HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.

Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin. 

Mulle sanottiin päiväkodista, että harvoin ovat tavanneet yhtä tasa-arvoista perhettä kuin meidän. (hoitivat siis meidän kolmea lasta koko päiväkotitaipaleen). Mutta kyllä minä eli äiti ehkä pikkuisen enemmän hoidin asioita.

Eli mies hoitanut 80% asioista mutta kyllä sinä eli äiti ehkä pikkuisen enemmän hoidit asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesariin kirjaottanut on itse syyllinen tilanteeseensa. Ihan itse haali (ja aiheutti) työt, mies olisi pärjännyt ilman listattuja asioita. Miksi naiset ensin listaa miljoona asiaa mitkä on PAKKO saada ja sitten valittavat kun joutuvat itse asoat hoitamaan? 

On harrastuksia, sisustamista, lomareissuja, sukulointeja, sitä sun tätä. Miestä ei nämä kiinnosta paskan vertaa.

Jos mikään noista ei kiinnosta miestä paskan vertaa, mikä häntä sitten kiinnostaa ja miksi on tullut perhe perustettua?

Itse juuri tultiin miehen kanssa syyslomareissulta, ja juuri tässä suunnitellaan loppusyksyn sukulointeja ja sisustamisia, viime kädessä asuntokauppoja. Mikä on elämässä kiinnostavaa jos ei elämän isoimmat hankinnat?

Ehkäpä helppo arki kuten mulla. En käy koskaan missään reissuissa paitsi työr

Lapsesi eivät halua harrastuksia, elukoita, huoneensa sisustamista, matkailua, yhdessä puuhastelua? He haluavat ainoastaan iskälle helppoa arkea?

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti."

Mielestäsi miehen siis pitäisi valvoa yöt lapsen kanssa että äiti saa nukkua rauhassa ja aamulla lähteä töihin hyvin valvotun yön jälkeen tienaamaan rahaa perheen laskuihin jotka on pakko maksaa joka tapauksessa ja illat pitäisi tehdä vielä vähintään puolet kotitöistä?

Jos se mieskään ei pärjää niin, että valvoo kakki yöt ja lähtee sitten töihin, niin miksi sen naisen pitäisi pärjätä? Työtä se lasten hoitaminen kotonakin on ja vieläpä hyvin vastuullista. Lasten henki/hyvinvointi on äidin vastuulla, mitä vaan voi sattua.   Ei kukaan ihminen voi hyvin, jos ei saa koskaan nukuttua, kuin parin tunnin pätkissä. Olipa sitten työelämässä tai kotona hoitamassa lapsia.

Itse molemmat kokeneena, siis niin, että valvoi yöt enimmäkeseen ja sitten piti päivä jaksaa vauvan ja taaperon kanssa(joka ei enää nukkunut päikkäreitä, eli ei päivälläkään mitään lepoa itsellä) ja niin että nukkui yön katkonaisesti, mutta sai lähteä aamulla töihin aikuisten ihmisen seuraan niin tuo jälkimmäinen vaihtoehto oli huomattavasti helpompi.  Mies ei tahtonut jaksaa lasten kanssa koton, vaikka sai silloinkin nukkua yöt, kun minä hoidin yövalvomiset, vaikka kävin töissä. Mies vei usein lapset äidilleen päiväksi hoitoon ja meni omia menojaan. Koton  ei välttämättä oltu tehtyy mitään, kun tulin kotiin ja sain aloittaa ruuan ym teon.  Mies sentään tai aina tulla valmiiseen pöytään , kun tuli töistä ja myös siivottuun kotiin.  Silti miehestä oli tosi raskasta olla kotona , eikä siellä kauaa viihtynytkään . Halusi töihin "lepäämään"

Pointtina tässä on se, että miten aikuinen mies voi kuvitella, että se nainen jaksaa valvoa öitä kuukaudesta toiseen, mutta mies ei edes sitä yhtä yötä viikossa, että se nainen saisia edes joskus nukkua. Ihminen tarvitsee unta voidakseen hyvin, olipa sitten mies tai nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesariin kirjaottanut on itse syyllinen tilanteeseensa. Ihan itse haali (ja aiheutti) työt, mies olisi pärjännyt ilman listattuja asioita. Miksi naiset ensin listaa miljoona asiaa mitkä on PAKKO saada ja sitten valittavat kun joutuvat itse asoat hoitamaan? 

