Lue keskustelun säännöt.
HS mielipide: Arjen pyörittäminen on ajanut minut eron partaalle
19.10.2024 |
Jännästi omalla kohdalla aivan sama tematiikka - ja myös tilanne kuin kirjoituksessa on. Meilläkin on ero vireillä. Normaali arjessta mieheni ei suostu jakamaan vastuita, väittää, että ei pärjää. Ei siis osaa lukea wilmaviestejä, harrastusten viestejä, minun viestejä, ei pysty kuuntelemaan tai oma-aloitteisesti osallistumaan kodin asioihin. Ihan niin vässykkä en ole, että olisi hänen antanut päästä niin vähällä, mutta olen lopulta väsynyt tilanteeseen ja laittanut eron vireille. Nyt yllättäen erotilanteessa hän haluaakin vuoroviikkovanhemmaksi. Sanoin, että monissa miesten eroterapiajutuissa puhutaankin siitä, kuinka isä löysi vanhemmuuden vasta eron kautta, niin sille hän nyökkäilee tyytyväisen oloisena.
Ja selvenykseksi vielä, että tilanne on venynyt sen takia niin pitkään, että olen epäillyt hänellä olevan terveydessä ongelmaa ja on ollut sen vuoksi niin vaikea tarttua asioihin.Tämän olen nyt viimein päätellyt olleen virhearvio.
Meillä perheen ulkopuoliset tukiverkot ovat ihan täysi 0. Ainoat elossa olevat isovanhemmat asuva ulkomailla. Lasten pääsy esim. jollekin leirille on ollut aivan kullanarvoista ja ero tulikin nyt, kun emme saaneet lapsia sellaiselle ja isovanhemmat eivät tule edes jouluksi kylään. Pidän kyllä näitäkin merkittävinä seikkoina. Ei ole mitään odotettavaa, eikä näköpiirissä mitään, mitä varten pitäisi edes kulissia pitää yllä.
Kommentit (1282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmen paljon harrastavan ja aika isoruokaisen lapsen äitinä ja osallistuvan miehen vaimona voin sanoa, että kyllä meidän arkemme olisi aika lailla ruvella, jos joka päivä pitäisi erikseen kävellä kauppaan hakemaan maitopurkki ja makaronit mielijohteensa mukaan. Puhumattakaan siitä, että autolla surraisi joka päivä kauppaan.
Ja tosiaan pelkästään meidän esikoinen saattaa tarvita kaksi päivällistä ja lämpimän aamiaisen, esim. munakasta.
Ruokaa on kaikkien pakko syödä ja tehdä niin onko se mielijohde että nyt tarvii tehdä ruokaa ja syödä ja hakee ne aineksiet mitä haluaa syödä?
Jos tiedät että munakkaita menee paljon niin tarviiko sinun jotenkin erityisesti suunnitella sitä että käyt hakemassa työmatkalla tai muuten vaan kaupasta ohi mennessäsi niitä munakas aineksia?
Vaikka käyn kaupassa lähes päivittäin niin teen sen kaupassa käynni
Kyllä minun arkeni vaikeutuisi aivan huomattavasti, jos yrittäisin elää sitä noiden sinun oppiesi mukaan.
Paljon helpompaa katsoa kotona, mitä kaapeissa on ja kuinka paljon, ja tehdä kunnon ostokset kerralla, kuin yrittää töistä päiväkotiin rynniessä arpoa, mitä tänään haluaisi syödä, ja kaivella muistin perukoilta, mitä ehkä saattaisi puuttua. Onko perunajauhoja tai currya, entä vessapaperia?
Toki sitten minäkin lenkkeilen isojen ostosreissujen välissä hakemaan sen maitopurkin ja munarasian ja riisipiirakoita lähikaupan ilta-alesta, ja se on toki ihanan spontaania ja rentoa, mutta ei sillä ison perheen ruokahuolto pyöri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.
Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin.
Tiedän useammankin pariskunnan jossa mies tekee enemmän kuin nainen. Siivoukset, ruoanlaitot. lastenvahtimiset yms. tehdään tasaisesti, mutta sen lisäksi fyysisesti raskaammat työt menevät miehelle. Lumenluonti, renkaiden vaihdot, remonttityöt, pensaiden karsimiset yms.
