Lue keskustelun säännöt.
Sukupolvi, joka vei omat lapsensa mummolaan, mutta ei itse hoida lapsenlapsiaan
27.10.2024 |
Alapeukkujen armeijaa odotellessa, mutta tämä on todellisuutta monilla ikätovereillani, myös meidän perheessä:
Kun minä ja mieheni olimme lapsia, niin vanhemmat hyödynsivät isovanhempia surutta lastenhoitoapuna. Meillä kummallakin oli isovanhempien luo matkaa, mutta vanhemmat eivät antaneet sen häiritä. Mies mm. vietiin pariksi viikoksi kesällä mummolaan, kun hän oli vasta 2 v. 2 v ei nähnyt äitiään 2 viikkoon. Minun vanhempani matkustivat muutaman tunnin ajomatkan päähän mummolaan 3 viikon välein viikonlopuiksi. Isovanhemmat katsoivat meidän lasten perään, jotta vanhemmat saivat levätä, käydä rauhassa ulkoilemassa, lukea jne. Vanhempien annettiin levätä rauhassa, eikä heidän odotettu paljon seurustelevan isovanhempien kanssa. Kyllä, meillä minulla ja miehellä on ollut hyvät ja läheiset välit isovanhempiemme kanssa, koska olimme paljon tekemisissä isovanhempiemme kanssa ja he osallistuivat hoitoomme. Isovanhemmilla oli meidän lisäksemme useita lapsenlapsia eli emme olleet ainoat lapsenlapset.
Kun olemme itse saaneet perheenlisäystä, ei vanhempiamme ole kiinnostanut ottaa samanlaista koppia kahdesta lapsenlapsesta. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, eivätkä silti ole apuna. Kaikki on arjessa hoidettava itse. Kukaan ei hae sairastunutta lasta päiväkodista tai tule avuksi, jos on vaikea tilanne esimerkiksi töiden ja sairaan lapsen hoidon suhteen. Toukokuussa pääsimme kerran päivällä miehen kanssa kaksistaan lounaalle, kun isovanhemmat katsoivat viikonloppuna muutaman tunnin lasten perään. Emme ole koskaan olleet yhdessä yötä pois lasten luota. Toiset isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä ja heitä nähdään muutamia kertoja vuodessa. Yhteistä kaikille isovanhemmille on se, että eivät halua ottaa vastuuta lastenlasten kanssa olemisesta. Tulevat meille kyllä kestittäviksi tai laittavat heillä käydessä ruoat, mutta eivät halua pidempää aikaa katsoa lastenlasten perään. Odottavat myös, että me seurustelemme isovanhempien kanssa. Isovanhempien kanssa näkeminen ei siis tuo meille vanhemmille samanlaista lepoa kuin omille vanhemmillemme toi. Tavaraa isovanhemmat saattavat kyllä ostaa kysymättä, mikä tuo meille ylimääräistä työtä.
Vanhemmillamme ei ole mikään kohtuuton tilanne: ovat alle 70 v eläkeläisiä, jotka jaksoivat tehdä täyden työuran ja jaksavat virkeästi harrastaa nyt eläkepäivinä. Silti kiinnostusta lastenlasten kanssa olemiselle ei ole. Nämä meidän lapset ovat ainoat lapsenlapset, eikä enempää ole isovanhemmille tulossa. Ei siis ole kyse siitä, että aika pitäisi jakaa 10 lapsenlapsen kesken. Mekään emme kaipaa mieheni kanssa mitään biletyslomia, vaan ihan sitä, että välillä saisi yhdessä hengähtää kodin ulkopuolella. Mennä vaikka elokuviin (emme ole lasten syntymän jälkeen käyneet elokuvateatterissa), syömään rauhassa ravintolaan tai lähteä kahdestaan päivävaellukselle vaikeaan maastoon, jossa lasten on hankala kulkea. Tai ihan vaan se, jos haluaisi joskus viettää päivän sohvalla maaten nousematta kertaakaan kenenkään tarpeiden takia.
