Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Mulla oli ihanat mummi ja ukki. Heille oli aina tervetullut!
Järkyttävän kaunaista tilitystä täällä aina. Ilmeisesti outoja tyyppejä jotka ei halua olla kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoo mummo joka ei aikanaan omia lapsiaan viitsinyt hoitaa vaan dumppasi ne mummolaan.
Tämä siis tuolle, joka peräänkuulutti kuulutti vastuuta itsestä, avioliitosta ja lapsista.
Mummot olivat kuolleet kun kolme lastani olivat pieniä. Kyllä me vaan pärjättiin miehen kanssa, ilman kunnallista hoitoa, yksityinen perhepäivähoitaja hoiti työpäivät.
Alakouluikäisinä olivat joskus serkuillaan ja päinvastoin. Mitän mummoja, tätejä ,kummeja ei tarvittu apuna. Jonkun naapurin kanssa saatettiin vuorotella, jos lapset on teillä tunnin tänään leikkimässä, teidän lapset voi tilla huomenna meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin käsittämätön ketju. Oletteko kaikki naukujat kertoneet vanhemmillenne, kuinka paljon heitä vihaatte?
Jos he ovat kertoneet ja sitten ihmettelevät miksi välit ovat huonot.
Ehkä he ovat vain ottaneet etäisyyttä vanhempiinsa ihan kohteliaasti, tai vanhemmat heihin.
En antaisi pientä lastani omille vanhemmilleni hoitoon kyllä muutenkaan, on vähän huono kokemus vahtimisen tasosta. Lapsi voi mennä yökylään ym sitten kun osaa itse varoa liikennettä, uida ja muutenkin pysyä itse turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä suurten ikäluokkien itsekkyyttä. Mutta mitä toisaalta voi odottaa: jos he ovat omatkin lapsensa aikoinaan vanhemmillaan hoidattaneet, tuskin ovat kykeneviä lapsenlapsiaankaan nyt hoitamaan.
Sitten murehtivat kuka maksaisi heidän suuret eläkkeensä ja kuka hoitaisi heitä hoitolaitoksissa siinäpähän ratkaisevat ongelmansa kuten lapsensakin ovat itse lapsen hoito-ongelmat ratkaisseet.
Tämä. Itse menin tyhmänä pari lasta tekemään, nyt jo teinejä onneksi. Myönnän suoraan, että oli liian ruusuiset kuvitelmat tukiverkoista (nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä suurten ikäluokkien itsekkyyttä. Mutta mitä toisaalta voi odottaa: jos he ovat omatkin lapsensa aikoinaan vanhemmillaan hoidattaneet, tuskin ovat kykeneviä lapsenlapsiaankaan nyt hoitamaan.
Sitten murehtivat kuka maksaisi heidän suuret eläkkeensä ja kuka hoitaisi heitä hoitolaitoksissa siinäpähän ratkaisevat ongelmansa kuten lapsensakin ovat itse lapsen hoito-ongelmat ratkaisseet.
Jaksat tiota spämmätä. Miksi jos sinulla ollut huono lapsuus syytät siitä kaikkia suuria ikäluokkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt pitkän työuran, kasvattanut omat lapsensa, niin kyllä mielestäni saa viimeinkin alkaa elää sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota nuoret jaksavat täällä peräänkuuluttaa. Ihmettelen tätä, että jotkut nuoret kehtaavat solvata sitä että vanhemmilla on omat touhunsa. Minusta on aivan upeaa, jos jaksamista riittää vielä matkustella ja harrastaa ystävien/puolison kanssavaikka ikää on jo mittarissa. Eiköhän hoideta omat velvollisuutemme kaikki kuten menneetkin sukupolvet on tehneet, ja vieläpä paljon hankalimmissa olosuhteissa (ei juoksevaa vettä, ei autoja kaikilla perheenjäsenillä, ulkohuussit jne.).
Tässä oli kyse isovanhemmista, jotka hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan ja jäivät nuorena eläkkeelle.
