Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
"Äitini on syntynyt 40-luvun alussa ja pääsi normi eläkkeelle 58-vuotiaana.
-ohis"
Ts ei kuulu suuriin ikäluokkiin, vaan sotien ( -39-44 ) aikana syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia eikä lapsilla vanhoja vanhempiaan. Tämä kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos isovanhempien apu on niin tärkeä, kannattaa asioista puhua heidän kanssaan ennen kuin hankkii lapsia niin ei sitten tule pettymyksiä ja voi harkita sitä lasten hankintaa tarvittaessa uudelleen. Se että itse on ollut mummolassa hoidossa ei tarkoita sitä että omat vanhemmat tarjoavat samat palvelut. Ajat ja ihmiset muuttuvat. Kannattaa miettiä minkälaista elämää se oma mummo aikoinaan eli ja minkälaista elämää omat vanhemmat elävät nyt. Veikkaan että aivan erilaista.
Mun äidillä oli 3 kk:n äitiysloma, kun veljeni syntyi 1962. Ei voinut olla töistä pois, kun lapset sairastuivat. Lyhyt kesäloma. Meidän mummi sodassa traumatisoitunut erakko, jonka luona (350 km) käytiin kerran vuodessa. Toinen juopon leskimummo asui 450 km:n päässä ja kävi meillä ehkä joka toinen vuosi. Siltä mummolta oli kuollut kolme (3) poikaa sodassa. Itselläni ei yhtään mummoa eikä ukkia omille lapsilleni. Mutta oli jo pitemmät äitiyslomat, toimiva päivähoito jne. Oisko nyt yksi sukupolvi, joka vinkuu edelleen huolenpitoa. Mun lapsenlapset ovat saaneet olla toisen mummin ja ukin kanssa paljon, koska joutuivat työttömiksi karmeassa konkurssiaallossa. Oliko kivaa elellä köyhänä...Mun luona olivat silloin tällöin viikonloppuina ja oli kivaa heidän kanssaan leikkiä kaikkea. Sitten kun yksi oma lapseni kuoli, olin noin 5 vuotta täysin kaput. Edelleen lämpimät suhteet omiin lapsiini ja lapsenlapsiini.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan näin.
Tätä on ihmetelty palstalla en
Boo.erihullukin pääsi vauhtiin. Meillä elossa oleva mummo oli 500 km päässä josta piti soutaa kaupunkiin päästäkseen junalla hoitamaan lastenlapsia ja sa toiseen suuntaan. Ei ollut autosta tietokaan.😅
Vierailija kirjoitti:
(nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Tätä ketjua ei aloittanut kukaan suurista ikäluokista!
Aloitus oli karkea yleistys. Meissä isovanhemmissa on monenlaisia, on niitä jotka hoitavat lastenlapsia ja niitä jotka eivät hoida.
Aivan kuten teissä nykyvanhemmissakin, joillakin on hyvät suhteet omiin vanhempiinsa ja toisilla kitkaiset ja katkeruuden värittämät.
Tietenkin kaikissa sukupolvissa on isovanhempia jotka osallistuvat lastenlastensa elämään tai vanhempia jotka ovat hoitavat lapsensa ilman omien vanhempien tukea. Kuitenkin, tämä tuntuu olevan jonkinlainen sukupolvikokemus meidän suurten ikäluokkien lapsille, että meidät dumpattiin surutta isovanhemmille ja vastaavasti sitten näitä vanhempia ei kiinnosta auttaa omien lastenlasten kanssa.
Se, että monet meistä jakavat tämän kokemuksen ei tarkoita sitä, että näin olisi kaikkien kohdalla. Ei kukaan ole sellaista väittänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu asiaa. Me olemme syntyneet 1960-luvun alussa. Niin kauan kuin muistan olimme kaikki lomat jollain sukulaisella maaseudulla. Kymmenen vuotiaana ja sen jälkeen kaikki lomat sukulaisten maatiloilla töissä.
