Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät halua olla minkäänlaisena tukena ruuhkavuosina - onko tämä tavallista?
28.10.2024 |
Ollaan pikkulapsiperhe. Vanhempani asuvat kaukana, joten ei ole nähty todella usein. Vanhemmat ovat alle 70 v eläkeläisiä.
Olen surrut nyt ruuhkavuosina sitä, että vanhemmistani ei ole ollut tukea. Näkevät lapsenlapsiaan joitakin kertoja vuodessa, mutta intoa auttamiseen ei ole ollut. Monien kaverieni vanhemmat haluavat auttaa lapsiperhettä myös rahallisesti ja ostaa lapsille esim. talvivaatteita tai kenkiä, mutta meillä vanhempiani ei ole kiinnostanut taloudellinenkaan auttaminen, vaikka kummallakin on hyvä eläke ja asuvat velattomassa talossa. Jos olen avautunut äidilleni ruuhkavuosien raskaudesta tai esimerkiksi perheessämme olleista terveysvaivoista, niin kommentti on ollut "no voi voi, sellaista se lapsiperheessä on ja koittakaa pärjätä". Mitään tukea ei saa.
Nyt meillä olisi edessä muutto toiselle paikkakunnalle. Töiden ohessa pitäisi pakata muuttolaatikot ja uudessa kodissa laittaa kaikki paikoilleen. Tavaraa lapsiperheessä on melkoisesti. Samalla pitäisi katsoa lasten (2 kpl perään). Muuttolaatikoiden pakkaamisesta ja purkamisesta ei tule mitään lapsia vahtiessa. Ehdotin vanhemmilleni, että voisivatko he tulla auttamaan tavaroiden pakkaamisessa/purkamisessa tai vaihtoehtoisesti katsoa lapsiamme sen aikaa, kun pakkaisimme. Vanhempani totesivat, että eivät halua tulla avuksi (mitään aikataulullista tms estettä ei ole). Olin tuosta todella hämmentynyt, että edes tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa ei saa apua. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heillä isovanhemmat ovat tulleet lastenhoitoavuksi, auttaneet muuttokustannuksissa tai tulleet remppahommiin avuksi.
Koen surua siitä, miten yksin olemme jääneet, kun vanhempiani ei kiinnosta olla minkäänlaisena tukena.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Tämä onkin jännä juttu. Meillä ystäviä ei ajatella apulaisina. Heidän kanssaan jutellaan ja pidetään yhteyttä ja heiltä kysytään j
Tää on jännä juttu! Ystäville ollaan ystävällisiä, omia vanhempia pidetään palvelusväkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen tarina omien vanhempieni puolelta. Kun meillä lapset oli pieniä, miehen vanhemmat osallistuivat jonkin verran ja jokaisesta pienestäkin hoitoavusta, saati muusta arjen avusta olin ja olen edelleen todella kiitollinen. Olen valmis auttamaan heitä sitten vanhuuden päivinä vaikka ihan niin, että asuvat meillä jos tilaa vain on. Tämä siksi, että anoppi ja appi ovat nähneet vaivaa ja aikaa ja jopa joskus vähän rahaa antaneet, vaikka sille ei koskaan ole ollut akuutti tarve.
Tämä vain sitten minun kohdallani oikein alleviivaa sitä, millaisia omat vanhempani ovat. Olen tuntenut kaikki tunteet surusta häpeään ja vihaan, kunnes nyt vuosien jälkeen alan hiljalleen rauhoittua. Mutta anteeksi en pysty antamaan mm. äitini kommentteja, enkä sitä että isäni antaa äitipuoleni määrätä kuinka paljon eli vähän isä näkee minun lapsiani. Katkera olen siitä, että äitini valitsi olla olematta meidän elämässämme mukana, ja katkera siitä että äitipuoleni lapset saavat kaiken avun omien lastensa kanssa. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että äitipuolen lapsenlapsi on heillä joskus viikonkin kerrallaan, ja meidän lasten synttäreille ei tulla edes piipahtamaan.
