HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Toinenkin tiimi jee.
Kyl tuntuisi oikeasti tosi oudolta riidellä jostain kotitöistä ja erota niiden takia 2020 luvulla.
Ei näissä ole koskaan kyse mistään tiskikoneen tyhjennyksestä, vaan kokonaisvaltaisesti siitä, että toinen kokee jäävänsä yksi
No kannattaisiko sano miehelle oikeasti mistä se kenkä puristaa. Koska ainakin itselle miehenä tulisi mieleen et on se nyt hitto jos toi 4min uurastus tiskikoneen kanssa on sulle liikaa .
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä, mitä mun exälle tapahtui, ehkä jotkut lapsuuden traumat iski, kun syntyi omia lapsia tms. Ns. kunnollinen tyyppi, vastuullisesti hoiti asioita ennen lapsia. 4v yhdessä ennen lapsia, josta 3v asuttiin yhdessä
Hän suorastaan pakeni töihin, harrastuksiin jne. silloin, kun häntä olisi eniten tarvittu. Vaikka kuinka vaimonsa itkee keittiön lattialla, niin mikään ei saanut häntä skarppaamaan ja ottamaan vastuuta. Se oli suoranainen hylkääminen.
Kun sitten vauvavuodesta selvittyäni hain eroa, mies ei olisi halunnut erota. Mutta minä en olisi voinut ikinä antaa hänelle anteeksi ja riitelimmekin todella paljon silloin. Minun elämäni rauhoittui paljon, kun tuo riitely loppui, ja mies ei ollut enää arjessani muistuttamassa siitä, miten hän ns. petti yhteisen sopimuksen lapsesta.
Taloudellisesti en ollut miehestä riippuvainen.
Miehet tarvis paremmat mallit siihen, miten hoitaa se vauva-aika niin, että nainen (ja vauva) voivat hyvin ja miten muutenkin pitää oma perhe koossa. Mies hyötyy perheestä enemmän, mutta panostaa usein vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ihan itse tekevät elämästä vaikeaa? Joku haalarin ostaminen edellyttää monen viikon metatyöt, kun pitää selvittää, että mikä merkki ja malli ja käytetyn jälleenmyyntiarvo jne. Ennen mentiin kauppaan ja sovitettiin, että käykä tämä meidän laiheliinille, nyt tehdään excel-vertailuja ja ihmetellään, että miksi mies ei ymmärrä, miten raskasta tämä on. Sama ruuan kanssa - tehdään viikkojen ruokalistoja ja väitetään, että näin säästyy aikaa, mutta ongelmia tuleekin kaupassa, kun broileri on tarjouksessa kalapäivänä, että säästäisikö vai pitäytyisikö ruokalistassa ja taas menee metatöihin tunteja. Matkojen varaaminen on samanlainen härdelli, koska "mies ei koskaan suunnittele mitään". No ei suunnittele, koska valitsemansa kohde, kaupunki ja hotelli ei koskaan kelpaa!
Kuulostaa lähinnä siltä, että rahat on tiukalla. Näin on varmasti aika monissa
Mutta eihän se miestä haittaa ostaa helposti kaupasta uutta ja vaikka sitten kalliilla, kun lasten tarpeet maksaa (tutkitustikin) äiti omilla tuloillaan.
Meillä oli tällainen kristillinen tasajako kotona 90-00-luvuilla. Äitini joutui joskus pyytämään meiltä lapsilta lahjana saatua rahaa perkele ruokaan, kun hänen koko palkka meni yhteisen talouden pyörittämiseen ja yhteisten lainojen maksuun, ja isämme oli jo käyttänyt oman palkkansa omiin humputuksiinsa, esim. uusimpaan puhelinmalliin vaikka omisti kaksi toimivaa ennestään.
246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen.
Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.
Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.
Miehet ei tajua perheen tunnejohtamisen päälle. Mies, jos haluaa pitää parisuhteensa, pitäis oppia toimimaan niin, että naisella on turvallinen olo siitä, että perheen langat ei oo vain hänen käsissään. Että nainen voi täysillä keksittyä vauvaan ne ekat kuukaudet, kun mies hoitaa elämän muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin.
Naiset ei kestä sitä, että isä ottaa 2 vko ikäisen vauvan ja lähtee sen kanssa mummolaan ilmoittaen, että korviketta on matkassa, vaipanvaihto sujuu ja nyt meillä on isäaikaa. Ehei, äiti ryhtyy selittämään, että se on hänen lapsensa, sitä ei saa viedä 4 tunniksi pois hänen luotaan.
