Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Huomenna sit keskustelu etten anna lapsieni nähdä mummojaan kun mummoissa on niin paljon vikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asenne täällä jollain, että jos silloin tällöin toivoisi hoitoapua, ei muka itse huolehdi lapsistaan
Mulla ei omia lapsia ole, mutta välillä sisarusten lapsia hoitaneena tiedän kuinka rankkaa se osaa olla jo parissa tunnissa, vaikka kuinka rakkaita ovat. Kylmät isovanhemmat, jos ei ikinä halua lastenlasten kanssa aikaa viettää
Tässä nyt on vain yksi näkökulma. Kaipaisin ap:n vanhempien ja appivanhempien näkökulmaa kanssa. On niin helppoa laittaa se sädekehä omaan päähän ja pirunsarvet muille.
En nyt yhtään ymmärrä miten kommenttisi liittyi minuun. Puhuin yleisesti siitä, että lasten hoito on rankkaa, ja että en ymmärrä miksi joku ei omia lapsenlapsiaan haluaisi hoitaa, kun itse rakastan hoitaa sisarusten lapsia, ja varmasti vielä joskus omia lastenlapsia hoidan ilolla. Vastasin siis enemmänkin kommentoijille, jotka haukkuvat ap: ta laiskaksi, kuin itse aloitukseen
T: 21
Tämä on kyllä paperilla kaunis ajatus, että jos vanhempani hoitavat minun lapsiani, niin minä hoidan sitten vanhempiani kun he ovat vanhoja ja tietysti myös omia lapsenlapsiani. Mutta entäpäs sitten kun ne ajanjaksot osuvat päällekkäin ja kenties on itse vielä työelämässä? Ei siinä välttämättä joka suuntaa repeä, jos on useampi lapsenlapsi ja omat sekä appivanhemmat hoidettavana työpäivien päätteeksi ja vapaapäivisin. Jätänkö hoitamatta ne vanhukset, joilta olen itse aikanani saanut apua, vai ne lapset, jotka katkeroituvat kun ei mummu ota pikkuisia hoitoon?
Joskus voi myös haluta olla ihan vain kahdestaan sen oman puolisonsa kanssa, tai lähteä reissuun omien ystävien kanssa, tai tehdä jotain muuta, mikä tukee ainoastaan omaa hyvinvointia ja jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla herää kysymys: miten ne entiset vanhemmat - nykyiset isovanhemmat, jotka eivät silloin omien lastensa kanssa osanneet heitä hoitaa, vaan hoidattivat heitä omilla vanhemmillaan - oppisivat nyt eläkevuosinaan välittämään lapsista tai hoitamaan näitä? Riippumatta siitä kenen lapsista tai lapsenlapsista on kyse.
Siis miten eläkeiässä oleva ihminen yhtäkkiä muuttuisi lapsirakkaaksi hoivavietin toteuttajaksi, jos ei ole sitä koskaan harjoittanut?
Kyllähän aika monet isovanhemmat vaan yrittävät sitten "tsempata" lapsenlapsien kanssa sitä, mikä omien lasten kohdalla jäi vajavaiseksi. Annetaan enemmän rahaa ja vietetään "laatuaikaa" lastenlasten kanssa, kun omat lapset saivat kasvaa monin paikoin avain kaulassa, näkkärillä ja maidolla, oman onnensa nojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa sitä hoivaa, jonka on itse saanut vanhemmiltaan lapsena. Siihen ovat vanhemmat sitoutuneet, kun ovat päättäneet lapsen hankkia, ja sen antamatta jättäminen olisi ollut rikos.
Mitä tulee lastenlasten hoitamiseen ja vanhusten auttamiseen, tässä on olemassa erilaisia sukukulttuureja. Läheisissä suvuissa autetaan puolin ja toisin vastavuoroisesti, etäisissä kukaan ei auta ketään.
Amen to that. Erittäin hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne rahat lastenhoidosta olivat iso apu maataloon aikoinaan. Ei niitä lapsia korvauksetta hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Taaperot ovatkin helvetistä. Hoitakaa itse taaperonne. Onneksi ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsenlapsia. Kädet ristiin ja kiitos!
Voi, kuinka ikävää sinulle! Osanottoni.
Taaperot ovat ihania! Siksi kai kolahti sinuunkin niin kovasti. Olen isoäiti, joka hoitaa usein pojan taaperoikäisiä kaksosia. He ovat joka vkl vuorokauden luonani. Hyvin jaksan, vaikka olen 66 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
Tuo ikäluokka on ollut jo työelämässä, monella jopa jo "ura" eikä vain työ. Heidän äitinsä saattoivat olla kotiäitejä tai maaseudun emäntiä.
