Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, kun näissä keskusteluissa aina joku kommentoi, miten on liikaa vaadittu terveiltä seitsemänkymppisiltä eläkeläisiltä, kun toivotaan lastenhoitoapua.
Tuskinpa nämä vanhemmat haluavat lastenhoitoapua niin, että lapsi törkättäisiin viikoksi mummolaan. Sen sijaan kaivataan sitä, että isovanhempi vie vauvan tunniksi vaunulenkille/isovanhemmat katsovat taaperoiden perään parin tunnin ravintolaillallisen ajan/vanhempi pääsee äkisti lääkäriin ilta-aikaan ilman, että tarvitsee ottaa lapsia mukaan. Ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että isovanhempi katsoisi lasta/lapsia muutaman tunnin. Lapsiperheen kotona on varmasti tekemistä palapelien, värityskirjojen ja muut muodossa.
Miten tämä on mahdollista, jos isovanhemmat asuvat kaukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä, jotka sanovat että miksi ette osta lastenhoitoapua ulkopuoliselta:
-Kaikilla paikkakunnilla tätä palvelua ei ole tarjolla. Tai jos on, niin aika monen firman ehdoissa on, että eivät hoida sairaita lapsia. Jos siis vanhemman pitäisi päästä töihin ja lapsi on sairaana, niin ei auta kuin jäädä itse kotiin.
-Kaikki eivät halua täysin ventovierasta ihmistä kotiinsa tai vastuuseen pienestä lapsesta. Luottaisitko itse vaikka 16-vuotiaaseen Annaan, joka facebook-ryhmässä tarjoutuu huolehtimaan vauvastasi/pienestä lapsestasi? Vieraalla ihmisellä voi olla pahat mielessään tai ei välttämättä ole mitään kokemusta lasten kanssa olosta.
-Tiedän useammankin hyvin aran lapsen. Heille on jo vaikea olla erossa vanhemmasta, saati sitten täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Näissä tapauksissa olisi 100 kertaa parempi, että hoitoavuksi tulisi se tuttu isovanhempi kuin joku täysin ventovieras.
-Monissa lapsiperheissä
En laittaisi vanhaa ihmistä hoitamaan sairasta lasta. Lapset tartuttavat tauteja muihin enemmän kuin aikuiset. Sairastuu isovanhempi helposti itse pahemmin. Sairaan lapsen ensisijainen hoitaja on aina oma vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa aina tuo valitus, että eipä sitten auteta vanhuksena. Näin vanhusten hoitajana sanon, ettei sitä apua vanhana omilta lapsilta saa, vaikka olisi koko elämänsä uhrannut lapsenlapsille. Saattohoidossa ollessa ehkä tullaan sängyn viereen vollottamaan, mutta tämäkään ei ole mitenkään varmaa. Monella sen sijaan on auttavaisia naapureita/ystäviä tmv, joiden avulla siellä kotona on sinnitelty.
Huvittaa myös se, että on niin kovin huvittavaa. Niillä lapsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa, varsinkaan jos ne itsekkäät vanhuksetkaan eivät aikanaan ole pistäneet tikkua ristiin.
Eivät ole pistäneet tikkua ristiin sinua hoitaessaan? Mummolassa olit hoidettavana 24/7?
Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa huolenpidost
No sitten vanhemman pitää hoitaa ja jättää isovanhemmat rauhaan.
Myöskään vanhemmat eivät ole mitään velkaa siitä, miten aikuinen lapsi elämänsä järjestää.
Mielenkiintoista, että välittämistä ei ole. Kaikki vaikuttaa olevan kaupankäyntiä. Mikäpä siinä: jos omat lapset eivät arvosta +- 70-vuotiaita vanhempiaan, olisi aika harhaista kuvitella, että näiden lapset tulevat joskus arvostamaan isovanhempiaan. Huolimatta siitä, kuinka paljon hoidat. Mielenkiintoa saattaa ylläpitää jossain määrin toive isosta perinnöstä.
Mutta tällä ajatuksella mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ratkaissut asian nyt niin, että koska omat vanhempani eivät auttaneet minua lasten hoitamisessa vaan markusteluvat ym. niin nyt kun ovat huonokuntoisia ja haluavat väkisin asua omakotitalossa niin en käy auttamassa. En myöskään aio käydä vanhainkodissa kuin syntymäpäivänä kuten hekin kävivät lasteni syntymäpäivillä. Sitä saa siis mitä tilaa.