Minkähän ikäisistä isovanhemmista nyt puhutaankaan? Nuorena el
Äitini on syntynyt 40-luvun alussa ja pääsi normi eläkkeelle 58-vuotiaana.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täytyy sanoa, että itsellä oli kyllä hyvin pitkälti lapsuudesta se malli, että isovanhemmat hoitaa myös. Olin paljon mummolla, kun vanhempani sinne vei hoitoon. Kun tulin äidiksi, niin omaa äitiäni ei vois vähempää kiinnostaa. Eli ei tosiaan ole sellainen ihana mummo mikä minulla oli."
Äitisi ei ole oppinut kantamaan hoivavastuuta. Muistaakohan edes, miten lapsia hoidetaan. Sinut vietiin kai jo vauvana hoitoon ja olit pitkiä päiviä hoidossa ja kouluikäisenä tunteja yksin kotona koulun jälkeen, joskus iltojakin ja öitäkin.
Unohditko, että lapsella on isä. Oppiko isä kantamaan hoitovastuuta?
Se jolle vastattiin, puhuu nimenomaan äidistään.
Hänelläkin on isä. Miksi hän puhuu vain äidistään? Se tässä keskustelussa on outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta.
Olen syntynyt -86 ja omat vanhemmat dumppasivat minut ja pikkuveljeni isovanhemmille ihan joka käänteessä. Suurin osa lapsuuden viikonlopuista meni jommassa kummassa mummolassa ja kesällä meitä neppailtiin vuoro viikoin isovanhemmilta toiselle. En edes tiedä mihin vanhempani tarvitsivat niin paljon hoitoapua, koska molemmat tekivät ma-pe työviikkoa ja päivätöitä, eli millään vuorotöillä sun muilla ei selity.
Itselläni ei ole lapsia, mutta veljellä kaksi ja meidän vanhemmat eivät ikinä auta heidän kanssaan. Lapset ovat lähinnä näyttelyesineitä, jotka täytyy viedä vanhempien luokse muutaman kerran vuodessa kuvattavaksi ja se siitä. Jos vähäkin jotain lapsenhoitoapua tarvitsisivat, alkaa "me on osamme tehty" marmatus.
No, onneksi lapsilla on täti jok
a saa järjestettyä aikaa turvaverkostona toimimiselle.
Mikä ongelma veljelläsi ja vaimollaan on jos kaksi lasta on ylivoimainen rasite? Miksi he ovat päätyneet lapset hankkimaan kuitenkin?
Kuka on puhunut ylivoimaisesta rasitteesta? Vaikea keskustella, jos luet tekstistä sellaisia asioita mitä sinne ei ole kirjoitettu. Ketjun aiheena on vanhemmat jotka surutta laittoivat omat lapsensa omien vanhempiensa hoidettavaksi, mutta itse eivät halua osallistua lastenlastensa elämään kuin korkeintaan satunnaisina vierailijoina.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt pitkän työuran, kasvattanut omat lapsensa, niin kyllä mielestäni saa viimeinkin alkaa elää sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota nuoret jaksavat täällä peräänkuuluttaa. Ihmettelen tätä, että jotkut nuoret kehtaavat solvata sitä että vanhemmilla on omat touhunsa. Minusta on aivan upeaa, jos jaksamista riittää vielä matkustella ja harrastaa ystävien/puolison kanssavaikka ikää on jo mittarissa. Eiköhän hoideta omat velvollisuutemme kaikki kuten menneetkin sukupolvet on tehneet, ja vieläpä paljon hankalimmissa olosuhteissa (ei juoksevaa vettä, ei autoja kaikilla perheenjäsenillä, ulkohuussit jne.).