Äiti muistaa aina puhua kuinka rankkaa hänellä ja isällämme oli silloin kun minä ja sisareni olimme lapsia. 🤔 Emmehän me olleet kotona juuri koskaan eli ainoa homma äidillä oli ruoan laittaminen ja vaatetus.
Nyt äiti on meidän passattavana jatkuvasti eli kaikki asiat kaatuvat minun ja vaimoni niskaan. Kolme neljä kertaa viikossa saa kuskata asioille. Ei ole ikinä hoitanut viittä lastamme. Synytymäpäivät muistaa melkein aina mutta ei mitään muuta.
Itse asiassa ei tuo nyt niinkään haittaa mutta ihmeellisesti on unohtunut äidin mielestä nuo meidän lapsuusajat.
Jos olette syntyneet 1960-luvun alussa, vanhempanne eivät ole "suuria ikäluokkia", vaan todennäköisesti ennen sotia syntyneitä.
Päivähoitoa ei tuohon aikaan juurikaan ollut eikä esim lasten iltapäivähoitoa, joten vanhempana olemista ei voi verrata tämän päivän oloihin.
Äitiyslomakin oli kokonaisuudessaan vain 3 kk!
Tutustukaa hyvät ihmiset historiaan, ennenkuin alatte natista!
Sitkee halu on käyttää vanhukset loppuun. Mielestäni me boomerit emme enää ole mitään lastenvahteja. Voisivat lapsetkin tehdä sen verran nuorina lapset että mummo jaksaisi. Jos nelikymppisenä tehdään lapset, kuten kuopukseni, en enää ole mikään lapsenvahti 80 -vuotiaana iltatähden lapsille.
Mutta eipä hänkään ole ollut yötä hoidossa koskaan, kavereilla yökylässä kyllä. Mummojaan ei ole nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Tätä ketjua ei aloittanut kukaan suurista ikäluokista!
Aloitus oli karkea yleistys. Meissä isovanhemmissa on monenlaisia, on niitä jotka hoitavat lastenlapsia ja niitä jotka eivät hoida.
Aivan kuten teissä nykyvanhemmissakin, joillakin on hyvät suhteet omiin vanhempiinsa ja toisilla kitkaiset ja katkeruuden värittämät.
Tietenkin kaikissa sukupolvissa on isovanhempia jotka osallistuvat lastenlastensa elämään tai vanhempia jotka ovat hoitavat lapsensa ilman omien vanhempien tukea. Kuitenkin, tämä tuntuu olevan jonkinlainen sukupolvikokemus meidän suurten ikäluokkien lapsille, että meidät dumpattiin surutta isovanhemmille ja vastaavasti
Mutta ku suurten ikäluokkien mielestä tällainen kokemus ei kertakaikkiaan ole sallittu, kuten ketjusta näkee. Se koira älähtää...
"Äitini on syntynyt 40-luvun alussa ja pääsi normi eläkkeelle 58-vuotiaana."
Eli on yli 80-vuotias. Ja sinun ikäsi, kun sinulla on päiväkoti-ikäisiä lapsukaisia?
Totta kyllä on, että 30- 40 - luvuilla syntyneillä oli mahdollisuus päästä varhain eläkkeelle. Ja tuossa porukassa oli kyllä myös niitä, jotka dumppasivat lapsensa mummolaan maalle eivätkä sitten puolestaan olleet lapsenlapsistaankaan kiinnostuneita (esim nyt 90-v anoppini). Mummoni asui meillä ja loma-aikoina meillä oli joku ihme serkkusiirtola, jossa sitten äitini (se miniä) huolehti tilan töiden lisäksi kersalaumasta, joista puolet omia. Että ei kyllä tullut mieleenikään vielä sen urakan päälle hoidattaa omia lapsiani hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mummo. Syy, minkä vuoksi en ota lapsenlapsia hoitoon on se, että mukana tulisi metrin mittainen lista, mitä saa tehdä/syödä ja mitä ei, komentaa ei saa, koska heti saa lasten suusta kuulla "mummo on tyhmä"ym. loukkauksia. Ymmärän toki allergiat ym. herkkyydet. MUTTA, se ns. normaali kasvatuksen maalaisjärki vanhemmilta puuttuu kokonaan ja ikävä kyllä, lapsilla ei ole eikä opetettu minkäänlaisia käytöstapoja.
