Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Samat paineet, aivan eri ikä.
Mikä eri ikä? Minun mummoni hoisi meitä lapsena vielä pitkälti yli 70-vuotiaana. Minun vanhemmat eivät ole edes eläkkeellä vielä.
En ymmärrä ap:n valitusta: sun lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten lapset hoitoon ja viettämään aikaa miehen kanssa kahdestaan! Ei siihen tarvita isovanhempia, siihen tarvitaan organisointikykyä.
Vielä 80-luvulla päiväkoti oli kesällä kiinni just silloin kun oli, varahoitopaikka oli vain yh-äitien lapsille, muiden piti järjestää itse hoitaja. Jostain syystä isovanhemmat muka aina asuivat kaukana maalla kuten ap:lla (tosin tätä ei tilastot tue, mutta uskotaan nyt tämän kerran) ja kun vanhemmat oli töissä ja isovanhemmilla maatila hoidettavana, niin lapset vietiin maalle. Oudosti taas kerran ap:n perhe oli autoton (tilastot eivät tue tätäkään) ja matkat hankalia, joten kyllä silloin lapsi saattoi olla näkemättä vanhempiaan 2 vko ajan. Tai jos oli kesäsiirtolassa, niin oli 3 vko poissa kotoa vieraiden ihmisten kanssa kaukana maalla eikä sitä kummasteltu.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mummot täällä ei kuulosta viisivuotiailta. Kun mä haluun et mua hoidetaaaaaN.
Minä en ainakaan halua, että minua hoidetaan. Juuri puhuimme miehen kanssa tuosta, että millähän keinolla täältä voisi lähteä oman valinnan aikaan helposti, kun eutanasia ei ole sallittu. Minulla ei ole aikomustakaan olla lasteni riippakivenä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:n valitusta: sun lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten lapset hoitoon ja viettämään aikaa miehen kanssa kahdestaan! Ei siihen tarvita isovanhempia, siihen tarvitaan organisointikykyä.
Vielä 80-luvulla päiväkoti oli kesällä kiinni just silloin kun oli, varahoitopaikka oli vain yh-äitien lapsille, muiden piti järjestää itse hoitaja. Jostain syystä isovanhemmat muka aina asuivat kaukana maalla kuten ap:lla (tosin tätä ei tilastot tue, mutta uskotaan nyt tämän kerran) ja kun vanhemmat oli töissä ja isovanhemmilla maatila hoidettavana, niin lapset vietiin maalle. Oudosti taas kerran ap:n perhe oli autoton (tilastot eivät tue tätäkään) ja matkat hankalia, joten kyllä silloin lapsi saattoi olla näkemättä vanhempiaan 2 vko ajan. Tai jos oli kesäsiirtolassa, niin oli 3 vko poissa kotoa vieraiden ihmisten kanssa kaukana maalla eikä sitä kummasteltu.
Nyt kun ne hyväkuntoiset matkustelevat ja kavereidensa kanssa bilettävät (kuten nuoruudessaki) isovanhemmat asuvat 20 km päässä kaikkine mukavuuksineen, niin lastenlasten hoitaminen on niiiiiin ranccaa. Itsekäs sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä minä minä sukupolvi. Ei kiinnosta omia lapsenlapsiaan hoitaa edes välillä eikä tavata. "
Miksi aina oletetaan, että isovanhemmat olisivat automaattisesti kiinnostuneita lapsenlapsistaan? Eivät he ole olleet päättämässä lastenlasten maailmaantulosta. Kenties he eivät halunneet edes isovanhemmiksi. Lastenlasten syntymä ei ollut heidän päätöksensä, hoidosta he sentään voivat kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
"Minä minä minä sukupolvi. Ei kiinnosta omia lapsenlapsiaan hoitaa edes välillä eikä tavata. "
Miksi aina oletetaan, että isovanhemmat olisivat automaattisesti kiinnostuneita lapsenlapsistaan? Eivät he ole olleet päättämässä lastenlasten maailmaantulosta. Kenties he eivät halunneet edes isovanhemmiksi. Lastenlasten syntymä ei ollut heidän päätöksensä, hoidosta he sentään voivat kieltäytyä.
Ehkä he eivät niitä omiaan edes halunneet, kun hoidattivat mummuloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas eripuraa jankuttaa joku täällä palstalla.
Alkaa koko ketju "sukupolvi joka"..
Ja sitten omakohtainen kertomus.
Kukahan tästä hyötyy. Siis jatkuvasti yrittää täällä saada ihmiset toistensa kurkkuun..
Kukahan...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yhden boomer-mummon, jotka hoitavat lapsenlapsiaan nä
Kysyt mikä tähän on syynä? Naisen asema paraneminen ja naisten oikeudet. Naisella on ihmisarvo, eikä hän ole miehensä holhouksessa. Perheväkivalta kiellettiin laissa, samoin raiskaus avioliitossa, 80-luvulla.
