Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että jahka lapset on kasvatettu, on taas omaa aikaa harrastaa ja matkustaa. Tuntuu, että tämä liirumlaarum onkin ihan suoraa vedätystä ja oletuksena todellisuudessa on, että lapsiperhearki jatkuu uusintakierrokselle, kun lapsenlapset syntyvät.
Isovanhempien pitäisikin muka olla valmiina viemään ja hakemaan lapsenlapsia tarhasta, olemaan paikalla, jos lapsenlapset ovat sairaana, ottaa heitä loma-ajoiksi kylään, matkustella heidän kanssaan jne. Jos ei halua viettää koko elämäänsä noin, on paha ja itsekäs ihminen.
Et näe mitään sävyeroa siinä, että elät lapsiarkea 24/7 kokopäivätyön lisäksi tai otat lapsenlapsia silloin tällöin kylään eläkkeellä ollessasi?
Mun mielestä lapsi loman ajaksi ei ole kyläilyä vaan siinä vanhuksella on viikkojen tai kuukausien ajan täysi hoitovastuu, jonka pitäisi olla vanhemmilla.
On ihan eri asia hoitaa lasta lapsen vanhempana kuin toimintakyvyltään heikentyneenä vanhuksena. Yli 65-vuotiaat on fysiologisesti vanhuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheet yksin? Mikään ei riitä nykyisiä "aikuisia" tukemaan tarpeeksi, pitäisi onat äidit olla siellä passaamassa kuinnennen lapsuuden kodissa.
Kyllä se mummo joka otti ne lapsenlapaet kesäksi omien töittensä lisäksi ihmettelisi.
Malliesimerkki siitä tunnekylmyydestä ja suoranaisesta ivasta tämä viesti.
No kai jos aikuinen perustaa perheen hän yleensä ne valintansa kestää. Ja mitä ivaa, äitejä ja anoppejahan tässä keskustelussa avuksi kaivataan ja syytellään jos eivät joka päivä ole valmiudessa auttamaan. Ihan keskustelusta syntynyt ajatus.
Ja kai oikeesti se mummo, se karja, maatalon työt, puolituntemattomat hyttysiä ja hämähäkkejä pelkäävät lapset ruokittavina ja petäänkatsottavina, voisi ihmetellä äidin väsymystä vain lasten hoito askareena. Ja normaalit kotityöt
äitini aikoinaan otti serkkuni, n. 4-vuotias kolmeksi päiväksi maalle kun vanhempansa menivät jonnekin. Tyttö parkui kolme päivää, ei uskaltanut ulos tulla, muurahaisia, kärpäsiä, heinää, hyttysiä, lehmä ammuu, kanat nokkii pihamaalla. En saanut häntä mihinkään rupeamaan vaikka noin 12-vuotiaana annoin kaikki leluni, yeäriyätin piirrättää, lukea, leikkiä. Äää, äää, äiti, hui mehiläinen pörrää. Tuossa yks päivä soiteltiin, en viitsinyt muistuttaa vaikka tuli tio mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Asun eri maassa ja en ole missään sanonut että vanhempieni pitäisi pystyä matkustamaan (toki olen vähän kateellinen tutuilleni joiden vanhemmat pystyvät). Jos huomasit vastasin kommenttiin siitä että nykyvanhemmilla pitäisi olla palvelu kuin lapsuudenkodissa. Todella monella meistä ei ole yhtään mitään apua.
Mikään ei estä teitä palkkaamatta apua arkeen. Ihmettelen kyllä käsitystä, joka täällä toistuu siitä, että useimmilla olisi suuresti apua isovanhemmista. Minun tuttavapiirissä isovanhemmat on niitä hoidettavia itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheet yksin? Mikään ei riitä nykyisiä "aikuisia" tukemaan tarpeeksi, pitäisi onat äidit olla siellä passaamassa kuinnennen lapsuuden kodissa.
Kyllä se mummo joka otti ne lapsenlapaet kesäksi omien töittensä lisäksi ihmettelisi.
Malliesimerkki siitä tunnekylmyydestä ja suoranaisesta ivasta tämä viesti.
