Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Et ole siis kysynyt apua? Oletatko äitisi olevan ajatustenlukija, joka tajuaa tarjota apua?
Tälläkin palstalla muuten haukutaan tasaisin väliajoin äidit ja anopit, joten ei ihme etteivät tarjoa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei kannata laittaa niitä lapsia, jos ei ole varaa edes pari tuntia palkata jotain teinilastenhoitaja-apua. Jessus kun on avutonta porukaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Isoisät taisivat olla jo manan majoilla, kuolivat ennen aikaisemmin jolleivät jo olleet sodissa kaatuneet.
Eiköhän nuo sodassa kaatuneet ole olleet lähinnä 20-luvulla ja aiemmin syntyneitä eli ei ihan nykyisten lastenlasten isoisiä enää!
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Ehkäpä he arvelevat, että eivät pärjää teidän lastenne kanssa, jos olette itsekin ihan loppu?
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Jos teillä ei ole varaa kerran vuodessa lastenhoitajaan pariksi tunniksi, ei varmaan ole varaa siihen ulkona syömiseenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen ollut päiväkoteja yms.
Ai, kyllä se oma mummoni on kaksi lastaan jonnekin hoitopaikkaan kärrännyt hoitoon työpäivänsä ajaksi. Yksinhuoltaja kun oli. Ja sisarukseni ja minä olemme olleet päivähoidossa. Ja mummollani hoidossa kesät, viikonloppuisin ja muina loma-aikoina.
No sattuipa sopivasti, että työssäkäyvä yh-mummosi kuitenkin oli aina lomalla koko kesät, viikonloput ja muut loma-ajat.
Luetun ymmärtäminen ei näköjään onnistu. Yrittäkää nyt jotenkin hahmottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että nykyvanhemmat eivät osaa keskenään sumplia menojaan? Parisuhdeaikaa on lasten nukkumaanmenon jälkeen. Matkoille voi mennä, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Vietetään perhe aikaa. Ehtii sitä lapsi vapaata aikaa viettää monta vuosikymmentä sitten kun lapset lentävät pesästä.
Nykyvanhempien curling-vanhemmat ovat paaponeet nykyvanhemmat liian hyvälle, etteivät he ole koskaan aikuistuneet vaan parkuvat ja kiukuttelevat vieläkin äitejään heitä palvomaan ja toteuttamaan oikkujaan. Pitäisi päästä kaverien bileisiin, ravintolaan, polttareihin, häihin, parisuhde lomia viettämään kahden kesken ilman lapsia. Ei koskaan ennenkään päästy, vasta kun lapset isoja.
Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu omasta elämästä. Ei vanhemmat ole teidän palvelijoitanne.
No no. Itse ainakin katkaisin välit juuri sinun kaltaiseen vanhempaan eikä hän ole edes nähnyt lapsenlapsiaan. Enkä ole valittanut mistään vaikka vapaata ei ole ollut moniin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko 60-luvulla syntyneet työläisperheen lapset kun työnnettiin koko kesäksi kesäsiirtolaan.
Koko kesänä ei nähty kavereita eikä vanhempien kanssa yhteistä kesänviettoo.
Muistan kun äitini vietti kesälomansa ulkomailla, yököttää vielä näin 60- vuotiaanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisät taisivat olla jo manan majoilla, kuolivat ennen aikaisemmin jolleivät jo olleet sodissa kaatuneet.
Eiköhän nuo sodassa kaatuneet ole olleet lähinnä 20-luvulla ja aiemmin syntyneitä eli ei ihan nykyisten lastenlasten isoisiä enää!
No eikös tässä ole puhuttu niiden kelvottomien suurten ikäluokkien lasten hoidattamisesta omilla vanhemmilla?
Ja suurten ikäluokkien isät olivat lähes kaikki rintamalla, omakin isäni oli sotahommissa viisi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Ei mun vanhemmat ole hoitaneet päivääkään 80-luvulla syntyneitä kolmea lastani. Mies reissutöissä ja kävi kotona 2 viikon välein. Itse kävin kokopäivätöissä, jolloin päiväkoti hoiti lapset ja vapaa-aikana minä. Ei mitään ong
Ero onkin tuossa, 80-luvun vaatimukset ovat ihan eri kuin nykypäivän. 40 vuotta eroa. 1980-luvulla ei puhuttu mitään läsnäolosta tai kiintymyssuhteesta. Silloin ruumillinen kuritus oli paljon yleisempää kuin nyt, kiellettyä vasta 1984 eteenpäin. Turvalaitteet niin ja näin. Niitä ei ollut, joten niihin ei tarvinnut käyttää aikaansa. Lapset sai olla keskenään, ulos vaan, ei valvottu tai vietetty yhdessä aikaa. Ei onnistu nykyään kovin pienillä, kyllä joku puuttuu jos kuusivuotias on kerrostalon pihalla yksin. Lapset oli ihan tapana jättää yöksi kotiin, jos menojalka vipatti, eikä siihen puututtu (lähipiiristä tiedän jopa useita tällaisia 80-luvun vanhempia). Nyt ne lapset otettaisiin pois, jos näin haluaa omaa aikaa ottaa.
