Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Ei kannata vertailla omaa elämää muiden perheiden elämään, siitä tulee loputon pahan mielen aiheuttaja. Jos ystäviesi vanhemmat haluavat ja jaksavat hoitaa lapsenlapsia, se on hienoa! Omilla vanhemmillasi ei ole velvollisuutta osallistua sinun elämääsi, vaan se on "lahja" tai panostus, joka parhaimmillaan tuottaa iloa molemmille osapuolille. Kaikki eivät halua, jaksa tai pysty, syytä ei välttämättä kehtaa kertoa. Taustalla voi olla mitä vain, jota ulkopuolinen ei tiedä. Sellainenkasn ei ole vierasta, että vaativa käytöksesija uhriutumisesi aiheuttaa vastakkaisen reaktion.
Auttaminen on aina vapaaehtoista, itse en kuvittele kenelläkään, ei edes läheisillä olevan velvollisuutta rientää apuun missään asiassa. Voin pyytää apua, mutta en vedä hernettä nenään jos en sitä saa. Lapset tehdään sillä oletuksella, että itse hoidetaan. Ei yhteiskunta tai sukulaiset. Onneksi mies on osallistunut aina lapsenhoitoon ja näyttää iloitsevan siitä.paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun appivanhempani ovat keskittyneet hyysäämään kuopustaan perheineen. Sinne menee kaikki aika, energia ja raha.
Minun äitini taas kyllä hehkuttaa hirveästi miten ihan kamalasti auttaa kun ei me osata mitään, mutta se jää puheen tasolle, enkä häntä edes halua avuksi, koska sitten voi taas heittäytyä mArttyyriksi.
Isäni kuoli kun olin teini.
Hyvin yksin on pärjätty. Ikävintä on se turvaton fiilis, kun tietää että apua tai tukea ei tipu koskaan, vaikka mitä tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle, piti tästäkin aiheesta tehdä uusi aloitus (aiempi: "Sukupolvi, joka vei omat lapsensa..."). Koeta nyt päästä katkeruudestasi ja kateudestasi!
Tai tee vielä kolmas aloitus, jospa sitten helpottaisi.
Näitä aloituksia on palstalla jatkuvasti. Täsmälleen samat jutut.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani asuvat aika lähellä.
He eivät vauva-aikana ole olleet avuksi, en tiedä onko sellainen vaan vierasta heidän sukupolvelleen, että tehtäisiin ruokaa, autettaisiin juuri synnyttänyttä äitiä, ehkä hoidettaisiin isompaa lasta hetki jotta äiti saisi keskittyä vauvan hoitoon.
Tämä on mietityttänyt minua. Kuopus syntyi kun vanhempani olivat pitkällä kesälomalla. Kävivät katsomassa pikaisesti vauvaa ja lähtivät mökille.
He jaksavat olla lasten kanssa hetken aikaa mutta esim. yöksi eivät ota tai tule spontaanisti käymään.
Uskon että tällainen saattaa olla yksi vauvakadon syy. Ihmiset jäävät todella yksin eivätkä ehkä sitten uskalla hankkia useampaa lasta.
Mielestäni yksi syy vauvakatoon on hedemällisten sukupolvien halu elää vailla vastuuta pidennettyä nuoruutta. Nelikymppiset osaavat jo oletettavasti toimia lastensa kanssa itsenäisesti. Alle kolmekymppinen vauvaperhe on nykyään harvinaisuus.
Ihme narinaa ap:ltä. Itse on lapset nussimalla tehty, itse ne on hoidettava. Ja puhun ihan kokemuksesta. Meillä penskat on onneksi jo teinejä niin ei tarvitse enää säätää, mutta useiden satojen kilometrien päässä isovanhemmista asuessakaan me pärjättiin itse. Ja ei olla rikkaita eikä ollut kaveriapuakaan. Muutot, juhlat, sairaudet jne. hoidettiin itse tai palkattiin lapsenvahti ulosmenoilloille. Se on roiskittava reisille, jos ei ole varma pärjäämisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät ruuhkavuosia vasta kun hoidat sekä vanhempasi että lapsesi. Jos hoidettavanasi on vain omat lapsesi ja muuttokuorma: se on normaalia elämää.