Jos joku nyt haluaa tietää että mitä pahaa minä olen tehnyt, niin vastaus on että en mitään muuta kuin että olen olemassa. Olin vahinkolapsi. Siinäkin jo tarpeeksi taakkaa kantaa, saati sitten suomalaisen yhteiskunnan tunnekylmyys ja yksinpärjäämisen eetos. Ilman appivanhempia oltaisiin totta kai selvitty, mutta pelkkä selviytyminen ei vielä tee elämästä mielekästä. Joskus arkea helpottava konkreettinen apu tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydettiin avain pojan perheen kotiin, jotta voidaan piipahdella auttamassa, mutta miniä esti avaimen saamisen. Kuulemma hänen kotinsa on hänen kotinsa.
Jos ei meihin sen vertaa luoteta, että saadaan mahdollisuus vapaasti tulla ja mennä, niin sitten on turha toivoa, että oltaisiin apuna.
Kenenkään toisen kotiin ei mennä miten huvittaa. En yhtään ihmettele ettei sinulle annettu avainta. Oikein kauhuanoppi/appi.
Mutta samaan aikaan voi vaatia isovanhempia avuksi juuri silloin kun huvittaa ja voi pitää isovanhempien viikonloppumökkeilyä loukkauksena, koska menivät valitemaan lepäilyn lastenlasten goitakisen sijaan. Ymmärrätkö lainkaan, miten itsekäs sukupolvi nyt saa lapsia?
Minä haluaisin tietää millä tavalla sinä itse olet aikuisena auttanut vanhempiasi? Todennäköisesti et millään. Ja nyt odottelet vanhuksia tekemään raskaita töitä puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista se on meilläkin. Koskaan ei muista mitenkään tai välitä. Uhriutuu kyllä, jos ei saa kuitenkaan ronkkia rusinoita pullasta eli toimia rajattoman isovanhemman roolissa.
Me jouduttiin muuttamaa kahdesti puolen vuoden sisällä, kun esikoinen oli alle 2v ja kuopus vauva. Taapero seisoi rappukäytävässä ja vauva nukkui rattaissa pihalla kun me vanhemmat kannettiin kahteen pekkaan painavia huonekaluja toiseen kerrokseen. Voi niitä aikoja.. Tsemppiä Ap. Kyllä se helpottaa kun kouluun menevät
Eikö teillä ole yhtään ystävää? Itse en ole muuttanut 20 vuoteen, mutta silti olen ollut aika vietävän monessa muutossa tavaroita kantamassa.
Tämä onkin jännä juttu. Meillä ystäviä ei ajatella apulaisina. Heidän kanssaan jutel
"Tää on jännä juttu! Ystäville ollaan ystävällisiä, omia vanhempia pidetään palvelusväkenä."
Kuka pitää omia vanhempiaan palvelusväkenä? Minun vanhempani auttoivat minua ihan vapaaehtoisesti ja olisivat auttaneet enemmänkin, jos olisin pyytänyt. He muuttivat eläkkeelle päästyään lähelle, kun lapseni oli pieni, ja ollessaan terve äitini auttoi lapsen hoidossakin. Autoimme heitä vastavuoroisesti, kun he sairastuivat ja tarvitsivat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä. Omat toiset isovanhempani olivat samanlaisia. Kutsuivat meitä silloin tällöin perheenä kylään, koska niin "kuuluu" tehdä - mutta jos esim. vanhempani joskus mainitsivat lähtevänsä lomareissulle kahdestaan, heidän ensimmäinen kommenttinsa oli "Ei kai meidän tarvitse hoitaa lapsia?"
Huvittavinta on, että nyt lähes ysikymppisinä odottavat vanhempieni auttavan heitä kaikessa, ja soittelevat heille jatkuvasti. Me lapsenlapset emme ole heidän kanssaan tekemisissä oikeastaan lainkaan. Toki meitä joskus syyllistettiin siitä, kun emme koskaan soita heille.
Lähipiirissäni on yli 70 v pariskunta joilla monta lastenlasta kolmessa perheessä. Jälkeläisillä näyttää olevan meneillään lähes kilpailu siitä kuka saa eniten apua vanhuksilta. Lähes joka päivä on mentävä hoitamaan jotain lasta, hoitamaan jotain asiaa tai noutamaan ja viemään sinne ja tänne. Ja kun ei muuten enää ole vanhuksille tarpeeksi töitä, lähtee nuorempi polvi huvittelemaan ilman lapsia milloin kylpylään tai konserttiin ja lapset sijoitetaan tietysti vanhuksille. Sekin ihmetyttää että nuoret eivät keskenään vaihda lastenhoitopalveluita, vaan isovanhemmat ovat aina ne jotka joutuvat hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin tietää millä tavalla sinä itse olet aikuisena auttanut vanhempiasi? Todennäköisesti et millään. Ja nyt odottelet vanhuksia tekemään raskaita töitä puolestasi.