Koen jonkinlaista katkeruutta siitä, että vanhempieni ikäpolvi hyödynsi surutta isovanhempia lastenhoidossa, mutta eivät itse suostu ottamaan samanlaista vastuuta nyt mummo/vaari-iässä. Tämä samainen sukupolvi on kuitenkin kovin huolissaan siitä, kuka maksaa heidän eläkkeensä ja terveydenhuoltonsa. Aika moni kavereistani tuskailee sen kanssa, kun ikääntyvät vanhemmat odottavat lastensa hoitavan heidän asiansa. Itsellä täytyy myöntää, että intoa vanhempien auttamiseen ei juuri ole, kun on jääty lasten kanssa ilman tukea.
Kommentit (650)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes uskallatte jättää lapsenne vanhusten hoivaan? Jos jotain sattuu tai ne ei osaakkaan kaikkia teidän kommervenkkejänne?
Ainakin meillä ne alle 70 v isovanhemmat ovat ihan täyspäisiä ja järkeviä, ruumiin voimatkin ovat vielä ok kun ei mitään isompaa sairautta ole. Neljän seinän sisällä harvemmin on kovin isoja riskejä, kun on kaksi aikuista valvomassa. En siis näkisi ongelmaa siinä, että isovanhemmat hoitaisivat. Eivätkä lapset mene siitä rikki, jos isovanhempien luona on hieman erilaiset säännöt, hemmoteltaisiin vaikka herkuilla tms.
Ap
Olet poikkeus. Kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on saatu lukea siitä, että lapsia ei voi antaa isovanhempien hoitoon, kun saattavat antaa lapsille pullaa ja jäätelöä.
"Siinä sitten ihmetellään yhdessä sokeritautia, ADHD:ta, ylipainoa tai muita vaivoja ja sairauksia".
Okei, ehkä parempi, että vanhemmat hoitavat itse ne lapsensa, niin säästyvät sairauksilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? He ovat sellaisia, joita ei kiinnosta hoitaa lapsia. Kenenkään lapsia.
Ja me ollaan sellaisia, joita ei kiinnosta autella vanhuksia. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan mummoiksi tultiin keskimäärin nuorempina kuin nykyään. Omasta mummostani tuli mummo 90-luvulla 45-vuotiaana. On ihan eri asia auttaa lastenlasten kanssa keski-ikäisenä kuin eläkeläisenä, vaikka nykyään eläkeläiset ovatkin aiempaa paremmassa kunnossa.
Olisiko mummojen nuoremmassa iässä ollut yksi syy auttamishaluun?
Ei välttämättä. Oma mummini oli 62v, kun synnyin. Hän oli minulle paljon läheisempi kuin oma äiti, arvatkaa miksi.
Olihan se kieltämättä hirvittävää kuultavaa kun kesällä jouduin leikkipuistossa jonkun tuntemattoman isoäidin avautumisen kohteeksi. Kuulemma niitä lapsia pitää hoitaa kesäaikaan päiväkotien ollessa kiinni joka arkipäivä ja välillä viikonloppuisinkin, ja voi voi kuinka ne ovatkin villejä ja raskaita. Kiltisti kuuntelin kun mummo siinä melkein hyperventiloi kertoessaan miten raskasta on olla ilmainen lastenvahti tenaville jotka istuivat siinä vieressä kuuntelemassa avautumista.
En tietenkään kertonut hänelle, ettei oma äitini eikä puolisoni äiti ole kertaakaan hoitanut lastamme, koska ei haluta ottaa sellaista vastuuta ja on se kuuluisa omakin elämä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mäkin muistelen, että noin on ollut. Jos en itse ollut maalla, niin sitten kaverit olivat isovanhemmillaan pidempiä aikoja.
Mut ja broidi kärrättiin mummolaan koko kesäksi. Vanhemmat kävi meitä moikkaamassa. Olihan siellä serkutkin ja lähitienoo kakaroita täynnä, kivaa oli. Tuli isovanhemmat tutuiksi. Joululoma ja hiihtoloma oltiin isänpuolen isovanhemmilla. Isä ja äiti tuli sinne kyläilemään jouluna.
Omat lapset ei juuri isovanhempiaan tunne. On lähinnä semmoista hyvää päivää kirvesvartta fiilis, kun kohtaavat. Ei kertaakaan yökyläilyä tms. Lapset ovat nyt nuoria aikuisia ja asuvat omillaan.