No kai jos aikuinen perustaa perheen hän yleensä ne valintansa kestää. Ja mitä ivaa, äitejä ja anoppejahan tässä keskustelussa avuksi kaivataan ja syytellään jos eivät joka päivä ole valmiudessa auttamaan. Ihan keskustelusta syntynyt ajatus.
Ja kai oikeesti se mummo, se karja, maatalon työt, puolituntemattomat hyttysiä ja hämähäkkejä pelkäävät lapset ruokittavina ja petäänkatsottavina, voisi ihmetellä&n
Lapselle on järkytys joutua yhtäkkiä ventovieraaseen ympäristöön ilman normaaliarjen rutiineja ja rakkaita ihmisiä.
"Käytännössä tuo valitus kohdistuu vain mummoihin. Kukaan ei odota, että vaari hoitaa lastenlapsia ja jos hoitaa, toimii silloin mummon apulaisena."
Ei pidä paikkaansa. Se vähä apu, mitä on saatu, on kaikki tullut papalta ja ukilta. Mummot ovat pysyneet kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että jahka lapset on kasvatettu, on taas omaa aikaa harrastaa ja matkustaa. Tuntuu, että tämä liirumlaarum onkin ihan suoraa vedätystä ja oletuksena todellisuudessa on, että lapsiperhearki jatkuu uusintakierrokselle, kun lapsenlapset syntyvät.
Isovanhempien pitäisikin muka olla valmiina viemään ja hakemaan lapsenlapsia tarhasta, olemaan paikalla, jos lapsenlapset ovat sairaana, ottaa heitä loma-ajoiksi kylään, matkustella heidän kanssaan jne. Jos ei halua viettää koko elämäänsä noin, on paha ja itsekäs ihminen.
Et näe mitään sävyeroa siinä, että elät lapsiarkea 24/7 kokopäivätyön lisäksi tai otat lapsenlapsia silloin tällöin kylään eläkkeellä ollessasi?
Mun mielestä lapsi loman ajaksi ei ole kyläilyä vaan siinä vanhuksella on viikkojen tai kuukausien ajan täysi ho
Miksi näin ollen siis ennen vanhaan ne lapset tuupattiin sinne mummoloihin? Miksi ette hoitaneet itse sitä vanhemman vastuutanne silloin aikoinaan, vaan pistitte lapsenne huonokuntoisen mummon vaivoiksi? Oliko niin kova tarve lapsivapaalle ja matkustelulle? Aikuinen ihminen yleensä omien valintojensa seuraukset kestää, kun lapsia päättää hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi isovanhemmat hoitivat minua 2-4 iltana viikossa, ja auttoivat samalla kotitöissä yms. Kesälomilla olin isovanhemmilla kuukauden ajan. Olin myös isovanhemmilla silloin, kun vanhempani olivat 1-2 viikkoa kerrallaan ulkomaan matkoilla.
Vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet minun lapsiani (lapsenlapsiaan). Isovanhemmillani oli yhteensä 7 lastenlasta. Vanhemmillani on yhteensä 4 lastenlasta.
Lapseni ovat jo isoja, vanhin jo aikuinen, joten enää en tarvitse lastenhoitoapua. Harmittaa kuitenkin kovasti. Etenkin lasteni puolesta. Itselleni isovanhemmat olivat tärkeitä. En ole varma, tunnistaisivatko kaikki lapseni isovanhempansa, jos tulisivat esim. kaupassa vastaan. Muistan, kun esikoiseni oli ala-asteella, ja vanhempani soitti ovikelloa, niin esikoiseni kysyi isovanhemmastaan "Kuka tuo on?".
Huomaatko, vanhempasi ovat olleet niitä keskenkasvuisia aikuisia joille on täytynyt kotityöt tehdä ja hoitaa lapset.
Ja mielelläsi heittäytyisit myös avuttomaksi.
Ja miksi vanhempasi kävisivät teillä kun varmaan olet hridät moneen kertaan moittinut huonoiksi. Parempihan se on kun pysyvät välimatlan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että jahka lapset on kasvatettu, on taas omaa aikaa harrastaa ja matkustaa. Tuntuu, että tämä liirumlaarum onkin ihan suoraa vedätystä ja oletuksena todellisuudessa on, että lapsiperhearki jatkuu uusintakierrokselle, kun lapsenlapset syntyvät.