Noinkohan mies tekee enemmän? Kuka hoitaa lasten vaatehankinnat (lapset kasvaa nopeasti ja näitä hankintoja tulee paljon), kynsien- ja hiustenleikkuut jne. Pensaat leikataan max. 2 x vuodessa ja se on hauskaa, kuten lumenluontikin. Se käy treenistä. Itse naisena teen sitä paljon mieluummin kuin olen kaupassa kiukuttelevan lapsen kanssa sovittamassa uusia kumppareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset jo aikuisia. Monien kanssa olemme hämmästelleet, että miten nyky-isät osallistuvat lastensa elämään eli oikeasti osallistuvat kaikkeen. Missä nämä ovat täältä palstalta? Ai niin, he ovat perheensä kanssa eivätkä valita täällä.
Verrattuna aiempiin sukupolviin myös on muuttunut se, että yhä harvemmat naiset elävät ns. miehensä siivellä. Koska perheen kulut jaetaan puoliksi, myös oletetaan, että kodin ja lasten asiat hoidetaan puoliksi.
Toimii varmasti pääsääntöisesti suhteissa, joissa sama palkka, ei kai kukaan puolta pienemmällä palkalla maksa kaikkea puoliksi. Joka tapauksessa, oli palkkaeroa tai ei, on oletettavaa että jos molemmat ovat työssäkäyviä, molemmat myös hoitavat perheen suhteen yhtälailla oman tonttinsa.
Mutta jos toisella on huomattavasti suurempi palkka, eikö toinen silloin voisi tehdä vaikka osapäivätyötä ja kantaa päävastuun kodista ja lapsista. Mielestäni ei ole reilua kantaa päävastuuta elatuksesta ja silti tehdä myös kotitöistä puolet.
Mäkin haluan tuota Lidlin lohta! Eikä edes kappalerajoitusta ilmeisesti. Mistä sitä saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eiköhän se katkeruus tosiaan synny jo vauvavuosina, kun väsynyt äiti, joka nukkuu parin tunnin pätkiä, ja pitäisi päivällä jaksaa taaperoakin jne. jää täysin yksin sen unettomuutensa kanssa. Isä nukkuu ja käy töissä kuten ennenkin. Juo kahvinsa rauhassa. Sille pohjalle kun tulee pienikin tunne, ettei isä ota vastuuta myöhemminkään arjessa, on se kuppi nurin aika nopeasti."
Mielestäsi miehen siis pitäisi valvoa yöt lapsen kanssa että äiti saa nukkua rauhassa ja aamulla lähteä töihin hyvin valvotun yön jälkeen tienaamaan rahaa perheen laskuihin jotka on pakko maksaa joka tapauksessa ja illat pitäisi tehdä vielä vähintään puolet kotitöistä?
Kyllä. Jos toinen on nukkunut kuukausia max. 2h pätkiä, niin voisi vähän tulla vastaan. Ja vieläpä maksanut elämisensä sillä aikaa omilla säästöillään (eli mies tienaa vain itselleen). Kummast
Minun mies on, ja hän kyllä hoitaa myös lapsia, niin, että minä äitinä saan nukkua. Kyllä siinäkin työsdä voi järjestellä töitä niin, jos on tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olisikohan se se väsymys ja shokkina uudesta lapsesta. Kenties masennus."
Jos on 7 vuotta niin väsynyt, shokissa ja masentunut ettei pysty huolehtimaan kohtuullisesti lapsistaan, pitää hakea apua. Mielellään jo vähän aiemmin.
Mitenkäs se synnyttänyt äitija hänen shokkinsa ja masennuksensa? Äidin oletetaan jaksavan ja pystyvän aina kaikkeen, siinä ei auta masennukset tai shokit mitään kun pitää saada lapsille asialliset vaatteet päälle ja kunnollista ruokaa pöytään.
En ole vielä törmännyt naiseen joka olisi edes sinkkuna selvinnyt arjesta saati lapsiperheessä. Aina mielessä vain matkustelu, somettaminen ja muille naisille päteminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä metatöiden valituksesta voi sano että se on todella sukupuolittuntta.