Mun isovanhemmat asuivat meidän kanssa lähes kymmenen vuotta, ennenkuin kuolivat. Se oli hellusten sattumusten summa, mutta en tosiaan kadu. Aivan ihanaa, että kämpässä oli eri sukupolvia.
Taannoin äitini kysyi, että voisko hän muuttaa siihen vanhempiensa paikalle. Olis kyllä outoa, että asuttais sitten kolmis
Tuskin tuo muistelemasi aika oli ihanaa isovanhemmillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Ihan kuin viisivuotiaan suusta tuollainen, "no mä en kyllä sit hoida suakaan, kun sä et hoida mun lapsia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Miten olisi kesäleiri?
Onneksi mummot täällä ei kuulosta viisivuotiailta. Kun mä haluun et mua hoidetaaaaaN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan mummoiksi tultiin keskimäärin nuorempina kuin nykyään. Omasta mummostani tuli mummo 90-luvulla 45-vuotiaana. On ihan eri asia auttaa lastenlasten kanssa keski-ikäisenä kuin eläkeläisenä, vaikka nykyään eläkeläiset ovatkin aiempaa paremmassa kunnossa.
Olisiko mummojen nuoremmassa iässä ollut yksi syy auttamishaluun?
Minä luulen, että nuoret eivät ymmärrä, että vaikka mummo on toimintakykyinen vielä, ei jaksaminen ole samaa kuin nuorilla itsellään. Jos ei ole rollaattoria niin ei ymmärretä, että ikä vaikuttaa jaksamiseen.
Kuka on tämä katkera ihminen, joka säännöllisin väliajoin ottaa tämän saman asian esille ja valittaa, etteivät isovanhemmat hoida hänen hankkimiaan lapsia? Pitäisi vähän miettiä kannattaako lapsia hankkia, jos ei itse pysty ottamaan vastuuta niiden hoitamisesta. Isovanhemmat voivat halutessaan hoitaa lastenlapsiaan, mutta mitään velvollisuutta heillä ei ole. Lopeta valitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
En todellakaan kehtaisi kiikuttaa lapsia isovanhemmille viikoksi. Koululaiset voi mennä kesäleirille. Alle kouluikäisistä lapsista en edes raaskisi olla viikkoa erossa. Miksi tehdä lapsia, jossei halua olla heidän kanssaan?
Samaa mieltä. Mummo hoiti minua ja veljeäni lapsena TODELLA paljon. Vanhemmat kävivät paljon juhlimassa kavereiden kanssa ja meidät kiikutettiin mummolle. Kesätkin oltiin pitkälti mummon hoivissa, kun vanhemmat töissä ja ilmeisesti perhepäivähoitajamme lomalla. Mummosta niin upeita lapsuudenmuistoja, paljon kauniimpia kuin vanhemmistamme.
Äiti ja isä edelleen juopottelevat vapaa-aikansa ja tekevät kivoja juttuja. Ei paljon kiinnostele lapsenlapset. Kuuskymppisiä hyväkuntoisia ovat. Itsekkäitä ja sen kertoo myös se kuinka hoidattivat meidät mummolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Nämähän ovat niitä kuuluisia omia valintoja. Sinulla olisi 365 iltaa vuodessa aikaa itsellesi, mikäli olisit sen polun elämässäsi valinnut. Nyt olet kuitenkin valinnut jälkikasvua tehdä. Mutta usko pois, eivät ne lapset ikuisuuksia asu kotona, vaan enemmin kuin huomaatkaan, sinulla on kuin onkin aikaa itsellesi koko loppuelämäsi ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että moni lapsuutensa mummolassa viettänyt ei nyt osaa ajatella asiaa omien vanhempiensa näkökulmasta. Yleensä kun lapset vietiin mummolaan, niin vanhemmat olivat töissä. Eivät elokuvissa, ravintolassa tai kotona sohvalla selaamassa somea "ilman että koko ajan joku häiritsee". Ei ollut omaa aikaa ja lapsivapaata, eikä voinut viedä isompia lapsia päiväkotiin että saa rauhassa hoitaa vauvaa kotona, vaan omat lapset hoidettiin itse.
