Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Kuka kieltää lapsia nykyisin menemästä yksin bussiin? Tuossahan nuo alakoululaiset pysäkillä odottaa, menossa kai johonkin steinerkouluun tai musiikkipainotteiseen tms koska lähiön koulu on toisessa suunnassa.
Lapsenlapsi alakouluikäisenä meni harrastukseensa ihan yksin, bussilla helsingin keskustaan, ratikalla harrastuspaikan lähelle . Sama toisinpäin takaisin. Tosin vanhemmat pyrkivät hakemaan pois iltaseiskan aikaan mutta reippaasti tuli yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun mukaan siis isovanhempien oikeastaan kuuluisi saada päättää lisääntyvätkö lapsensa jos heiltä kuitenkin vaaditaan vastuuta niiden hoitamisesta.
Minut lähetettiin toiselle puolelle Suomea pariksi kuukaudeksi mummolaan kun pikkuveljeni syntyi. Olin 2,5-vuotias. Kesäisin kun koulujen kesälomat alkoivat, minä ja pikkuveljeni pakattiin yöjunaan (olin itse toki jo 12-vuotias eli pystyin vahtimaan nuorempaa veljeäni ilman aikuisia) ja matkustimme makuuvaunussa mummolaan kesäksi. Vanhemmat tulivat sitten kuukausi perässä kun heidän lomansa alkoi.
Kun täytin 25, äitini ilmoitti että hän ei sitten lastenlapsia hoida.En tiedä olisiko mieli muuttunut, koska en hankkinut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää n. 50-luvulla syntyneiden sukupolvi on jotenkin pilalla, itsekäs ja ahne. Ovat tosiaan omat lapsensa hoidattaneet muilla, mutta hyvää hyvyyttään eivät itse omia lapsenlapsiaan hoida.
Olen syntynyt 1950 ja lapsia siunaantui 3. Isäni asui ulkomailla ja äitini toisella puolella Suomea. Molemmat vanhemmat olivat lisäksi työssäkäyviä, joten kertaakaan ei ole kumpikaan hoitanut lapsiamme. Miten asia ratkaistiin: vuoroteltiin naapuruston lapsiperheiden kanssa lapsiemme hoidossa. Lisäksi meillä kävi tuttavan teini (kun lapset olivat jo vähän isompia) maksua vastaan vahtimassa lapsiamme, jos oli jokin pakollinen meno. Teinilä tietenkin maksettiin palkkaa. Nykyään näyttää olevan niin, ettei hoitoavusta olla valmiita maksamaan eikä vastavuoroisesti hoitamaan naapurin lapsia. Muuttotalkoisiinne ei tule auttajia ellette itse vastavuoroisesti auta kavereitanne muutossa. Näin se
Nykyisin ei haluta naapureiden kanssa olla missään tekemisissä, lapsia ja äitejä ei kotipihoissa näy kun on joku virikekerhokin joka illalle.
70-80- luvulla kuitenkin viihdyttiin siinä kotipihankin leikkialueella, työsskäyvällekin tuli tutuksi myös kotiäidit tai silloinhan monella oli hoitolapsia. Tuo vaihto pelasi, saaks jaana ja jani tulla teille kahdeksi tuntia, tuo niina ja samppa sit joku kerta meille
Siis olin ikävissäni ja onneton mummoloissa, vanhempani eivät rakastaneet minua. Mutta silti toivon samaa lapsilleni, olispa heillä mummola jonne voisin kesäksi lähettää .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Miten ihmeessä te voitte olla omien lastenne kanssa IHAN LOPPU?
Miksi tehdään lapsia, teilläkin siis ainakin enemmän kuin yksi, jos ei jaksa niitä hoitaa!
Miten ihmeessä minä yksinhuoltajanakaan en ole koskaan kokenut olevani "ihan loppu," kyllähän nuoren ihmisen pitää jaksaa. Mikä teitä vaivaa? Ei lapsen kanssa oleminen ole ylivoimaisen raskasta. Taidatte vaan olla itsekin vielä liian kakaroita.
Minä jaksoin vielä työssäkäyvänäkin hoidella lapsenlapsia ihan hyvin, kaikki riippuu asenteesta. Lapsi on pieni vain hyvin lyhyen aikaa.
