Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Pakko jakaa myös positiivisia esimerkkejä. Nyt jo edesmenneet isovanhempani auttoivat paljon lastenlastensa kanssa, vaikka olivat jo melko iäkkäitä ja huonokuntoisia. Serkkuni menivät heille joka ikinen päivä koulun jälkeen, jottei tarvitsisi olla yksin kotona. Siskoni oli parivuotiaana heillä päivittäin hoidossa, kun äidilleni tuli yllättävä työkomennus eikä lyhyellä varoitusajalla saatu sopivaa päivähoitopaikkaa.
Heidän lapsensa (eli tätini ja isäni) ovat jatkaneet perinnettä. Tätini hoitaa serkkuni lapsia joka viikko ja kuljettaa heitä harrastuksiin. Omat vanhempani ovat isona tukena meidän arjessamme. Isäni on suoraan sanonut olevansa ikuisesti kiitollinen vanhemmilleen saamastaan avusta ja haluaa osaltaan laittaa hyvän kiertämään.
Ei kuulosta hyvältä tuo kohta "vaikka olivat jo melko iäkkäitä ja huonokuntoisia"
Huonokuntoisen ihmisen tulisi saada jo olla ilman toisten auttamisen taakkaa. Itse en koskaan vienyt lapsiani äitini hoiviin, vaikka hän olisi varmaan ottanutkin. Hän oli minusta jo omat hommansa hoitanut ja ikää alkoi olla liikaa mittarissa. Annoin hänen nauttia lapsista lyhyillä kahvitteluilla kotonamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu. Vietin lapsena ja vielä nuorenakin kaikki kesät mummon ja papan kanssa, myös viikonloput ja pidemmät lomat, mummo haettiin aina paikalle, jos oltiin kipeitä ym.
Nyt, kun minulla on omia lapsia, näkevät nämä samaiset "hoidattajat" lapsenlapsiaan kerran vuodessa synttäreillä. Ei kiinnosta lapsenlapsien elämä lainkaan. No, nyt ovat itse viettäneet muutaman vuoden eläkkeellä, niin on alkanut se "kyllähän te meistä sitten huolehditte, kun ei enää itse jakseta/pystytä...". Enpä aio auttaa.
Tähän voi sanoa että lapsenlapset voi huolehtia. Paitsi että mummo ja pappa ovat heille lähes vieraita ja tuntemattomia niin ei varmaan kiinnosta.
Minun molemmat mummoni asuivat kaupungissa 90-luvun puolivälissä, olivat käyneet palkkatöissä koko ikänsä. Harva varmaan navetassa enää lapsenlapsiaan kaitsi. Kirjoittaja puhuu jostain 50-60 -luvun mummoloista.
Vierailija kirjoitti:
Minun molemmat mummoni asuivat kaupungissa 90-luvun puolivälissä, olivat käyneet palkkatöissä koko ikänsä. Harva varmaan navetassa enää lapsenlapsiaan kaitsi. Kirjoittaja puhuu jostain 50-60 -luvun mummoloista.
Missä sun papat asui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te maalla mummon hoivissa olleet, muistatteko kaiken muka oikein? Olitte lapsia silloin ja ei teitä silloin kiinnostanut kuin omat leikit. Ette muista syytä tarkkaan, miksi olitte mummon hoivissa ja aika käsitykset lapsilla ovat mitä ovat. Vanhempanne olivat töissä kaupungissa. Olitte varmaankin jo kouluikäisiä maalla mummolassa ollessanne. Ei pikkulapsia maatilan tai pientilan emännän hoiviin laitettu. Eihän siitä mitään olisi tullut. Navettaanko se mummo teidät pikkupiltteinä otti? Telkesi johonkin karsinaan siksi aikaa, että sai työt tehdyksi. Kyllä siellä maalla oli mummon lisäksi joitain toisia aikuisia pikkulasten perään katsomassa. Jos ei ollut niin huh, huh. Olette onnekkaita kun säilyitte hengissä.
Meillä on kuvia kahdesta isosiskostamme mummolassa, jossa olivat pitkiä aikoja. Kuvissa ovat 3-4 vuotiaita. Itse muistelevat aikaa lämmöllä. Isoäiti oli maatilan emä
Kysytäänkö isoisältä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan niitä karujakin kohtaloita noissa mummolaan "pakkohoitoon" viedyissä tapauksissa. Jo edesmennyt ystäväni kertoi minulle, että hänet löydettiin noin 3v. nimenomaan sieltä mummolan maatilan karsinasta, jonne oli työnnetty päiviksi hoitoon kun mummo oli navettatöissä (lapsen äiti oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja). Lapsi oli mummon mielestä rasittava kitisijä (itki varmaan äitiänsä) ja niinpä jätettiin karsinaan kitisimään öiksikin. Lopulta naapuri tms löysi lapsen karsinasta ja siitä sitten lastenkotiin.Isovanhemmat olivat köyhiä pientilallisia ja varmaan jokainen ylimääräinen suu oli rasite. Eikä tainnut olla mitään kela-tukia sun muita. Tapahtui 50-luvun lopussa. Ei ne kaikki lapsuuden mummolat olleet mitään onnen keitaita. Kalustoon saattoi kuulua myös sodassa traumatisoitunut setä tai muu peräkammarin alkoholisti poika. Itsekin näitä muistan. Ja juu, ei ollut traumaterapioita siitä että kahviossa ei ollut kauramaitoa.
