Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Siis vanhempasi ja appivanhempasi elävät sinun rahoillasi? Mutta jos sinulla on vielä hoitoa vaativa lapsi uskoisitko lapsesi kahdeksankymppisen hoiviin? Oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Siis vanhempasi ja appivanhempasi elävät sinun rahoillasi? Mutta jos sinulla on vielä hoitoa vaativa lapsi uskoisitko lapsesi kahdeksankymppisen hoiviin? Oikeesti?
60-vuotiailla harvemmin on pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Siis vanhempasi ja appivanhempasi elävät sinun rahoillasi? Mutta jos sinulla on vielä hoitoa vaativa lapsi uskoisitko lapsesi kahdeksankymppisen hoiviin? Oikeesti?
60-vuotiailla harvemmin on pikkulapsia.
Mutta taloudellisesti silti elätät vanhempasi ja appivanhempasi, nuo kahdeksankymppiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttamaan omiani aina kun voin. Enkä varmasti un
Ihanaa lukea tällainen kypsästi käsitellyn trauman aiheuttama ajatus. Siinä pahasta todellakin voi seurata hyvää.
Usein tällainen yksinjäämisen trauma koteloituu arvottomuuden tunteeksi, jota alitajuisesti laitetaan eteenpäin ajatuksella, että ei muakaan kukaan kuunnellut ja auttanut, miksi siis minun pitäisi auttaa (=miksi te olette arvokkaita, minä arvoton).
Kiitos, kun jaoit ajatuksesi.
On varmasti mahdollista että se yksin jääminen katkeroittaa, mutta olen kyllä kuullut paljon saman tapaisia ajatuksia muiltakin yksin jääneiltä äideiltä. Ylipäätään monet nykyvanhemmat haluaa välttää vanhempiensa tekemät virheet, ja varmaan myös monet aiemmissa sukupolvissa on ajatelleet samoin. Esim. oma äitini on varmasti aivan tietoisesti käyttäytynyt ihan eri tavoin kuin oma äitinsä aikoinaan mummona. Ja kiitos siitä äidille! Muuten olisin varmaan täällä valittamassa hankalista isovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Siis vanhempasi ja appivanhempasi elävät sinun rahoillasi? Mutta jos sinulla on vielä hoitoa vaativa lapsi uskoisitko lapsesi kahdeksankymppisen hoiviin? Oikeesti?
60-vuotiailla harvemmin on pikkulapsia.
Mutta taloudellisesti silti elätä
Puhumattakaan että ovat 60-vuotiaana eläkkeellä. Silti terveitä. Ällistyttävää. Miten he saivat eläkepaperit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ja yleisen mielipiteen perusteella hyvä ihminen (nainen) käy koulut, hankkii pätevyyden (samalla toki töitä tehden, ettei nosta yhteiskunnan tukea), valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa paiskii töitä eläkeikään (aikaisintaan 75 v) saakka ilman työuran katkoksia kuten äitiyslomaa. Tämän lisäksi ja osin samanaikaisesti hän hankkii vähintään 2-3 lasta, joista kasvattaa tuottavia veronmaksajia (työelämästä ei tosin parane olla pois esim. lasten sairastaessa). Missään vaiheessa ei sovi odottaa minkäänlaista apua isovanhemmilta tai muiltakaan, koska lasten hankinta on oma valinta, mitäs läksit. Ikääntyvät muistisairaat vanhempansa nainen hoitaa hymyssä suin tehden samalla täyttä työaikaa, etteivät ikäihmiset vaan kuormita yhteiskuntaa. Parhaassa tapauksessa nainen itse ei jää koskaan eläkkeelle, vaan kuolee kenellekään vaivaa aiheuttamatta työpaikalleen noin 80 vuoden iässä sairastelematta lainkaan edeltävästi (koska sairastelu
Ja koska ei kaikkea tätä jaksa, olettaa että ne ikääntyvät muistisairaat vanhemmat ottavat vastuun lastenhoidosta, että itse saa hypätä vapaailtoja viettämässä. Mieleen ei tule että muistisairaille vanhemmille lapsen hoitovastuun jättäminen on jo lasten turvallisuuden kannaltakin melkoisen riskialtista toimintaa. Mutta mitäpä sillä on väliä, säästäähän siinä kun ei tarvii lapsenvahdille palkkaa maksaa, vaikka varaakin olisi kun on se hyväpalkkainen työ
Hoidin itse oman ainokaiseni, tietenkin mieskin mutta äitiä en tarvinnut ja äiti oli jo iäkäskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika virkeä 80 v, ajan autoa, hoidan asiani. Mutta vauvoja ja taaperoita kieltäydyn ottamasta vastuulleni. Toisella kymmenellä olevan lapsenlapsen kanssa kyllä pelailen sujuvasti monopolia ja vietämme pari päivää yhdessä.