Nyt en enää jaksaisi, kun olen sairaskin, mutta olenkin jo yli 70 v.
Olen surullinen puolestasi, mitä hylkäämisen kokemuksia olet joutunut kokemaan lapsuudessasi. Nykyään vastaavasta perheestä tehtäisiin melko varmasti lastensuojeluilmoitus viranomaisille.
On todella ajattelematonta, julmaa ja välinpitämätöntä erottaa perheen isommat sisarukset vanhemmistaan, kun perheeseen syntyy vauva! Päinvastoin - sisarukset tulee ottaa mukaan ja sisarusten tulee saada tutustua vauvaan. Synnyttäjällä on mahdollisuus saada synnytyssairaalassa perhehuone, jossa on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä perheenä. Esimerkiksi Taysissa synnyttäjä perheineen voi niin halutessaan majoittua sairaalan vieressä Norlandia Caren Potilashotelliin sairaalan hoitopäivämaksulla.
On järkyttävää, kuinka entisaikaan on lähetetty pieniä - jopa alle kouluikäisiä ja alakouluikäisiä - lapsia pitkiksi ajoiksi hoitoon sukulaisille pitkin Suomea! Jos lapsiperhe toimisi nykyaikana näin, niin se on selkeä lastensuojeluilmoituksen paikka! Mummolaan ja sukulaisille lähettäminen on karu hylkäämisen kokemus pienelle lapselle. Pienen lapsen erottaminen omista vanhemmista on lapselle traumatisoiva kokemus ja aiheuttaa pelkotiloja.
Vierailija kirjoitti:
Minut lähetettiin toiselle puolelle Suomea pariksi kuukaudeksi mummolaan kun pikkuveljeni syntyi. Olin 2,5-vuotias. Kesäisin kun koulujen kesälomat alkoivat, minä ja pikkuveljeni pakattiin yöjunaan (olin itse toki jo 12-vuotias eli pystyin vahtimaan nuorempaa veljeäni ilman aikuisia) ja matkustimme makuuvaunussa mummolaan kesäksi. Vanhemmat tulivat sitten kuukausi perässä kun heidän lomansa alkoi.
Kun täytin 25, äitini ilmoitti että hän ei sitten lastenlapsia hoida.En tiedä olisiko mieli muuttunut, koska en hankkinut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii. Ja täällä kaikki tahtoisivat lähettää lapsinsa kesiksi ja viikonlopuiksi pois.
Ennen ei muuten ollut "perhehuoneita" synnäreillä, oli synnytyssalit, lavetit verhoilla toisistaan erotettu ja vuodeosasto, kuusi (6) äitiä huoneessa. Vuosi 1973.
Isillä ei ollut isyyslomia. Äitiysloma 3 kk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että nykyvanhemmat eivät osaa keskenään sumplia menojaan? Parisuhdeaikaa on lasten nukkumaanmenon jälkeen. Matkoille voi mennä, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Vietetään perhe aikaa. Ehtii sitä lapsi vapaata aikaa viettää monta vuosikymmentä sitten kun lapset lentävät pesästä.
Nykyvanhempien curling-vanhemmat ovat paaponeet nykyvanhemmat liian hyvälle, etteivät he ole koskaan aikuistuneet vaan parkuvat ja kiukuttelevat vieläkin äitejään heitä palvomaan ja toteuttamaan oikkujaan. Pitäisi päästä kaverien bileisiin, ravintolaan, polttareihin, häihin, parisuhde lomia viettämään kahden kesken ilman lapsia. Ei koskaan ennenkään päästy, vasta kun lapset isoja.
Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu omasta elämästä. Ei vanhemmat ole teidän palvelijoitanne.
Täällä ketjussa on pyydetty apua muuttoon, tai lääkärissä käyntiin, eik
Olemme mieheni kanssa avustaneet neljää lastamme heidän useissa muutoissaan, äkkiä laskien tusina tulee täyteen. On muuten raskasta hommaa ikääntyneelle. Nyt olemme kuusissakymmenissä ja ilmoitimme, ettei meistä ole enää muuttoavuksi. Taloudellista apua muuttoon voimme antaa, jos tarvetta.
