Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Hän ei ehkä muista enää mikä hänen terveytensä silloin oli. Hänhän on jäänyt sairauseläkkeelle.
Ja muistatko itsekään miten kaukana asuitte, mikä oli puolisosi asenne äitiäsi kohtaan, miten tyhmänä ja
Hän jäi ihan normieläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:n valitusta: sun lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten lapset hoitoon ja viettämään aikaa miehen kanssa kahdestaan! Ei siihen tarvita isovanhempia, siihen tarvitaan organisointikykyä.
Vielä 80-luvulla päiväkoti oli kesällä kiinni just silloin kun oli, varahoitopaikka oli vain yh-äitien lapsille, muiden piti järjestää itse hoitaja. Jostain syystä isovanhemmat muka aina asuivat kaukana maalla kuten ap:lla (tosin tätä ei tilastot tue, mutta uskotaan nyt tämän kerran) ja kun vanhemmat oli töissä ja isovanhemmilla maatila hoidettavana, niin lapset vietiin maalle. Oudosti taas kerran ap:n perhe oli autoton (tilastot eivät tue tätäkään) ja matkat hankalia, joten kyllä silloin lapsi saattoi olla näkemättä vanhempiaan 2 vko ajan. Tai jos oli kesäsiirtolassa, niin oli 3 vko poissa kotoa vieraiden ihmisten kanssa kaukana maalla eikä sitä kummasteltu.
Miksi heidän pitäisi hoitaa lapsenlapsia? Ei niitä 80-luvun mummolassa hoidettu, sen verran katsottiin perään, että pysyivät hengissä. Ainakin suurin osa. Silloin olisi naurettu makeasti nykymallille, jossa lapsi on aina ja kaikessa keskipiste, aikuisen pitää jättää oma elämänsä sivuun, koska täytyy olla läsnä lapselle. Ei oltu, 80-luvulla maalla. Isoäiti hoiti omat työnsä ja lapsenlapset siinä sivussa, isoisä oli pellolla. Kukaan ei hetkeäkään miettinyt, miksi ihmeessä isovanhempien piti kesken omien töittensä katsoa lapsenlasten perään, miksi ihmeessä aikuiset ei ottaneet omia lapsiaan töihin mukaan, lopputulos kun oli ihan sama.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985 tienoilla, mutta nykyvanhemmat eivät osaa sitä käyttää. Lapsen saa viedä hoitoon, vaikka itse on kotona. Eikä maksa oikeastaan mitään!
Vähän väliä palstalla haukutaan pitkissä ketjuissa äidit ja anopit maanrakoon, kun eivät mitään osaa tai tajua ja ovat hirveitä huuhkajia. Nyt mangutaan hoitoapua samoilta ihmisiltä. Voiko olla hullumpaa porukkaa? Varsinaisia pyhimyksiä ja mallivanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Hän ei ehkä muista enää mikä hänen terveytensä silloin oli. Hänhän on jäänyt sairauseläkkeelle.
Ja muistatko itsekään miten kaukana asuitte, mikä oli puo
Millähän alalla normieläke on ollut 58 vuotta. 22 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Miksi minä en ole nähnyt tällä, enkä millään muullakaan palstalla, ainuttakaan isovanhempien kirjoitusta, jossa he olisivat näreissään siitä, että heitä ei sitten aikanaan hoidettaisi?
Yleensäkin nämä tämän aiheen keskustelut on pelkästään sitä, että vanhemmat valittaa, miten he eivät saa lapsiaan isovanhemmille hoitoon. Ja sitten loppukaneettina vielä, että ei sitten tulla hoitamaan niitä isovanhempia tulevaisuudessa, kostoksi tästä.
Todellisuudessa he eivät hoida vanhempiaan sittenkään, vaikka nämä olisivat kaiken aikansa uhranneet heidän lastensa hoitamiseen. Se ei ole heidän agendassaan, oli asiat miten tahansa. Olen sen huomannut ajat sitten. Nykyiset viisikymppiset, jotka ovat saaneet reippaasti hoitoapua lapsilleen, eivät todellakaan hoida nyt kahdeksankymppisiä vanhempiaan. Jotain pientä auttelemista voi olla joskus joidenkin kohdalla, mutta varsinainen hoitotyö lykätään ammattilaisille. Näin se menee. Kukaan ei ota vanhustaan kotiinsa asumaan.