Mitä apua terveet, työkykyiset ja hyväkuntoiset alle 7-kymppiset tarvitsevat? Eiköhän se avuntarve tule myöhempinä vuosina ja se kestää vuosia. Jonkun taaperoikäisen kanssa pärjää paljon helpommin kuin jääräpäisen vanhuksen.
No voi voi mitä valitusta, nyt jo vauvakatokin pannaan eläkeläisten syyksi. Kyllä näiden ihmisten ajattelutavalle saa nauraa. Et voi olla tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni on yli 70 v pariskunta joilla monta lastenlasta kolmessa perheessä. Jälkeläisillä näyttää olevan meneillään lähes kilpailu siitä kuka saa eniten apua vanhuksilta. Lähes joka päivä on mentävä hoitamaan jotain lasta, hoitamaan jotain asiaa tai noutamaan ja viemään sinne ja tänne. Ja kun ei muuten enää ole vanhuksille tarpeeksi töitä, lähtee nuorempi polvi huvittelemaan ilman lapsia milloin kylpylään tai konserttiin ja lapset sijoitetaan tietysti vanhuksille. Sekin ihmetyttää että nuoret eivät keskenään vaihda lastenhoitopalveluita, vaan isovanhemmat ovat aina ne jotka joutuvat hommiin.
Meidän naapurissa asuu tällaiset isovanhemmat. Taajaman laidalla isolla tontilla on lastenlapsille kaikenlaista tekemistä, mutta isovanhemmat väsyvät ja tänä kesänä oltiin tilanteessa, jossa meidän perheestä tuli jonkinlainen maksuton lastenhoitopalvelu. Yhteensä 11 naapurin lastenlasta yritti pitää pihaamme ja kotiamme jonkinlaisena lomapaikkana, jossa kaikki oli sallittua. Isovanhemmat olivat iloisia, kun lapsenlapsilel löytyi seuraa naapurista ja heillä oli helpompaa, mutta minä en ilahtunut siitä, että perhettämme käytettiin hyväksi vetoamalla siihen, että pitäähän lapsilla kavereita olla. Kaverikyläilylle ja lastemme leikkimökin luvattomalle käytölle laitoin heti stopin, kun huomasin toiminnan. Naapuri kyllä huuteli piha-aidan yli, että meidän lapset voivat tulla heille leikkimään, mutta kun meillä on pihassa maja puussa, kiipeilytelineitä, keinuja jne., niin aika äkkiä leikit (ja valvontavastuu) olisi siirtyneet meille. Kieltäydyin kohteliaasti.
Joten ei niitä lastenlapsia aina vanhukset hoida, joskus ne työnnetään naapureiden vastuulle. Ymmärtän yli 70-vuotiaiden väsymisen, mutta en ymmärrä noin 40v lastensa aivotoimintaa. Miten voidaan olettaa, että vanhusten tulee tehdä töitä kesä tauotta?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani asuvat aika lähellä.
He eivät vauva-aikana ole olleet avuksi, en tiedä onko sellainen vaan vierasta heidän sukupolvelleen, että tehtäisiin ruokaa, autettaisiin juuri synnyttänyttä äitiä, ehkä hoidettaisiin isompaa lasta hetki jotta äiti saisi keskittyä vauvan hoitoon.
Tämä on mietityttänyt minua. Kuopus syntyi kun vanhempani olivat pitkällä kesälomalla. Kävivät katsomassa pikaisesti vauvaa ja lähtivät mökille.
He jaksavat olla lasten kanssa hetken aikaa mutta esim. yöksi eivät ota tai tule spontaanisti käymään.
Uskon että tällainen saattaa olla yksi vauvakadon syy. Ihmiset jäävät todella yksin eivätkä ehkä sitten uskalla hankkia useampaa lasta.