En ole koskaan kuullut yhdenkään miehen valittavan että pitää hoitaa normaalit arjen askareet, en sinkkumiehiltä, en varatuilta miehiltä enkä miehiltä jotka on parisuhteessa toisen miehen kanssa vaan se on aina nainen joka on parisuhteessa miehen kanssa joka siittä valittaa ja sekin valitus tiivistyy siihen että mies ei tee niin kuin nainen haluaa.
Esimerkkinä siivous mies miettii että pitää siivota ja siinä se. Se kattaa kaiken pölyjen pyyhkimisen, imuroinnin, tiskaaminen, lattioiden pesun jne. Ja näin sen siivoomisen suunnittelu kesti noin 2 sekuntia
Nainen kun miettii että pitää siivota niin nainen erikseen miettii miten pyyhkii pölyt miten imuroi miten tiskaa miten pesee lattiat jne. Ja näin siihen suunnitteluun on jo tuhlattu enemmän aikaa kun siihen mitä se itse työnteko vaatii aikaa.
Naiset tekee kaikesta pirun vaikeaa ja aikaa vievää suunnittelulle ja niillä metatöillä vaikka se lopputulosta ei muuta mitenkään siihen verrattuna että ei suunnittele. Imuri toimii ihan täsmälleen samalla tavalla mietti sitä etukäteen tai ei mieti
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tämän esimerkin tänne ennenkin, mutta kerron nyt uudelleen. Lasten syntymäjuhlat jäivät vuosi vuoden perään minun vastuulleni. Yhtenä vuotena anelin mieheltä apua, jolloin hän alkoi vähättelemään (kuten moni tässä ketjussakin tekee), että synttäreiden järjestäminen on no big deal, suurentelen asiaa. Siinä sitten sovittiin, että hän hoitaa seuraavan lapsen synttärit yksin (kun on niin helppoa), kolmen kuukauden päästä.
Niitä synttäreitä ei koskaan juhlittu. Ei tullut kaverikutsuja eikä tullut sukulaisjuhlia. Pari kertaa muistuttelin, että nyt olisi hyvä varata päivämäärä, laittaa kutsut jne., mutta lopputulema oli tämä.
Mekin lopulta erosimme. Sen jälkeen juhlia ei ole vietetty enää samalla tavalla: toisessa kodissa niitä ei järkätä ja minä päätin, etten ala niitä mikromanageeraamaan toiseen kotiin.
Mun kokemukseni nimenomaan on, että iso osa lapsiin liittyvistä jutuista jää kokona
Minulla on vähän onnellisempi tarina mutta samasta ilmiöstä. Järjesti lasten synttärit pitkään hyvin yksin. Mieheltä saattoi pyytää tehtäviä tasolla "laitatko nämä keksit tähän kulhoon", mutta pienintäkään omaa kiinnostusta tai aloitekykyä ei näkynyt. Ei vaikka annoin sille tilaa, kysyin että olisko hänellä ideoita synttäreiden ohjelmasta, tarjoiluista, pidetäänkö kotona vai jossain ei paikassa jne.
Yksi vuosi jouduin sairaalaan muutama päivä ennen lapsen kaverisynttäreitä ja olin siellä synttäreiden yli. Toki olin jo lähettänyt kutsut, tilannut netistä aarteenetsintäpelipaketin ja ostanut koristeita, mutta tarjoilut ja toteutus jäi miehelle. Hän veti sun läpi ilmeisen hyvin (joskin aarteenetsintäpalkintopussit maksoi yhteensä satoja euroja ja yhden lapsen vakavat allergiat unohtui mutta onneksi lapsi muisti itse).
Ilmeisesti tämä havahdutti miehen siihen että synttärit ei tapahdu itsestään, ja sen jälkeen hän on vaikuttanut kuulevan ja vastannut jotain kun olen yrittänyt hänen kanssaan pohtia synttäreiden järjestämistä, ja ennen juhlia ihan pyytämättä kävelee keittiöön ja kysyy että tarviiko hänen tehdä jotain. Ei tuo nyt edelleenkään showta pyöritä, mutta edes osallistuu. Ja olen kertonut miten hyvältä minusta tuntuu kun tehdään tätä yhdessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammat vois helpottaa elämäänsä ensin miettimällä onko jokin oikeasti pakko tehdä. Arpoisin että 50 - 75 % "kotitöistä" on oikeasti aivan turhia.
