Suunnitteleeko puolisosi yhteistä tekemistä? Jos niin mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suunnittele. Hänellä on töissä ja harrastuksia niin paljon mukavia menoja, että kotona ei enää tarvitse sellaista.

Eli teillä ei ole mitään mukavia menoja yhdessä?

Olen eri, mutta vastaan silti. En ole halua kumppanin kanssa mukavia menoja vaan mukavia hetkiä ihan vaan mukavia hetkiä jouten. 

Mitäs näissä mukavissa hetkissä tapahtuu? Mitä joutenolo tarkoittaa? Molemmat omilla puhelimilla?

Se tarkoittaa työnteon, harrastusten, menemisten, jne vastakohtaa. Hyvää ruokaa, halailua, ulkoulua, keskustelua, jne. Miehelläni ei ole älypuhelinta, eikä hän

Älä jaksa. Ainakin meillä syöminen ja ulkoilu on ihan arkipäivää. Esim viikonloppuna lähdetään ulkoilemaan ihan rutiinista aamukahvin jälkeen. Ja joo kumpikaan ei ehdota pitäisikö keitää kahvit. 

Joo, tämä lähti samalle tasolle kuin metatyö keskustelu. :D Nyt täytyy jankuttaa läpi, että jompikumpi stiä kahvinkeittoa ehdottaa. Eli voin vastata aloittajalle, että mun mies ehdottaa ja suunnittelee  lihapullien tekoa. .D 

Yhdessä suunnitellaan. Viime viikolla pestiin ikkunat, vaihdettiin ilmansuodatin ja kannettiin kesäjutut varastoon yhdessä ja jutellen. Oli mukavaa. Tänään vaihdetaan autoon renkaat ja pestään auto sisältä ja ulkoa. Radio soittaa lempimusiikkia taustalla. Yhdessä. Huomenna leivotaan yhdessä pitsaa ja mustikkapiirakkaa. Marjat poimitiin mökillä yhdessä kesällä. Siivotaankin yhdessä. Ja aviovuosia takana jo 49. Halutaan olla lähekkäin ihan arkijutuissa. Tavallinen arki on juhlaa meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suunnittele. Hänellä on töissä ja harrastuksia niin paljon mukavia menoja, että kotona ei enää tarvitse sellaista.

Eli teillä ei ole mitään mukavia menoja yhdessä?

Olen eri, mutta vastaan silti. En ole halua kumppanin kanssa mukavia menoja vaan mukavia hetkiä ihan vaan mukavia hetkiä jouten. 

Mitäs näissä mukavissa hetkissä tapahtuu? Mitä joutenolo tarkoittaa? Molemmat omilla puhelimilla?

Se tarkoittaa työnteon, harrastusten, menemisten, jne vastakohtaa. Hyvää ruokaa, halailua, ulkoulua, keskustelua, jne. Miehelläni ei ole älypuhelinta, eikä hän

 

Mikä tarve sinulla on kirjoittaa noin ylimielinen ja muita halveksiva kommentti?

Jos et ymmärrä että ihmiset elävät suhteissa joissa on itse aina se joka tekee aloitteen syömisestä, ruoanlaitosta, eikä kumppani edes suostu lähteä kävelylle kun itse ehdottaa saatika edes joskus hän ehdottaisi sellaista, niin ei tarvi silti olla ylimielinen.

Mieheni tekee yleensä aloitteet sille, että lähdemme kaksistaan hotellilomalle ja lapset menee hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suunnittele. Hänellä on töissä ja harrastuksia niin paljon mukavia menoja, että kotona ei enää tarvitse sellaista.

Eli teillä ei ole mitään mukavia menoja yhdessä?

Olen eri, mutta vastaan silti. En ole halua kumppanin kanssa mukavia menoja vaan mukavia hetkiä ihan vaan mukavia hetkiä jouten. 

Mitäs näissä mukavissa hetkissä tapahtuu? Mitä joutenolo tarkoittaa? Molemmat omilla puhelimilla?