Neuvola, päiväkoti tai koulu toimi varsin eri tavoin. Päiväkoti oli vain hoitopaikka, ei varhaiskasvatusta palavereineen. Koulu oli opettajan homma, wilma ei laula koko ajan eikä vanhempien odotettu 1980-luvulla osallistuvan, kuin korkeintaan vanhempainiltaan. Nyt wilman kautta koulu osallistaa joka päivä pahimmillaan.
Sinulla aika kultaa muistot, tai sitten olet ollut vanhempana vähän toisella kädellä huitaisten. Mutta niinhän todella moni 80-luvulla oli, koska se oli täysin sallittua. Ei lasten kasvatukseen tai lasten turvallisuuteen tarvinnut paneutua, eikä kasvatusta valvottu. Ne meni siinä sivussa ja se oli ihan ok, silloin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että nykyvanhemmat eivät osaa keskenään sumplia menojaan? Parisuhdeaikaa on lasten nukkumaanmenon jälkeen. Matkoille voi mennä, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Vietetään perhe aikaa. Ehtii sitä lapsi vapaata aikaa viettää monta vuosikymmentä sitten kun lapset lentävät pesästä.
Nykyvanhempien curling-vanhemmat ovat paaponeet nykyvanhemmat liian hyvälle, etteivät he ole koskaan aikuistuneet vaan parkuvat ja kiukuttelevat vieläkin äitejään heitä palvomaan ja toteuttamaan oikkujaan. Pitäisi päästä kaverien bileisiin, ravintolaan, polttareihin, häihin, parisuhde lomia viettämään kahden kesken ilman lapsia. Ei koskaan ennenkään päästy, vasta kun lapset isoja.
Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu omasta elämästä. Ei vanhemmat ole teidän palvelijoitanne.
Täällä ketjussa on pyydetty apua muuttoon, tai lääkärissä käyntiin, eikä ole saatu. Ei jatkuvaa apua, vaan joskus, tositarpeeseen.
Varmaan joku haluaa bileisiin tai ravintolaan, mutta on monia esimerkkejä ketjussa ettei ole saanut apua OIKEAAN TARPEESEEN. Myös totaalinen väsyminen on oikea tarve.
***
Tässä pitäisi toimia vastavuoroisuus. Minä autan mielelläni ikääntyvää sukulaista, joka on ollut tukena puhelimitse ja joskus lähettänyt pienen setelin. Siis vain puhelimitse, ja vain pieni raha. 20e vuodessa. Mutta ne puhelut on olleet jopa tärkeämpiä, talouteni ei riipu yhdestä setelistä. Sen enempää ei tarvi että tuntee, että toinen välittää. Sen sijaan oma isäni ei välitä edes tämän vertaa, ja arvaa, olenko mielelläni auttamassa häntä jos apua tarvii? Kun ei jalat kannakaan? Ne vuodet on nyt käsillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisät taisivat olla jo manan majoilla, kuolivat ennen aikaisemmin jolleivät jo olleet sodissa kaatuneet.
Eiköhän nuo sodassa kaatuneet ole olleet lähinnä 20-luvulla ja aiemmin syntyneitä eli ei ihan nykyisten lastenlasten isoisiä enää!
No eikös tässä ole puhuttu niiden kelvottomien suurten ikäluokkien lasten hoidattamisesta omilla vanhemmilla?
Ja suurten ikäluokkien isät olivat lähes kaikki rintamalla, omakin isäni oli sotahommissa viisi vuotta.