Eli tuon "valtin hihastanne" voitte unohtaa, ei siihen kukaan usko muutenkaan.
Ja miksi apuun huudetaan koko ajan isovanhempia? Miksi ei sisaria, veljiä, samanikäisiä naapureita, kummeja, ystäviä? Miksi isovanhempia pidetään ikäänkuin velvollisia hoitohommaan, mutta ei ketään muita?
Ja kun nämä mummot on vielä niin huonoja muutenkin, ne on rajattomia ja älyttömiä, tekevät oman päänsä mukaan eikä ymmärrä yhtään mitään mistään, lapsethan sairastuu ellei peräti kuole niiden hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Eikö lapsenlapset käy moikkaamassa mummiaan vai miksi on hoksannut asian?
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Taaperot ovatkin helvetistä. Hoitakaa itse taaperonne. Onneksi ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsenlapsia. Kädet ristiin ja kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mummot täällä ei kuulosta viisivuotiailta. Kun mä haluun et mua hoidetaaaaaN.
Linkkaa tähän kommentti, missä näin sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Hän ei ehkä muista enää mikä hänen terveytensä silloin oli. Hänhän on jäänyt sairauseläkkeelle.
Ja muist
Putkesta jäi tietysti terveitä eläkeläisiä mutta ikä oli 60 vuotta. Tietysti voi putkessa ollutta sanoa jo eläkeläiseksi. Muistelen kuitenkin etteivät uskaltaneet esim päivähoitolapsia ottaa tms koska se olisi katsottu työntekemiseksi. Ja putki olisi mennyt poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että "boomer" -sukupolvi oli vielä se, joka joutui naimisiin ja joutui hankkimaan lapset, koska vahvat yleiset oletukset ja odotukset. Lisäksi piti vielä olla edistynyt ja moderni ja hommata oma työura siihen sivuun. Ei ihme, että ovat loppu eivätkä halua lapsenlapsien kanssa enää touhuta. Monet ovat vielä lähtöisin maatilalta, jossa ei ollut esim. juoksevaa vettä, sähköä eikä sisävessaa ja töitä on paiskittu lapsesta alkaen.
Nykyvanhemmat saavat ihan itse valita uran tai perheen ja jos valitsevat molemmat, niin oma vika ja oma vastuu. En kehtaisi vikistä, jos olisin lapsia hankkinut. Ehkäisy on saatavilla, jos ei halua lisääntyä ja työnteko riittää virikkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Eikö lapsenlapset käy moikkaamassa mummiaan vai miksi on hoksannut asian?
Kuka nyt käy kahdeksankymppisiä horiskoja katsomassa, onhan ihmisillä ja etenkin nuorilla omat kiireensä. Pitää riiailla ja opiskella ja mennä. Varakas mummo on tuossa voitolla kun saa satasen tai kaksi käyntipalkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vee! Mukuloita tarjolla, kuka ottais??? Saatanan mummot, kun sinne ei voi säilöä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:n valitusta: sun lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten lapset hoitoon ja viettämään aikaa miehen kanssa kahdestaan! Ei siihen tarvita isovanhempia, siihen tarvitaan organisointikykyä.
Vielä 80-luvulla päiväkoti oli kesällä kiinni just silloin kun oli, varahoitopaikka oli vain yh-äitien lapsille, muiden piti järjestää itse hoitaja. Jostain syystä isovanhemmat muka aina asuivat kaukana maalla kuten ap:lla (tosin tätä ei tilastot tue, mutta uskotaan nyt tämän kerran) ja kun vanhemmat oli töissä ja isovanhemmilla maatila hoidettavana, niin lapset vietiin maalle. Oudosti taas kerran ap:n perhe oli autoton (tilastot eivät tue tätäkään) ja matkat hankalia, joten kyllä silloin lapsi saattoi olla näkemättä vanhempiaan 2 vko ajan. Tai jos oli kesäsiirtolassa, niin oli 3 vko poissa kotoa vieraiden ihmisten kanssa kaukana
80-luvulla ei kovin runsaasti enää ollut niitä maalaismummoloita, joissa mummot ja papat teki töitä pelloilla ja navetoissa. Maatalouden alasajo, peltojen paketointi ja maaltamuutto alkoi jo 70-luvulla. Pienviljelystilat hävisi nopeaan tahtiin.