On harrastuksia, sisustamista, lomareissuja, sukulointeja, sitä sun tätä. Miestä ei nämä kiinnosta paskan vertaa.

Jos mikään noista ei kiinnosta miestä paskan vertaa, mikä häntä sitten kiinnostaa ja miksi on tullut perhe perustettua?

Itse juuri tultiin miehen kanssa syyslomareissulta, ja juuri tässä suunnitellaan loppusyksyn sukulointeja ja sisustamisia, viime kädessä asuntokauppoja. Mikä on elämässä kiinnostavaa jos ei elämän isoimmat hankinnat?

Nainen voi kysyä tuota itseltään. Miksi aktiivinen joka paikan höylä on ottanut miehen joka haluaa tehdä asiat hissukseen ja viihtyy kotona? Onko vauva tullut yllättäen ehkäisyn "pettäessä"? Onko nainen pirttihirmu joka sanelee mitä tehdään sekä milloin ja mies on tossukka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti."

Mielestäsi miehen siis pitäisi valvoa yöt lapsen kanssa että äiti saa nukkua rauhassa ja aamulla lähteä töihin hyvin valvotun yön jälkeen tienaamaan rahaa perheen laskuihin jotka on pakko maksaa joka tapauksessa ja illat pitäisi tehdä vielä vähintään puolet kotitöistä?

 

Kyllä. Jos toinen on nukkunut kuukausia max. 2h pätkiä, niin voisi vähän tulla vastaan. Ja vieläpä maksanut elämisensä sillä aikaa omilla sääst

 

Mitäköhän sä selität? Olen hyvinkin miesvaltaisella alalla töissä ja tienaan enemmän kuin exäni. Tiedän tasan tarkkaan, että mies selviää kyllä vauvan yöherätyksistä ihan yhtä hyvin kuin nainenkin, varsinkin sitten, kun ei ole enää imetyshormoneja. Ja voi luoja jos ei muka edes yhtä yötä kuukaudessa voi töiden takia valvoa.. hahaha. Teen samoja töitä kuin exäni, ja kyllä minä vaan pystyn. Että se siitä miesten maailmasta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesariin kirjaottanut on itse syyllinen tilanteeseensa. Ihan itse haali (ja aiheutti) työt, mies olisi pärjännyt ilman listattuja asioita. Miksi naiset ensin listaa miljoona asiaa mitkä on PAKKO saada ja sitten valittavat kun joutuvat itse asoat hoitamaan? 

On harrastuksia, sisustamista, lomareissuja, sukulointeja, sitä sun tätä. Miestä ei nämä kiinnosta paskan vertaa.

Jos mikään noista ei kiinnosta miestä paskan vertaa, mikä häntä sitten kiinnostaa ja miksi on tullut perhe perustettua?

Itse juuri tultiin miehen kanssa syyslomareissulta, ja juuri tässä suunnitellaan loppusyksyn sukulointeja ja sisustamisia, viime kädessä asuntokauppoja. Mikä on elämässä kiinnostavaa jos ei elämän isoimmat hankinnat?

Ehkäpä helppo arki kuten mull

Lapsesi eivät halua harrastuksia, elukoita, huoneensa sisustamista, matkailua, yhdessä puuhastelua? He haluavat ainoastaan iskälle helppoa arkea?

Haluavat itselleenkin helppoa arkea. Valittavat aina kun äidin luona on pakko kokoajan olla menossa jonnekin ja siivottavat joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kolmen paljon harrastavan ja aika isoruokaisen lapsen äitinä ja osallistuvan miehen vaimona voin sanoa, että kyllä meidän arkemme olisi aika lailla ruvella, jos joka päivä pitäisi erikseen kävellä kauppaan hakemaan maitopurkki ja makaronit mielijohteensa mukaan. Puhumattakaan siitä, että autolla surraisi joka päivä kauppaan.

Ja tosiaan pelkästään meidän esikoinen saattaa tarvita kaksi päivällistä ja lämpimän aamiaisen, esim. munakasta.

Ruokaa on kaikkien pakko syödä ja tehdä niin onko se mielijohde että nyt tarvii tehdä ruokaa ja syödä ja hakee ne aineksiet mitä haluaa syödä?

Jos tiedät että munakkaita menee paljon niin tarviiko sinun jotenkin erityisesti suunnitella sitä että käyt hakemassa työmatkalla tai muuten vaan kaupasta ohi mennessäsi niitä munakas aineksia?