Ihan samoin puhuttu kun mummo, anoppi ei ota lastenlasta hoitoon tai tee sitä tai tätä! Hyvin harvoin mainitaan isoisät tänäkään päivänä vaan aina ne mummot mummoloissa
Ei mene kaikilla noin. Minulla oli kyllä tosi läheiset välit jo edesmenneisiin isovanhempiin, mutta ei ne meitä koskaan hoitanut/vahtinut vaikka kaikki asuivat lähellä. Omat vanhempani kävivät kaksi kertaa minun lapsuuteni aikana viikonloppureissussa, ja silloin lapsenvahtina oli isäni sisko ja toisella kertaa vanhempieni ystävä pariskunta. Muistan kun sisarusteni kanssa monesti ihan vinguttiin että menkää jonnekkin, niin tulisi taas kiva lapsenvahti. Mutta eipä ne minnekkään menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ihmettelen. Äidit jotka kokevat tulleensa hyljätyiksi viikoiksi mummoloihin ja ovat katkeria vanhempiensa lomamatkoista sillä aikaa
Tahtoisivat saman hyljötyksi tulemisen tunteen siirtää lapsilleen, miksei mummot ota viikoiksi lapsiani jotta voisin olla vapaa.
Tätä en tässä keskustelussa ymmärrä. Katkerat naiset tahtovat siirtää eteenpäin tunteen ettei hänestä vanhemmat tahdo huolehtia.
Miten voi nykyaikana kahden lapsen vanhemmat olla "ihan loppu" ja ero tulossa kun ei jaksa lapsia. Eikö ole etukäteen näiden rakkauspakkausten sitovuutta ajateltu?
siinä ei enää auta jos anoppi ottaa viikonlopuksi lapset tai tulee ikkunat pesemään vaan psykiatrista apua hakemaan ja lastensuojelusta.
Koneet tekevät kotityöt, vedet tulee ja menee, ei tarvitse puita kantaa eikä öljyä laittaa lamppuihin, kaksi aikuista ei muka jaksa arkea hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Ei mun vanhemmat ole hoitaneet päivääkään 80-luvulla syntyneitä kolmea lastani. Mies reissutöissä ja kävi kotona 2 viikon välein. Itse kävin kokopäivätöissä, jolloin päiväkoti
Ehkäpä koko perhe nykypäivänäkin okisi onnellisempi jos lapsetkin saisivat hetken olla omassa rauhassaaan, leikkiä leikkejään ja isommat kirjoitella päuväkirjaa, ei yhtä lentoa joka ilta kehittävästä harrastuksesta toiseen. Lapsilla saisi olla kavereita ja vapaahetkiä jolloin aikuinenkin voisi istahtaa kirjan, neuleen, musiikin viereen, jutella keskenään, vaikka ottaa torkut sohvalla. Ei siihen mummuja tarvita kuin perhe-elämän rauhoittamista ja lapsillekin eauhaa, ehkeu niitä ylikierroslääkkeitä lapsetkaan sitten tarvitsisi.
Naiset vaikuttaa kannattelevan sukupolvesta toiseen lastenhoitokuviot. Hoivaajia on äiti tai isoäiti.
Onko täällä yhtään kommentoijaa, jota olisi isä tai isoisä joskus hoitanut lomilla tai viikonloppuina ja ottanut myös sukulaisen/tuttavan/naapurin lapsen/lapset hoiviinsa silloin tällöin? Ja kustantanut myös sapuskat omasta pussistaan näille korvauksetta.
Onkos jonkun isoisä tarjonnut joskus lastenhoitoapua teille tai lähipiirille tai tuttavalle?
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko 60-luvulla syntyneet työläisperheen lapset kun työnnettiin koko kesäksi kesäsiirtolaan.
Koko kesänä ei nähty kavereita eikä vanhempien kanssa yhteistä kesänviettoo.
Muistan kun äitini vietti kesälomansa ulkomailla, yököttää vielä näin 60- vuotiaanakin.
En tiedä kesäsiirtoloista. Useimmat viettivät pitkät ajat mummilassa. Nääs kun vanhemmilla ei ollut yhtä paljon lomia kuin koululaisilla.
Miten teistä suurten ikäluokkien lapsista on tullut noin fiksuja silti vaikka päivähoito oli huonoa, koulut huonoja, oli kavereita ja kotiavain, halvempia harrastuksia vaikkei joka ilta ja valtavia tavotteita kylän parhaaksi joka kohtaa, sai olla kavereitten kanssa, ottaa leipää jääkaapista, vanhemmat huonoja?
Ja vanhemmat eivät rakastaneet, hylkäsivät mummolaan, kesäsiirtolaan.
Nyt vaaditte että teidän pitää myös saada hyljätä lapsenne viikoiksi loma-aikoina ja viikonloppuisin jotta päänne kestää.
Toinen teki itsemurhan ennen kuin synnyn, toinen oli alkoholisoitunut ja mummo laittoi pihalle. En tiedä missä hän asui, en tavannut häntä koskaan.