Voithan kertoa, että talo elää tavallaan. Lapset voi tulla, mutta teidän säännöillä.
Totta tämä. Olen hoitanut vauvasta teini-ikään lastenlapsia ja tulevat teineinäkin mielellään yökylään ja mökille, mutta meidän säännöillä on eletty. Vanhemmat hyväksyivät tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Tätä ketjua ei aloittanut kukaan suurista ikäluokista!
Aloitus oli karkea yleistys. Meissä isovanhemmissa on monenlaisia, on niitä jotka hoitavat lastenlapsia ja niitä jotka eivät hoida.
Aivan kuten teissä nykyvanhemmissakin, joillakin on hyvät suhteet omiin vanhempiinsa ja toisilla kitkaiset ja katkeruuden värittämät.
Tietenkin kaikissa sukupolvissa on isovanhempia jotka osallistuvat lastenlastensa elämään tai vanhempia jotka ovat hoitavat lapsensa ilman omien vanhempien tukea. Kuitenkin, tämä tuntuu olevan jonkinlainen sukupolvikokemus meidän suurten ikäluokkien lapsille, että meidät dumpattiin surutta isovanhemmille ja vastaavasti
Ei todellakaan ole mikään sukupolvikokemus. Itse en tajua lainkaan yhtä järjetöntä vihaa ja lietsontaa suuria ikäluokkia vastaan. Ne eivät perustu yhtään mihinkään.
Olen itse suurien ikäluokkien lapsi eli kohta itsekin mummo.
Päässyt paljon helpommalla elämässäni kuin vanhempani.
Tosin nyt haukutaan kyllä rankasti meitäkin "helpolla päässeitä" 60-luvun lpossa ja 70-luvun alussa syntyneitä.
Ehkä kuuluu kuvioon. Aina pitää olla edeltävä sukupolvi hampaissa. Itse sitten on kohta seuraavan sukupolven hampaissa. Mikään ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sitkee halu on käyttää vanhukset loppuun. Mielestäni me boomerit emme enää ole mitään lastenvahteja. Voisivat lapsetkin tehdä sen verran nuorina lapset että mummo jaksaisi. Jos nelikymppisenä tehdään lapset, kuten kuopukseni, en enää ole mikään lapsenvahti 80 -vuotiaana iltatähden lapsille.
Mutta eipä hänkään ole ollut yötä hoidossa koskaan, kavereilla yökylässä kyllä. Mummojaan ei ole nähnyt."
Totta todellakin. Bilettävät liki neljäkymppisiksi ja sitten itkevät jossain babybluessaan. Eivät mitenkään pärjää vaikka ovat itse saaneet kaikkea hyvää, kuten ilmaisen korkeakoulutuksen ym ym, mitä hyvinvointivaltiota ja sotakorvauksia maksanut sukupolvi on rehkinyt. Nyt on porealtaat ja trampoliinit pihalla, mutta voi kun on raskasta. Itse oli äiti jo 21-vuotiaana ja kolmen lapsen äiti 26-vuotiaana. Mummit asuivat 500 km:n päässä ja ukit jo menehtyneet. Mutta kavereita lapsilla oli ja perheenäkin harrastettiin kaikkee ihan kivaa ja tavallista.
"Äiti muistaa aina puhua kuinka rankkaa hänellä ja isällämme oli silloin kun minä ja sisareni olimme lapsia. 🤔 Emmehän me olleet kotona juuri koskaan eli ainoa homma äidillä oli ruoan laittaminen ja vaatetus."
