Ahdistus vaatteista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulla eilen oli päällä vai oletko jo viikkoja/kuukausia oleillut alasti kotona?

 

Teltta oli päällä

Mulla on ollut vaatteet joka kerta kun oon poistunut kotoa .. ajattelitko että menin pyykkitupaan alasti

 

Se on hyvin varteenotettava vaihtoehto :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulla eilen oli päällä vai oletko jo viikkoja/kuukausia oleillut alasti kotona?

 

Teltta oli päällä

Mulla on ollut vaatteet joka kerta kun oon poistunut kotoa .. ajattelitko että menin pyykkitupaan alasti

 

Se on hyvin varteenotettava vaihtoehto :D

 No hahaaa .. tuskin ne 50 kiloiset ainoat Normaalipainoisetkaan tuolla alasti menee

Mulla on fiilis/intuitio että sä pystyt tähän kaikkeen. Sulta puuttuu usko itseen. Ja jos susta tuntuu, että kukaan muukaan ei usko suhun, niin mä uskon. Epäilen vahvasti että sä olisit hyvinkin vahvana, jos kuvitellaan että suhun uskoisi aktiivisesti ja kannustavasti toimien joku, mieluummin miespuolinen ikäänkuin isä. Pointti siinä että uskomisella on lähes rajaton merktys ja vaikutus.

Kun huomaat ettei siihen oikeastaan tarvita muita, ja ettei monillakaan ole elämän kriiseissä kumppania, vaan riittää kun saat uskon itseesi ja universumiin/Jmlaan. Luin että jotain diagnooseja olet saanut, usko silti kykenevyyteesi, täysillä. Kun saadaan sut uskomaan itseesi, alkaa homma todella toimia. Tee peilin edessä affirmaatioharjoituksia päivittäin, kts Youtube. "Olen kykenevä. Rakastan minua. Hyväksyn itseni." Jos näiden kanssa on vaikeaa, se kertoo että kannattaa tehdä päivittäin ja päästä hyvään olotilaan. 

Hyvää sinne.

En mä tartte tai halua mitään miehen mallia mulle korvaan lässyttämään että hyvä hyvä , niin sitä pitää.. mitä sitten vaikka uskoisin itteeni.. en jaksa enää aloittaa alusta. Koska se ei koskaan tule olemaan se viimeinen kerta. Kuin tuolla yllä mainittiin oon ansainnut paskani. Mitä sitä kiistämään. Mua ei kiinnosta pätkääkään leikkiä jotain pysyvää luuseria .. joka kykenisi Max johonkin kusiseen kuntouttavaan.. ei sekään mitään elämää olis. Haihdun ennemmin pois. Mä joskus vannoin etten halua elämätöntä elämää.. vaikka tästä ryhdistäytyisin se mihin kykenisin olis just sitä elämätöntä elämää. Oon 34 mun olisi pitänyt nousta ylös pari kolme vuotta aiemmin. Olen liian vanha leikkimään mitään ihmistä enää. Ohi ja over. Tehkää te kun niin hyvin näyttää sujuvan. Jos onnistuminen ei oo taattu silloin on jo epäonnistunut. Hyvästi 

Toivon 1000000prossaa kaikille teille kivuliasta kuolemaa. 

Aloittaja on typerys. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on typerys. 

Miks tulit sen mulle kertomaan? Onneks sinä olet tehnyt aina oikeat valinnat elämässäsi. Onnea sinä. Sinä olet fiksumpi ja viisaampi. Kauniimpi tai komeempi. Järkevämpi. Kaikkea sitä mitä minä en ole nyt enkä aiemminkin ollut. Katsele sinä sieltä norsunluuntornista luusereita ja mieti kuinka rahvaanomaisia täällä alhaalla ollaan. 

Rahvaanomaisuus on ok, mutta tuollaista vonkumista ei voi hyväksyä. Ryhdistäydy. 

Vierailija kirjoitti:

Rahvaanomaisuus on ok, mutta tuollaista vonkumista ei voi hyväksyä. Ryhdistäydy. 

Ja tämä liittyy suhun miten? Kysyn vaan .. ei taida liittyä mitenkään. Jos sulta kysyy varmaan mun pitäis olla koditon ja orpo. Onneks sulta ei kysytä. 