Vierailija kirjoitti:
Mammat vois helpottaa elämäänsä ensin miettimällä onko jokin oikeasti pakko tehdä. Arpoisin että 50 - 75 % "kotitöistä" on oikeasti aivan turhia.
No minä mammana olen sitä mieltä, että pleikka on aivan turha, ja siitä luopuminen helpottaisi elämää. Mutta miehen tahdosta tuokin turhake on olohuoneessa, ja aiheuttaa riitaa lasten peliajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Normaalisti ihminen oppii uusia taitoja, kasvaa ja kehittyy ikääntyessään. Ei avo- tai avioliitto tarkoita, että toinen saa taantua lapseksi jälleen.
"Minulla on vähän onnellisempi tarina mutta samasta ilmiöstä. Järjesti lasten synttärit pitkään hyvin yksin. Mieheltä saattoi pyytää tehtäviä tasolla "laitatko nämä keksit tähän kulhoon", mutta pienintäkään omaa kiinnostusta tai aloitekykyä ei näkynyt. Ei vaikka annoin sille tilaa, kysyin että olisko hänellä ideoita synttäreiden ohjelmasta, tarjoiluista, pidetäänkö kotona vai jossain ei paikassa jne.
Yksi vuosi jouduin sairaalaan muutama päivä ennen lapsen kaverisynttäreitä ja olin siellä synttäreiden yli. Toki olin jo lähettänyt kutsut, tilannut netistä aarteenetsintäpelipaketin ja ostanut koristeita, mutta tarjoilut ja toteutus jäi miehelle. Hän veti sun läpi ilmeisen hyvin (joskin aarteenetsintäpalkintopussit maksoi yhteensä satoja euroja ja yhden lapsen vakavat allergiat unohtui mutta onneksi lapsi muisti itse).
Ilmeisesti tämä havahdutti miehen siihen että synttärit ei tapahdu itsestään, ja sen jälkeen hän on vaikuttanut kuulevan ja vastannut jotain kun olen yrittänyt hänen kanssaan pohtia synttäreiden järjestämistä, ja ennen juhlia ihan pyytämättä kävelee keittiöön ja kysyy että tarviiko hänen tehdä jotain. Ei tuo nyt edelleenkään showta pyöritä, mutta edes osallistuu. Ja olen kertonut miten hyvältä minusta tuntuu kun tehdään tätä yhdessä! "
Voi synttärit noinki vaikiasti järjestää. Helpompaa ostaa kakku, karkkia, sipsejä ja limukkaa. Lapset ite kutsuvat omalla tavallaan parit kaverit. Syövät herkkuja pari tuntia ja vieraat lähtevät. Katsos suunnittelin synttärit ilman metatöitä ja toteutukseen saisin kulumaan max päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös perheitä missä nainen ei tee omaa osaansa arjen pyörittämiseksi, joten ei tämä mikään sukupuolikysymys ole. Siitä on vain tehty sellainen.
Juu, minäkin tiedän yhden pariskunnan, jossa roolit on toisinpäin. Nainen sellainen vähän tieteellinen-taiteellinen luonne, ja mies erittäin perhekeskeinen ja organisoiva. Mutta kaikissa muissa lähipiirin pariskunnissa on toisin päin, että äidit hoitaa lasten ja kodin asiat oman työnsä ohella lähes täysin.
Tiedän useammankin pariskunnan jossa mies tekee enemmän kuin nainen. Siivoukset, ruoanlaitot. lastenvahtimiset yms. tehdään tasaisesti, mutta sen lisäksi fyysisesti raskaammat työt menevät miehelle. Lumenluonti, renkaiden vaihdot, remonttityöt, pensaiden karsimiset yms.