Jos isä ei saa olla isä omalla tavallaan, niin eron siemen kylvetään jo tässä. Tietenkin isät löytävät isyytensä vasta erotessa, koska siihen asti äiti on määrännyt, miten tulee olla ja elää.
Isäaikaa mummolassa? MITEN?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
Kyllä ainakin jonkillainen suunnitelma pitää olla tuosta ruokapuolesta, että tietää mitä pitää ostaa. Kalliiksi tulee, jos hypp
Mikä siihen pakottaa että siltä kaupasta ostetaan muutakin kuin mitä tarvitsee ? Itse en ole viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen suunnitellut kaupassa käyntiä vaan käyn hakemassa tarpeeseen eikä se tule kalliiksi kun ostaa ne mitä tarvii vaikka kävisi kaupassa joka päivä. Kuulostaa aika naismaiselta ongelmalta kun tulee noita heräte ostoksia. Kun menee kauppaan hakemaan vaikka maitoa ja makaroonia mitä tänää tarvitsee niin miksi siellä kaupassa edes katselee muita tuotteita kuin maitoa ja makaroonia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
Kuinka usein haluat käydä kaupassa jos ruokien suunnittelu viikoksi on liiallista varautumista? Its
Juuri tuon takia sinulla on valtavasti metatyötä ja helvetillinen elämä, jossa suurin ongelma on mies, joka ei oivalla elämäsi raskautta.
MInä käyn kaupassa kerran viikossa ja meillä on sitä ruokaa, mitä halutaan syödä, ihan suunnittelematta. Joskus on kaksi päivää peräkkäin samaa ruokaa, mutta ei kukaan ole vielä keksinyt, että se on puuttuvan metatyön tuoma riski. Lapselle kannattaa ostaa vaatteita samalla tavalla kuin itselle eli hetki miettiä, mihin tarkoitukseen ja sitten mennä kauppaan/nettiin tämä ajatus mielessä. Erikseen ei tarvitse excelöidä kaikkia noin 40 erilaista mallia, väriä ja kuosia, jos haluaa elää mukavaa elämää.
Tuskin maltan odottaa, että nämä ylirasittuneet äidit ovat vanhuksia, mistä kaikesta he osaavatkaan silloin valittaa ja miten käsittämättömän raskaana he kuvaavat elämäänsä, joka ihan kaikilla mittapuilla on helpompaa kuin yhdenkään aikaisemman äitisukupolven. Mutku kaikki ei tottele mua!
Et ilmeisesti lukenut viestiäni kovin huolellisesti. Vapaaehtoisesti lapsettomana en, uskomatonta kyllä, ole äiti. Mieheni ei ole aikaansaamaton perässä vedettävä kivireki ja olemme jakaneet kaikki kotityöt eikä niistä ole sen jälkeen tarvinnut keskustella. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa tehtävää ei edes ole kovin paljon. Tottakai säästää aikaa tilata kerralla viikon ruuat ovelle asti. Jos haluan syödä esimerkiksi katkarapusalaattia, pitää se sikäli suunnitella, että hankki ne katkaravut ja ne salaattiaineet. Eivät ne itsestään jääkaappiin ilmesty. Ilmeisesti teillä on jokin Star Trek-replikaattori tai vastaava käytössä kun voitte syödä mitä haluatte ilman etukäteissuunnittelua. Mielelläni kuulisin tästä keksinnöstä lisää. Suurin valituksen aihe äideillä tuntuu olevan, jos puoliso ei tee mitään kodin ja lasten eteen vaan jättää kaiken toiselle. Se varmasti tuntuu huonolta elämältä riippumatta siitä millaista edellisillä sukupolvilla on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Toinenkin tiimi jee.
Kyl tuntuisi oikeasti tosi oudolta riidellä jostain kotitöistä ja erota niiden takia 2020 luvulla.
Ei näissä ole koskaan kyse mistään tiskikoneen tyhjennyksestä, vaan kokonaisvaltaisesti siitä, että toinen kokee jäävänsä yksi
Jos musta tuntuu, että en jaksa tyhjentää tiskikonetta, en käske miestä vaan lapsia. Mielestäni tällöin on perheen dynamiikka kohdillaan, kun aikuiset käyttävät helppoihin rutiineihin ennemmin lapsityövoimaa.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh.
Tätä ketjua kun lukee on pakko olla kiitollinen omasta puolisosta. Ei koskaan tarvi uhrata ajatustakaan sille, että hoituvatko lasten asiat jos en itse niitä hoida. Hän osaa ennakoida, varautua ja selvittää kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat aivan yhtä pätevästi kuin minäkin. Joissakin asioissa paljon paremmin kuin minä.
