tavaraa riitti, jopa pianokin. Muuttofirmat käytössä ja kerran kaksi kaveriakin, joille sitten tarjosin ruuat ja juomat. Ihme vinkumista. Avuttomat hyväksikäyttäjät odottamassa apua vanhemmiltaan. Ootteko juonu kaikki rahanne vai pelannu? Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
No kun nyt tuli puheeksi, niin minun sodankäyneille isovanhemmilleni oli tärkeää tarjota omalle lapsellensa lepohetki, kun tulimme perheenä käymään tai jos kävivät meillä. Eli minä näin lapsena vain semmoista, että isä ja äiti istutettiin sohvalle ja mummi ja ukki heitä hemmottelivat. Tai jos tulivat meille, olivat aina avuksi, eivät jarruna perheen tavalliselle elämälle. Ja tulivat vain sopivina hetkinä noin ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten välitä heistä kun ovat 90v ja tarvitsevat sinun apua.
Kyllä ne pärväävät samoin kun on lapsettomienkin pärjättävä. Onhan noita koulutettuja ammattihoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat nykyvanhemmat ulisee täällä sympatioita, minkälaisia itse olette esim, isovanhempien kotona, osallistuttu töihin vai olette passattavana.
Sitä saa mitä tilaa.
Siis mitä tehtävää on alle 70-vuotiaiden kotona? Kai he saa itse omat kotihommat tehtyä, kaksi ihmistä.
Tämäpä tämä.
Esim, ruoanlaittoapua ja jälkien siivousta.
Pihan haravointia, ikkunanpesua, lumenluontia, suursiivousta.
Et näe kuin oman napasi.
Kyllä nelikymppist paremmin pystyvät arkensa hoitamaan.
Noista hommista ei kaksi tervettä, alle 7-kymppisä eläkeläistä selviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Omat ystäväni asuvat kaukana ja ovat itsekin lapsiperheellisiä. Eivät hekään pääse muuttoavuksi.
Ai edes toinen pariskunnan aikuisista?
Outoa.
Meillä ihan sama. Vanhemmat on sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia, monilapsisista perheistä, ja ovat sitä mieltä, että koska hekään eivät koskaan saaneet mitään apuja kotoa, ei meidän heidän lastenkaan kuulu, vaan kuuluu pärjätä itse, ihan kaikessa. Ja kyllä sitä toki pärjääkin. Mutta jotenkin vaan outoa se, että niin kovasti äiti oli huolissaan siitä että jos ei saa lastenlapsia, ja nyt kun niitä on, julistaa täysillä että hän on kyllä lapsensa hoitanut jo vuosikymmenet sitten eikä enää siihen ala, ettei vanha ihminen oikein kestä lasten ääniäkään eikä "kaoottista liikehtimistä" jne. Tämä vanha ihminen käy mm. kuntosalilla kahdesti viikossa ja matkustelee useita kertoja vuodessa isäni kanssa, joka on myös hyväkuntoinen.
Ap ei kertonut, käykä joka viikonloppu auttamassa omia isovanhempiaan vai miksi ihmeessä kokee, että normaali lapsiperhe-elämä on ruuhkavuosia.
Palstalla on sataan kertaan kauhisteltu isovanhempia, jotka ostavat lapsenlapsille kaikenlaista tarpeetonta, mutta nyt siis homma onkin niin, että isovanhempien pitää olla lapsilleen pankkitili, joka kustantaa lystinpidon.
Ruuhkavuodet on sitä kun hoidetaan omia lapsia/lapsenlapsua ja omia vanhempia/isovanhempia. Kyllä useimmat selviää jommasta kummasta kun ei tekemällä tehdä elämästä vaikeaa, mutta kiirettä pitää kun hoitaa lapsia JA vanhuksia.
Toivo että lapsesi eivät tarvitse sinua enää kun vanhempasi tarvitsevat.
Minkä puolueen toimistosta ap kirjoittelee? Joillain on hätä ettei vaan mitään pykälää sosiaalilainsäädäntöön lasten velvollisuuksista.
Siksi vauvapalstalla jatkuvast 3-5 vanhusten parjaamiskeskustelua, huonoja ja laiskoja pihejä ovat.
Tämä! Ei ole ihme, että suomalaisilla on masennusta ja mielenterveysongelmia, kun apua edes todellisessa tarpeessa ei saa edes omalta perheeltään. Ei ole ihme, ettei nuoret halua lapsia tehdä kun tietävät jo etukäteen, että apua ei saa ja sen pyytäminenkin loukkaa syvästi vapauttaan vaalivia isovanhempia. Kaikilla ei ole rahaa ostaa koko ajan kaikkea apua ulkopuolelta. Kaikkein oudointa on kun isovanhemmat arvottavat toisen lapsensa perheen tärkeämmäksi kuin toisen. Suositaan kaikin tavoin ja toiset jätetään kaikin tavoin huomiotta.