Varmaan ihana elämä sinulla kun se perustuu vihaan ja kostoon. 🤦🏻
Minä puolestani luin kommentin hyvin neutraalina tosiasioiden tunnustamisena. Jokin rikkoutui kommentoijan ja hänen vanhempiensa suhteessa kun hän ei saanut sukupolvien ketjun tukea omien lasten ollessa pieniä. Kun ketju on rikki, ei se enää toimi toiseenkaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 47-vuotias ja lapseni ovat parikymppisiä. Minulla ei ole mitään aikomusta eikä kiinnostusta ryhtyä lastenhoitajaksi yhdellekään lapsenlapselle ainakaan seuraavaan 20 vuoteen. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja teen paljon työmatkoja ulkomaille. Viimeistelen työn ohessa väitöskirjaani. Myös mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja tekee nousujohteista uraa. Miksi ihmeessä meidän pitäisi jättää kaikki tuo, jos lapsemme päättäisivät hankkia perheenlisäystä? Pitäisikö minun ryhtyä jonkinlaiseksi kotiorjaksi lapsilleni?
Olemme avustaneet jo aikuistuneita lapsiamme valtavasti, sekä henkisesti että taloudellisesti. Meidän rahoillamme on maksettu muutot ja takuuvuokrat, ja lahjaksi lapsille annetaan edelleen lentolippuja, ravintolalahjakortteja ja muuta pientä mukavuutta. Rahaa on kerrytetty osakkeisiin koko lasten elämän ajan, jokaisella oli mukava pääoma odottamassa, kun 18 vuotta tuli täyteen. Edelleen silti maksamme lasten i
Apu voi olla monen muotoista. Aloittajan pointti oli siinä, ettei saa apua lainkaan.
Ei minunkaan isäni ollut lapsenlikkana, mutta silti sain valtavasti apua häneltä lasten ollessa pieniä. Saamani taloudellisen ja henkiseen avun ansiosta jaksoin raskaan pikkulapsiajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, kun näissä keskusteluissa aina joku kommentoi, miten on liikaa vaadittu terveiltä seitsemänkymppisiltä eläkeläisiltä, kun toivotaan lastenhoitoapua.
Tuskinpa nämä vanhemmat haluavat lastenhoitoapua niin, että lapsi törkättäisiin viikoksi mummolaan. Sen sijaan kaivataan sitä, että isovanhempi vie vauvan tunniksi vaunulenkille/isovanhemmat katsovat taaperoiden perään parin tunnin ravintolaillallisen ajan/vanhempi pääsee äkisti lääkäriin ilta-aikaan ilman, että tarvitsee ottaa lapsia mukaan. Ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että isovanhempi katsoisi lasta/lapsia muutaman tunnin. Lapsiperheen kotona on varmasti tekemistä palapelien, värityskirjojen ja muut muodossa.
Tai antaa vaikka sen iPadin sen lapsenlapsen käteen siksi aikaa. Meillä lapset ovat olleet jonkin verran mummolassa hoidossa ja se on heille aina lähtökohtaisesti ruutuaikavapaata lomailua.
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tuli ilmi ap:n / miehensä vanhempien luonne. Eivät ehkä ole ollenkaan ns. lapsirakkaita. Hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan ja itsekkäästi nauttivat olostaan passattavana. Ei kaikki isovanhemmiksi edes halua. En edes uskaltaisi luottaa aloittajan + puolisonsa vanhempiin turvallisina isovanhempina lastenhoitoapuna, kun jo tahtotila puuttuu ja hoitoavun antaminen on ilmeisesti jo ajatuksenakin vastentahtoinen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu. Vietin lapsena ja vielä nuorenakin kaikki kesät mummon ja papan kanssa, myös viikonloput ja pidemmät lomat, mummo haettiin aina paikalle, jos oltiin kipeitä ym.
Nyt, kun minulla on omia lapsia, näkevät nämä samaiset "hoidattajat" lapsenlapsiaan kerran vuodessa synttäreillä. Ei kiinnosta lapsenlapsien elämä lainkaan. No, nyt ovat itse viettäneet muutaman vuoden eläkkeellä, niin on alkanut se "kyllähän te meistä sitten huolehditte, kun ei enää itse jakseta/pystytä...". Enpä aio auttaa.
