HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Kun asutaan kahdestaan, ruokaa voi laittaa silloin kuin tahtoo ja sitä mitä tahtoo. Ruokaa voidaan tehdä vaikka kolmelta yöllä ja se voi olla pelkkää parsaa ja pihviä punaviinin kanssa. Lapsille sitä on pakko laittaa säännöllisesti ja sen pitää täyttää tietyt vaatimukset. Ja tämä kertautuu kaikessa tekemisessä.
Tämä! Jo kavereita katsoessa on tullut ilmi, että moni ei ymmärrä, että vaikka periaatteessa tehdään ihan samoja kotitöitä kuin ennen lapsia niin niiden rytmi juuri pakollisuuden vuoksi on ihan eri lasten jälkeen. Ja että se pakko todella menee kellon mukaan, jokainen päivä. Jostain pienestä voi tinkiä, mutta sekin pitää sovittaa sitten isompaan kuvaan.
Todellakaan kahta aikuista ei vaivaa, jos tällä viikolla imurointi jää väliin, mutta lapsiperheessä, jossa joku konttaa, systeemi on ihan eri, ruuasta puhumattakaan.
Ennen lasta puhutaan, että ei me aiota elämää muuttaa ja suuttuvat, kun sanon, että kyllä se kuulkaa vaan muuttuu. Tai ei jos ei muutu, niin ei sen lapsen ole hyvä olla.
Niin mä kans ihmettelen miten 2024 tämä on vielä näin profiloitunut sukupuolen mukaan. Kun on ihan älyttömän paljon myös suhteita joissa voima asetelma on täysin toisinpäin.