Isoisät taisivat olla jo manan majoilla, kuolivat ennen aikaisemmin jolleivät jo olleet sodissa kaatuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas samaa valitusta, moneskohan kerta jo? Ensinnäkään sillä ei ole mitään merkitystä mitä on joskus aiemmin tapahtunut eli jos omat vanhemmat ovat saaneet hoitoapua ja aloittaja ei, aivan kuten ei silläkään mitä eläkkeitä on nyt joillain ja aloittajalla ei jne. Kannattaisi elää ihan tätä hetkeä.
Kiva isovanhempi kyllä varmasti välillä hoitaa lapsenlapsiaan ja tarjoaa apuaan, mutta jokaisella on velvollisuus hoitaa omat lapsensa, ei lapsenlapsia. Ja minusta tämä koskee myös sitä että jokaisella lapsella on velvollisuus (vaikka ei laissa) auttaa vanhempiaan, eli aloittajalla omiaan ja aloittajan lapset voi sitten huolehtia aloittajasta kun hän vanhenee. Lapsi-vanhempi vastuu, ei niin että ikuinenpiikalapsenlapsille-vastuu.
Oikeasti nykyvanhemmat on monet vain itse saamattomia ja ehkä siihen on syy miksi juuri niitä teidän valittajien lapsia ei kukaan halua vahtia. Lapsia tehdessä on hyvä miettiä näitä asioita ennakkoon.
Lapsilla ei todellakaan ole velvollisuutta auttaa vanhempiaan. Siehän hauska sälli oot, kun sälytät omien lastesi päälle velvollisuuden hoitaa omien lastensa lisäksi sinutkin. Itselläsi arvaan olevan mielestäsi pelkkiä oikeuksia ja omat lapsesi hoidatit mummoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Ei mun vanhemmat ole hoitaneet päivääkään 80-luvulla syntyneitä kolmea lastani. Mies reissutöissä ja kävi kotona 2 viikon välein. Itse kävin kokopäivätöissä, jolloin päiväkoti hoiti lapset ja vapaa-aikana minä. Ei mitään ongelmaa. Mikä näitä nykyvanhempia oikein vaivaa. Kun lapset syntyvät loppuu oma aika ja alkaa perheaika. Se vissiin tulee yllätyksenä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on nykyään kaikkien perheiden käytössä niin työssäkäyvien kuin työttömienkin. Semmosta herkkua ei aina ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiotaanpa paria ketjussa olleita väitteitä:
- päiväkoti yleensä ei ole ilmainen keskituloiselle pariskunnalle (poikkeuksena jokusia kuntia, joissa se on kaikille ilmainen)
- tilapäinen hoitovapaa on laissa suotu oikeus alle 10-vuotiaan lapsen huoltajalle, mutta laissa ei määritetä vapaan palkallisuudesta (iso osa saa palkan tilapäisen hoitovapaan ajalta TESsin perusteella, toki kaikki TESsit eivät ole yleissitovia ja on myös aloja, joilla ei ole TESsiä ollenkaan, joissakin TESseissä tilapäinen hoitovapaa on määritetty myös vanhemman lapsen hoidosta)
- lastenhoitaja luotetusta yrityksestä, joiden työntekijät on tsekattu samalla tavalla kuin päiväkotien vakituinen henkilöstö on oikeasti aika kallista (joskus laskeskelin, että nelisen tuntia lauantai-iltana matkakuluineen kustantaisi omalle perheelle lähemmäs 500€), luotettavien lastenhoitopalveluiden osto ei yksinkertaisesti ole kaikkien perheiden saatavilla
Omat vanhemmat luonnollisesti myös hoidattivat lapsensa muilla, eivätkä tietenkään osoita minkäänlaista kiinnostusta ainoaa lapsenlastaan kohtaan. En heitä lapsen hoitajiksi, edes huolisi, koska hyvä kun itse on selvinnyt heidän huushollistaan hengissä ulos, mutta välillä surettaa oman lapsen puolesta, että kuinka juurettomaksi hän tuntee osansa, kun ei oikein edes muista miltä äidin vamhemmat näyttävät...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän ennen ollut päiväkoteja yms.
Ai, kyllä se oma mummoni on kaksi lastaan jonnekin hoitopaikkaan kärrännyt hoitoon työpäivänsä ajaksi. Yksinhuoltaja kun oli. Ja sisarukseni ja minä olemme olleet päivähoidossa. Ja mummollani hoidossa kesät, viikonloppuisin ja muina loma-aikoina.