Semmosia yhteiskunnan syöpäläisiä me boomerit.
"Usein tällainen yksinjäämisen trauma koteloituu arvottomuuden tunteeksi, jota alitajuisesti laitetaan eteenpäin ajatuksella, että ei muakaan kukaan kuunnellut ja auttanut, miksi siis minun pitäisi auttaa (=miksi te olette arvokkaita, minä arvoton)."
Minusta taas ihminen korjaa juuri sen, minkä on kokenut itse vääryytenä. Tulee kuitenkin tehtyä muita virheitä. Äitini kertoi, että mummoni luki hänen päiväkirjaansa. Äitini ei koskaan lukenut omien lastensa päiväkirjoja. Äitini taas antoi kipeitä tukkapöllyjä. Itse en koskaan repinyt lapsiani hiuksista. Omat lapseni korjaavat minun tekemiäni virheitä ja todennäköisesti kompastelevat muissa asioissa. Aina tulee tehtyä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla pelkkä provo koko aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä minä minä sukupolvi. Ei kiinnosta omia lapsenlapsiaan hoitaa edes välillä eikä tavata. "
Miksi aina oletetaan, että isovanhemmat olisivat automaattisesti kiinnostuneita lapsenlapsistaan? Eivät he ole olleet päättämässä lastenlasten maailmaantulosta. Kenties he eivät halunneet edes isovanhemmiksi. Lastenlasten syntymä ei ollut heidän päätöksensä, hoidosta he sentään voivat kieltäytyä.
Ehkä he eivät niitä omiaan edes halunneet, kun hoidattivat mummuloissa.
Vahinkolapsia oli 70-luvulla paljon. Abortti ei tullut kuuloonkaan, piti mennä maha pystyssä vaan alttarille ja kohdata seuraukset. En ihmettele. että tästä olisi jäänyt hitunen mentaliteettia, että lapsenlapsia ei enää jaksa hoitaa. Vanhemmat hoitakoot omat lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomenna sit keskustelu etten anna lapsieni nähdä mummojaan kun mummoissa on niin paljon vikoja.
Niin kato kun niitä mummoja (ja äitejä) on erilaisia, tuliko tämä jotenkin yllätyksenä? Toiset olisi ihan täyspäisiä mutta eivät halua auttaa, toiset taas eivät ole ihan täyspäisiä, jotkut "auttavat" tunkemalla tekemään jotain mistä ei mitään oikeaa apua ole, toiset ei kunnioita mitään rajoja ollenkaan. Suurin osa on tietysti ihan normaaleita epätäydellisiä, mutta kuitenkin asiallisia ihmisiä joitten kanssa asioista voi keskustella ja sopia, mutta heistä ei tehdä aloituksia kun ei ole mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Juu, minä 80-vuotias mummo ostin just Ferrarin sun rahoillas. Varo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Siis vanhempasi ja appivanhempasi elävät sinun rahoillasi? Mutta jos sinulla on vielä hoitoa vaativa lapsi uskoisitko lapsesi kahdeksankymppisen hoiviin? Oikeesti?
60-vuotiailla harvemmin on pikkulapsia.
Paljon jää kolmikymppisiä eläkkeelle, tunnen monta 50 v eläkeläistä.