Palstalta opittu, ettei saa missään nimessä häiritä uutta vauvaa ja äitiä.
Ruokaa ei hoi tehdä, se on aina huonoa. Isompia lapsia ei saa hoitaa, menee aina väärin. Mitään ei saa ostaa, ne on aina huonoja.
Raha kelpaa, jos oikein anelee saako sntaa.
Syy syntyvyyden laskuun on nämä lumihiutaleita liikaa häiritsevät mummot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille auttaminen ei ole luontaisesti mieluista. Eikä fyysinen tekeminen. Itse autan mieluummin henkisissä asioissa. Omat lapset olen hoitanut miehen kanssa hyvin, mutta jo nyt kauhistuttaa miten paljon fyysistä apua meiltä tullaan mahdollisesti vaatimaan tulevaisuudessa, kun näitä ketjuja lukee. Mieluummin maksaisin muuttoavusta kuin olisin itse muutossa apuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani asuvat aika lähellä.
He eivät vauva-aikana ole olleet avuksi, en tiedä onko sellainen vaan vierasta heidän sukupolvelleen, että tehtäisiin ruokaa, autettaisiin juuri synnyttänyttä äitiä, ehkä hoidettaisiin isompaa lasta hetki jotta äiti saisi keskittyä vauvan hoitoon.
Tämä on mietityttänyt minua. Kuopus syntyi kun vanhempani olivat pitkällä kesälomalla. Kävivät katsomassa pikaisesti vauvaa ja lähtivät mökille.
He jaksavat olla lasten kanssa hetken aikaa mutta esim. yöksi eivät ota tai tule spontaanisti käymään.
Uskon että tällainen saattaa olla yksi vauvakadon syy. Ihmiset jäävät todella yksin eivätkä ehkä sitten uskalla hankkia useampaa lasta.
Palstalta opittu, ettei saa missään nimessä häiritä uutta vauvaa ja äitiä.
Ruokaa ei hoi tehdä, se on aina huonoa. Isomp
Kiteytit asian erittäin hyvin! Tähän kun vielä lisätään, että kaikki anopin/isoäidin kasvatustavat ovat vääriä, jopa kysymykset on muotoiltu väärin, niin ollaan asian ytimessä. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden sukupolvi on tottunut vaatimaan ja ikävä tosiasia on, että heidän vanhempansa opetettiin aikoinaan tottelemaan. Niinpä meillä on nyt tilanne, jossa tuoreet vanhemmat pompottelevat omia vanhempiaan mennen tullen. Syyllinen löytyy aina ja se on mummo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle, piti tästäkin aiheesta tehdä uusi aloitus (aiempi: "Sukupolvi, joka vei omat lapsensa..."). Koeta nyt päästä katkeruudestasi ja kateudestasi!
Tai tee vielä kolmas aloitus, jospa sitten helpottaisi.
toivottavasti heillä on terveet ja huolettomat vanhuusvuodet.
Ei ole tavallista. Meillä autetaan paljon. Kannattaa ilmoittaa, että sitten vanhana ja raihnaisena ei tule apua toiseen suuntaan.Kuolkoot vaikka nälkään asuntoonsa, jos eivät kauppaan ilman lasten apua pääse.
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti heillä on terveet ja huolettomat vanhuusvuodet.
Moni yllättyy kuullessaan, että alle 10% vanhuksista tarvitsee sellaista apua, jota ei saa ostopalveluna.
Eli mieluummin käytät iäkkäitä vanhempiasi muuttoapuna kuin pyydät nuoria ystäviäsi talkooavuksi muuttoon? Kyllä jokin sinun ajatusmaailmassasi on pahasti sekaisin. Minulle ei tulisi mieleenkään vaatia tällaista, muutto on kovaa työtä , jos et selviä siitä, ota muuttofirma . Ja missä ovat sisaresi, veljesi, serkkusi? Koulukaverit, ystävät? Puolisosi vastaavat henkilöt?
Et vaan taida haluta laskea sitä kännykkää kouristasi edes hetkeksi. Pistä se puhelin pois ja ryhdy töihin äläkä valita.
Kenenkään toisen kotiin ei mennä miten huvittaa. En yhtään ihmettele ettei sinulle annettu avainta. Oikein kauhuanoppi/appi.