Se tarkoittaa työnteon, harrastusten, menemisten, jne vastakohtaa. Hyvää ruokaa, halailua, ulkoulua, keskustelua

 

Vastailet itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suunnittele. Hänellä on töissä ja harrastuksia niin paljon mukavia menoja, että kotona ei enää tarvitse sellaista.

Eli teillä ei ole mitään mukavia menoja yhdessä?

Olen eri, mutta vastaan silti. En ole halua kumppanin kanssa mukavia menoja vaan mukavia hetkiä ihan vaan mukavia hetkiä jouten. 

Mitäs näissä mukavissa hetkissä tapahtuu? Mitä joutenolo tarkoittaa? Molemmat omilla puhelimilla?

Se tarkoittaa työnteon, harrastusten, menemisten, jne vastakohtaa. Hyvää ruokaa, halailua, ulkoulua, keskustelua

Mikä tarve sinulla on kirjoittaa noin ylimielinen ja muita halveksiva kommentti?

Misä kommentista puhut? Jos et osaa lainata osaat varmaan ihan kopioida ja liittää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suunnittele. Hänellä on töissä ja harrastuksia niin paljon mukavia menoja, että kotona ei enää tarvitse sellaista.

Eli teillä ei ole mitään mukavia menoja yhdessä?

Olen eri, mutta vastaan silti. En ole halua kumppanin kanssa mukavia menoja vaan mukavia hetkiä ihan vaan mukavia hetkiä jouten. 

Mitäs näissä mukavissa hetkissä tapahtuu? Mitä joutenolo tarkoittaa? Molemmat omilla puhelimilla?

Se tarkoittaa työnteon, harrastusten, menemisten, jne vastakoh

Vastailet itsellesi?

Kuka vastailee itselleen?  Jos et osaa lainata osaat varmaan ihan kopioida ja liittää? 

"Vastailet itsellesi?"

Tähän haluamasi loukkaus yritys.

Useinkin tosin meillä molempien vuorotyö rajoittaa sitä yhteistä vapaa-aikaa. Saattaa olla ravintolakäynti tai teatteriin tai vaikkapa ulkoiluretki jne. Joskus suunnitellut pohjaksi viikonloppumatkan jonnekin ja sitten yhdessä muokkaamme vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot. 

 

Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?

Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi. 

Alot

Mies ei muuttunut vaikka odotit ja odotit? 

 

Joillekin katkeroituneille naisille tuntuu olevan aidosti vaikeaa hyväksyä, että useimmat miehet eivät ole kuin se yksi. Pahimmillaan yksikin tällainen uskomus voi ratkaista sen, vietämmekö elämämme yksin vai jonkun seurassa. (ja ei tarvitse haluta parisuhdetta) 

Miehetkin ovat varsin miellyttäviä ja hyviä ihmisiä.

En tainnut sellaista sanoakaan, että kaikki olisivat samanlaisia? Tämä, että elän nykyään tyytyväisempänä yksikseni oli vastine oletukselle, että se huomioinnin tarve olisi jotain koko elämänsä elämistä parisuhteen kautta. Mikä nyt ei ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa, kun keksin tekemistä itselleni yksiksenikin tai jonkun kaverin kanssa.

Ja tietty jos muutamassa parisuhteessa peräkkäin sama toistunut, niin mielestäni ihan hyväkin olla yksikseen ja oppia ymmärtämään, miksi on päätynyt kahdesti huonoon suhteeseen. 

Me harrastetaan sponttaania tekemistä. Saatetaan lähteä tekemään esim ihan peruskauppareissu ja saatamme löytää itsemme kaupasta vaikka "Tampereelta" vaikka asutaan "Turussa". Kivipaperisakset kumpi ajaa ja kuljettaja päättää mihin mennään.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä suunnitellaan. Viime viikolla pestiin ikkunat, vaihdettiin ilmansuodatin ja kannettiin kesäjutut varastoon yhdessä ja jutellen. Oli mukavaa. Tänään vaihdetaan autoon renkaat ja pestään auto sisältä ja ulkoa. Radio soittaa lempimusiikkia taustalla. Yhdessä. Huomenna leivotaan yhdessä pitsaa ja mustikkapiirakkaa. Marjat poimitiin mökillä yhdessä kesällä. Siivotaankin yhdessä. Ja aviovuosia takana jo 49. Halutaan olla lähekkäin ihan arkijutuissa. Tavallinen arki on juhlaa meille.