Tämä on varmaan viides täällä pyörivä vanhempien/isovanhempien haukkumisketju. Lisää mahtuu. Jatkakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille auttaminen ei ole luontaisesti mieluista. Eikä fyysinen tekeminen. Itse autan mieluummin henkisissä asioissa. Omat lapset olen hoitanut miehen kanssa hyvin, mutta jo nyt kauhistuttaa miten paljon fyysistä apua meiltä tullaan mahdollisesti vaatimaan tulevaisuudessa, kun näitä ketjuja lukee. Mieluummin maksaisin muuttoavusta kuin olisin itse muutossa apuna
Muutto on vielä pientä. Minusta tulee pian pikkuisen lapsenlapsen päivähoitaja vuodeksi, koska hän on vanhempien mielestä liian pieni päiväkotiin, mutta he haluavat käydä töissä. No, ei siinä mitään, voin minä hoitaa, mutta voi olla, että tulee olemaan aika kovaa hommaa näin vanhemmalla iällä. Kaikenlaiseen sitä tulee suostuttua,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille auttaminen ei ole luontaisesti mieluista. Eikä fyysinen tekeminen. Itse autan mieluummin henkisissä asioissa. Omat lapset olen hoitanut miehen kanssa hyvin, mutta jo nyt kauhistuttaa miten paljon fyysistä apua meiltä tullaan mahdollisesti vaatimaan tulevaisuudessa, kun näitä ketjuja lukee. Mieluummin maksaisin muuttoavusta kuin olisin itse muutossa apuna
Muutto on vielä pientä. Minusta tulee pian pikkuisen lapsenlapsen päivähoitaja vuodeksi, koska hän on vanhempien mielestä liian pieni päiväkotiin, mutta he haluavat käydä töissä. No, ei siinä mitään, voin minä hoitaa, mutta voi olla, että tulee olemaan aika kovaa hommaa näin vanhemmalla iällä. Kaikenlaiseen sitä tulee suostuttua,
Ja tietenkin velvollisuutesi on hoitaa maksutta ja iltaisin antaa valmiit ruuat perheelle mukaan kun hakevat lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille auttaminen ei ole luontaisesti mieluista. Eikä fyysinen tekeminen. Itse autan mieluummin henkisissä asioissa. Omat lapset olen hoitanut miehen kanssa hyvin, mutta jo nyt kauhistuttaa miten paljon fyysistä apua meiltä tullaan mahdollisesti vaatimaan tulevaisuudessa, kun näitä ketjuja lukee. Mieluummin maksaisin muuttoavusta kuin olisin itse muutossa apuna
Muutto on vielä pientä. Minusta tulee pian pikkuisen lapsenlapsen päivähoitaja vuodeksi, koska hän on vanhempien mielestä liian pieni päiväkotiin, mutta he haluavat käydä töissä. No, ei siinä mitään, voin minä hoitaa, mutta voi olla, että tulee olemaan aika kovaa hommaa näin vanhemmalla iällä. Kaikenlaiseen sitä tulee suostuttua,
Ja tietenkin velvollisuutesi on hoitaa maksutta ja iltaisin a
Ei, kun minä ajan sinne ja tietenkin maksutta ja toki teen ruuan. Näin se menee. Sitä se mummous on.
No, toisaalta ole kiitollinen siitä, että ainakin saatte elää rauhassa omaa elämäänne. On niitäkin vanhempia/appivanhempia, jotka tuppaavat osallistumaan ja puuttumaan liikaakin lastensa perhe-elämään ja käyttävät auttamista verukkeena. Jokaisessa pilvessä on myös hopeareunus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Omat toiset isovanhempani olivat samanlaisia. Kutsuivat meitä silloin tällöin perheenä kylään, koska niin "kuuluu" tehdä - mutta jos esim. vanhempani joskus mainitsivat lähtevänsä lomareissulle kahdestaan, heidän ensimmäinen kommenttinsa oli "Ei kai meidän tarvitse hoitaa lapsia?"
Huvittavinta on, että nyt lähes ysikymppisinä odottavat vanhempieni auttavan heitä kaikessa, ja soittelevat heille jatkuvasti. Me lapsenlapset emme ole heidän kanssaan tekemisissä oikeastaan lainkaan. Toki meitä joskus syyllistettiin siitä, kun emme koskaan soita heille.
Tää on muuten jännä, aina kun olen kertonut tämän kokemukseni av:lla, niin on tullut paljon alapeukkuja. Ilmeisesti heidän mielestään vanhempiin/isovanhempiin on ehdoton velvollisuus pitää yhteyttä, vaikka nämä olisivat kylmäkiskoisia omaan napaan tuijottelijoita?