Mutta jos puhut 80 v moni on joutunut jäämään elökkeelle nk putken kautta. Ei kai sinulle työelämä ole vieras juttu?.
Sukulaismies kävi esimiehelleen puhumassa, aikonut olla n. 68-vuotiaaksi töissä. Esimies oli sanonut että ole vaan mutta et meillä. Meiltä lähdetään heti eläkeiän tultua täyteen
Täysin käsittämätön ketju. Oletteko kaikki naukujat kertoneet vanhemmillenne, kuinka paljon heitä vihaatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun ja yleisen mielipiteen perusteella hyvä ihminen (nainen) käy koulut, hankkii pätevyyden (samalla toki töitä tehden, ettei nosta yhteiskunnan tukea), valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa paiskii töitä eläkeikään (aikaisintaan 75 v) saakka ilman työuran katkoksia kuten äitiyslomaa. Tämän lisäksi ja osin samanaikaisesti hän hankkii vähintään 2-3 lasta, joista kasvattaa tuottavia veronmaksajia (työelämästä ei tosin parane olla pois esim. lasten sairastaessa). Missään vaiheessa ei sovi odottaa minkäänlaista apua isovanhemmilta tai muiltakaan, koska lasten hankinta on oma valinta, mitäs läksit. Ikääntyvät muistisairaat vanhempansa nainen hoitaa hymyssä suin tehden samalla täyttä työaikaa, etteivät ikäihmiset vaan kuormita yhteiskuntaa. Parhaassa tapauksessa nainen itse ei jää koskaan eläkkeelle, vaan kuolee kenellekään vaivaa aiheuttamatta työpaikalleen noin 80 vuoden iässä sair
Ja koska ei kaikkea tätä jaksa, olettaa että ne ikääntyvät muistisairaat vanhemmat ottavat vastuun lastenhoidosta, että itse saa hypätä vapaailtoja viettämässä. Mieleen ei tule että muistisairaille vanhemmille lapsen hoitovastuun jättäminen on jo lasten turvallisuuden kannaltakin melkoisen riskialtista toimintaa. Mutta mitäpä sillä on väliä, säästäähän siinä kun ei tarvii lapsenvahdille palkkaa maksaa, vaikka varaakin olisi kun on se hyväpalkkainen työ
Ei tietenkään, tokihan lapset kasvatetaan ihan yksin ja siitä siirrytään sitten suoraan muistisairaiden hoitoon. Eihän kukaan jätä lapsiaan muistisairaalle mummolle, ei todellakaan. Sitä hoitoapua kaivattaisiin silloin kun lapset on pieniä ja mummo vielä kunnossa, mutta eihän sitä sovi myöntää tai on huono äiti.
Lapsena käytiin mummolassa kerran kesällä parisen tuntia. Itse tulin mummiksi 47-vuotiaana, joten ihan täysillä työelämässä. Sori siitä.
Jos on tehnyt pitkän työuran, kasvattanut omat lapsensa, niin kyllä mielestäni saa viimeinkin alkaa elää sitä kuuluisaa omaa aikaa, jota nuoret jaksavat täällä peräänkuuluttaa. Ihmettelen tätä, että jotkut nuoret kehtaavat solvata sitä että vanhemmilla on omat touhunsa. Minusta on aivan upeaa, jos jaksamista riittää vielä matkustella ja harrastaa ystävien/puolison kanssavaikka ikää on jo mittarissa. Eiköhän hoideta omat velvollisuutemme kaikki kuten menneetkin sukupolvet on tehneet, ja vieläpä paljon hankalimmissa olosuhteissa (ei juoksevaa vettä, ei autoja kaikilla perheenjäsenillä, ulkohuussit jne.).
Vierailija kirjoitti:
Täysin käsittämätön ketju. Oletteko kaikki naukujat kertoneet vanhemmillenne, kuinka paljon heitä vihaatte?
Jos he ovat kertoneet ja sitten ihmettelevät miksi välit ovat huonot.
Alue: Aihe vapaa
Miten voi olla itsekäs, jos ei saa hoitoapua?