Lue keskustelun säännöt.
Suunnitteleeko puolisosi yhteistä tekemistä? Jos niin mitä?
Kiinnostaisi kuulla miten muilla pareilla/perheissä?
Itseäni kyllästyttää että oma puoliso ei koskaan ideoi mitään. Ei suunnittele mitään matkoja, ei keksi viikonlopuille mitään, ei edes sitä että hakisi/tekisi jotain hyvää ruokaa. Itselleen saattaa ostaa pari olutta, muille ei mitään.
Koen itseni kiittämättömäksi kun valitan tästä, mutta tämä asia ärsyttää tosi paljon. Jos sanon aiheesta, niin hän kommentoi mutta kun hän on vaan niin huono kaikissa tällaisissa. Oma valintahan se on. Olisiko vaikea joskus vaikka varata ravintolapöytä ja viedä syömään? Ei tee koskaan tällaista vaikka olen pyytänyt.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi aikuista lasta , joiden säröt osuvat&nbs
Anteeksi, mutta ehkä et nyt ymmärrä minkälaista se on, kun parisuhteessa toinen ei huomioi?
Oma parisuhteeni kutistui kämppiselämäksi sen jälkeen, kun lopetin itsekin kaiken yhteisen ajan suunnittelun. Eli toista ei kerta kaikkiaan kiinnostanut mikään ajanvietto kanssani niin paljoa, että sellaista olisi suunnitellut edes kotona vietettävän leffaillan vertaa. Lähti kyllä mukaan jos johonkin pyysin, mutta siihen se sitten jäikin.
Se, että toivoo parisuhteelta yhtä paljon kuin siihen itse antaa, ei mielestäni ole mitään "elämän kaiken sisällön hakemista parisuhteesta".
Itse elän tyytyväisenä nykyään ilman parisuhdetta, koska koin tuon epätasapainon kahden parisuhteen ajalta liian kuormittaviksi niin, että yksinelo tuntuu paljon paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Terapeutin on hyvin v
Narsistin uhriksi voi päätyä kuka vaan. Kenestä vaan voi tulla se typistetty uhri. Monilla voi olla niin vahvoja narsistisia, manipulatiivisia ym sairaita piirteitä jotka vaikuttavat parisuhteeseen äärimmäisen negatiivisesti. Silloin ei tavallinen perinteinen parisuhdeterapia kyllä auta valitettavasti. Narsisti/manipulatiivinen voi puhua terapeutinkin aivan pyörryksiin. Silloin hänkin on uhri. Aina näissä kaikissa keskusteluissa lähtökohta on tasa-arvoinen parisuhde. 50/50. Mutta kun ei läheskään aina ole näin. Tosi paljon on alistamista, kontrollointia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi
En mä nyt ymmärrä miten sun itsetunto ja jalat liittyy tuohon ihan neutraalisti esitettyyn kysymykseen siitä, että kumman idea alkujaan tuo teidän järjestely oli?
Pahoittelut...olemme olleet yhdestä vuodesta -90 eikä ole mitään muistikuvaa siitä kumpi ideoi suhteeseen jonkun "järjestelyn" Se nyt on vaan aina mennyt näin.
Jos puolisoni ostaa itselleen jotain hyvää (oli sitten olutta tms. naposteltavaa) niin kyllä silloin tuo minullekin. Ja myös toisin päin. Tekemistä molemmat ideoi, mutta emme ole koko aikaa lennossa jossain, vaan ehkä muutama kerta vuodessa ja sekin saattaa olla retki johonkin sellaiseen paikkaan lähellä, jossa ei olle vielä käyty. Silloin kun jommalla kummalla on tylsää ja teke mieli jotain muuta kuin arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Niin, eli suunnittelette vuoro vuosin, eli ei ole sama kuin ap:lla.
Itselläni oli vastaava tilanne avioliiitossa. Siitä erottua aloitin parisuhteen, jossa tuo sama toistui, niin olen siitä pitäen ollut sitten mieluummin yksin. Kyllä se satuttaa olla suhteessa, jossa en kiinnosta toista sen vertaa.
Ja se kuuluisa arjessa huomiointi... itse tein sitä ihan automaatiolla, ja sen lisäksi suunnittelin meille tekemistä. Kun lopetin itse tekemisten suunnittelun, joulu- ja synttärilahjojen ostamisen (kun itsekään en koskaan mitään saanut syyllä "en mä vaan keksi mitää
Sitähän ap nyt tässä kysyi...miten muilla. Ei hän pyytänyt ratkaisuehdoksia omaan elämäänsä.
Meinasin nyt enemmän tuohon lauseeseen "meille kummallekin riittää ihan perusarki ja ne pienet arjen teot".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alot
Vaihtelu virkistäisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suunnittelemme yhdessä mitä kivaa teemme viikonloppuisin (arkipäivinä ei ehdi oikein muuta kuin suoriutumaan), mutta joskus ideoi kyllä itsekin. Tänä viikonloppuna haluaa mennä katsomaan Projio 2024 -näyttelyä ja oli sitten varannut samalla pöydän yhteen meidän suosikkiravintoloistamme.