Minua ja miestäni vanhemmat eivät auttaneet yhdessäkään muutossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kouluikäinen kyllä olin. Laitettiin bussiin yksin, nykyään ei saa laittaa. "
Miten kouluikäiset eivät nykyään voi kulkea yksin bussilla, kun moni menee kouluun ja harrastuksiinkin bussilla? Lapsilla on puhelimet, joilla saa vanhempiin tarvittaesaa yhteyden.
Vierailija kirjoitti:
Nii. Ja täällä kaikki tahtoisivat lähettää lapsinsa kesiksi ja viikonlopuiksi pois.
Ennen ei muuten ollut "perhehuoneita" synnäreillä, oli synnytyssalit, lavetit verhoilla toisistaan erotettu ja vuodeosasto, kuusi (6) äitiä huoneessa. Vuosi 1973.
Isillä ei ollut isyyslomia. Äitiysloma 3 kk
Perhehuoneeseen pääsy ei ole mikään automaattinen vaihtoehto. Niitä huoneita on vain vähän.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Miksi niitä pentuja pitää hommata useita jos ei rahkeet riitä?
Ketkä kaikki? Äitinä en ainakaan halua lähettää omia lapsia mihinkään enkä lähetä. Lapset saavat olla kotona eri vuodenaikoina, viikonloppuina ja arkisin. Meillä ei ole tarvetta lähettää lapsia sukulaisten hoidettavaksi.
Isompien sisarusten tutustuminen vastasyntyneeseen vauvaan ei liity perhehuoneisiin. Synnytyssairaalan vuodeosastolla saavat vauvan isä ja sisarukset vierailla, vaikka äiti ei olisikaan vauvan kanssa perhehuoneessa. Miksi isommat sisarukset pitäisi lähettää jonnekin, kun perheeseen tulee vauva?
Perhevalmennus, sairaalan perhehuone, imetysohjaus, vauvamyönteisyys ja pitemmät vanhempainvapaat, hoitovapaat ja lasten kotihoidontuki sekä äidille että isälle kertovat lapsimyönteisyydestä. Hyviä asioita on saatu eteenpäin yhteiskunnassa!
Lapsia on tosin ennenkin hoidettu kotona. Maaseudulla pienten lasten äitien työssäkäynti ei ole ollut 1960- ja 1970-luvuilla mitenkään tavallista. Perheen isä on käynyt ansiotyössä tai ollut yrittäjänä. Verotuksessa on ollut käytössä lapsivähennykset ja myös asuntolainan korot on saanut vähentää verotuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Nii. Ja täällä kaikki tahtoisivat lähettää lapsinsa kesiksi ja viikonlopuiksi pois.
Ennen ei muuten ollut "perhehuoneita" synnäreillä, oli synnytyssalit, lavetit verhoilla toisistaan erotettu ja vuodeosasto, kuusi (6) äitiä huoneessa. Vuosi 1973.
Isillä ei ollut isyyslomia. Äitiysloma 3 kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sukulaiset on stadilaisia. Ei meillä ollut lapsuudessa mennä isovanhempien kerrostalokaksioon kuin vierailulle vanhempien kanssa. Yksi isovanhemmista asui keskustassa yksiössä.
Vanhemmat hoiti meidät lapset ihan itse.
Myöhemmin mun vanhemmat muutti omakotitaloon ja itsekin asun nykyisin omakotitalossa. Asutaan ihan lähekkäin, mutta ei mun lapset käy kuin kyläilemässä isovanhemmilla. Pieninä meidän vanhempien kanssa ja nyt varhaisteineinä jo itsenäisestikin. Yhden kerran on äitini ollut täällä yhden yön - silloin lähdin yllättäen synnyttämään, eikä ollut muita hoitajia nopeasti saatavilla nukkuville lapsille.
Jos me on tarvittu lastenhoitajaa, niin meille on palkattu sellainen.
Kyllä vaan minä en ala mitään jos äiti tai anoppi ei ota lapsiani kesälomiksi ja koulujen lomiksi ja viikonlopuiksi hoitoonsa. Pää hajoaa muuten.
Niinhän he itsekin olivat mummoillaan ja elämä on nykyisin vielä raskaampaa ja hektisempää kuin 80-luvulla jolloin he surutta jättivät minut mummoloihin vaikka siellä itkin illat itseni uneen.