Jos mongut julkiselle foorumille, niin voin kehottaa sinua ryhdistäytymään. 

Mitä jos en kykene siihen mihin te niin muka kannustatte😄..mistä teille tulee se ajatus että kaikki pystyy kaikkeen

Vierailija kirjoitti:

Jos mongut julkiselle foorumille, niin voin kehottaa sinua ryhdistäytymään. 

Voithan sinä kehottaa vaikka mitä ja mä voin toivoa sun kuolemaa.. tää on julkinen palsta

Senkus toivot. Kaikesta kirjoittelustasi huomaa, että olet typerys. Mene itseesi ja tee asioille jotain, äläkä vain valita. 

Kerran mä olen typerys miks sinä enää siinä kommentoit. Mitä jos en voi asioille mitään ? Anna itse jo olla. 

Ap. Olen kirjoittanut sulle aiemmin tähän ketjuun eilen, aloitin siitä "pystyt tähän"-postauksesta, jossa oli hellään tyyliin (matalaln kynnyksen) vinkkejä elämäntaparemonttia varten, viimeisin viesti oli ennen palsta sulkemista uskomisen merkityksellisyydestä. 

Vaikka olet trollannut ja osin valehdellut, niin tämä ketju on hätähuuto. Uskon että olet näennäisessä toivottomuudessa. Et ole nainen vaan mies, kuten sinulle kirjoitinkin, aistin sen. Sinulla on oikeasti ylipaino-ongelma ja puhuit rinnoista, koska sinulla onkin ne ja koet niistäkin häpeää, myös peliriippuvuus ja masennus ja diagnooseista jotain kuten itse sanoitkin. Tähän tilanteeseen on saatavilla apua ja "nöyryytys"  saadaan muutokseen - muista tilanteen tuottama nöyryytys on TUNNE, jonka takana on ajatuksia, ja se on muutettavissa.  Mennään nyt kohti apua: 

Ensinnäkin tiesitkö, että ylipaino aiheuttaa miehellä estrogeenin liikatuotantoa, man boobs, masennus, vetämättömyys. Sinulla on testosteronin vajaatoiminta ja estrogeenin liikatuotanto, siihen on olemassa (jee) ratkaisua: painonpudotus ja testosteronin mittaaminen lääkärissä ja sen mukainen testosteronihormonihoito. Varaa aika lääkäriin hormonitason mittaamiseksi ja testosteronihoitoa varten, säästä yksityiseen lääkäriin jos kunnalliselta ei saa tehokasta apua, ja kyllä, pystyt säästämään parisataa euroa yks.lääkärin vastaanottoa varten vähäisestäkin budjetistakin esim parin kuukauden aikana.  Vaikka sinulla olisi oppimishäiriötä tai lievää autismia, tai vakavan kuuloista diagnoosia, ne eivät ole este hyvälle elämiselle. Se on sinusta kiinni.

Sanot että olet 34 (tms) ja että elämä on ohi ja että rekisterissä on velkaa, ja että olet tehnyt p askaa paljon menneessä. Sanot että et ole koskaan halunnut elämältä mitään, sanot oikeastaan että haluat vaan kuolla. Nyt kun sinulla on testosteronit alhaalla, niin masennus on enemmän iholla, mutta ihan oikeasti nyt:

Ei ole tietenkään liian myöhäistä, et ole edes elämisen puolissavälin, ei ole myöhäistä vaikka olisit 42 tai 65. Elämäsi ei ole ohi. Se mitä menneessä on ollut, olet omien sanojesi mukaan ryssinyt kaiken ja elät häpeän kierteessä, niin sinulla on nyt vakavan masennuksen putkinäkö päällä. On niitä muitakin ihmisiä, jotka ovat ryssineet taloutensa ja suhteensa, mutta siitäkin päästään ylös, ei ihan heti vaan ajan kanssa mutta elämisen mielekkyys ja merkityksellisyys on olemassa masennuksen ja toivottomuuden sijaan. Sinä maksat vastuullisesti sitä talouden velkaa ilmeisesti joka kuukausi, se on hyvä. Vastuuntunto on osa kypsyyttä, et haluaisi mutta sinun tulee harjoittaa itsekuria (tästä on hyvät Motivational Speechsit, Discipline)  ja pyrkiä eteenpäin, lopettaa itsesi sabotoiminen ja epämiehekäs nönnönnönnönytys. 