Minusta aloittajan mies ei kuulosta sellaiselta, että aloittajan kannattaisi tuhlata häneen enää hetkeäkään ainutkertaista elämäänsä. Mies ei selvästi arvosta aloittajaa ja sen lisäksi tuo manipulointi heilauttaakin koko kuvion jo sairaan puolelle.
Hyviäkin miehiä on ja vaikkei löydy, on aina parempi olla ilman kuin huonon kanssa.
Kiitos fiksusta vastauksesta. Tuo olisi niin ihanaa että joskus mies varaisi itse pöydän jostain ravintolasta, vaan ei tee sitä.
Tuon manipulaation olen tajunnut vasta ihan viime aikoina ja olen ihan tosi ymmärtäny
Loppujen lopuksi sillä kumpi on ns. väärässä tai oikeassa ei ole mitään väliä. Oleellista on se, että kun toinen kertoo pahoinvoinnistaan ja siitä, että kyseenalaistaa koko suhteen jatkumon, arvostava ja rakastava kumppani pysähtyy kuuntelemaan ja haluaa osallistua ratkaisun löytämiseen. Tunteethan ovat aina aitoja, mutta niiden aiheuttamat asiat voivat olla myös väärinkäsityksiä, kommunikaatiohaasteita jne. Ne selviävät vain sillä, että kumpikin antaa tilaa toistensa tunteille ja toisaalta ovat valmiita löytämään sen yhteisymmärryksen asiasta.
Jos suhteesta ei löydy arvostusta, ei löydy myöskään konsensusta.
Blääh, kuulostimpa mä nyt kahden euron parisuhdeterapeutilta, mutta toivottavasti pointti ilmeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni ostaa itselleen jotain hyvää (oli sitten olutta tms. naposteltavaa) niin kyllä silloin tuo minullekin. Ja myös toisin päin. Tekemistä molemmat ideoi, mutta emme ole koko aikaa lennossa jossain, vaan ehkä muutama kerta vuodessa ja sekin saattaa olla retki johonkin sellaiseen paikkaan lähellä, jossa ei olle vielä käyty. Silloin kun jommalla kummalla on tylsää ja teke mieli jotain muuta kuin arkea.
Tää on just se mitä kaipaan! Että kun on tylsää en vain minä keksisi tekemistä silloin! Koska jos en keksi niin sitten on vaan tylsää. Ja kaikki lasten lomat on minun vastuullani myös. Muuten eivät tee yhtään mitään koko loman aikana tai käy missään, elleivät siis itse keksi tekemistä joidenkin kavereiden kans (toki isommat tekevät tätä). T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alot
Pahoittelut...olemme olleet yhdestä vuodesta -90 eikä ole mitään muistikuvaa siitä kumpi ideoi suhteeseen jonkun "järjestelyn" Se nyt on vaan aina mennyt näin.
Kiitt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Ne liittyy aina joko syömiseen tai autoreissuun. Ajoimme kerran Raumallekin. Ihan vain katsomaan Raumaa puoleksi tunniksi. Ja 5 h autossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi
Anteeksi, mutta ehkä et nyt ymmärrä minkälaista se on, kun parisuhteessa toinen ei huomioi?
En ymmärrä sitäkään mkisi joutkut antaa tilanteen jatkua niin pitkään, että katkeroittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Kuka / ketkä pääsevät pariterapiaan?
Ja miten? Mitä kautta?
Onko pariterapia siis täysin ilmainen julkinen palvelu?
Yhdessä suunnitellaan reissut. Mies tykkää varata ravintolaillallisia ja keksiä tekemistä. Toki itsekin keksin tekemistä välillä. Ja olen kyllä aina mukana kaikessa ja hän tietää että ilahdun monenlaisista jutuista. Ostelee myös lahjoja. Kuten minäkin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alot
Niin. Yhteiset lapset? Talous? Toinen lupaa muuttua mutta ei muutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alotuksien kaltaisessa suhteessa on usein on kaksi
Anteeksi, mutta ehkä et nyt ymmärrä minkälaista se on, kun parisuhteessa toinen ei huomioi?
Oma parisuhteeni kutistui kämppiselämäksi sen jälkeen, kun lopetin itsekin kaiken yhteisen ajan suunnittelun. Eli toista ei kerta kaikkiaan kiinnostanut mikään ajanvietto kanssani niin paljoa, että sellaista olisi suunnitellut edes kotona vietettävän leffaillan vertaa. Lähti kyllä mukaan jos johonkin pyysin, mutta siihen se sitten jäikin.
Se, että toivoo parisuhteelta yhtä paljon kuin siihen itse antaa, ei mielestäni ole mitään "elämän kaiken sisällön hakemista parisuhteesta".
Itse elän tyytyväisenä nykyään ilman parisuhdetta, koska koin tuon epätasapainon kahden parisuhteen ajalta liian kuormittaviksi niin, että yksinelo tuntuu paljon paremmalta.