Kovin monilla ei sellaisia mummoloita enää 80-luvulla ollut. Ei ollut omilla lapsillanikaan, vanhemmat oli pistäneet pellot pakettiin ja muuttaneet kerrostaloon jo siinä vaiheessa, kun minun lapseni syntyivät.
Minä muistan kyllä, mitä oli viettää lapsuus maatalossa. Se oli työntekoa pienestä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkavereita ja lapsellisia ystäviä seuranneena niin kyllä näitä lapsenlapsia tuupataan hoitoon , halusi isovanhemmat tai ei. Yleensä ilmoitusluonteisesti "me lähdetään nyt risteilylle, festareille, kaverin kolmikymppisille, hääviikonloppuun jne. loputtomiiin.Ja koska lapsia on enemmän kuin 1, myös lapsiperheitä on enemmän kuin1. Kun on joskus yritetty järjestää yhteisiä aikuisten kyläilyjä niin kyllä vähissä on ne viikonloput, kun isovanhemmat ovat "päässeet" tulemaan. Jos ei muuta, niin viimetinkaankin on lapsia tuupattu hoitoon, milloin mistäkin syystä. Mielestäni ihan käsittämätöntä on , että yksikin perhe toteuttaa edelleen nuoruudenaikaista tapaansa lähteä kaverimatkalle 1-2 krt vuodessa, ja silloin on nakitettu alle yksivuotiaskin hoitoon isovanhemmille- kahdeksi viikoksi. Osa näistä tietämistäni isovanhemmista on niin kilttejä että eivät osaa sanoa ei. Itse en moiseen ryhtyisi ikipäivänä.
Ja sekin on nähty että kun nämä hoitoon laitetut taaperot sitten saavuttavat teini-iän, eipä noita juurikaan näy, saatikka että isovanhempiensa tulisivat auttelemaan. Synttäri ja rippijuhlarahat kelpaavat, muuten ei .
Oletko koskaan ajatellut, että vanhempi sukupolvi maksoi vanhemmilleen palkkaa lastenhoidosta. Mun äitini sisaruksineen olivat päivittäin mummonsa hoidossa, koska vanhemmat olivat töissä kodin ulkopuolella. He maksoivat mummolle palkkaa lastenhoidosta! Ei puhettakaan että olisivat odottaneet mummon ilmaiseksi hoitavan lapsia.
Kun itse olin lapsi, asuimme 500 kilometrin päässä isovanhemmista. Siellä käytiin kylässä pari kertaa vuodessa ja omat vanhemmat olivat mukana. Hoitovastuu oli siis vanhemmilla, ei isovanhemmilla.
Sama tilanne on ollut omieni kanssa. Isovanhemmat asuneet kaukana ja itse olemme lapsemme hoitaneet . Jos on tarvetta ollut päästä jonnekin kahdestaan, olemme palkanneet lapsenvahdin ja maksaneet hänelle siitä. Vierailulla olemme käyneet lasten kanssa isovanhempien luona, mutta aina noilla matkoilla hoitovastuu on ollut meillä vanhemmilla, ei isovanhemmilla.
Nykyajan vanhemmilla on omituinen tapa ajatella, että isovanhempien tehtävä on toimia ilmaisena lapsenlikkana jonne voi lapset aina heittää, kun ei itseä huvita heidän kanssa aikaa viettää.
Tuttu tarina. Molemmat isovanhempamme hoitivat minua ja veljeäni paljon, mutta kun sain lapsen (äitini ainoa lapsenlapsi), niin äitiäni kiinnosti vain omat harrastuksensa ja matkailu. Lapsenlastaan hoiti tasan yhden kerran muutaman tunnin. Isäni ja appiukko olivat molemmat alkoholisteja, joten sieltä ei ehkä olisi otettu edes apuja vastaan. Onneksi anoppi oli maailman ihanin mummo lapselleni. Olen niin kiitollinen tästä!