Isovanhempien pitäisikin muka olla valmiina viemään ja hakemaan lapsenlapsia tarhasta, olemaan paikalla, jos lapsenlapset ovat sairaana, ottaa heitä loma-ajoiksi kylään, matkustella heidän kanssaan jne. Jos ei halua viettää koko elämäänsä noin, on paha ja itsekäs ihminen.
Et näe mitään sävyeroa siinä, että elät lapsiarkea 24/7 kokopäivätyön lisäksi tai otat lapsenlapsia silloin tällöin kylään eläkkeellä ollessasi?
Mun mielestä lapsi loman ajaksi ei ole kyläilyä vaan siinä va
Olen boomeri. Lapsillani ei ollut mummoka, yksi pappala yksiössä. Jostain syystä kolmen lapsen kanssa pärjättiin ihan keskenään.
Eihän mun viitepiirissä matkusteltu siihen aikaan se oli iso ja suunniteltu ja säästelty reissu jos naapurin perhekin nelistään matkusti junalla Lieksaan mistä olivat kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan, että jahka lapset on kasvatettu, on taas omaa aikaa harrastaa ja matkustaa. Tuntuu, että tämä liirumlaarum onkin ihan suoraa vedätystä ja oletuksena todellisuudessa on, että lapsiperhearki jatkuu uusintakierrokselle, kun lapsenlapset syntyvät.
Isovanhempien pitäisikin muka olla valmiina viemään ja hakemaan lapsenlapsia tarhasta, olemaan paikalla, jos lapsenlapset ovat sairaana, ottaa heitä loma-ajoiksi kylään, matkustella heidän kanssaan jne. Jos ei halua viettää koko elämäänsä noin, on paha ja itsekäs ihminen.
Et näe mitään sävyeroa siinä, että elät lapsiarkea 24/7 kokopäivätyön lisäksi tai otat lapsenlapsia silloin tällöin kylään eläkkeellä ollessasi?
Mun mielestä lapsi loman ajaksi ei ole kyläilyä vaan siinä va
En tiedä mistä puhut, kun omassa suvussani ei ole ollut tuollaista tapaa. Täysin vierasta minulle.
Kerran hiekkalaatikolla kuuntelin järkyttyneenä, kun äiti kertoi lähettäneensä 2-vuotiaan moneksi viikoksi mummolaan, jotta sai viettää laatuaikaa esikoisen kanssa. Esikoinen ikävöi kovasti pikkusisarusta ja voi vain kuvitella, miten 2-vuotias ikävöi vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Huomaatko, vanhempasi ovat olleet niitä keskenkasvuisia aikuisia joille on täytynyt kotityöt tehdä ja hoitaa lapset.
Ja mielelläsi heittäytyisit myös avuttomaksi.
Ja miksi vanhempasi kävisivät teillä kun varmaan olet hridät moneen kertaan moittinut huonoiksi. Parempihan se on kun pysyvät välimatlan päässä."
Olen huomannut tuon vanhempieni keskenkasvuisuuden. Miten niin heittäytyisin avuttomaksi? Olen itse lapseni kasvattanut, ilman vanhempieni apua. Vanhin on jo aikuinen, nuorinkin jo yläasteella. En ole moittinut vanhempiani huonoksi, vaan korostanut sitä, että itselle isovanhemmat olivat tärkeitä, ja olisin toivonut, että lapsenikin olisivat saaneet oppia tuntemaan isovanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheet yksin? Mikään ei riitä nykyisiä "aikuisia" tukemaan tarpeeksi, pitäisi onat äidit olla siellä passaamassa kuinnennen lapsuuden kodissa.
Kyllä se mummo joka otti ne lapsenlapaet kesäksi omien töittensä lisäksi ihmettelisi.
Malliesimerkki siitä tunnekylmyydestä ja suoranaisesta ivasta tämä viesti.
No kai jos aikuinen perustaa perheen hän yleensä ne valintansa kestää. Ja mitä ivaa, äitejä ja anoppejahan tässä keskustelussa avuksi kaivataan ja syytellään jos eivät joka päivä ole valmiudessa auttamaan. Ihan keskustelusta syntynyt ajatus.