Vaikka käyn kaupassa lähes päivittäin niin teen sen kaupassa käynnin työmatkalla tai sitten otan lenkille repun mukaan ja käyn siinä samalla kaupassa mutta ei se siltikään vaadi etukäteistä suunnittelua.

Ihan joka asiasta saa tehtyä vaikeaa jos siittä haluaa tehdä vaikeaa mutta miksi tehdä vaikeasti kun asiat voi tehdä helpostikin?

Tuntuu siltä että hyvin monelle naiselle muodostuu ongelmaksi normaali arki eläminen mikä ei vaadi suunnittelua vaikka ei olisi sitä valmista käsikirjoitusta minkä mukaan mennää

Lainaus ei nyt toimi, mutta jos sinä, 286, arvelet tietäväsi enemmän perheemme työnjaosta kuin minä, annan toki sinun pitää uskosi. Näin voimme molemmat ajatella olevamme oikeassa, ja sehän on erittäin tärkeää, oman itsen ja varsinkin jonkin tuiki tuntemattoman ihmisen kohdalla.

Omat lapset jo aikuisia. Monien kanssa olemme hämmästelleet, että miten nyky-isät osallistuvat lastensa elämään eli oikeasti osallistuvat kaikkeen. Missä nämä ovat täältä palstalta? Ai niin, he ovat perheensä kanssa eivätkä valita täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Ja sinä taidat kuvitella, että kaikki uskovat tuollaiset tarinat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesariin kirjaottanut on itse syyllinen tilanteeseensa. Ihan itse haali (ja aiheutti) työt, mies olisi pärjännyt ilman listattuja asioita. Miksi naiset ensin listaa miljoona asiaa mitkä on PAKKO saada ja sitten valittavat kun joutuvat itse asoat hoitamaan? 

On harrastuksia, sisustamista, lomareissuja, sukulointeja, sitä sun tätä. Miestä ei nämä kiinnosta paskan vertaa.

Jos mikään noista ei kiinnosta miestä paskan vertaa, mikä häntä sitten kiinnostaa ja miksi on tullut perhe perustettua?

Itse juuri tultiin miehen kanssa syyslomareissulta, ja juuri tässä suunnitellaan loppusyksyn sukulointeja ja sisustamisia, viime kädessä asuntokauppoja. Mikä on elämässä kiinnostavaa jos ei elämän isoimmat hankinnat?

Ehkäpä helppo arki kuten mulla. En käy koskaan missään reissuissa paitsi työr

Miksi et hanki pumpattavaa Barbaraa tai tekopimppiä? Koska haluat helpon arjen niin nuohan on helppo tapa hankkia  sitä"säännällistä seksiä" kun sitä kaipaat. Et sinä siihen naista tarvitse.  Siinä naisen kanssa vehtaamisessa on omat riskinsä, kuten se, että tulee lisää lapsia. Muutenkin on vaivalloista hankkia se elävä ihminen jostakin.  Nuken kansa pääset helpollolla tuostakin vaivasta, kun helpolla kerran haluat elämässäsi päästä. Elävän ihmisen kanssa joudut aina näkemään vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kirjoittanut tämän esimerkin tänne ennenkin, mutta kerron nyt uudelleen. Lasten syntymäjuhlat jäivät vuosi vuoden perään minun vastuulleni. Yhtenä vuotena anelin mieheltä apua, jolloin hän alkoi vähättelemään (kuten moni tässä ketjussakin tekee), että synttäreiden järjestäminen on no big deal, suurentelen asiaa. Siinä sitten sovittiin, että hän hoitaa seuraavan lapsen synttärit yksin (kun on niin helppoa), kolmen kuukauden päästä.

Niitä synttäreitä ei koskaan juhlittu. Ei tullut kaverikutsuja eikä tullut sukulaisjuhlia. Pari kertaa muistuttelin, että nyt olisi hyvä varata päivämäärä, laittaa kutsut jne., mutta lopputulema oli tämä

Mekin lopulta erosimme. Sen jälkeen juhlia ei ole vietetty enää samalla tavalla: toisessa kodissa niitä ei järkätä ja minä päätin, etten ala niitä mikromanageeraamaan toiseen kotiin.