Naisten työssäkäynti yleistyi 60-70-luvulla, e-pillerit tulivat markkinoille, avioliitto ei enää ollut työsuhteen irtisanomisperuste, nainen saa itse päättää aborttista, jopa sterilisaatiosta, naisen yksipuolisella päätöksellä avioliitto voi erota jne.
Ja boomerit on viimeinen ikäluokka, jotka ovat joutuneet taistelemaan noista oikeuksista, nousseet jopa barrikadeille lasten subjektiivisen päivähoidon puolesta taistelemaan, uhanneet seksilakolla, kun heidän äitinsä olivat pillulakossa.
Ja sodanaikaisen sukupolven naisen asema ei ollut kummoinen, osa heistä oli jopa lapsena huutokaupattu taloon piiaksi. Ja koulutus ei ollut itsestään selvä ja esim. avioliitto oli työsuhteen irtisanomisperuste.
Todella surullista, miten heikko on oma historian tuntemus.
Miten nuo luettelemasi asiat liittyy tähän yksinkertaiseen kysymykseen:
miksi isovanhemmat eivät auta omia lapsiaan kuten heitä on autettu? Yhtä lailla kysymys voidaan osoittaa isoisille, ei kosketa vain isoäitejä.
Ja sinä luettelet pitkät litaniat naisten oikeuksista (parilla vuosilukuvirheellä kuorrutettuna mutta mitä siitä).
Eikö nämä naisten oikeuksien puolesta taistelleet välitä nykynaisten, -äitien jaksamisesta? Annetaan kuukahtaa sinne arjen alle? Käsittämättömintä tässä on se, ettei omien (aikuisten) lasten avuksi voi olla, ei vaikka oikeasti tarvitsisi.
Mutta moni muu jo vastasi tähän - ei heillä ole sitä hoivaviettiä, lapset tehtiin "kun kuuluu" eikä niin lapsirakkaita olla, että omia aikuisia lapsia viitsisi kovin usein nähdäkään. Saati näiden lapsia. Joten se siitä. Muut vastasivat jo tähän kysymykseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Heh. Vaihteeksi ketju joka kehuu sitten boomereita.
Interesting. Ne ovat vanhemmat vaan persiistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hoitaakoot omat lapsensa. Viralliset hoitopaikat ovat sitä varten, että lapset viedään sinne mikäli tarvetta on.
Jokainen hoitakoot sitten itsensä myös vanhana.
Vanhusten hoitajana voin sanoa, että ei lapsia juuri näy vanhusten luona vierailulla. Ei edes tarvitsisi hoitaa, mutta eivät viitsi edes persettään raahata sinne kahvikupposen ja pienen juttutuokion ajaksi. Lapset ovat itsekkäitä, vaikka olisi ollut minkälaiset vanhemmat. Turhaa uhkailua tuollaiset, eivät lapset kuitenkaan mitään vanhempiensa eteen tekisi. vaikka nämä hoitaisivat lapsenlapsia vuorokaudet ympäri.
Itselläni ei ole lapsia. Omat vanhemmat 70. Kyllä sisko niitä lapsiaan vei hoitoon ja nyt koiraa. Usein pienempänä olivat yökylässä.ja pyysi viemään hammaslääkäriin etc.
Että puhu vaan omasta puolestasi.
Ärsyttää tällaiset "koko sukupolvi". Puhu omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt kuin ap.
Boomerit olivat viimeinen ikäluokka, jotka veivät omat lapsensa vanhemmilleen pidemmiksi ajoiksi, "kuului" palveluun. Minä saatoin 1980-luvun lapsuudessani, pikkukoululaisena, olla esim koko hiihtoloman mummolassa. Tai koko pääsiäisen. Tai kesälomalla viikon, pari. Tiedän aikuisia, jotka olivat koko kesäloman isovanhemmillaan.
Sama juttu oli miehen puolella. Sodan käyneet sukupolvet hoitivat lapsenlapsiaan pitkiäkin aikoja. Vaikka olisivat itse olleet työssä, niin otettiin hoitoon, ja hoidettiin siinä sivussa. Kouluikäinen pärjäsi mummolassa vaikka mummolla olisi ollut jotain työtä.
Ei enää ole sellaista. Mun boomer-vanhempani eivät hoida lapsenlapsiaan. Enkä ole ainoa. Varsin harvinaista on tuttavapiirissä, että omat lapset laitettaisiin kokonaiseksi viikoksi isovanhemmille. Tunnen vain yh
Aikuisilla lapsilla on myös puoliso.