Siis olitte kesällä sukulaisissa, ehkä jopa kuukauden?
Eikös niille vanhemmille jäänyt kuitenkin sitä hoitoaikaa 11 kuukautta, vai kävittekö koulunkin sukulaisissa.
En väheksy sitä kokemusta, että se on tuntunut pitkältä ajalta olla erossa vanhemmista, mutta etkö kuitenkin ollut äidin hoivissa suuremman osan ajasta?
Oletko tutustunut äitisi lapsuuden, nuoruuden vuosiin? Sattuivatko ne sotavuosiin, oliko isä esim rintamalla?
Tuota sinunkin katkeruuttasi saattaisi helpottaa, jos lukisit sotavuosien kuvauksia ihmisten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei vaativaan ammattiin, kirurgit, lentokapteenit ym osaa järjestää lastensa hoitoverkostoa kuntoon se on voi voi.
Eiköhän vuorotöitä ja matkatöitä tekevillä pidä olla nuo asiat järjestyksessä jos vähänkään käytännön järkeö.
Vierailija kirjoitti:
"Äiti muistaa aina puhua kuinka rankkaa hänellä ja isällämme oli silloin kun minä ja sisareni olimme lapsia. 🤔 Emmehän me olleet kotona juuri koskaan eli ainoa homma äidillä oli ruoan laittaminen ja vaatetus."
Siis olitte kesällä sukulaisissa, ehkä jopa kuukauden?
Eikös niille vanhemmille jäänyt kuitenkin sitä hoitoaikaa 11 kuukautta, vai kävittekö koulunkin sukulaisissa.
En väheksy sitä kokemusta, että se on tuntunut pitkältä ajalta olla erossa vanhemmista, mutta etkö kuitenkin ollut äidin hoivissa suuremman osan ajasta?
Oletko tutustunut äitisi lapsuuden, nuoruuden vuosiin? Sattuivatko ne sotavuosiin, oliko isä esim rintamalla?
Tuota sinunkin katkeruuttasi saattaisi helpottaa, jos lukisit sotavuosien kuvauksia ihmisten elämästä.
Ihan hirvittävän monella tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää mikä tämän keskustelun aihe on.
Keskustelun aiheena on se, että monien omat vanhemmat laittoivat lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi, mutta eivät sitten itse osallistu lapsenlapsien elämään juuri millään tavalla.
Samaa tekivät miehen suurten ikäluokkien vanhemmat. Miehen vanhemmat kuskasivat lapsensa loma-aikoina maaseudulle isovanhempien hoidettavaksi pitkiksi ajoiksi.
Myöhemmin itse isovanhemmiksi tultuaan heitä ei kiinnostanut lastenlasten hoitaminen. Muuttivat vielä strategisesti sopivan kauas lapsenlapsista. Ihan avoimesti naureskelivat, että vähän hajurakoa, ettei tuoda lapsia hoitoon.
Onneksi oma äitini ja isäni halusivat olla mukana lastenlastensa elämässä ja olivat meille iso hoitoapu. Miehenikin muistelee lämmöllä kesiä mummolassa. Lasten välit miehen puolen isovanhempiin ovat hyvät ja kohteliaat. Ei tässä nyt mikään väärin mennyt. Jokainen toimii isovanhempana kuten haluaa.
"Ihan hirvittävän monella tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää mikä tämän keskustelun aihe on.
Keskustelun aiheena on se, että monien omat vanhemmat laittoivat lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi, mutta eivät sitten itse osallistu lapsenlapsien elämään juuri millään tavalla".