Me ollaan hyvä tiimi. Ymmärrän jokaisen sellaisen vanhemman tuskan ja turhautumisen, joka ei pysty luottamaan siihen että toinen vanhempi kykenee toimimaan yhteisissä asioissa.
Toinenkin tiimi jee.
Kyl tuntuisi oikeasti tosi oudolta riidellä jostain kotitöistä ja erota niiden takia 2020 luvulla.
Ei näissä ole koskaan kyse mistään tiskikoneen tyhjennyksestä, vaan kokonaisvaltaisesti siitä, että toinen kokee jäävänsä yksi
Jos ongelmana ei ole tiskikoneen tyhjennyt niin miksi naiset valittavat kuinka mies ei ole tuhjännyt tiskikonetta? Mikä siinä kommunikoinnissa naisille on niin pirun vaikeaa että ei kykene kommentoimaan selkeästi ja puhuu vain sitä mitä tarkoittaa? Jos minä nalkutan sinulle tiskikoneen tyhjentämisestä enkä puhu mistään muusta kun tiskikoneen tyhjentämisestä niin ymmärrätkö itse siittä että minulla on kauhea työstressi joka aiheuttaa väsymystä ja haluaisin levätä?
Käyttäjä11535 kirjoitti:
246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen.
Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.
Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.
Ai ei kaipaa suunnitelmallisuutta että tietää varmasti siellä kotona olevan niitä perustuotteita jäljellä ja tarpeeksi? Että ne vaan itsestään nanifestoituu sinne eikä koskaan lopu?
Käyttäjä11535 kirjoitti:
246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen.
Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.
Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.
Mä suunnittelen mielestäni aika paljon, mutta silti tulee hävikkiä. Ehkä ihmisillä on erilainen käsitys esimerkiksi siitä, paljonko tuoreita kasviksia kuuluu arkeen.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen.
Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.
Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.
Ai ei kaipaa suunnitelmallisuutta että tietää varmasti siellä kotona olevan niitä perustuotteita jäljellä ja tarpeeksi? Että ne vaan itsestään nanifestoituu sinne eikä koskaan lopu?
Alkaa ymmärtää miksi toi on niin vaikeaa useille naisille.
Mä teen sen 100 % meidän ruuista mun vaimolla ei ole hajuakaan mitä meidän kaapeissa on.. siinä kun mä teen ruokia mä näen mitä on loppumassa. Ei mun tarvi suunnitelle et menen ens keskiviikkona ostamaan kaura hiutaleita. Kun voin ostaa niitä millon vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei tajua perheen tunnejohtamisen päälle. Mies, jos haluaa pitää parisuhteensa, pitäis oppia toimimaan niin, että naisella on turvallinen olo siitä, että perheen langat ei oo vain hänen käsissään. Että nainen voi täysillä keksittyä vauvaan ne ekat kuukaudet, kun mies hoitaa elämän muuten.
Ensimmäinen rehellinen tässä ketjussa joka sanoo todellisen ongelma että nainen haluaa miehen hoitavan ihan kaiken kun nainen haluaa sulkeutua vauvakuplaan että pääsee unohtamaan normaalin arjen ja siihen liittyvät vastuut velvoitteet mitkä on ihan jokaisella aikuisella ihmisellä
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
Voisiko se ongelma ollakin juuri tuo kontrollointi... Kyllähän asioista saa ison ongelman aikaan mikäli niistä sellaisen haluaa..
Jos tosiaan lasten haalarin ostoon tarvitsee tehdä tuntikausien suunnittelua/ ruokalistat pitää olla tehty valmiiksi viikoksi eteenpäin ja wilmakin aiheuttaa valtavasti stressiä. Eikä lapsetkaan osaa yhtään mitään vaan ne pitää pukea vielä 10v alusta loppuun ja huolehtia kaikesta.
Mun mielestä kuulostaa lähinnä siltä että kyseinen henkilö aiheuttaa itse ongelmansa sillä että haluaa kontrolloida ihan kaikkea.
Omat mukulat oppi varmaan 5v pukeutumaan / osaavat ihan itse pakata harrastus välineensä, viedä pyykkinsä koriin, laittaa astiansa pesukoneeseen ym
Kyllä ainakin jonkillainen suunnitelma pitää olla tuosta ruokapuolesta, että tietää mitä pitää ostaa. Kalliiksi tulee, jos hypp
Sinulla on aika lailla outo elämä, jos aina kaupassa mukaan tarttuu jotain tarpeetonta ja lisäksi tarvitset erikseen ruokalistan, jotta osaisit käydä kaupassa vain kerran viikossa. Ihmeesti osa meistä osaa ilman listaakin ostaa kalaa, lihaa ja kasviksia, ruuanlaittotaitoisilla on jo kala nähdessään tieto siitä, tarvitaanko oheen juustoa, appelsiineja vai sitruunaa.