Kyllä se vaan olisi upeaa esim. kesäaikana viettää vaikka edes yksi viikko niin, ettei tarvitsisi töiden jälkeen juosta pallo jalassa kotiin kokkaamaan, vaan olisi koko ilta aikaa itselle. Mutta ei näin saa toivoa, kun lapset asuvat kotona. Ja silti isovanhemmat ovat tässäkin ketjussa näreissään kun vihjataan, ettei hoitoapua ehkä olekaan saatavilla heidän vanhuusvuosilleen sitten.
Lapsilla ei ilmeisesti ole toista vanhempaa, joka osaisi kokata?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Mummo hoiti minua ja veljeäni lapsena TODELLA paljon. Vanhemmat kävivät paljon juhlimassa kavereiden kanssa ja meidät kiikutettiin mummolle. Kesätkin oltiin pitkälti mummon hoivissa, kun vanhemmat töissä ja ilmeisesti perhepäivähoitajamme lomalla. Mummosta niin upeita lapsuudenmuistoja, paljon kauniimpia kuin vanhemmistamme.
Äiti ja isä edelleen juopottelevat vapaa-aikansa ja tekevät kivoja juttuja. Ei paljon kiinnostele lapsenlapset. Kuuskymppisiä hyväkuntoisia ovat. Itsekkäitä ja sen kertoo myös se kuinka hoidattivat meidät mummolla.
Ja sinäkö haluaisit, että juopot isovanhemmat ottaisivat lapsesi hoitoon?
En nyt kyllä jaksanut lukea ihan kokonaan, mutta vastaus on se, että hoitaminen on täysin vapaaehtoinen juttu. Jos ei halua, ketään ei voi pakottaa. Ei hoitamaan omia vanhempiaan tai lapsenlapsia.
Nykyään isovanhemmat haluavat matkustaa ja harrastaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minusta pienipalkkaisesta yh:sta tuli mummi, oli nuorin lapsistani vielä alakouluikäinen. En todellakaan halunnut tulla mummiksi vielä silloin ja tunsin olevani pääasiassa äiti. Oli vaikea tarjota lastenhoitoapua, kun oma jaksaminenkin oli koetuksella. Myös kasvatustapojen erilaisuus vaikeutti hoidon tarjoamista.
Työssäkäyvä mummi on usein tosi kovilla nyky-yhteiskunnan paineissa. Jos vapaa-aikana vielä pitäisi hoitaa lapsia, miten palautuisi itse töistään? Pari tuntia silloin tällöin varmaan jaksaa, mutta päivien hoitaminen onkin jo eri juttu.
Niin, samat työelämän paineet ne on niillä lapsiperheen työssäkäyvillä vanhemmillakin. Jos se mummo tai pappa voisi edes sen pari tuntia joskus toisinaan hoitaa lapsia niin se olisi ihan kullanarvoista apua.
Samat paineet, aivan eri ikä.
Kaikkialla tyrkytetään nykyään herkkuja. On kaverisynttäreitä, on herkkupäiviä koulussa ja iltapäiväjerhoissa, päiväkodeissa. Naapurin täti antaa herkkuja harva se päivä, kaikki sukulaiset ja vieraat tuovat tuomisina karkkia. Kavereiden luona tarjotaan herkkuja. Harrastuksissa kun tarjotaan herkkuja aina sopivan tilaisuuden tullen. Sitten kun pitäisi perheen kesken viettää ne harvinaiset herkuttelupäivät, eivät ne sitä olekaan. Siihen sitten vielä isovanhemmat molemmin puolin ja kummit,sedät, tädit. Apua.
Jopa kun lapsi joutuu sairaalaan, siellä kannetaan eteen herkkuja. Miksi? Että olisi mukava olo? Mutta sitten lapsi ei ainakaan ikinä miellä, että se on epäterveellistä, jatkuva herkkujen syönti päivästä toiseen. Ei vaikka vanhemmat mitä sanoisivat. Muut ihmiset ovat antaneet välineet ja innoitteen kapinoida vanhempien "typeriä terveysvaikutuksia vastaan".