Mies ei muuttunut vaikka odotit ja odotit?
Joillekin katkeroituneille naisille tuntuu olevan aidosti vaikeaa hyväksyä, että useimmat miehet eivät ole kuin se yksi. Pahimmillaan yksikin tällainen uskomus voi ratkaista sen, vietämmekö elämämme yksin vai jonkun seurassa. (ja ei tarvitse haluta parisuhdetta)
Miehetkin ovat varsin miellyttäviä ja hyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alot
Juuri tällaisten kommenttien takia moni pysyy huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Narsistin uhriksi voi päätyä kuka vaan. Kenestä vaan voi tulla se typistetty uhri. Monilla voi olla niin vahvoja narsistisia, manipulatiivisia ym sairaita piirteitä jotka vaikuttavat parisuhteeseen äärimmäisen negatiivisesti. Silloin ei tavallinen perinteinen parisuhdeterapia kyllä auta valitettavasti. Narsisti/manipulatiivinen voi puhua terapeutinkin aivan pyörryksiin. Silloin hänkin on uhri. Aina näissä kaikissa keskusteluissa lähtökohta on tasa-arvoinen parisuhde. 50/50. Mutta kun ei läheskään aina ole näin. Tosi paljon on alistamista, kontrollointia jne.
Ja kaikista vaarallisemman narsistin tunnistaminen on kaikista vaikeita. Piilonarsisti esittää uhria ja nauttii siitä. Vuorovaikutustilanteissa piilonarsisti vertailee itseään muihin. Hän saattaa ihmetellä, miksi häntä kohdellaan huonosti, vaikka hän aina asettaa kaikki muut ihmiset etusijalle. Tämä voi johtaa siihen, että hän kokee jatkuvasti kärsivänsä syyttömästi. Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Silloin voi viimeinkin saada osakseen kehuja, huomiot, myötätuntoa, jne. Marttyyrius on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotahan sinä nyt sitten pariauhdeterapiaa. Olisi varmasti hyvä saada ulkopuolista apua. Kun sua ei kuuntele.
Ollaan oltu parisuhdeterapiassa. Siitä ei ollut apua. Koin ettei minua kuunneltu sielläkään. Olen huomannut manipulatiivisia piirteitä puolisossa. Aina jos tulee jokin ristiriitatilanne niin hän yrittää manipuloida keskustelua jotta ei tarvisi mennä itseensä. Tällöin keskustelu ei koskaan etene. Terapiassakin tuli ihan sama tunne. Silloin en ollut vielä ymmärtänyt miten paljon tätä manipulointia tapahtuu. T. Ap
Ex-vaimoni pettyi myös pariterapiaan kun kaikki vika ei ollutkaan minussa. Hän lopetti kesken ja itse jatkoin loppuun ja otin eron.
Narsistin uhriksi voi päätyä kuka vaan. Kenestä vaan voi tulla se typistetty uhri. Monilla voi olla niin vahvoja narsistisia, manipulatiivisia ym sairaita piirteitä jotka vaikuttavat parisuhteeseen äärimmäisen negatiivisesti. Silloin ei tavallinen perinteinen parisuhdeterapia kyllä auta valitettavasti. Narsisti/manipulatiivinen voi puhua terapeutinkin aivan pyörryksiin. Silloin hänkin on uhri. Aina näissä kaikissa keskusteluissa lähtökohta on tasa-arvoinen parisuhde. 50/50. Mutta kun ei läheskään aina ole näin. Tosi paljon on alistamista, kontrollointia jne.
Eli tuon ex-vaimon mies oli ja on narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me säästämme vuodessa kaikista lahjoista, treffi-illoista, jne syntyvistä kustannuksista ja teemme jonkun yhden kivan jutun kerran vuodessa yhdessä jonka suunnittelemme vuoro vuosin. Meille kummallekin riittää se ihan perusarki ja ne arjen pienet teot.
Kenen idea tuo on? Sinun vai kumppanisi?
Minulla on hyvä itsetuntoja ja jalat maassa, kuten miehelläkin. Emme kaipaa mitään teatteria vaan meille riittää ne arjen pienet teot. Minulla on myös työ, harrastuksia, ystäviä, jne enkä elä vain sen mieheni kautta, enkä myöskään haen kaikkea sisältöä elämääni parisuhteen kautta. Eikä miehen tarvitse hyvitellä minulle jotakin josta olen jäänyt lapsuudessani paitsi.
Alot
Millä perusteella tämä ihminen on katkera? Häntä kohdeltu huonosti ja haluaa olla yksin? Tiedätkö on jokaisen oikeus valita onko yhdessä jonkun kanssa vai yksin? Ihan sairasta leimata tuollainen katkeruudeksi. Mietipä itse mikä saa sinut sanomaan toista katkeraksi sen takia että kaltoinkohtelun jälkeen haluaa olla yksin? Yksinolo ei mikään huono vaihtoehto kaikille todlelakaan.
Yleensä kun se itsearvostus on kunnossa ei tarvitse toista kohtelemaa kuin prinsessaa.