Ehkä nykyvanhempien sukupolvella ei ole enää mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ilman apuvälineitä ja listoja!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11535 kirjoitti:
246. No ei tarvi suunnitelmallisuutta kun ihan yksinkertaisesti mekin ostetaan lihaa/ kalaa määrä x ylimäärä menee pakkaseen.
Kuivakaapis on aina tietyt tuotteet, pakkases lisää.
Lisäksi perustuotteet hedelmät yms .. ei oo tarvinnut extroja kaupas juosta.
Ai ei kaipaa suunnitelmallisuutta että tietää varmasti siellä kotona olevan niitä perustuotteita jäljellä ja tarpeeksi? Että ne vaan itsestään nanifestoituu sinne eikä koskaan lopu?
Eikä se maailma siihen lopu et olen ajatellut tehdä vaikka kanarisoton ja huomaan et riisi olisi loppu. Teenkin sit kastikkeen ja makaronia kylkeen....
Vierailija kirjoitti:
"Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti."
Mielestäsi miehen siis pitäisi valvoa yöt lapsen kanssa että äiti saa nukkua rauhassa ja aamulla lähteä töihin hyvin valvotun yön jälkeen tienaamaan rahaa perheen laskuihin jotka on pakko maksaa joka tapauksessa ja illat pitäisi tehdä vielä vähintään puolet kotitöistä?
Kyllä. Jos toinen on nukkunut kuukausia max. 2h pätkiä, niin voisi vähän tulla vastaan. Ja vieläpä maksanut elämisensä sillä aikaa omilla säästöillään (eli mies tienaa vain itselleen). Kummasti työpaikan illanvieton jälkeen jaksaa oikein hyvin mennä seuraavana päivänä töihin, mutta jos vauvan kanssa pitäisi valvoa, niin ei millään onnistu. Asennevamma. Aika harva mies on mikään hävittäjälentäjä, joka ei pystyisi yhtäkään työpäivää hoitamaan väsyneenä.
Heh. Ex haki kaupasta päivittäin kaljaa ja tästä syystä, että hän kävi ruokakaupassa PÄIVITTÄIN, ei suostunut tekemään mitään muuta. Eikä osallistumaan mihinkään laskuihin, vaikka käytännössä asui saman katon alla, koska rahaa meni niin paljon ruokakauppaan päivittäin.
Pelkkä seurustelu kyseessä onneksi, että oli helppo kipata pihalle.
Suosittelen pitkää seurustelua ja myös uskomaan sen, mitä sinä aikana toisesta oppii. Juoppo = juoppo, laiska = laiska ja niin edelleen. Lapset, avioliitto tai mikä tahansa muu asia ei tule näitä muuttamaan.
Kolmen paljon harrastavan ja aika isoruokaisen lapsen äitinä ja osallistuvan miehen vaimona voin sanoa, että kyllä meidän arkemme olisi aika lailla ruvella, jos joka päivä pitäisi erikseen kävellä kauppaan hakemaan maitopurkki ja makaronit mielijohteensa mukaan. Puhumattakaan siitä, että autolla surraisi joka päivä kauppaan.
Ja tosiaan pelkästään meidän esikoinen saattaa tarvita kaksi päivällistä ja lämpimän aamiaisen, esim. munakasta.
Kyllä ainakin jonkillainen suunnitelma pitää olla tuosta ruokapuolesta, että tietää mitä pitää ostaa. Kalliiksi tulee, jos hyppää joka päivä kaupassa, kun ei ole aikaisemmin miettinyt mitä tekee tänään ja mitä huomenna. Ja aina tartuu kaupasta mukaan muutakin, kun ne tarvittavat ja miten paljon tuohon kuluu aikkaa, jos harva se päivä töiden jälkeen pitää mennä kauppaan, kun ei ole vaivautunut miettimään useamman päivän ruokia.
Jokainen lapsi oppii pukemaan jo aika pienenä ja jos lapset käy päivähoidossa, oppivat viimeistään siellä. Ei siellä enää 5v pueta valmiiksi.
10v ei todellakaan osaa vielä huolehtia "kaikesta", vaan tarvitsee vanhempiaan. Muutenhan se 10v voisi jo muuttaa kotoa pois, kun kerran osaa itsestää huolehtia. Tuossa iässä se on vielä vanhemman tehtävä. Kyllä 10v on vielä lapsi.