Oma hyvä suhde isovanhempiin kantaa yhä elämässä niin monella tavalla. Tästä syystä olemme mieheni kanssa tehneet tilaa elämäämme lapsenlapselle, ja hoitaneet häntä vähintään päivän viikossa.
Äitini ihmettelee kun (aikusita) lastani ei kiinnosta hänen asiansa. Miksi kiinnostaisi, kun ei ole koskaan itse osoittanut kiinnostusta lasta kohtaan. Samoin rivien välistä voi lukea miten minun tulisi häntä auttaa kun hän alkaa olla hauras vanhus. En voi käsittää että hän ei ymmärrä sitä, miten itsekäs hän on ollut. Ottanut itse kaiken avun vastaan, mutta omalla vuorollaan ei ole kiinnostanut. Nyt sitten oltaisiin apuja vailla vaikka itse on menty vapaamatkustajina. En voi ymmärtää että eikö näillä yhtään kytke kun eivät tunnu tajuavan vastavuoroisuuden periaatetta.
Suren myös niiden lasten ja isovanhempien puolesta, jotka eivät saa kokea tätä suhdetta. Sillä on varmasti paljon isovanhempia jotka eivät saa luotua hyvää suhdetta omiin lapsenlapsiinsa joko välimatkan, huonojen välien tai muun syyn vuoksi. Toisaalta onko se sukulaisuussuhde täysin välttämätön, etenkin jos niitä isovanhempia ei kiinnosta? Voisiko naapurin mukava täti olla se varamummo lapselle. Lapsi antaa hetkessä elämisen mallia aikuisille ja saa vastavuoroisesti jakamattoman huomion ja hemmottelua. Muistelen että joskus oli olemassa joku varamummopalvelukin - sille olisi varmasti kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasta menivät ihan sekaisin ja olivat innoissaan auttamassa. Vauva kun kasvoi taaperoksi niin innostus väheni. Liikaa kuulemma työtä ja vahtimista. Nyt taas olisivat kiinnostuneita kun lapsi on helppo iso koululainen ja olisi heille kiva apupoika.
Taaperot ovatkin helvetistä. Hoitakaa itse taaperonne. Onneksi ei ole lapsia eikä tule olemaan lapsenlapsia. Kädet ristiin ja kiitos!
No kyllä on tullut selväksi että taaperot on helvetistä. Niin sitä sitten oltu itsekin taaperoina helvetillisinä taakkoina vanhemmillemme.
Mutta, kenenkään ei ole pakko hoitaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että
Miten ihmeessä minä sitten selvisin ihan hyvin, vaikka olin yh, totaalinen sellainen, kun mies kuoli lapsen ollessa ihan pieni?
Kaiken sain tehdyksi, mitä piti. Kävin töissä ja lapsi oli päivähoidossa. Ei ollut edes sitä toista vanhempaa. Osutin välttämättömät menot vapaapäiville ja lomien aikaan. Oli yksi ystäväperhe, johon vein joitakin kertoja lapsen jopa yöksi, kun oli pakollinen tarve. Siinä se, ja hyvin meni. Meillä oli koirakin.
Siitä on jo kauan, joten ilmeisesti vain silloin ei ollut näitä menovaatimuksia, mitä nykyään. Perjantai-iltaisin katsottiin yhdessä Dallasia, kun lapsi oli jo kouluikäinen. Ei ollut sen suurempia huvituksia.
Tämä on taas niin hassu keskustelu, kaikilla vauraat maalaistalot mummoloina jossa mummo paisteli lättyjä ja rakasti joutilaana lastenlapsiaan.
Kenenkään isovanhemmat eivät ole olleet vaikka tehdastyöläisiä asuen vaikka pienkerrostalossa,( neljä huoneistoa per talo) tai kerrostaloasunnossa. Tai yh-äitejä ja ansiotyössä käyviä.
ihania lapsuusmuistoja tietysti mutta eivät mitenkään yleistettäviä. Maalaismummolat aikalailla loppuivat jo 70-luvulla kun pientilalliset 70 v panivat ikkunoihin luukut ja kirkolle niihin kaksioihin.