Olen kade teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.

Kiitos fiksusta vastauksesta. Tuo olisi niin ihanaa että joskus mies varaisi itse pöydän jostain ravintolasta, vaan ei tee sitä. 

Tuon manipulaation olen tajunnut va

Loppujen lopuksi sillä kumpi on ns. väärässä tai oikeassa ei ole mitään väliä. Oleellista on se, että kun toinen kertoo pahoinvoinnistaan ja siitä, että kyseenalaistaa koko suhteen jatkumon, arvostava ja rakastava kumppani pysähtyy kuuntelemaan ja haluaa osallistua ratkaisun löytämiseen. Tunteethan ovat aina aitoja, mutta niiden aiheuttamat asiat voivat olla myös väärinkäsityksiä, kommunikaatiohaasteita jne. Ne selviävät vain sillä, että kumpikin antaa tilaa toistensa tunteille ja toisaalta ovat valmiita löytämään sen yhteisymmärryksen asiasta.

Jos suhteesta ei löydy arvostusta, ei löydy myöskään konsensusta.

Blääh, kuulostimpa mä nyt kahden euron parisuhdeterapeutilta, mutta toivottavasti pointti ilmeni.

Mielestäni kiteytät tässä hyvin sen ongelman ytimen. Eli kun kerron, etten voi suhteessa nyt hyvin, ja toinen voisi hyvin pienelläkin asialla asiaa korjata, muttei halua tätä tehdä.

Voin kuulostaa lapselliselta kokiessani pahaa mieltä siinä, etten koskaan saanut merkkipäivinä mitään muistamista. En lahjaa, onnitteluja, ei viety vaikka syömään tai piknikille eväineen tms. Päivä ei eronnut mitenkään arkipäivästä, ellen itse järjestönyt itselleni jotain, johon toinen toki lähti mielellään mukaan. Sanoinkin, että ihan vaikka niityltä poimittu kukkakimppu olisi ihana yllätys, mutta ei.

Ei siinä mielipahassa ole lopulta kysymys saamatta jääneistä tavaroista tai illallisista. Vaan siitä, ettei toista kertakaikkiaan vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Me harrastetaan sponttaania tekemistä. Saatetaan lähteä tekemään esim ihan peruskauppareissu ja saatamme löytää itsemme kaupasta vaikka "Tampereelta" vaikka asutaan "Turussa". Kivipaperisakset kumpi ajaa ja kuljettaja päättää mihin mennään.

Kuulostaa hauskalta!

Matkat kyl suunnitellaan yhdessä, kohteet päätetään suurin piirtein vuorotellen, mut tekemiset kohteessa kummankin kiinnostuksen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.

Kiitos fiksusta vastauksesta. Tuo olisi niin ihanaa että joskus mies varaisi itse pöydän jostain ravintolasta, vaan ei tee sit

 

Aina kun kertoo näistä, niin moni kommentoi tuolla tavalla, että oletpas pikkumainen, kun kaipaat jotain prinsessakohtelua. Mutta kun asia on juuri päinvastoin. Olen tottunut siihen että en saa mitään. Joskus sitä vaan miettii että miten ihanaa se olisi jos joskus vaikka vietäisiin ravintolaan syömään tai mies vaihtoehtoisesti valmistaisi jonkun minun lempiateriani kotona. Ei ikinä tapahdu, vaikka olen pyytänyt. Mies syyllistää samalla minua siitä että en halua seksiä. Mitään ei tee pyytämättä itse, eikä edes tällaisia ylimääräisiä asioita pyytämällä. 

Yksi asia jota mieheni tekee kyllä on kyyditseminen. Hän vie minua esim välillä töihin viikonloppuisin (meillä vain yksi auto). Mutta siinäkin luulen et enemmän haluaa itse pitää auton, silti tekee ison numeron siitå että välillä kuskailee minua. Että miten voin valittaa ettei hän tee jotain muuta asiaa kun hän kuitenkin heittää minua joskus töihin. Ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele. 

Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap

Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lop

Ja kaikista vaarallisemman narsistin tunnistaminen on kaikista vaikeita. Piilonarsisti esittää uhria ja nauttii siitä. Vuorovaikutustilanteissa piilonarsisti vertailee itseään muihin. Hän saattaa ihmetellä, miksi häntä kohdellaan huonosti, vaikka hän aina asettaa kaikki muut ihmiset etusijalle. Tämä voi johtaa siihen, että hän kokee jatkuvasti kärsivänsä syyttömästi. Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja, huomiot, myötätuntoa, jne. Marttyyrius on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.

Tuotanoin, ei taida tämäkään asia ihan niin mustavalkoista olla.

Itselleni iskostettiin jo lapsena, ettei tarpeillani ja toiveillani ole väliä, ja aina on ajateltava muita ensin. Minusta kasvoi siis miellyttäjä, narsistiksi en nyt itseäni kyllä kuvailisi.

Kun olen miellyttäjä, niin valitettavan helposti päädyn epätasapainoisiin ihmissuhteisiin, jossa itse annan kaikkeni, toista ei välttämättä edes kiinnosta tai sitten ottaa saamansa hyödyn irti. Mutta aito välittäminen on tilanteesta kaukana, kun itse tarvitsisin toista, olen omillani. Ja toki näistä olen lopulta ollut pahoin mielin. Taustalla on se hyväksynnän ja rakkauden kaipuu, toive kehuista ja siitä, kuinka ihana ihminen olen. 

Ja joo, en ole parisuhteessa. Työstän itseäni parempaan kuntoon, jotten enää ikinä ole tuollaisen asetelman ihmissuhteissa.

Mikä saa tällaisen ihmisen parisuhteeseen joka ei yhtään halua/jaksa panostaa vaan pitää suhdetta täysin itsestäänselvyytenä?

Mies on tosi huono suunnittelemaan, mutta ei piiloudu sen taakse. Hän ehdottaa esim. ulkoilua, mutta toivoo minun keksivän paikan. Tämä sopii minulle, koska tykkään käydä kotinurkkia pidemmällä. Jollen suunnittele, kävellään lähiseutuja ja jutellaan. Mukavaa sekin.

Matkakohde valitaan yhdessä, mutta päiväohjelman saan minä päättää. Mies saattaa esittää toiveen, että olisko siellä jotain museota.

Ruokia mietitään yhdessä ja kaupassakäynnistä sovitaan, kumpi käy. Jos mies käy yksin, hän pitäytyy listassa ja tuo lisäksi itselleen jotain. Jos minä käyn kaupassa, tuon joko molemmille jotain herkkua tai en kummallekaan. No, eipä tuo iso miinus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.

Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.

Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.

Kiitos fiksusta vastauksesta. Tuo olisi niin ihanaa että joskus mies varaisi

Aina kun kertoo näistä, niin moni kommentoi tuolla tavalla, että oletpas pikkumainen, kun kaipaat jotain prinsessakohtelua. Mutta kun asia on juuri päinvastoin. Olen tottunut siihen että en saa mitään. Joskus sitä vaan miettii että miten ihanaa se olisi jos joskus vaikka vietäisiin ravintolaan syömään tai mies vaihtoehtoisesti valmistaisi jonkun minun lempiateriani kotona. Ei ikinä tapahdu, vaikka olen pyytänyt. Mies syyllistää samalla minua siitä että en halua seksiä. Mitään ei tee pyytämättä itse, eikä edes tällaisia ylimääräisiä asioita pyytämällä. 



Yksi asia jota mieheni tekee kyllä on kyyditseminen. Hän vie minua esim välillä töihin viikonloppuisin (meillä vain yksi auto). Mutta siinäkin luulen et enemmän haluaa itse pitää auton, silti tekee ison numeron siitå että välillä kuskailee minua. Että miten voin valittaa ettei hän tee jotain muuta asiaa kun hän kuitenkin heittää minua joskus töihin. Ärsyttävää.

Miksi olet parisuhteessa jossa sua lähinnä ärsyttää kaikki?