Entäpä jos se puoliso ja lasten isä/äiti ei suvaitse näitä isovanhempia ollenkaan. Toinen vakikeskustelunaihe kun isovanhemmat tuppaavat kylään ja mankuvat lapsia käymään ja hoitoonsa, niistä ei tahdo millään päästä eroon.
Mummottomana boomeriperheenä pidimme lomat vuorotellen, alakoululaiset olivat kesäleireillä ja kesäsiirtolassa. Lyhyet lomat avaimet kaulassa puhelimella hoidettuna.
Hyvin pärjättiin, ei ollut kunnallista halpaa hoitoa, yksityiset tädit hoitivat.
Olen heidän lapsiaan hoitanut mutten todellakaan odota heiltä mitään "hoitoa."
Vierailija kirjoitti:
Äitini Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nämä nuoret vanhemmat kiukuttelevat kuin heille olisi tehty suurta vääryyttä, kun heidän lapsiaan eivät muut hoida.
Äitini pohtii yllättäen nyt 80+ iässä, että olisihan niitä lapsenlapsia voinut joskus hoitaa. Eläkkeelle hän jäi jo 58-vuotiaana.
Hän ei ehkä muista enää mikä hänen terveytensä silloin oli. Hänhän on jäänyt sairauseläkkeelle.
Ja muistatko itsekään miten kaukana asuitte, mikä oli puolisosi asenne äitiäsi kohtaan, miten tyhmänä ja typeränä ja huolimattomana piditte äitiäsi lasten kanssa olemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttamaan omiani aina kun voin. Enkä varmasti un
Olen boomeri. Ei ollut mummoja, oikeesti oli pärjättävä ihan vain ilman. Pitäiskö ottaa itkupotkuraivareita kun silti hankittiin lapsia ja itse piti hoitaa.
Miksi nuoret niitä lapsia teette kun ette jaksa vastuuta?
Mun esimerkki oli sellainen, kun en päässyt lääkäriin ilman mukana huutavia lapsia. Ja sinä kysyt, "kun ette jaksa vastuuta". Vastauksesi, asenteesi, on kyllä sukupolvellesi tyypillinen. "kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön".
Ei ollut kyse vastuun jaksamisesta, vaan kun ei saa tukea mistään, ei edes kun itse sairastuu tai toinen lapsi sairastuu, ja pitää mennä päivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites olet suunnitellut oman vanhuutesi ap? Kun on itselläs lapsenlapsia? Miten ajattelit sitoutua omia lastenlapsiasi hoitamaan?
En ole ap, mutta koska kokemukseni on tasan sama kuin ap:n niin ehkä voin vastata.
Kun en saanut mitään apua lapsiarjessa, esim että olisi itse päässyt lääkäriin ilman että on uhmaikäiset kainalossa, (mies oli matkatyössä, äitini eläkeläinen) silloin VANNOIN että autan omia lapsiani aina kun voin. Se tunne, kun jää aivan tyhjän päälle, kun on oma jaksaminen ihan viimeistä tippaa myöten loppu, eikä saa apua vaikka pyytää, se on ihan hirveä tunne. Se on kuin roikkuisi tyhjyyden päällä, kun ei enää jaksa.
Pahimmillaan tuollainen voi johtaa ihan hirveisiin tekoihin. Vannoin että tulen auttam
Siis olit yksinhuoltaja, ilman suhteita kavereihin, naapureihin, ystävättäriin?
Kyllähän kuule elämän julma laki on että niin makaa kuin petaa.
"Mikä eri ikä? Minun mummoni hoisi meitä lapsena vielä pitkälti yli 70-vuotiaana. Minun vanhemmat eivät ole edes eläkkeellä vielä."
Tuskin mummosi oli onnessaan hoitaessaan teitä vanhana. Itse olen 54 ja vuoden vanha taapero saa minut väsyneeksi jo vuorokaudessa. Ei vanhemman ihmisen jaksaminen ole nuoren ihmisen luokkaa. Miten sitä on niin vaikea käsittää? Ihan kuin yrittäisi selittää lonkkakipua ihmiselle, jolla ei sitä ole. Ei mene perille, miltä se tuntuu.
Oletko ap älynnyt ostaa lastenhoitajan muutamaksi tunniksi jostain yrityksestä. Teillä on niin vähäistä se hoitajan tarve, muutamia tunteja kerrallaan; leffakäynnin ja syömässä käynnin ajaksi.
En. Tarkoitin vaan, että he ovat valintansa tehneet olemalla tuollaisia. Töissä käyvät, matkustelevat ja vapaa-aikansa juhlivat kavereiden kanssa ties missä teatteri- ja laivareissuilla. Eli kyllä he selvänäkin todellakin kykenevät olemaan, mutta näkevät lapsenlapsia vain synttäreillä.