Noinkohan mies tekee enemmän? Kuka hoitaa lasten vaatehankinnat (lapset kasvaa nopeasti ja näitä hankintoja tulee paljon), kynsien- ja hiustenleikkuut jne. Pensaat leikataan max. 2 x vuodessa ja se on hauskaa, kuten lumenluontikin. Se käy treenistä. Itse naisena teen sitä paljon mieluummin kuin olen kaupassa kiukuttelevan lapsen kanssa sovittamassa uusia kumppareita.
Miehet ja naiset yhdessä ostavat vaatteet. En tiedä missä 50 luvulla sinä elät, mutta tuntemani perheiden miehet osaavat ja haluavatkin osallistua lasten vaatehankintoihin. Samoin hiukset leikkaa se jolla on aikaa sillä hetkellä. Ymmärrän kyllä sen, että hentoinen nainen ei tee raskaita töitä, mutta sitä en ymmärrä miksi näitä fyysisiä töitä vähätellään naisten puolelta. Eivätkö ne ole sitten sitä metatyötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat vois helpottaa elämäänsä ensin miettimällä onko jokin oikeasti pakko tehdä. Arpoisin että 50 - 75 % "kotitöistä" on oikeasti aivan turhia.
No minä mammana olen sitä mieltä, että pleikka on aivan turha, ja siitä luopuminen helpottaisi elämää. Mutta miehen tahdosta tuokin turhake on olohuoneessa, ja aiheuttaa riitaa lasten peliajoista.
Pleikka onkin turhake. Nintendo tai xbox paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin.
Ennen lapsia näkee jo miten puoliso hoitaa kotia ja muita käytännön ja raha-asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan ihmetelleeni, miksi lapselle kokoa 130 cm käyttävälle lapselle oli tungettu päälle kurahaalari jonka koko oli 98 vm. Lahkeet loppuivat polviin ja haaroväli kiristi.
Miehen selitys oli että siinä luki sen nimi. Kyllä, koska haalari oli lapsen käytössä ennen kuin siirrettiin pikkusisarukselle.
Mies ei pukisi itselleen 30 cm liian pieniä vaatteita mutta lapselle kyllä. Kun en ollut vahtimassa ja vaatimassa, että lapselle puetaan oikean kokoiset ja säähän sopivat vaatteet.
Kuulostaa ihan minun mieheltäni! Meillä on vieläpä kolme lasta samaa sukupuolta, joten mies on aina ihan pihalla vaatteiden kanssa. Meillä tämä kuitenkaan ei ole johtanut eroon, vaan makeaan nauruun.
Onneksi myös lapset ovat itse osanneet jo paljon pienempinä kuin kouluikäisinä - tuo 130 cm on keskimäärin toka-kolmaslu
Eikö 130cm koululainen osaa itse jo pukeutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat vois helpottaa elämäänsä ensin miettimällä onko jokin oikeasti pakko tehdä. Arpoisin että 50 - 75 % "kotitöistä" on oikeasti aivan turhia.
No minä mammana olen sitä mieltä, että pleikka on aivan turha, ja siitä luopuminen helpottaisi elämää. Mutta miehen tahdosta tuokin turhake on olohuoneessa, ja aiheuttaa riitaa lasten peliajoista.
Pleikka onkin turhake. Nintendo tai xbox paljon parempi.
Ja myös Mersu on turhake. Vanha Skoda sen olla pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun menit naimisiin tällaisen kanssa
Kyllähän ne yleensä osaa esittää ihan kunnollista. Sitten lasten tultua sitä hoidettavaa vaan olisi paljon enemmän, ja siinä kohtaa miehellä putoaa hanskat tiskiin.
Ennen lapsia näkee jo miten puoliso hoitaa kotia ja muita käytännön ja raha-asioita.
Mutta kun se ei mammoille kelpaa vaan pitää päästä muuttamaan miestä.
Niinhän se sanontakin menee "Nainen haluaa että mies muuttuisi muttei se muutu. Mies haluaa ettei nainen muuttuisi mutta se muuttuu"
Parisuhde on vapaaehtoinen ja kumppanin saa ihan itse valita. Myös eron saa hakemuksella. Mikään mahti maailmassa ei pakota yhtäkään suomalaista mammaa perustamaan perhettä jonkun ameeban kanssa ja valittamaan siitä sitten netissä ja lehtien palstoilla.