Tuo on joidenkin ihmisten kokemus, ei kaikkien. Kaikki eivät laittaneet lapsiaan vanhempiensa hoidettaviksi, koska se ei monelle edes ollut mahdollista. Itselleni se ei ollut mahdollista, koska isovanhempien luokse oli niin pitkä matka. Monilla tuttavilla oli sama juttu, pitkä matka tai vanhemmat olivat huonokuntoisia tai kuolleet.
Emme siis hoidattaneet lapsiamme vanhemmillamme, mutta itse olemme jatkuvasti auttaneet lapsiamme lasten hoidossa ja tämä on mahdollista, koska asumme lähellä heitä.
Ei tässä ole aihetta mitenkään väärinymmärretty. Kaikki asiat asettuvat aina laajempaan yhteyteen. Tuo -60-luvun kirjoittaja valitti siitä, miten oli kaikki lomat isovanhempiensa hoidossa ja äiti ei hoitanut heidän viittä lastaan, mutta äiti silti odottaa nyt heidän palveluksiaan.
Minua alkoi kiinnostaa se, millaisen hoivan tuo kirjoittajan mamma oli itse saanut, jos kasvuvuodet sattuivat vaikka sotavuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä suurten ikäluokkien itsekkyyttä. Mutta mitä toisaalta voi odottaa: jos he ovat omatkin lapsensa aikoinaan vanhemmillaan hoidattaneet, tuskin ovat kykeneviä lapsenlapsiaankaan nyt hoitamaan.
Sitten murehtivat kuka maksaisi heidän suuret eläkkeensä ja kuka hoitaisi heitä hoitolaitoksissa siinäpähän ratkaisevat ongelmansa kuten lapsensakin ovat itse lapsen hoito-ongelmat ratkaisseet.
Tämä. Itse menin tyhmänä pari lasta tekemään, nyt jo teinejä onneksi. Myönnän suoraan, että oli liian ruusuiset kuvitelmat tukiverkoista (nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Kuka boomeri täällä on kivittänyt ja ilkkunut?
Mikä teitä oikein vaivaa? Itsekään et olisi jaksanut hoitaa edes omia lapsiasi. Osuutesi yhteiskunnalle on kuulemma loppu, kun teinisi ovat aikuisia.
Eli et aio sinäkään lapsenlapsiasi hoitaa. Osuutesihan on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä suurten ikäluokkien itsekkyyttä. Mutta mitä toisaalta voi odottaa: jos he ovat omatkin lapsensa aikoinaan vanhemmillaan hoidattaneet, tuskin ovat kykeneviä lapsenlapsiaankaan nyt hoitamaan.
Sitten murehtivat kuka maksaisi heidän suuret eläkkeensä ja kuka hoitaisi heitä hoitolaitoksissa siinäpähän ratkaisevat ongelmansa kuten lapsensakin ovat itse lapsen hoito-ongelmat ratkaisseet.
Tämä. Itse menin tyhmänä pari lasta tekemään, nyt jo teinejä onneksi. Myönnän suoraan, että oli liian ruusuiset kuvitelmat tukiverkoista (nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Kuka boomeri täällä on kivittänyt ja ilkkunut?
Mikä
Edelleenkin, tässä on kyse niistä, jotka eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. Mikä siinä on, kun ei mene jakeluun.
Luulen, että tarkoitti nyt noin tuossa iässä olevia (mielestäni se ulottuu yli 80v), mutta muistelee aikoja kun tuo ikäpolvi oli nuorempi eri vaiheissa. Toki 80-vuotiaskin saattaa jaksaa katsoa lasta pari tuntia, muttei kukaan enää sitä silti oleta.
Tuo ikäpolvi, n. 75-85, syntyi sodan loppuvuosi ja tai jälkeen. Se ajanjakso on jotenkin vaikuttanut näihin lapsiin. Vanhemmilla ehkä ollut voimavaroja lapsille, keskityttiin pitämään Suomi pystyssä ja kestämään sotatraumoja. Mutta silloin aukesi työ kuin työ, työttömäksi ei tarvinnut pelätä jäävänsä.