Ala käyttäytyä kuin mies, joka haluaisit olla. Älä sen mukaan, että olet menneessä tehnyt peetä niin millään ei enää väliä, itsetuhon ja muiden tuhon tie, toksinen tie. Nyt on nyt. Mennyt on mennyt. Nyt on se, missä eletään. Se mihin voit vaikuttaa ja missä sinä voit luoda nahkasi uudestaan. On muutoksen tehneitä ihmisiä, on rikollisiakin jotka ovat muuttuneet. Ihminen pystyy muuttumaan, koko ajan ollaan muutoksessa, jotkut puhuvat jopa eri ulottuvuuteen hyppäämisestä. Potentiasi on faktisesti enemmän kuin käsität, näin myös tutkimusten mukaan. Halu on se mikä on sinulla alhaalla.

Hyviä uutisia, siis. Sinulla ON toivoa.

Ja mistä aloitat. Elämisen tyylistä ja toimintakynnyksen löytämisestä. Elämisen merkityksellisyys/halu elämiseen alkaa tulemaan, kun masennus ja toivottomuus - se sumu lähtee väistymään, ja ne väistyvät kun alat tehdä asioita eteenpäinmenemisen eteen, matalalta kynnykseltä ja armollisesti eteenpäin - tietoisesti positiivisen suunnan ja ajatusten/valintojen valitseminen.

Elämänhallitsemattomuus/välinpitämättömyys aiheuttaa myös häpeää ja näennäisen  kykenemättömyyden kehää. Kuten kirjoitit siivoaminen on kuvottavaa, elämisen rytmi on kaaosta (tms) etkä halua tehdä normaaliin tyyliin ruokaa vaan elää vain mässyjen varassa. Se tyyli aiheuttaa vain häpeän, vastuuttomuuden, väistelyn kehää -  ei se edes ole "kivaa".  

Ns uuden elämisen tyylin kokeminen jännittää, ja sinulle ei ehkä tule mieleen, mutta itse asiassa saat todellista mielihyvää asioiden onnistumisesta ja effortista ja työstä - siivoamiseen kykeneminen, ruuanlaittoon kykeneminen ja itsesi haastaminen tulee tuomaan sinulle oikeaa ylpeyttä ja mielihyvää, päätä ylöspäin. 

Lähdet siltä tasolta mistä pystyt toimimaan, tärkeää on löytää se kykenemisen kynnys, josta kykenet etenemään. Jordan Petersonilla on tähän hyvää settiä. Vertauskuva ja todellisuus on sinun asuntosi/huoneesi tila.  Siitä lähdet konkreettisesti, huoneesi/asuntosi siivoamisesta. Se että koet niin voimakasta kuvotusta asuntosi siivoamiseen kertoo itseinhon ja masennuksen tilasta, se on matalan kynnyksen kautta voitettavissa ja sillä on suora vaikutus eteenpäin prosessoinnissa.

Petersonin asiakkaalla oli myös elämänhallinta off, ei pystynyt siivoamaan huonettaan, kunnes Petersonin kanssa löysivät hänelle kynnyksen, josta pystyi alkaa toimimaan. Ensiksi yrittivät että hän olisi imuroinut huoneen maton, mutta se oli liikaa, hän pystyi ottamaan imurin kaapista ulos mutta ei jatkamaan. Aloituskynnys löytyi vaatekaapin sukkahyllyn järjestämisestä, siihen hän pystyi tarttumaan ja se madalsi kynnystä sitten muuhun, päivä kerrallaan. 

Lähdet asunnon siivoamisessa toimintakynnyksen mukaan siis etenemään. Ruuanlaiton kanssa sama homma. Ruuanlaiton ja ravinnon kanssa keräät tietoa netistä ja teet muistiinpanoja, myös listaa kauppareissua varten. Et hanki mässyä kotiin, vaan ok ruokaa. Toimintakynnys jälleen askel askeleelta. Jos ahdistaa, niin laitat netistä rauhoittavan taajuuden musiikin (youtube calming, anxiety stress relievening frequency music) päälle tiedon etsinnän, muistiinpanojen tekemisen ajaksi.  

