Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Joo, yksinhuoltajana tullut muutettua lasten kanssa neljä kertaa ilman äitini apua, todennäköisesti olisi vain hankaloittanut. Apuja pitää hommata sieltä, mistä se on mahdollista, turha pyydellä heiltä, joilta sitä ei irtoa.
Miksi eivät auta?
Syitä voi olla moniakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Omat ystäväni asuvat kaukana ja ovat itsekin lapsiperheellisiä. Eivät hekään pääse muuttoavuksi.
Vierailija kirjoitti:
elämä on, se ei ole mikään itseselvyys että isovanhempien kuuluu ja pitää auttaa
kyllä jonkinlaista sukupolvien välistä solidaarisuutta voi mieiestäni pitää ihan itsestäänselvyytenä
no niillä on kohta edessä kuolinvuodet
Mitkä ihmeen ruuhkavuodet? :O Ei meidänkään perhettä kukaan auttanut, kun teimme pari isoa muuttoa lasten ollessa pieniä. Yksi kaveri oli pari tuntia auttamassa, mutta koska ei ollut tarjolla olutta, liukeni hänkin... Itse ihan hoidettiin muutto, maksettiin muuttoauto jne. Ei ollut apua lasten sairastaessa tms. Ei tullut mieleen edes pyytää isovanhemmilta apua!
Ettekö te ole aikuisia? Ettekö te ole perhe? Hoitakaa itse asiat niin, ettei tarvitse kiusata eläkeläisiä.
t. Itte tein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla trendi, että nykyinen alle 70-vuotias sukupolvi haluaa nauttia vapaudestaan. Samaan rapaan nuoremmat polvet eivät enää huolehdi vanhemmistaan. Molemmat olisivat olleet ennenkuilumaton käytäntö aikoinaan myös Suomessa, nykyisin niistä nauttivat tai ylipäätään pitävät kiinni vain eteläeurooppalaiset perheet.
No, muutaman vuoden päästä saat valita heidän hoitokotinsa. Siinä vaiheessa hyvä muistaa, että heidän mielestään vierailut ja kaikenlainen muiden auttaminen on ajan haaskausta. Kun lapsenlapset eivät tunne mummia ja vaaria, niin mitäpä sitä tuntemattomia ihmisiä menisivät moikkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö avoinna oleva keskustelu aiheesta riittänyt, jokaisen pitää saada noin 50. kerran saada spämmättyä vanhempiensa huonous vauvalle.
Noo, ei siihen tarvitse odottaa kuin reilut kymmenen vuotta, kun vanhempasi alkavat puhua, miten kiva on, kun lapset auttavat, kun itse ei enää jaksa. Siihen voit sanoa myötätuntoisesti, että sellaista se on, kun ikää tulee tarpeeksi, mutta hei, tsemppiä ja silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran pyysin todellisessa pakkoraossa muutamaa vuotta nuorempaa siskoani vahtimaan lastani puolitoista tuntia että olisin käynyt lääkärissä. Ei voinut kun piti nukkua. Päivällä. Ei ole yötöissä, eikä töissä lainkaan.
Muuttofirmat tarjoavat pakkauspalvelua ja myös purkavat tavarat. Tämä ongelma ratkeaa rahalla. Ei tulis ikinä mieleenkään vaivata vanhempiani omilla muutoillani. Ei 70vee oikeasti kykene sellaiseen.
Omien isovanhempieni oli helpompi auttaa vanhempiani, koska olivat nuorempia. Ei voi olettaa, että 70vee jaksaa samalla tavalla kuin 60vee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö "ruuhkavuosilla" tarkoiteta yleensä sitä elämänvaihetta, jossa lapset ovat vielä hoidettavia, iäkkäät vanhemmat tarvitsevat apua, ja sitten on vielä työt?
Meillä isovanhemmat auttavat toisen sisaruksen lapsien hoidossa, mutta toisen sisaruksen lapsien suhteen tulee aina jotain ulinaa kun on kaksi kertaa heidän elämänsä aikana joutunut olemaan lastenlasten kanssa ilman että oma vanhempi on paikalla. En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki eläkeläiset halua enää lapsirumbaan. Ovat oman tonttinsa jo hoitaneet. Mielestäni erikoista, että oletat heidän olevan valmiita tulemaan pitkän matkan päästä avustamaan.
Hankkikaa muuttoapu nuoremmilta.
No ei sitä oikein voi rumbaksi kutsua jos kerran elämässään vaikka yhden viikonlopun tuohon laittaisi.
En auttaisi moisia vanhempia missään enkä kutsuisi kyläänkään.
Itselläni ei ole kokemusta isovanhemmista. koska he kaikki ovat kuolleet jo ennen syntymääni. Haikeudella ajattelen kuinka ihanaa olisi ollut, jos minulla olisi ollut edes yksi rakastava isovanhempi. Nyt kun olen itse usean lapsen mummo niin olen sitä täysillä. Aina kun apua pyydetään niin intomielin sitä annan, enkä tarkoita materiaalista apua koska sitä ei olla vaillakaan, Murheissani luen kokemuksia toisenlaisista tapauksista. Kuinka paljon menettävätkään.
Kuulostaa oudolta. Siis tuo muuttoavun pyytöminen. Ovatko vanhempasi alkoholisoituneita tai masentuneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Omat ystäväni asuvat kaukana ja ovat itsekin lapsiperheellisiä. Eivät hekään pääse muuttoavuksi.
Okei, ystävien kaukana asuminen siis kelpaa syyksi, etteivät auta.
Outoa, minäkin olen perheellinen ja yksinhuoltaja, mutta silti vaan olen niihin muuttoihin aina kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Ne omat valinnat ja se ehkäisy
Tämä ja koskee jurikin sitä vanhempaa sukupolvea.
Ap voi sitten unohtaa vanhempansa kun heillä terveys menee huonoksi. "Sellaista se on vanheneminen".
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla trendi, että nykyinen alle 70-vuotias sukupolvi haluaa nauttia vapaudestaan. Samaan rapaan nuoremmat polvet eivät enää huolehdi vanhemmistaan. Molemmat olisivat olleet ennenkuilumaton käytäntö aikoinaan myös Suomessa, nykyisin niistä nauttivat tai ylipäätään pitävät kiinni vain eteläeurooppalaiset perheet.
Joskin siellä Etelä-Euroopassa on syntyvyys ollut olematonta jo pitkään.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on samanlaiset vanhemmat. Äiti on tunnekylmä ja isällä taas auttamattomuuden syy on se, että lapsen pitää pärjätä omillaan kun hänkin on köyhistä oloista joutunut ponnistaman yksin. Viettävät virkeiden eläkeläisten elämää, nauttivat päivittäisistä harrastuksista ja levosta.
Eivät käsitä, että voisivat katkaista tuon kierteen ja auttaa omia lapsiaan. Sitten ihmetellään, miten ovat jääneet melko etäisiksi meidän lapselle. Onko ihme, jos eivät ole säännöllisesti olleet arjessa läsnä? Ei siinä ne hyvät välit kehity sillä, että nähdään 3 kk välein muutama päivä ja ei olla millään lailla muuten tukena.