No sattuipa sopivasti, että työssäkäyvä yh-mummosi kuitenkin oli aina lomalla koko kesät, viikonloput ja muut loma-ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää n. 50-luvulla syntyneiden sukupolvi on jotenkin pilalla, itsekäs ja ahne. Ovat tosiaan omat lapsensa hoidattaneet muilla, mutta hyvää hyvyyttään eivät itse omia lapsenlapsiaan hoida.
"Edelleenkin, tässä on kyse niistä, jotka eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. Mikä siinä on, kun ei mene jakeluun."
Onko se sitten muka joku yllätys, etteivät he hoida myöskään lapsenlapsiaan? Tuskin he edes olisivat tehneet lapsia, jos vapaaehtoinen lapsettomuus olisi heidän nuoruudessaan ollut sosiaalisesti hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap todellakin sun pointin.
Kun olin lapsi, isovanhempani käytännössä hoitivat minut. En ole saanut tukea enkä apuja vanhemmiltani, enkä saa edelleenkään, enkä varmaan ikinä tule saamaankaan.
Tämän vuoksi nyt autan isovanhempiani, mutta omat vanhempani jäävät oman onnensa nojaan aikanaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
50-luvulla syntyneiden vanhemmat olivat sodankäyneitä ihmisiä. Menetyksiä oli joka perheessä, kaupunkeja pommitettiin, ihmisillä oli täysi työ pitää itsensä ja lapsensa hengissä. Ruoka oli kortilla ja kaikesta oli puutetta. Ei ihmiskunta ole vielä niin paljoa muuttunut, etteikö tuo sukupolvi olisi ollut enemmän tai vähemmän traumatisoitunut. Ei silloin noita omaa-aikaa -parisuhde-aikaa osattu haikailla. Perhe pidettiin hengissä ja sillä hyvä. Toivottavasti te nykysukupolvet ette joudu kokemaan samaa. Vaikka sitä tapahtuukin tuossa alle 24h matkan päässä itäpuolella.
Itse arvostan omia jo edesmenneitä vanhempiani, jotka joutuivat tuon kaiken kokemaan. Raatoivat työssään loppuun asti eivätkä ehtineet juurikaan eläkepäiviä viettämään. Onneksi ehdin hiukan iäkkäämmäksi elännyttä äitiäni kuitenkin hiukan auttelemaan viimeisinä elinkuukausinaan. Koskaan ei mitään pyytänyt eikä vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Tää n. 50-luvulla syntyneiden sukupolvi on jotenkin pilalla, itsekäs ja ahne. Ovat tosiaan omat lapsensa hoidattaneet muilla, mutta hyvää hyvyyttään eivät itse omia lapsenlapsiaan hoida.
Puhut potaskaa, kaikki eivät ole hoidattaneet lapsiaan muilla.
Ja monet ovat hoitaneet ja hoitavat edelleen lapsenlapsiaan.
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Mikä siinä on, että nykyvanhemmat eivät osaa keskenään sumplia menojaan? Parisuhdeaikaa on lasten nukkumaanmenon jälkeen. Matkoille voi mennä, kun lapset ovat teini-ikäisiä. Vietetään perhe aikaa. Ehtii sitä lapsi vapaata aikaa viettää monta vuosikymmentä sitten kun lapset lentävät pesästä.
Nykyvanhempien curling-vanhemmat ovat paaponeet nykyvanhemmat liian hyvälle, etteivät he ole koskaan aikuistuneet vaan parkuvat ja kiukuttelevat vieläkin äitejään heitä palvomaan ja toteuttamaan oikkujaan. Pitäisi päästä kaverien bileisiin, ravintolaan, polttareihin, häihin, parisuhde lomia viettämään kahden kesken ilman lapsia. Ei koskaan ennenkään päästy, vasta kun lapset isoja.
Ottakaa aikuiset ihmiset vastuu omasta elämästä. Ei vanhemmat ole teidän palvelijoitanne.
Vierailija kirjoitti:
Nii kyllä kahvittelemaan tulevat, mutta tiukassa on avun tarjoaminen etenkään oma-aloitteisesti. Ei puhettakaan että ehdittaisivat että joskus , edes kerran vuodessa, päästäisiin kahdestaan miehen kansaa vaikka syömään. Vaikka näkevät että ollaan ihan loppu lasten kanssa ja avioliittoa ei käytännössä enää ole. Äitini sanoo etteivät itse saaneet apuja silloin niin nyt on ilmeisesti sama meno.
Mikä estää teitä soittamasta lastenhoitajaa keikalle?
Meillä on kuvia kahdesta isosiskostamme mummolassa, jossa olivat pitkiä aikoja. Kuvissa ovat 3-4 vuotiaita. Itse muistelevat aikaa lämmöllä. Isoäiti oli maatilan emäntä. Hän ehkä muistaisi ajan toisin, jos olisi vielä elossa.