Joka syksy teen parin viikon vaelluksen Lapissa mutta olen ennakoinut, ei ole lapsia kahleena kintussa. Saa äitini myös minun puolestani tehdä omia juttujaan rauhassa ja anoppihuoliakaan ei ole kun en ole avioitunut kertaakaan, saati kahteen tai kolmeen. Niin lenkkeilee kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä vaan mummot ja vaarit hoitamatta. sitä saa mitä tilaa.
40-luvulla syntyneet vanhempani eivät hoitaneet omia vanhempiaan, vaan heidät hoiti sukutilan jatkajan puoliso. Minut laitettiin välillä hoitoon isovanhemmille. Lastani eivät isovanhemmat hoitaneet, vaan hoidettiin yhdessä puolison kanssa, työpäivän ajan hoidosta vastasi päiväkoti.
Sukupolvenvaihdoksissa oli hyvin yleinen sopimus että sovittuun hintaan sisältyy elatus ja huolenpito kuolemaan asti. Miksi siihen pois ostetut sisarukset tuppaisivat?
Niin ainakin kauppakirjassa jolla isäni osti tilansa omalta isältään.
Vierailija kirjoitti:
Kuka kieltää lapsia nykyisin menemästä yksin bussiin? Tuossahan nuo alakoululaiset pysäkillä odottaa, menossa kai johonkin steinerkouluun tai musiikkipainotteiseen tms koska lähiön koulu on toisessa suunnassa.
Lapsenlapsi alakouluikäisenä meni harrastukseensa ihan yksin, bussilla helsingin keskustaan, ratikalla harrastuspaikan lähelle . Sama toisinpäin takaisin. Tosin vanhemmat pyrkivät hakemaan pois iltaseiskan aikaan mutta reippaasti tuli yksinkin.
Jos tuo oli mun kommenttiin, kun laitoin että menin bussilla mummolaan, niin nykyään pitkän matkan busseissa on ainakin Onni-busseissa ikäraja 12v. Ja silloinkin vain huoltajan luvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kieltää lapsia nykyisin menemästä yksin bussiin? Tuossahan nuo alakoululaiset pysäkillä odottaa, menossa kai johonkin steinerkouluun tai musiikkipainotteiseen tms koska lähiön koulu on toisessa suunnassa.
Lapsenlapsi alakouluikäisenä meni harrastukseensa ihan yksin, bussilla helsingin keskustaan, ratikalla harrastuspaikan lähelle . Sama toisinpäin takaisin. Tosin vanhemmat pyrkivät hakemaan pois iltaseiskan aikaan mutta reippaasti tuli yksinkin.
Jos tuo oli mun kommenttiin, kun laitoin että menin bussilla mummolaan, niin nykyään pitkän matkan busseissa on ainakin Onni-busseissa ikäraja 12v. Ja silloinkin vain huoltajan luvan kanssa.
Ai jaa, kyll lastenlapset on kulkeneet lähijunalla ja bussilla pääkaupungista tänne 100 kmn päähän. Itekseen. Ei ole kuljettaja lupaa kysellyt, tosin tietysti näkee kun siinä seison vieressä kun ovella seisoo onnibussissa katsomassa liput. Hyvähän se periaatteessa tietysti on pienet matkustajat valvoa.
Olen syntynyt 1950 ja lapsia siunaantui 3. Isäni asui ulkomailla ja äitini toisella puolella Suomea. Molemmat vanhemmat olivat lisäksi työssäkäyviä, joten kertaakaan ei ole kumpikaan hoitanut lapsiamme. Miten asia ratkaistiin: vuoroteltiin naapuruston lapsiperheiden kanssa lapsiemme hoidossa. Lisäksi meillä kävi tuttavan teini (kun lapset olivat jo vähän isompia) maksua vastaan vahtimassa lapsiamme, jos oli jokin pakollinen meno. Teinilä tietenkin maksettiin palkkaa. Nykyään näyttää olevan niin, ettei hoitoavusta olla valmiita maksamaan eikä vastavuoroisesti hoitamaan naapurin lapsia. Muuttotalkoisiinne ei tule auttajia ellette itse vastavuoroisesti auta kavereitanne muutossa. Näin se vaan menee, ei niitä ilmaisia lounaita ole edelleenkään tarjolla. Ja jättääkään ikäihmiset rauhaan, he ovat elämäntyönsä tehneet ja sairauksiakin on .