Osaisiko kukaan selittää, mistä tuon sukupolven itsekkyys johtuu? Siis näissä tapauksissa, missä yksi lenkki ketjussa (kehtaa) toimia noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa olisi vielä työelämässä olevien isovanhempien hoitaa meidän kohdalla paitsi lomillaan korkeintaan ja silloin me haluamme olla lasten kanssa itse. Toiset isovanhemmista asuvat Kotkassa ja toiset Jyväskylässä. Me taas Turussa. Kun lapsena olin mummolassa niin hehän asuivat muutaman kilometrin päässä. Myös puolison isovanhemmat asuivat muinoin lähellä joten tilanne oli toinen.
Jaa jaa. Kyllä meidät kuskattiin 70-luvulla 100 ja 300 km päähän mummolaan kesälomiksi ja hiihtolomiksi. Olihan se tietysti kovaakin meille ja saimme tutustua isovanhempiin, serkkuihin ja sukuun. Meidät laitettiin yksinkin ilman aikuisia bussiin, pysäkillä oltiin vastassa. Vanhemmat hakivat sitten loman päätyttyä, tai menimme taas bussilla.
Ja kyllä, samanlaista intoa hoitaa ei ole heillä ollut koskaan. Ehkä ei ollut heidänkään vanhemmillaan, mutta sinne vaan silti vietiin joka lomalla. Intoa on kyllä nähdä lapsenlapsia ja näyttää ystävilleen nättejä valokuvia, joita perhetapaamisista jää muistoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa olisi vielä työelämässä olevien isovanhempien hoitaa meidän kohdalla paitsi lomillaan korkeintaan ja silloin me haluamme olla lasten kanssa itse. Toiset isovanhemmista asuvat Kotkassa ja toiset Jyväskylässä. Me taas Turussa. Kun lapsena olin mummolassa niin hehän asuivat muutaman kilometrin päässä. Myös puolison isovanhemmat asuivat muinoin lähellä joten tilanne oli toinen.
Jaa jaa. Kyllä meidät kuskattiin 70-luvulla 100 ja 300 km päähän mummolaan kesälomiksi ja hiihtolomiksi. Olihan se tietysti kovaakin meille ja saimme tutustua isovanhempiin, serkkuihin ja sukuun. Meidät laitettiin yksinkin ilman aikuisia bussiin, pysäkillä oltiin vastassa. Vanhemmat hakivat sitten loman päätyttyä, tai menimme taas bussilla.
Ja kyllä, samanlaista intoa hoitaa ei ole heillä ollut koskaan. Ehkä ei ollut heidänkään vanhemmillaan, mutta sinne vaan silti viet
kivaakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Voi, kyllä meidän vanhemmat oli sillä aikaa ottaneet vastaan perhevieraita 700 km päästä ja mukana oli perheen lapsetkin, jotka olisimme halunneet mekin tavata kesälomalla meillä. Ne lapset kaipaisivat myös meitä. Kai vanhemmillamme oli sitten lomaa meistä.
Kun olin lapsi, niin vanhempani lähetti yhden lapsen kesässä 4-6 viikoksi isäni vanhemmille Ruotsiin. Jäljelle jääviä työnnettiin äitini vanhemmille muutamaksi päiväksi kerrallaan. Vanhempani asuvat noin 200km päässä. Esikoiseni pääsi ensimmäisen kerran vierailemaan (yhdeksi yöksi) ilman meitä vanhempia tänä kesänä, hieman sen jälkeen kun hän täytti 18 vuotta. Siitä rohkaistuneena suostuivat ottamaan myös kuopukseni, 15 vuotta, yhdeksi yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa, kun näissä keskusteluissa aina joku kommentoi, miten on liikaa vaadittu terveiltä seitsemänkymppisiltä eläkeläisiltä, kun toivotaan lastenhoitoapua.
Tuskinpa nämä vanhemmat haluavat lastenhoitoapua niin, että lapsi törkättäisiin viikoksi mummolaan. Sen sijaan kaivataan sitä, että isovanhempi vie vauvan tunniksi vaunulenkille/isovanhemmat katsovat taaperoiden perään parin tunnin ravintolaillallisen ajan/vanhempi pääsee äkisti lääkäriin ilta-aikaan ilman, että tarvitsee ottaa lapsia mukaan. Ei ole mikään kohtuuton vaatimus, että isovanhempi katsoisi lasta/lapsia muutaman tunnin. Lapsiperheen kotona on varmasti tekemistä palapelien, värityskirjojen ja muut muodossa.
Miten tämä on mahdollista, jos isovanhemmat asuvat kaukana?