Sinne hankaliin olosuhteisiin veitte kuitenkin omat lapsenne kesälomailemaan yksin, isovanhempienne kanssa? Ehkä olitte niin naiveja silloin, ettette ymmärtäneet mikä vaiva siitä oli, eivätkä vanhempanne tohtineet kieltäytyä. Vaikka muitakin lapsenlapsia pyöri helmoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä suurten ikäluokkien itsekkyyttä. Mutta mitä toisaalta voi odottaa: jos he ovat omatkin lapsensa aikoinaan vanhemmillaan hoidattaneet, tuskin ovat kykeneviä lapsenlapsiaankaan nyt hoitamaan.
Sitten murehtivat kuka maksaisi heidän suuret eläkkeensä ja kuka hoitaisi heitä hoitolaitoksissa siinäpähän ratkaisevat ongelmansa kuten lapsensakin ovat itse lapsen hoito-ongelmat ratkaisseet.
Tämä. Itse menin tyhmänä pari lasta tekemään, nyt jo teinejä onneksi. Myönnän suoraan, että oli liian ruusuiset kuvitelmat tukiverkoista (nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Ai me samat lapsettomat joiden omat vanhemmat jättivät meidät isovanhempien hoidettavaksi? Juu, ei kiitos. Olen hoitanut isovanhampieni asiat, joten olen myös osuuteni tehnyt.
Olen tuota sukupolvea, joka vei lapsensa mummolaan vissiinkin. Sillä erotuksella, että omat mummoni olivat jo reilusti yli 70v ja papat ovat kuolleet ennen syntymääni. Lapsia vietiin mummolaan, mutta siellä oli aina joku aikuinen hoitamassa tai vahtimassa lapsia, ei koskaan oletettu mummojen yksin hoitavan kakaralaumaa ja ruokkivan sitä vielä. Mutta tietenkin perheet ovat erilaisia. Enemmän minä olin hoidossa tädilläni, joka on isääni parikymmentä vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen suurinpia helmiä oli "hae sairastunutta lasta päiväkodista". Minkälainen äiti tai isä ei huolestuisi ja kiirehtisi ihan itse ja omasta halustaan hakemaan sairastunutta lastaan? Kun siihen työnantajan puolelta on palkallinen mahdollisuus. Kuinka lähelle päiväkotia isovanhempien pitäisi muuttaa?
Esim. kirurgi ja lentokapteeni?
Eikös heidänkin lapsillaan ole toinenkin vanhempi?
Jos on kaksi kirurgia ja kaksi lentokapteenia! :D :D
On tämä taas niin turhanpäiväistä jankkaamista, halutaan sukupolvet toisiaan vastaan.
Itsellänikin on kokemus siitä, että lähellä olevaan mummolaan 1960-luvulla tuli aina mummon hoitoon läheisestä pikkukaupungista monta serkkua useaksi viikoksi.
Mutta tämä oli siksi, että tuohon aikaan ei vielä ollut sellaisia päivähoitosysteemejä kuin nykyään.
Kuitenkin molemmat serkkujen vanhemmat olivat töissä ja lapset olivat päiväkaudet ilman hoivaa, taidettiinpa tuolloin vielä tehdä kuusipäiväistä työviikkoakin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama juttu. Vietin lapsena ja vielä nuorenakin kaikki kesät mummon ja papan kanssa, myös viikonloput ja pidemmät lomat, mummo haettiin aina paikalle, jos oltiin kipeitä ym.
Nyt, kun minulla on omia lapsia, näkevät nämä samaiset "hoidattajat" lapsenlapsiaan kerran vuodessa synttäreillä. Ei kiinnosta lapsenlapsien elämä lainkaan. No, nyt ovat itse viettäneet muutaman vuoden eläkkeellä, niin on alkanut se "kyllähän te meistä sitten huolehditte, kun ei enää itse jakseta/pystytä...". Enpä aio auttaa.
Otan osaa. Meillä on koko kesän lastenlapset olleet mökillä kanssamme yhteensö jo 15 vuoden ajan. Vanhemmat ovat olleet mukana n 2 viikkoa.
Alakoululaisia on laitettu myös kouluun koko ajan ja oltu ottamassa vastaan.
Omia lapsiani isovanhemmat eivät hoitaneet.