Ja kai oikeesti se mummo, se karja, maatalon työt, puolituntemattomat hyttysiä ja hämähäkkejä pelkäävät lapset ruok
Niin ja täällä naiset joukolla itkee kun eivät pääse kesäksi lähettämään lapsiaan sille maalaismummolle pois jaloistaan.
Kovin on lapset iso rasite monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaikuttaa kannattelevan sukupolvesta toiseen lastenhoitokuviot. Hoivaajia on äiti tai isoäiti.
Onko täällä yhtään kommentoijaa, jota olisi isä tai isoisä joskus hoitanut lomilla tai viikonloppuina ja ottanut myös sukulaisen/tuttavan/naapurin lapsen/lapset hoiviinsa silloin tällöin? Ja kustantanut myös sapuskat omasta pussistaan näille korvauksetta.
Onkos jonkun isoisä tarjonnut joskus lastenhoitoapua teille tai lähipiirille tai tuttavalle?
Miksi kukaan ei kommentoi tähän viestiin?
Minä ja sisarukseni olimme usein ukillani hoidossa, kun vanhemmat (ja mummi) olivat töissä. Ukki oli ammatissa, josta oli päässyt jo alle 50-vuotiaana eläkkeelle. Mummin jäädessä eläkkeelle olimme jo sen ikäisiä, että pärjäsimme kotona itsekseen esim. koulujen loma-aikoina tai sairaana.
Vierailija kirjoitti:
"Huomaatko, vanhempasi ovat olleet niitä keskenkasvuisia aikuisia joille on täytynyt kotityöt tehdä ja hoitaa lapset.
Ja mielelläsi heittäytyisit myös avuttomaksi.
Ja miksi vanhempasi kävisivät teillä kun varmaan olet hridät moneen kertaan moittinut huonoiksi. Parempihan se on kun pysyvät välimatlan päässä."
Olen huomannut tuon vanhempieni keskenkasvuisuuden. Miten niin heittäytyisin avuttomaksi? Olen itse lapseni kasvattanut, ilman vanhempieni apua. Vanhin on jo aikuinen, nuorinkin jo yläasteella. En ole moittinut vanhempiani huonoksi, vaan korostanut sitä, että itselle isovanhemmat olivat tärkeitä, ja olisin toivonut, että lapsenikin olisivat saaneet oppia tuntemaan isovanhempansa.
Isovanhempiin voi tutustua silloinkin, kun vanhemmat ovat läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan, joten tämä keskustelu koskee vain osaa isovanhemmista. Tosin aikaperspektiivi tässä kyllä heittää. Mummot ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin jo aikaa sitten. Lapset vietiin maalle hoitoon 50- ja 60-luvulla ja nämä lapset ovat nyt itse isovanhempia.
Oma äitini oli eläkkeellä omien lasteni ollessa pieniä, itse olen työelämässä vielä kymmenen vuotta omien lastenlasteni ollessa nyt pieniä.
Miksi hemmetissä just mun täytyisi jaksaa pikkulapsiaikaa niiden lasten kanssa työpäivän jälkeen, jos niiden omat vanhemmatkaan ei nuorina ihmisinä jaksa?
Tottakai otan niitä joskus viikonloppuna hoitoon ja voivat tulla koko perheen voimin vaikka kuinka usein, mutta jos joutuisin ihan jatkuvasti elämään arkea pienetn lasten kanssa, vaikka olen omani suurella vaivalla saanut isoiksi kasvatettua, niin varmasti puuttuisin asiaan
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan, joten tämä keskustelu koskee vain osaa isovanhemmista. Tosin aikaperspektiivi tässä kyllä heittää. Mummot ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin jo aikaa sitten. Lapset vietiin maalle hoitoon 50- ja 60-luvulla ja nämä lapset ovat nyt itse isovanhempia.
Juu, minuakin ärsyttää aloituksen yleistys. Minun äitini oli n 50 vuotias kun tuli mummoksi, ja samoin minusta tuli mummo noin 50 + vuotiaana, joten äitini on hoitanut lapsenlapsiaan ja minä olen hoitanut todellakin lapsenlapsiani.