Huomaatko mitään eroa, 55 v kotiäiti vs 55 v lääkäri, virkamies jne.
Mutta lapset on ikuisesti lapsia, kyll sun äiti pitää hoitaa mun lapset, oma työs on pelkkä tekosyy
Ketjun ja yleisen mielipiteen perusteella hyvä ihminen (nainen) käy koulut, hankkii pätevyyden (samalla toki töitä tehden, ettei nosta yhteiskunnan tukea), valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa paiskii töitä eläkeikään (aikaisintaan 75 v) saakka ilman työuran katkoksia kuten äitiyslomaa. Tämän lisäksi ja osin samanaikaisesti hän hankkii vähintään 2-3 lasta, joista kasvattaa tuottavia veronmaksajia (työelämästä ei tosin parane olla pois esim. lasten sairastaessa). Missään vaiheessa ei sovi odottaa minkäänlaista apua isovanhemmilta tai muiltakaan, koska lasten hankinta on oma valinta, mitäs läksit. Ikääntyvät muistisairaat vanhempansa nainen hoitaa hymyssä suin tehden samalla täyttä työaikaa, etteivät ikäihmiset vaan kuormita yhteiskuntaa. Parhaassa tapauksessa nainen itse ei jää koskaan eläkkeelle, vaan kuolee kenellekään vaivaa aiheuttamatta työpaikalleen noin 80 vuoden iässä sairastelematta lainkaan edeltävästi (koska sairastelu kuormittaisi terveydenhuoltoa ja työyhteisöä). Melkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Taaperot ovatkin helvetistä. Hoitakaa itse taaperonne. Onneksi ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsenlapsia. Kädet ristiin ja kiitos!
Voi, kuinka ikävää sinulle! Osanottoni.
Taaperot ovat ihania! Siksi kai kolahti sinuunkin niin kovasti. Olen isoäiti, joka hoitaa usein pojan taaperoikäisiä kaksosia. He ovat joka vkl vuorokauden luonani. Hyvin jaksan, vaikka olen 66 v.
Joka viikonloppu mummolla ja arjet päiväkodissa? Ongelmaperhe?
Vierailija kirjoitti:
Olen 52 -vuotias mummo.
Niin? Entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
Ei, vaan noin 30-40 vuotias sukupolvi joka olettaa, että isovanhempien velvollisuus hoitaa lapselapset ilman mitään korvausta
Kannattaisi hankkia ystäviä, pariskuntia, voistte sitten vuorotellen hoitaa molempien lapsia, niin toinen pariskunta voisi viettää silloin laatuaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on täydellisen itsekäs noin 70-80 v sukupolvi.
No voi herranjestas, eikö siinä iässä jo saakin olla itsekäs!
Ei saa. He elävät muiden varoilla ja vaativat hoitoa muiden varoilla. Ovat saaneet kaiken helposti. Ja nyt ostetaan eläkeellä autoja ym.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hankkia ystäviä, pariskuntia, voistte sitten vuorotellen hoitaa molempien lapsia, niin toinen pariskunta voisi viettää silloin laatuaikaa.
Tai sitten ei, kai siitäkin saisi riidan aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttamaan omiani aina kun voin. Enkä varmasti unohda.
Ihanaa lukea tällainen kypsästi käsitellyn trauman aiheuttama ajatus. Siinä pahasta todellakin voi seurata hyvää.
Usein tällainen yksinjäämisen trauma koteloituu arvottomuuden tunteeksi, jota alitajuisesti laitetaan eteenpäin ajatuksella, että ei muakaan kukaan kuunnellut ja auttanut, miksi siis minun pitäisi auttaa (=miksi te olette arvokkaita, minä arvoton).
Kiitos, kun jaoit ajatuksesi.
Minua ei viety mummolaan koskaan hoitoon, enkä minä vienyt omiani. Voisin toki silloin tällöin muutaman tunnin lapsenlapsia hoitaa, mutta ei ole enkä ole varma tuleeko, vanhin ei ainakaan halua lapsia, toiseksi vanhin tuskin isäksi päätyy kun on lievästi kehitysvammainen, nuorimmat eivät ole puhuneet asiasta ja kyllä odotan että ottavat itse puheeksi minä en sitä keskustelua aloita
Alue: Aihe vapaa
Meillä ei oo noin. Isovanhemmat ei hoitaneet meitä, liian vanhoja, mutta omat vanhemmat on hoitaneet lapsenlapsiaan.