Tässä pari linkkiä inspiroitumiseen ja hyödyksi eteenpäin, Peterson puhuu elämisen kuntoon laittamisesta, tietää aiheesta ja hän on auttanut asiakkaitaan eteenpäin. Epäilen että hän ei itsekään ole neurotyypillinen .

Vierailija kirjoitti:

 

Ja mistä aloitat. Elämisen tyylistä ja toimintakynnyksen löytämisestä. Elämisen merkityksellisyys/halu elämiseen alkaa tulemaan, kun masennus ja toivottomuus - se sumu lähtee väistymään, ja ne väistyvät kun alat tehdä asioita eteenpäinmenemisen eteen, matalalta kynnykseltä ja armollisesti eteenpäin - tietoisesti positiivisen suunnan ja ajatusten/valintojen valitseminen.

Elämänhallitsemattomuus/välinpitämättömyys aiheuttaa myös häpeää ja näennäisen  kykenemättömyyden kehää. Kuten kirjoitit siivoaminen on kuvottavaa, elämisen rytmi on kaaosta (tms) etkä halua tehdä normaaliin tyyliin ruokaa vaan elää vain mässyjen varassa. Se tyyli aiheuttaa vain häpeän, vastuuttomuuden, väistelyn kehää -  ei se edes ole "kivaa".  

Ns uuden elämisen tyylin kokeminen jännittää, ja sinulle ei ehkä tule mieleen, mutta itse asiassa saat todellista mielihyvää asioiden onnistumisesta ja effortista ja työ

Nyt saa riittää ! Mä olen nainen enkä mies 😳😳😳 olen syntynyt naisena ja elänyt naisena. En koe olevani mikään muu kuin nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Tilaa vaatteita netistä ja pyydä jotakin kaveria hakemaan postista. Ota paketti kaverilta vastaan vaikka lakanaan kietoutuneena tai pyydä jättämään oven taa. 

Vauva ei koskaan petä. Ai vitsi näitä juttuja :D

No niin. Ole mikä olet, vaikka lyhtypylväs, kunhan saat asiasi ok. :) Nyt sinulla ketjuun annettu vinkit ja linkit. Toivoa on. Ja jotta positiivinen tie olisi paremmin auki, niin älä hakeudu toksisisiin kehiin, esim u-lauta, vaan tee niin, mikä on sinulle hyvää. Kuolemisen toivotuksia jaellaan juuri sellaisissa paikoissa, se ei ole ok. Toksinen "Vertaistuki" ei auta ylöspäin, vaan se että halutaan ylöspäin. Tsemppiä ja rauhassa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ja mistä aloitat. Elämisen tyylistä ja toimintakynnyksen löytämisestä. Elämisen merkityksellisyys/halu elämiseen alkaa tulemaan, kun masennus ja toivottomuus - se sumu lähtee väistymään, ja ne väistyvät kun alat tehdä asioita eteenpäinmenemisen eteen, matalalta kynnykseltä ja armollisesti eteenpäin - tietoisesti positiivisen suunnan ja ajatusten/valintojen valitseminen.

Elämänhallitsemattomuus/välinpitämättömyys aiheuttaa myös häpeää ja näennäisen  kykenemättömyyden kehää. Kuten kirjoitit siivoaminen on kuvottavaa, elämisen rytmi on kaaosta (tms) etkä halua tehdä normaaliin tyyliin ruokaa vaan elää vain mässyjen varassa. Se tyyli aiheuttaa vain häpeän, vastuuttomuuden, väistelyn kehää -  ei se edes ole "kivaa".  

Ns uuden elämisen tyylin kokeminen jännittää, ja sinulle ei ehkä tule mieleen, mutta itse asiassa saat todellista mielih

 

Eteenpäin minne .. siivoomaan vai .. älä jaksa. Siivoa itse se virne naamalla. Kerran olet ylivertainen!!!!!?!?