T. Lapsirakas mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
70-85?
Ap puhuu asiaa. Me olemme syntyneet 1960-luvun alussa. Niin kauan kuin muistan olimme kaikki lomat jollain sukulaisella maaseudulla. Kymmenen vuotiaana ja sen jälkeen kaikki lomat sukulaisten maatiloilla töissä.
Äiti muistaa aina puhua kuinka rankkaa hänellä ja isällämme oli silloin kun minä ja sisareni olimme lapsia. 🤔 Emmehän me olleet kotona juuri koskaan eli ainoa homma äidillä oli ruoan laittaminen ja vaatetus.
Nyt äiti on meidän passattavana jatkuvasti eli kaikki asiat kaatuvat minun ja vaimoni niskaan. Kolme neljä kertaa viikossa saa kuskata asioille. Ei ole ikinä hoitanut viittä lastamme. Synytymäpäivät muistaa melkein aina mutta ei mitään muuta.
Itse asiassa ei tuo nyt niinkään haittaa mutta ihmeellisesti on unohtunut äidin mielestä nuo meidän lapsuusajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen suurinpia helmiä oli "hae sairastunutta lasta päiväkodista". Minkälainen äiti tai isä ei huolestuisi ja kiirehtisi ihan itse ja omasta halustaan hakemaan sairastunutta lastaan? Kun siihen työnantajan puolelta on palkallinen mahdollisuus. Kuinka lähelle päiväkotia isovanhempien pitäisi muuttaa?
Esim. kirurgi ja lentokapteeni?
Eikös heidänkin lapsillaan ole toinenkin vanhempi?
No se toinen on sitten myös kirurgi tai vaikka tuomari. Nykyään lapsia on lähinnä hyvinkoulututuilla, ja heillä on usein työt, joista ei pysty noin vaan lähtemään. Varsinkaan nuorempana, jolloin ne lapset pitäisi tehdä.
(nyt buumerit kivittäkää ja ilkkukaa, sehän tässäkin ketjussa on tyylinä ollut). Kun nämä aikuiseksi saan, on mun osuuteni yhteiskunnan hyväksi tehty. Lapsettomat hoitakoot vanhukset.
Tätä ketjua ei aloittanut kukaan suurista ikäluokista!
Aloitus oli karkea yleistys. Meissä isovanhemmissa on monenlaisia, on niitä jotka hoitavat lastenlapsia ja niitä jotka eivät hoida.
Aivan kuten teissä nykyvanhemmissakin, joillakin on hyvät suhteet omiin vanhempiinsa ja toisilla kitkaiset ja katkeruuden värittämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tehnyt pitkän työuran, kasvattanut omat lapsensa, niin kyllä mielestäni saa viimeinkin alkaa elää sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota nuoret jaksavat täällä peräänkuuluttaa. Ihmettelen tätä, että jotkut nuoret kehtaavat solvata sitä että vanhemmilla on omat touhunsa. Minusta on aivan upeaa, jos jaksamista riittää vielä matkustella ja harrastaa ystävien/puolison kanssavaikka ikää on jo mittarissa. Eiköhän hoideta omat velvollisuutemme kaikki kuten menneetkin sukupolvet on tehneet, ja vieläpä paljon hankalimmissa olosuhteissa (ei juoksevaa vettä, ei autoja kaikilla perheenjäsenillä, ulkohuussit jne.).
Tässä oli kyse isovanhemmista, jotka hoidattivat omat lapsensa omilla vanhemmillaan ja jäivät nuorena eläkkeelle.
Minkähän ikäisistä isovanhemmista nyt puhutaankaan? Nuorena el
Minä ja suuri osa tuttavistani pääsi eläkkeelle 65 v. Ei mitenkään kovin nuorina. T. 70+
Kun synnyin mummi oli 55 ja ukki 59. Molemmat olivat jo eläkkeellä.
Alue: Aihe vapaa
Joku dumppaajamummo yrittää jankuttaa :D :D :D