Tämä miksi näitä aloituksia nyt on solkenaan johtuu tuosta ajatuksedta että lapsilla olisi vastuuta vanhustensa hoidosta. Siksi luodaan kuvaa että vanhemmat ovat niin huonoja ettei kukaan viitsi ees käydä katsomassa heitä.
Toinen syy on tämä kun tutkijat ovat nut tutkineet miten äärimmäisen raskasta on lapsiperheen elämä. Ei se ennen ollut.
Näin vanhana duunarina mietin että mikäs se ennen olisi stressannut. Lapsi heitettiin 6.10 hoitoon jotta ehdittiin seitsemäksi sorvin viereen pyöräillä. Puoli viideltä haettiin, tehtiin kotityöt ja oltiin lapsen kanssa.
Jos oli kouluikäinen hän jäi herätyskellojen varaan, yksi soi seitsemältä, toinen 7.45 kouluun lähdön merkiksi. Pöydällä muistutuslappuja: muista avain, luistimet, lapaset patterin kuivaustelineellä.
Eihän ollut kännyköitä eikä sieltä tehdasaleista juostu sosiaalitilaan työntekijöiden käytössä olevaan kolikkopuhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille auttaminen ei ole luontaisesti mieluista. Eikä fyysinen tekeminen. Itse autan mieluummin henkisissä asioissa. Omat lapset olen hoitanut miehen kanssa hyvin, mutta jo nyt kauhistuttaa miten paljon fyysistä apua meiltä tullaan mahdollisesti vaatimaan tulevaisuudessa, kun näitä ketjuja lukee. Mieluummin maksaisin muuttoavusta kuin olisin itse muutossa apuna
Muutto on vielä pientä. Minusta tulee pian pikkuisen lapsenlapsen päivähoitaja vuodeksi, koska hän on vanhempien mielestä liian pieni päiväkotiin, mutta he haluavat käydä töissä. No, ei siinä mitään, voin minä hoitaa, mutta voi olla, että tulee olemaan aika kovaa hommaa näin vanhemmalla iällä. Kaikenlaiseen sitä tulee suostuttua,
Ja tieten
Käydä omalla rahalla vauvan kanssa ruokaostokset hoitamassa, sehän on velvollisuutesi isovanhempana. Auttaa nuoria tai "nuoria" , riippuu iästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä. Omat toiset isovanhempani olivat samanlaisia. Kutsuivat meitä silloin tällöin perheenä kylään, koska niin "kuuluu" tehdä - mutta jos esim. vanhempani joskus mainitsivat lähtevänsä lomareissulle kahdestaan, heidän ensimmäinen kommenttinsa oli "Ei kai meidän tarvitse hoitaa lapsia?"
Huvittavinta on, että nyt lähes ysikymppisinä odottavat vanhempieni auttavan heitä kaikessa, ja soittelevat heille jatkuvasti. Me lapsenlapset emme ole heidän kanssaan tekemisissä oikeastaan lainkaan. Toki meitä joskus syyllistettiin siitä, kun emme koskaan soita heille.
Tää on muuten jännä, aina kun olen kertonut tämän kokemukseni av:lla, niin on tullut paljon alapeukkuja. Ilmeisesti heidän mielestään vanhempiin/isovanhempiin on ehdoton velvollisuus pitää yhteyttä, vaikka nämä olisivat kylmäkiskoisia omaan napaan tuijottelijoita?
Sehän kertoo lapsenlapsista paljon. Kuka vanhoja kääkkiä katselisi. Varmaan sitten aloitat keskustelun kun he kuolevat mikseivät ohittaneet lapsiaan testamentilla ja antaneet omaisuuttaan suoraan lapsenlapsille.
Olen pahoillani kaikkien puolesta, joilla on kylmät vanhemmat. Kuten joku tässä keskustelussa jo sanoi; miksi hankkia lapsia jos tavoitteena on vain heittää heidät pärjäämään itsekseen viimeistään 18-vuotiaana. En voi ymmärtää. Tosin, näin velana olen useasti kuullut sanottavan "kuka sinut sitten vanhana hoitaa", eli kaipa ne lapset on sitten hankittu hoitajiksi. Moni tulee kyllä pettymään.
Minä ja puolisoni autamme sisaruksiamme ja heidän lapsiaan (myös taloudellisesti) ilman taka-ajatuksia. Mielestäni on luonnollista ja oikein auttaa elämän alkupuolella kun kaikki on rakennettava enemmän tai vähemmän tyhjästä. Elämän ehtoiseen on sen sijaan aikaa varautua noin 80 vuotta, silti jostain syystä pikkulapsiperheitä syyllistetään avun tarpeesta mutta iäkkäitä läheskään samassa mitassa ei.