Minua nuorempi velipoikani hoidatti omia lapsiaan paljonkin äidilläni, sitä en tiedä kuinka jaksoi sitten vanhempana hoitaa.
Näissä keskusteluissa unohtuu myös se tosiasia, että maailma on muuttunut ja isovanhemmat ovat nykyään pääsääntöisesti työelämässä vielä itsekin.
Täällä ihannoidaan jotain menneitä aikoja, kun ihmiset pääsivät vielä eläkkeelle paljon nuorempina. nykyään työelämä syö sen isovanhemmuuden ja pikkulasten vanhemmatkaan tuskin ehtivät tulevaisuudessa omia lasten lapsiaan hoitaa niin usein, kuin mitä ketjuun kirjoittaneet omilta vanhemmiltaan ovat vaatimassa. Liekö monikaan tämän asian kanssa todellisuudessa edes tekemisissä, kunhan länkyttelevät omiaan tällä palstalla tai sitten tämä nykyinen pikkulasten vanhempien sukupolvi on todella itsekästä. En kyllä usko, koska keskustelujen perusteella jokainen pikkulasten vanhempi (työkavereitani) kyllä murehtii sitä omien vanhempiensa jaksamista ja harmittelee sitä, ettei työelämä suo niille isovanhemmille enää sitä vapaata
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan, joten tämä keskustelu koskee vain osaa isovanhemmista. Tosin aikaperspektiivi tässä kyllä heittää. Mummot ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin jo aikaa sitten. Lapset vietiin maalle hoitoon 50- ja 60-luvulla ja nämä lapset ovat nyt itse isovanhempia.
"Tosin aikaperspektiivi tässä kyllä heittää. Mummot ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin jo aikaa sitten"
Nimenomaan näin. Joku puhuu vielä mummosta ja kantovedestä. ... no ehkä nykyajan mökillä voi olla kantovesi. Hyvin harvassa vakiasunnot ilman vettä.
***
1920 - 1980-luvulla lapsia on lähetetty mummoille eri syistä. 1920 -luvulla lapsi laitettiin kaupungista maalle, koska sitä pidettiin terveellisenä, karaistavana mitä lie.
1970 -luvulla lapsi laitettiin mummolle (joka saattoi asua aivan yhtä hyvin kaupungissa hänkin) koska vanhemmilla oli töitä koko kesä.
1990 -luvulla tämä tapa oli jo kokonaan kadonnut. Ainakaan että koko kesäloma olisi ollut lapsi jossain muualla kuin vanhemmillaan.
Ihmiset peilaa omaa todellisuuttaan niin kuin se olisi se ainoa, oikea, ja ainoa mahdollinen ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan, joten tämä keskustelu koskee vain osaa isovanhemmista. Tosin aikaperspektiivi tässä kyllä heittää. Mummot ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin jo aikaa sitten. Lapset vietiin maalle hoitoon 50- ja 60-luvulla ja nämä lapset ovat nyt itse isovanhempia.
Tunti vuodessakin saa nykyisovanhemman ruksimaan kyselyssä rastin ruutuun kyllä hoidan.
Alue: Aihe vapaa
Kun olin lapsi isovanhemmat hoitivat minua 2-4 iltana viikossa, ja auttoivat samalla kotitöissä yms. Kesälomilla olin isovanhemmilla kuukauden ajan. Olin myös isovanhemmilla silloin, kun vanhempani olivat 1-2 viikkoa kerrallaan ulkomaan matkoilla.
Vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet minun lapsiani (lapsenlapsiaan). Isovanhemmillani oli yhteensä 7 lastenlasta. Vanhemmillani on yhteensä 4 lastenlasta.
Lapseni ovat jo isoja, vanhin jo aikuinen, joten enää en tarvitse lastenhoitoapua. Harmittaa kuitenkin kovasti. Etenkin lasteni puolesta. Itselleni isovanhemmat olivat tärkeitä. En ole varma, tunnistaisivatko kaikki lapseni isovanhempansa, jos tulisivat esim. kaupassa vastaan. Muistan, kun esikoiseni oli ala-asteella, ja vanhempani soitti ovikelloa, niin esikoiseni kysyi isovanhemmastaan "Kuka tuo on?".