Mun kokemukseni nimenomaan on, että iso osa lapsiin liittyvistä jutuista jää kokona

Sama täällä. Yhteydenpito isän puolen sukulaisiin on minimaalista. Ehkä kerran vuodessa saattaa jotain sukulaisia sattua isän puolen suvun mökille samaan aikaan, kun isä vie lapsia sinne. Muuten isä ei varmasti pidä juurikaan yhteyksiä. Ihan isän puolen isovanhempiaankin lapset näkee max. pari kertaa vuodessa (paljon useammin näki ennen meidän eroa). Sen sijaan minun, eli äidin, puolen isovanhempiaan nähdään kerran kuussa viikonloppu, vaikka hekin asuu kaukana. Ja soitellaan jne. ja he ottaa lapsia esim. syys- tai talvilomilla jne., jos minulla ei ole lomaa. 

 

Ja minä järjestän synttärit kavereille ja minun puolen sukulaisille. Isä ei ole kertaakaan järjestänyt mitään eron jälkeenkään. Ei tainnut edes hankkia synttärilahjaa lapselle viimeksi. 

Tiedän myös perheen, jossa nainen keskittyy itseensä sekä miehensä käskyttämiseen ja mies kiltisti hoitelee kodin. lapset ja oman uransa. Ovat yhä yhdessä, joten nähtävästi homma heillä toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut kotiin sovitusta iltapäivän menosta viikonloppuna. Eteisessä odottivat itkevät ja huutavat lapset. Kysyin mieheltä mikä hätänä. Ei hän tiennyt. Kysyin oletteko syöneet. No ei, kun hänellä ei ollut nälkä. Kysyin olisiko lapsilla nälkä. Ei hän tiennyt.

Tein nopeasti ruokaa ja annoin lapsille. Itku loppui.

Ai että olisi ollut mukava tulla kotiin niin, että lapset olisivat olleet kylläisiä ja hyväntuulisia. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erikseen neuvoa miehelle, että anna lapsille ruokaa. Mies on korkeakoulutettu ja hyväpalkkainen, vastaa töissä vaativista asiantuntijatehtävistä.

Ja miksi tämä mies on yhä miehesi?

Etkö ole huomannut vielä, että lähes jokaisella näillä ylipainoisella ja työttömällä mätisäkillä on korkeakoulutettu (mielikuvitus)mies.

Ei osaa lukea viestejä, mitvit? Siis mistä ihmeen mutakuopasta te näitä miehiä löydätte?

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo aikuisia. Monien kanssa olemme hämmästelleet, että miten nyky-isät osallistuvat lastensa elämään eli oikeasti osallistuvat kaikkeen. Missä nämä ovat täältä palstalta? Ai niin, he ovat perheensä kanssa eivätkä valita täällä.

Verrattuna aiempiin sukupolviin myös on muuttunut se, että yhä harvemmat naiset elävät ns. miehensä siivellä. Koska perheen kulut jaetaan puoliksi, myös oletetaan, että kodin ja lasten asiat hoidetaan puoliksi. 

Tuore esimerkki vastuuta pakoilevasta miehestä: Mies kävi eilen kaupalla sillä välin kun minä olin lasten kanssa uimahallissa (mies ei tule mukaan kun se on tylsää - niin kuin hiihto, luistelu, pyöräily, retkeily, puistoilu, vähän kaikenlainen tekeminen lasten kanssa...). Osti itselleen mieleisiä välipalatuotteita, limpparia ja karkkia. En ehtinyt täydentää ostoslistaa etukäteen kun mies ei kertonut käyvänsä kaupalla, mutta ei sillä ollut väliä, koska mies oli ostanut ostoslistalta kuitenkin vain nonparellit mutta ei maitoa tai leipää. Ei ollut tajunnut että ruuanlaittoon tarvitaan aineksia.

Tänään laitoin lapsille aamupalan ja sen jälkeen lähdin sovitusti auttamaan äitiäni yhden homman kanssa. Kun tein lähtöä eteisessä mies ohjasi lapset aamupalalta pelikoneelle. Kun tulin takaisin noin 3h myöhemmin lounasaikaan, lapset olivat pelaamassa ja huusivat minulle heti eteiseen että mitä on ruuaksi. Vastasin kohdistaen sanani miehelle että en vielä tiiä, mitäs te ootte miettineet ja mihin on aineksia. Mies sanoi "en tiiä" ja lähti vessaan. Siivosin aamiaisen jäljet pöydästä ja ripustin aamulla pyörimään laittamani pyykit. 10 min myöhemmin vessasta alkoi kuulua parranajokoneen ääni, jolloin koputin ovelle ja kysyin että olisko hänellä jotain ajatusta mitä voisi laittaa ruuaksi. Mies sanoi "en tiiä" ja jatkoi partansa ajamista. Ilmeisesti tämä asia ei koske häntä lainkaan?