Esim. niin, että lapsiperhe on isovanhempien luona ja vanhemmat saavat käydä kaksin lenkillä/syömässä/elokuvissa tai vaikka kaupassa. Siihen menisi tunti pari.
Tai kun isovanhemmat ovat kylässä, vanhemmat/äiti pääsee käymään lääkärissä, virastossa, lenkillä tai siellä yhteisellä kynttiläillalliselka.
Vierailija kirjoitti:
On tässä toinenkin puoli, vanhempien sometyperyyksistä ja muualta saatu tarkka ohjeistus kasvatuksesta. Isovanhempana ei voi viedä lastenlapsia kerhoihin koska "surkea auto ja kelvoton turvaistuin" ja tietenkin väärä harrastus joka todennäköisesti tuhoaa lapsen, esimerkiksi musiikki. Kuitenkin ajanut yli 40v kolareitta ja nämä vanhemmat kuskattu pieninä ehjinä elämään, ja ainakin luulin, täyspäisiksi. Pitäisi olla sähköauto, muuten maailma loppuu ihan justiinsa. Arvot: pitää ottaa sensitiivisyydet, muunsukupuolisuudet ja muut huomioon vaikka kyse olisi taaperoikäisistä. Ruoka jota tarjotaan on "väärää", kaikki on väärin. Koita siinä sitten solmia suhdetta omiin lastenlapsiin. Mitään ei kannata hankkia lapsille, vaatteet ja lelut on vääriä, pojille pitää nyt olla pinkkiä ja tytöille sinistä ja tiettyä merkkiä muuten lapsi ei mitenkään voi selvitä aikuiseksi. Kokkaamiset ei kelpaa, tänään ei syödä pastaa tai mitä nyt milloinkin syys
Lapsellanne on jotakin trauma tunnetta omasta lapsuudestaan ja tavoista ne kohdella häntä aikoinaan, ja pelkää hullun lailla sanan toistuvan omille lapsilleen. Ymmärsittekö lastenne persoonia, olitteko läsnä ja kuuntelitteko? Oliko joku heistä sellainen persoonaltaan, johon ette saaneet yhteyttä ette ymmärtäneet? Liian herkkä tai muuta? Kuuntelitteko vai olitteko hyvin vaativia ja ehdottomia, julmiakin jopa jne.
Vierailija kirjoitti:
On tässä toinenkin puoli, vanhempien sometyperyyksistä ja muualta saatu tarkka ohjeistus kasvatuksesta. Isovanhempana ei voi viedä lastenlapsia kerhoihin koska "surkea auto ja kelvoton turvaistuin" ja tietenkin väärä harrastus joka todennäköisesti tuhoaa lapsen, esimerkiksi musiikki. Kuitenkin ajanut yli 40v kolareitta ja nämä vanhemmat kuskattu pieninä ehjinä elämään, ja ainakin luulin, täyspäisiksi. Pitäisi olla sähköauto, muuten maailma loppuu ihan justiinsa. Arvot: pitää ottaa sensitiivisyydet, muunsukupuolisuudet ja muut huomioon vaikka kyse olisi taaperoikäisistä. Ruoka jota tarjotaan on "väärää", kaikki on väärin. Koita siinä sitten solmia suhdetta omiin lastenlapsiin. Mitään ei kannata hankkia lapsille, vaatteet ja lelut on vääriä, pojille pitää nyt olla pinkkiä ja tytöille sinistä ja tiettyä merkkiä muuten lapsi ei mitenkään voi selvitä aikuiseksi. Kokkaamiset ei kelpaa, tänään ei syödä pastaa tai mitä nyt milloinkin syys
Miksei voi vain olla läsnä henkisesti ja kunnioittaen, olla sen tunnin lapsenlapsen kanssa ja noudattaa ohjeita? Miksi pitäisi viedä tavaroita ja vaatteita, joita eivät ehkä tarvitse? Kysykää ja viekää tarkasti juuri ne mitä toivotaan, jos haluatte jotakin viedä.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvi? Kuinkahan monesta ap:lla on kokemusta?
Itsellä ei ole lapsenlapsia, mutta jotkut työkaverit hoitavat lapsenlapsiaan harva se viikonloppu. Miehen sisar on ollut yksi hoitoautomaatti, lapset vain tuodaan eikä edes kysytä, vaikka miehen siskolla on vuorotyö. Kyllä se eläkkeellä oleva (sairas) mies voi sitten katsoa jos mummolle sattuu työvuoro tai eikö mummo voisi nyt siirtää tai vaihtaa vuorojaan että voisi katsoa lapsia on ollut asenne. Kun vielä kolmen perheen lapset tuodaan yhtäaikaa niin...ja oisi se varmaan kiva miehen siskon joskus saada nukkuakin.