Tässäkin keskustelussa on toistettu lukuisia kertoja "mitäs läksit"-teemaa. Luultavasti osittain samat ihmiset vinkuvat vauvakatoa ja suomalaisten kuolemista sukupuuttoon. Mutta kun ideologia on se, että kukin pärjätköön omillaan tilanteessa kuin tilanteessa, sillä luonnollisesti on seurauksia. Ja jos aikuiselle lapselleen on toitottanut edellistä viestiä, oppi on varmaan mennyt hyvin perille ja hän tulee vastaamaan samalla tavalla siinä vaiheessa kun iäkäs ihminen on apua vailla: Kukin pärjätköön omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle, piti tästäkin aiheesta tehdä uusi aloitus (aiempi: "Sukupolvi, joka vei omat lapsensa..."). Koeta nyt päästä katkeruudestasi ja kateudestasi!
Tai tee vielä kolmas aloitus, jospa sitten helpottaisi.
Näitä aloituksia on palstalla jatkuvasti. Täsmälleen samat jutut.
Jospa johtuu siitä, että tilanne on yleinen? Onhan tukiverkkojen puutteesta uutisoitu runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani kaikkien puolesta, joilla on kylmät vanhemmat. Kuten joku tässä keskustelussa jo sanoi; miksi hankkia lapsia jos tavoitteena on vain heittää heidät pärjäämään itsekseen viimeistään 18-vuotiaana. En voi ymmärtää. Tosin, näin velana olen useasti kuullut sanottavan "kuka sinut sitten vanhana hoitaa", eli kaipa ne lapset on sitten hankittu hoitajiksi. Moni tulee kyllä pettymään.
Minä ja puolisoni autamme sisaruksiamme ja heidän lapsiaan (myös taloudellisesti) ilman taka-ajatuksia. Mielestäni on luonnollista ja oikein auttaa elämän alkupuolella kun kaikki on rakennettava enemmän tai vähemmän tyhjästä. Elämän ehtoiseen on sen sijaan aikaa varautua noin 80 vuotta, silti jostain syystä pikkulapsiperheitä syyllistetään avun tarpeesta mutta iäkkäitä läheskään samassa mitassa ei.
Tässäkin keskustelussa on toistettu lukuisia kertoja "mitäs läksit"-teemaa. Luultavasti osittain samat ihmiset vinkuvat vauvakatoa ja
Ihan paimenkirjeen mukainen vastaus. Lakiin ei saa tulla mitään velvoitetta omien vanhusten hoidosta, mustamaalatkaa vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Elät ruuhkavuosia vasta kun hoidat sekä vanhempasi että lapsesi. Jos hoidettavanasi on vain omat lapsesi ja muuttokuorma: se on normaalia elämää.
Ei. "Pienet lapset, paineita edetä uralla ja vapaa-ajalla haluttaisiin harrastaa. Ruuhkavuodet raastavat vanhempia"
Ruuhkavuosilla viitataan tilanteeseen, jossa yhtä aikaa yritetään hoitaa sekä lapsia että työuraa. Suhteellisen harvalla (pikku)lapsiperheellä edellinen sukupolvi edes on niin iäkäs, että apua tarvitsisi siinä samassa rytäkässä ja menneinä vuosikymmeninä vielä vähemmän kun lapset hankittiin nuorempina. Esimerkiksi jos lapset on hankittu keskimäärin 30-vuotiaina molemmissa sukupolvissa, isovanhemmat ovat 60-vuotiaita kun (ensimmäiset) lapsenlapset syntyvät ja 78-vuotiaita kun nämä ovat jo aikuisia. Olen kyllä nähnyt käytettävän sanontaa "uudet ruuhkavuodet" tilanteesta, jossa lapset on jo hoidettu aikuisiksi mutta iäkkäät omat vanhemmat tarvitsevat apua ja itse ollaan vielä työelämässä, ehkä on vielä lapsenlapsiakin, joille (ilmeisesti vai osa tämän keskustelun perusteella) haluttaisiin löytää aikaa.
Ja sitten kun pakko olisi, onko ystävyys todellista vai oletteko viettäneet elämäänne viihdytysjoukoissa? Hauskaa tavallaan, miten porvarillista tuollainen riippumattomuuden ihannointi on. Kun kuitenkin vasemmistolainen utopiaprojekti on sen tehnyt mahdolliseksi. Kuvitelman, että elämästä selviää hengissä.