Aloin sulattaa pakastimesta lihaa ja laittaa ruokaa, mies palasi hetken päästä vessasta tuttuun asentoon sohvan nurkkaan puhelimen kanssa. Huikkasin miehelle että oiskohan kohta lasten aika lopetella pelaaminen, mies ei vastaa. Tulen olkkariin ja yritän säilyttää rennon sävyn puheessani, kun sanon miehelle että onko lapsilla minkälainen vaihe pelissä, voisko sen kohta lopetella toivoen että mies hoitaisi sen, eikä niin että iskä aina sallii ja äiti on aina se joka kotiin tultuaan aloittaa kieltämisen ja rajoittamisen. Mies vastaa puhelintaan tuijottaen "en tiiä" kuin asia ei koskisi häntä lainkaan. 

Toki tässä voi ajatella että kyse on minun virheistäni. Ehkä minun pitäisi sanoa: Siivoa pöytä kun lapset syöneet. Ripusta pyykit kun kone piippaa. Mieti ja valmista joku ruoka kahdeksitoista. Ole hyvä ja käy se vääntö mikä tarvitsee käydä että ylivirittyneet lapset saa irrotettua ruudusta sen jälkeen kun olet heittänyt romukoppaan kaikki yhteiset sopimukset peliajoista. Mutta kun ei jaksaisi _komentaa_ itsestäänselvyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.

Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin. 

Tiedän useammankin pariskunnan jossa mies tekee enemmän kuin nainen. Siivoukset, ruoanlaitot. lastenvahtimiset yms. tehdään tasaisesti, mutta sen lisäksi fyysisesti raskaammat työt menevät miehelle. Lumenluonti, renkaiden vaihdot, remonttityöt, pensaiden karsimiset yms.

Käyttäjä11535 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä11535 kirjoitti:

104. Molemmat käydään kokopäivä töissä. teltu

Toi vaan just itsellä niin äärettömän helppoa kun totutellut asioihin, esim noi tiskit ihan rutiini et kahvia odotellessa tyhjentää/ täyttää koneen.. Toinen vaihtoehto olis tuijottaa tyhjyyteen toi 3-4min.. aamupalan jälkeen pyyhkii keittiön pinnat 1-2min.

Tänään teen ruuaksi lohifileen uunissa ja uuni vihannekset. Aktiivinen valmistelu aika 10min Max.  Siinä olis tän pv kotityöt. Vaimo tuskin tekee muuta ku laittaa astiansa koneeseen. Pitäs varmaan erota.

Kumpi tuon ruuan on suunnitellut ja käynyt kaupassa? Se 10 min lounaaseen on vaatinut esivalmisteluita, joihin on mennyt paljon pidempään kuin se 10 min.

No ihan ite suunnittelin.. joo käytiin lidlis eilen ostin 5 filettä 8.99€ kg. Otin äsken fileen ulos paketista, kuiva

Lohifile joka on käsitelty ruodottomaksi ja kilohinta 8.99e kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo aikuisia. Monien kanssa olemme hämmästelleet, että miten nyky-isät osallistuvat lastensa elämään eli oikeasti osallistuvat kaikkeen. Missä nämä ovat täältä palstalta? Ai niin, he ovat perheensä kanssa eivätkä valita täällä.

Verrattuna aiempiin sukupolviin myös on muuttunut se, että yhä harvemmat naiset elävät ns. miehensä siivellä. Koska perheen kulut jaetaan puoliksi, myös oletetaan, että kodin ja lasten asiat hoidetaan puoliksi. 

Toimii varmasti pääsääntöisesti suhteissa, joissa sama palkka, ei kai kukaan puolta pienemmällä palkalla maksa kaikkea puoliksi. Joka tapauksessa, oli palkkaeroa tai ei, on oletettavaa että jos molemmat ovat työssäkäyviä, molemmat myös hoitavat perheen suhteen yhtälailla oman tonttinsa.