Omat lapset eivät olleet mummoilla koskaan, jo pelkän välimatkankin vuoksi. Ukki joskus katsoi vähän aikaa kun lähdettiin muu porukka käymään marjassa, mutta sitten olivat jo kouluikäisiä.
Ystäväni on myös jokin automaatti lastenhoidolle. Hoitaa lastenlapsiaan paljon, jopa arkisin töiden lisäksi, että tyttärensä pääsee miehensä kanssa rauhassa shoppailemaan.
Sitten, kun hänellä olisi muuta hommaa esim. remontoi jotakin talossaan, niin "ei haittaa, voit kyllä rempata siinä samalla, kun lapsia vahdit". Sanomattakin selvää, että hommat jää sitten siihen, kun lapset pyörii jaloissa vaatien milloin mitäkin.
Ennen vanhaan mummoiksi tultiin keskimäärin nuorempina kuin nykyään. Omasta mummostani tuli mummo 90-luvulla 45-vuotiaana. On ihan eri asia auttaa lastenlasten kanssa keski-ikäisenä kuin eläkeläisenä, vaikka nykyään eläkeläiset ovatkin aiempaa paremmassa kunnossa.
Olisiko mummojen nuoremmassa iässä ollut yksi syy auttamishaluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Olet poikkeus. Kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on saatu lukea siitä, että lapsia ei voi antaa isovanhempien hoitoon, kun saattavat antaa lapsille pullaa ja jäätelöä.
Mikähän siinä on, että on niin vaikea noudattaa vanhempien toiveita ja sitä purkkaa ja karkkia, limua, vain tyrkyttää, vaikka salaa? Eikö lapsenlapsen terveys olisi pääasia? Kun mummolassa tyrkytrtään salaa karkkia, lapsi pääsee sen makuu ja heti kun on taskurahaa on taskut täynnä karkkia. Energiajuomatkin astuu näin kuvioon. Siinä sitten ihmetellään yhdessä sokeritautia, ADHD:ta, ylipainoa tai muita vaivoja ja sairauksia.
On tässä toinenkin puoli, vanhempien sometyperyyksistä ja muualta saatu tarkka ohjeistus kasvatuksesta. Isovanhempana ei voi viedä lastenlapsia kerhoihin koska "surkea auto ja kelvoton turvaistuin" ja tietenkin väärä harrastus joka todennäköisesti tuhoaa lapsen, esimerkiksi musiikki. Kuitenkin ajanut yli 40v kolareitta ja nämä vanhemmat kuskattu pieninä ehjinä elämään, ja ainakin luulin, täyspäisiksi. Pitäisi olla sähköauto, muuten maailma loppuu ihan justiinsa. Arvot: pitää ottaa sensitiivisyydet, muunsukupuolisuudet ja muut huomioon vaikka kyse olisi taaperoikäisistä. Ruoka jota tarjotaan on "väärää", kaikki on väärin. Koita siinä sitten solmia suhdetta omiin lastenlapsiin. Mitään ei kannata hankkia lapsille, vaatteet ja lelut on vääriä, pojille pitää nyt olla pinkkiä ja tytöille sinistä ja tiettyä merkkiä muuten lapsi ei mitenkään voi selvitä aikuiseksi. Kokkaamiset ei kelpaa, tänään ei syödä pastaa tai mitä nyt milloinkin syystä x. Tuntuu että lapset menee rikki isovanhempiensa takia kun kaikki on määritelty pilkuntarkasti, jopa keskustelunaiheet täytyy miettiä mistä voi puhua, tuliko sanottua joku väärä sana? Lyhyetkin käväisyt on etukäteen anottava kolmena kappaleena, lopputuloksena "hylätty". Voisi käydessä tiskata, siivota tai käydä kaupassa avuksi samalla kun seurustelee perheen kanssa, ei mitään ihmeellistä siis, samaa mitä vanhempana jo tuli tehtyä. Lapsille luulisi olevan tärkeätä tavata erilaisia ihmisiä ja nähdä monia eri tapoja vaikka tehdä ruokaa tai vaan jutella. Mutta kun ei käy niin se ei vaan käy. Turha sitten valittaa avun puutetta.